Tutista vieroittaminen! Ja itku!

SSä oot kuunnellu itkua jo niin kauan, että nyt pysy vaan kovana loppuun asti. Koeta keksiä tytölle jotain mukavaa tekemistä.

Kyllä se parissa illassa rauhoittuu.

Mutta meillä 11-2,4 kk tutista vieroitetut on unohtaneet parissa päivässä.

Jos nyt teet sen, lapsi oppii että tarpeeksi kauan huudettuaan tuttia se tulee takaisin eli seuraavalla kerralla vieroitus on vielä vaikeampaa!



Kolmevuotias ymmärtää jo hyvin puhetta eli olisiko mahdollista tehdä joku sopimus tytön kanssa, että hän saa jotain vastineeksi kun on luovuttanut tutin pois? Joku kiva lelu jota haluaa tai vaikka huvipuistoreissu olisi palkintona ja ne tutit kanattaa yhdessä viedä esim oravavauvoille kuusen alle (haet sitten sieltä roskiin myöhemmin) jollekin tutulle, jolla vauva tai esim pikkukakkosen ohjelmaan voi lähettää tutit eli ne on konkreettisesti poissa, jolloin lapsi ei ehkä niiden perään niin kysele enää... kun tietää ettei saa takaisin. Jos ne on kotona kaapin päällä, niin kiusaus pyyttää tutteja on suurempi.



Zemppiä, luulen että pari päivää voi olla aika vaikeaa, sylittele ja hali tyttöä, meillä lapset on aina vierotuksen aikaan olleet enemmän läehisyyden tarpeessa, keksikää kivaa tekemistä esim kirjastoreissu, metsäretki jne joka päivälle, kun on hauskaa niin tutit unohtuu, olisiko joku lempilelu kainaloon yöksi korvike tutille? Pian helpottaa ja varmasti jo ensi viikolla tyttö on päässyt "pahimman yli" ja tutittomuus on kaikille helpompaa!

tuota "lahjomista" olen myös ajatellut. täytyy kokeilla vaikka uudella barbiella tai nukella.

antanut takaisin. Ehkäpä tämä alkaa sujua..??



Mitäköhän ilta tuo tullessaan.?



Onko muita jotka ovat vieroittaneet tutista vasta 3v.???

Ihan samalla tavalla meni molemmilta tutin "unohdukseen" sellaiset 3 päivää.

Omat kokemukset lasten vierottamisesta rinnasta, tutista, tuttipullosta 1-2v välillä ja aina se on hieman hankalaa ollut, eka ilta+pvä on se pahin, sitten on menty hieman helpommalla seuraavat, yleensä 5-7vrk kuluttua on tullut tunne, että hei, me selvittiin ja parissa viikossa lapset unohtaneet kokonaan sen mistä vierotettu! Tai siis ettei edes ohimennessä tule kyselyä tutin tai pullon perään.



Tiedän että tuo on rankkaa kun toinen itkee ja varmaan tilannetta vaikeuttaa kun nuoremmalla tutti vielä on. Kannattaa lahjoa isompaa ja muista kehua lasta, etät näin hyvin olet pärjännyt ilman, sinähän olet jo tosi iso tyttö, ei pikkusisko/veli vaan olisi noin reipas kuin sinä jne.



Kyllä se siitä, lapset sopeutuu loppujen lopuksi nopeasti muutoksiin vaikka itse muutoksen aikana voi päiväkin tuntua pitkältä ajalta kun toinen vaan huutaa tuttinsa perään ;)

leikkasin yhden tutin keskeltä halki ja toiseen tuttiin laitoin kynsiin tarkoitettua stopparia. Ei huolinut niitä enää takaisin.