Minua ja veljeäni kehuttiin kovasti tänään vanhempiemme näköisiksi
Se vaan on hauskaa koska emme ole sukua toisillemme meistä kukaan.. Onko muut törmänneet tähän? Esim. sijaisperheet, adoptio tms.
Kommentit (8)
kun niiden ilmeet ja äänenpainot ovat niin samanlaiset. Usein myös pukeutumismaku jne.
Meidän toisesta adoptiolapsesta toinen oli muuten vauvana aivan anoppini näköinen ja toinen oli pienenä kuin minun äitini!
Meillä on Afrikasta adoptoitu lapsi, joka on tosi paljon valkoisen isänsä näköinen. Hassua.
Kyseessä siis biologisesti vain minun lapseni. 1/4 italialainen, ruskeasilmäinen jässikkä, jonka isäpuoli (nykyinen mieheni) on kanssani kasvattanut. Bioisän kanssa tapaamisia ei ole, ja nykyinen mieheni onkin lapsen ainoa isä käytännössä. Yhteistä perimää heillä nyt ei sitten kuitenkaan ole, ja mieheni on vaalea ja sinisilmäinen, lapsi tosiaan ruskeasilmäinen. Tämä on ollut minusta aivan käsittämätöntä! Eikö ne ihmiset oikeasti katso sitä lasta ja sitä miestä!?!
Mutta tosiaan, kai se liikehdintä, ilmeet ja eleet vaikuttaa. Poika idolisoi isäpuoltaan ja yrittää kaikessa olla kuin tämä...
henkilöistä, joiden olettavat olevan sukua toisilleen. Ja ainahan sellaisia löytyy!
muttei todellakaan samaa sukua ja kukaan tuskin myöskään sitä olettaa, koska lapsemme ovat syntyneet Aasiassa.
4
mutta miehen sukulaiset ovat sitä mieltä että meidän lapsi on aivan isänsä näköinen, kun taas minun sukulaiseni pitävät sitä aivan minun näköisenäni.
Usein sitä näkee mitä haluaakin nähdä.
Minullekin aina sanotaan, että ompa lapsi sinun näköisesi, vaikka on ihan isänsä näköinen. Lisäksi lapseni ovat eri näköiset keskenään, esikoinen on enemmän minun näköinen ja kuopus isänsä, mutta jatkuvasti sanotaan, että he ovat keskenään samannäköisiä.