Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimitte, kun toista alkaa juhla tympiä (ja olette siis vieraina)?
07.08.2008 |
Kysymys pariskunnille.
Eli siis tässä mietiskelen, mikä olisi järkevin tapa toimia tilanteessa, jossa on pariskuntana kutsuttu pippaloihin ja jompaa kumpaa alkaa juhlat tympiä olan takaa.
Mä olen vähän "tylsä ihminen" siinä mielessä, että pidän eniten vain sellaisista juhlista, joiden kesto on jollain lailla rajoittunut. Vaikkapa niin, että vieraat on kutsuttu klo 17 ja sitten pippalot päättyvät selkeästi vaikka klo 24, jonka jälkeen halukkaat lähtevät jatkoille. Tässä vaiheessa on mukava vetäytyä taka-alalle, jos väsyttää tai muuten ei oikein tunne olevansa juhlatuulella ko porukassa. Jos taas juhlat ovat olleet kivat, voi hyvin tässä vaiheessa sitten lähteä niille jatkoille ja vaikka kotiutua vasta kuudelta aamulla.
Sen sijaan mua ahdistaa sellaiset "mökki" -tyyliset pippalot, joiden kesto voi olla mitä tahansa yhdestä illasta seuraavaan iltaan tai vieläpä kahteen yöhön ja aamuun. Ongelmallinen tilanne ei todellakaan ole, jos seura on joko jo alunperin hyvin tuttua - tai seurassa on muutama "kiva" tyyppi, joiden kanssa alkaa heti juttu luistaa ja on mutkatonta olla yhdessä.
Muutaman kerran meille on kuitenkin miehen kanssa sattunut niin, että hänen joku miespuolinen kaverinsa on kutsunut meidät tällaisiin kestoltaan vähän epämääräisiin "sinkkumökkipippaloihin". Jostain syystä näissä bileissä on yleensä aina ollut niin, että en ole oikein tullut mieheni kavereiden tyttöystävien kanssa erityisesti toimeen. Tai ei nyt mitään kriisejä ole ollut, mutta olen tuntenut oloni hyvin erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.
Joskus se on ehkä johtunut siitäkin, että muut naiset ovat olleet minua n. 5-15 vuotta nuorempia, kun taas minä olen samanikäinen mieheni kanssa. Monet hänen kaverinsa taas ovat pari vuotta häntä itseään nuorempia. Nämä naiset taas ovat tyypillisesti muodostaneet tiiviin porukan (tuttuja peruskoulu/lukio/opiskeluajoilta), eikä lapsia tai perhettä kenelläkään ole. Olen itse 34v uusperheen äiti ja omaishoitaja - nämä muut naiset taas ovat aika tyypillisesti olleet n. 22-28-vuotiaita lapsettomia "sinkkuhenkisiä" bilettäjiä (missä ei ole mitään vikaa - olen itsekin ollut sellainen). Tilanteet ovat kuitenkin niin erilaisia, että yhteistä puheenaihetta on ollut vaikea kepeästi löytää.
Mieheni taas on tietysti iloisesti kuin kala vedessä dokannut näiden kavereidensa kanssa ja saunonut, eikä ole tajunnut yhtään sitä, miksi minä en voi vain "pitää hauskaa kuten muutkin tytöt". Mä olen tuntenut oloni yleensä jossain vaiheessa sitten vähän ylimääräiseksi. Mielelläni liukenisin noista tilanteista jotenkin säädyllisesti ja ystävällisesti niin, ettei se vaikuta mielenosoitukselta. Mies kuitenkin kokee sen kovin hankalaksi. Hän tavallaan ajattelee, että velvollisuus olisi tulla mun kanssa nukkumaan -- mutta koska hän pitkästä aikaa tapaa kavereita, niin hän myös haluaisi olla heidän kanssaan. Lisäksi hän pelkää, että kaverit pitävät häntä "mammarina", jos hän lähtisi ennenkuin juhlat ovat loppu. Kuitenkin mulle juhliin jääminen olisi "hampaat irvessä hauskan pitoa" - eli haluaisin vain mennä sänkyyn lukemaan kirjaa, mies saisi kaikin mokomin jäädä dokailemaan. Niin harvoin kun hän missään käy.
Miten teidän perheessä ratkaistaisiin "ongelma"? Miehelle se on nimittäin ihan mahdoton ajatus, että mä lähtisin jostain juhlista aiemmin. Mä taas en halua jäädä myöskään ilonpilaajaksi. Mies ei myöskään oikein haluaisi sitä, etten tulisikaan juhliin mukaan. Hän kun vain haluaisi, että mä pitäisin hauskaa niin kuin kaikki muutkin.
Kommentit (28)
Muttamutta, miehesi ei sitä halua. Olisiko mahdollista, että voisit jättää menemättä kokonaan? TAi menisit autolla ja sanoisitte suoraan heti alussa, että et viivy kauaa. Tai vaikket ottaisi autoa, niin kertoisitte jo juhliin mennessä, että et voi välttämättä viipyä kovin myöhään, kun aamulla on meno tms. Ja jos viihtyisitkin tosi hyvin, voisi meno peruuntua (tai kukaan ei edes hoksaisi, ettet lähtenytkään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vaikea sanoa, kun meillä ei kyllä mies harrasta (luojan kiitos) mitään mökeillä dokaamis-bileitä... Anteeksi vain, mutta melko teiniltä kuulostaa.
Mutta siis jos miehesi nauttii noista juhlista eikä sinulla ole mitään niitä vastaan, niin miksi ihmeessä sun on pakko mennä? Eikö mies voi sanoa kavereilleen, että vaimo joutui jäämään lasten kanssa kotiin (lapsia siis ilmeisesti on) tms. tekosyyn, jos ei suoraan halua kertoa, että vaimo on sen verran kypsempi, ettei nauti enää heidän mökkibileistä? Minusta ongelma on vain miehelläsi, kun hän vaatii sinua hampaat irvessä juhlimaan, vaikka touhu ei kiinnosta tipan tippaa!
Ei pariskunnan tarvitse aina olla yhdessä.
tilanteeseen, että seura on tylsää, pois ei pääse eikä nukkumaankaan kehtaa mennä, niin on vain yksi ratkaisu: lisää viinaa.
Joskus olemme olleet tuollaisissa pippaloissa ja miehelläni on mennyt meno liian villiksi, eli on juonut niin kauan että on oksentanut tai on alkanut flirttailemaan muiden naisten kanssa. Huonojen kokemuksien jälkeen olemme päättäneet, että me emme enää käy sellaisissa juhlissa. Mieskin tajusi että hänelle on tärkeämpää parisuhde kuin teinimäiset ryyppäjäiset.
Mies tottakai toivoo mitä vaan, ja hänellä on oikeus toivoa. Sinun velvollisuus on pitää huoli omista rajoistasi, ja siitä että kerrot ne hänelle selkeästi. Tämä siis koskee koko uusperhe-elämää, ja jos et sitä vielä osaa niin opettele kipin kapin jos aiotte selvitä tästä yhdessä. Liika kiltteys vie teidät vaan lopulta riitoihin, katkeruuteen ja eroon.
Ja kokemusta on, ollaan myös vähän aikuisempi uusperhe ja tämä on kantapään kautta opittua.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteeseen, että seura on tylsää, pois ei pääse eikä nukkumaankaan kehtaa mennä, niin on vain yksi ratkaisu: lisää viinaa.
ap
Mutta miten tilanteesta selvitään no kyllä mä "juhlin" mukana täysillä niin kauan kuin mies haluaa. Pari kertaa vuodessa siihen kyllä pystyy eikä se nyt niin kamala uhraus ole.
että en ole jotenkin aidosti mukana ja se harmittaa häntä aivan yhtä paljon kuin se, että sanoisin "en viihdy". Yleensä nämä naiset ovat lisäksi sellaisia, joita en ole koskaan aikaisemmin tavannut (enkä välttämättä koskaan tule tapaamaankaan - riippuu miten tiiviitä heidän parisuhteet sitten ovat).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä on hyvin tiivis opiskeluaikainen kaveri porukka, vaikkeivat kovin usein tapaakaan. Kerran vuodessa heillä on miesten yhteinen mökkiviikonloppu. Avec tapaamisia on max pari kertaa vuodessa. Olisi varmaan enemmän mutta kun naiset eivät viihdy yhdessä : )
Mitään suuria kinoja ei naistenyhteisössä ole eikä edes suurta ikäeroa, minä taidan olla "nuorin" 36 v. Mutta mitään yhteistä jutunjuurta ei noissa tapaamisissa ole. On vain väkinäistä seurustelua, kukin naisista vilkuilee vuorotellen kelloa koska "pääsee" kotiin. Kullakin on omat verukkeensa lapsenvahti palkattu tietyksi ajaksi, joku meno seuraavana päivänä jne.
Monien noista pariskunnista kanssa vietämme kyllä pariskuntina aikaa "ilman" ongelmia mutta nuo ryhmäkokoontumiset ovat aina ongelmallisia ja niissä on vaivautunut ja kiusallinen olo. Joukossa on mm yksi nainen joka ei koko illan aikana puhu mitään muille oma-aloitteisesti, hänen kanssaan olen itse mm ollut kahdestaankin liikkeellä jolloin juttua riittää. Lisäksi joukkoon mahtuu kaksi kerskailuintoista naista, jotka kilpailee/leveilee jokaisesta mahdollisesta asiasta : ) No kaikkia klikkejähän en voi tietää mitä joukossa on kun olen ollut jengissä mukana vain 13 vuotta. Ja siitäkin ajasta olemme asuneet oikealla paikkakunnalla vain 10 vuotta.
Mutta miten tilanteesta selvitään no kyllä mä "juhlin" mukana täysillä niin kauan kuin mies haluaa. Pari kertaa vuodessa siihen kyllä pystyy eikä se nyt niin kamala uhraus ole.
Tosin niin päin, että miehen kaveripiiri puolisoineen on minua vanhempaa. Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Itse olen sen verran monet bileet istunut ja tympääntynyt. Eikä tarvitse olla kyse mökkibileistä vaan mistä tahansa.
Nykyisin en lähde enää mukaan ollenkaan. Olen sanonut miehelle, että tunnen itseni ulkopuoliseksi, ja hän saa minun puolestani sanoa kavereilleen ihan mitä tahansa jos kysytään miksen tullut. En usko, että ketään harmittaa että en tule mukaan. Paitsi miestä, mutta hän on tyytynyt tähän ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ollaan samanikäisiä ja samanhenkisiäkin, mutta kun mua alkaa yksinkertaisesti väsyttää. Eli haluan nukkumaan ja lopettaa juhlimisen ajoissa. Mies jaksaa olla vaikka viiteen aamulla ja sitten kuitenkin tsemppaa seuraavan päivän vaikka väkisin ylhäällä. Mulle tulee niin kauhea kankkunen, että makaisin sitten seuraavankin päivän sängyssä ja siihen on harvoin aikaa ja halua. Eli minä aina ilonpilaajana alan "kerjätä" miestä lähtemään ja mies ottaa aina "vielä yhden" kaljan. Plääh !
Mies tottakai toivoo mitä vaan, ja hänellä on oikeus toivoa. Sinun velvollisuus on pitää huoli omista rajoistasi, ja siitä että kerrot ne hänelle selkeästi. Tämä siis koskee koko uusperhe-elämää, ja jos et sitä vielä osaa niin opettele kipin kapin jos aiotte selvitä tästä yhdessä. Liika kiltteys vie teidät vaan lopulta riitoihin, katkeruuteen ja eroon.
Ja kokemusta on, ollaan myös vähän aikuisempi uusperhe ja tämä on kantapään kautta opittua.
2
mutta eivät mitään päällimmäisiä.
Arkisia hankalia ongelmia olemme pystyneet selvittämään huomattavasti paremmin kuin näitä "hauskanpitoon" liittyvien odotusten/toiveiden/ajatusten yhteensopimattomuuksia.
Johtopäätös katkerasta erosta tämän takia on vähän kaukaa haettua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vaikea sanoa, kun meillä ei kyllä mies harrasta (luojan kiitos) mitään mökeillä dokaamis-bileitä... Anteeksi vain, mutta melko teiniltä kuulostaa.
Eli vaikea sanoa, kun meillä ei kyllä mies harrasta (luojan kiitos) mitään mökeillä dokaamis-bileitä... Anteeksi vain, mutta melko teiniltä kuulostaa.
meillä on nytkin tulossa yhden hänen opiskelukaverinsa häät - jotka sisältävät mm. saunomista ja biletystä aamuun asti. Enkä minä oikeastaan tunne morsiantakaan! Sulhasen olen tavannut kerran.
Pois en voi jäädä, koska mukaan tuleminen on miehelle todella tärkeää (hääparille ei välttämättä lainkaan...). Pohdin jo etukäteen sitä, että mitäs teen, jos klo 23 alkaa jo ottaa aivoon, äijät ravaa jurrissa munasillaan järveen ja naiset sitten "pitävät yhdessä hauskaa" - nämä ovat niitä "aikuisten juhlia".
Hääpaikkakunta on aika kaukana kotoa, eli jäämme yöksi.
ap
Mä olen miettinyt, että olenko ihan kohtuuton, kun en vain pysty "pitämään hauskaa niinkuin kaikki muutkin".
En tiedä tuleeko tämä olemaan näitä meidän suhteen ikuisuusongelmia, mutta eiköhän senkin ajatuksen kanssa toimeen tule.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhupa miehesi kanssa ja sano, että eikö hän voisi olla sinun seurassasi tällä kertaa niin sinun ei tarvitsisi istuskella itseksesi tai lähteä nukkumaan yksin. Tai yrittää väkisin "pitää hauskaa" muiden naisten kanssa. Tai sitten että lähdette yhtä aikaa nukkumaan kun sinä et jaksa olla enää juhlissa. Varmaan miehesi voi tämän kerran joustaa.
t. en-muista-mikä-numero-olin
Pois en voi jäädä, koska mukaan tuleminen on miehelle todella tärkeää (hääparille ei välttämättä lainkaan...). Pohdin jo etukäteen sitä, että mitäs teen, jos klo 23 alkaa jo ottaa aivoon, äijät ravaa jurrissa munasillaan järveen ja naiset sitten "pitävät yhdessä hauskaa" - nämä ovat niitä "aikuisten juhlia".
Hääpaikkakunta on aika kaukana kotoa, eli jäämme yöksi.
ap
vuotiaita tai 15 vuotiaita. Suhtautuminen asioihin on eri, mutta kyllä mä aina jaksan jutella muidenki kanssa. Just oltiin miehen työporukan kanssa ulkona pari viikkoa sit ja kaikkien kanss ajotain juttelin. Ei ehkä kannata vetäytyä sinne nurkkaan vaan vois viihtyä paremmin jos juttelee ihmisten kanssa
Itse tulen yleensä hyvin juttuun ihmisten kanssa ja työssänikin on välttämätöntä suoriutua tällaisista tilanteista monenikäisten ihmisten kanssa, myös ulkomaalaisten. Mutta mieheni kaveripiirissä se on täysi mahdottomuus. Ei sitä jaksa jutella yksinään, jos ei saa mitään vastausta tai puheenaihe käännetään johonkin mistä minun on mahdotonta keskustella. Tällaisia sisäänpäinlämpiäviä porukoita todella on. Itse ainakaan en katso, että vika olisi minussa.
vuotiaita tai 15 vuotiaita. Suhtautuminen asioihin on eri, mutta kyllä mä aina jaksan jutella muidenki kanssa. Just oltiin miehen työporukan kanssa ulkona pari viikkoa sit ja kaikkien kanss ajotain juttelin. Ei ehkä kannata vetäytyä sinne nurkkaan vaan vois viihtyä paremmin jos juttelee ihmisten kanssa
ap:
Pois en voi jäädä, koska mukaan tuleminen on miehelle todella tärkeää (hääparille ei välttämättä lainkaan...). Pohdin jo etukäteen sitä, että mitäs teen, jos klo 23 alkaa jo ottaa aivoon, äijät ravaa jurrissa munasillaan järveen ja naiset sitten "pitävät yhdessä hauskaa" - nämä ovat niitä "aikuisten juhlia". Hääpaikkakunta on aika kaukana kotoa, eli jäämme yöksi.
No menet nukkumaan. Ei se sota yhtä naista kaipaa. Vakavasti, kuulostaa, että miehesi yrittää saada sinut tuntemaan tunteita ja olotilaa, jota sinulla ei ole. On yksi juttu toivoa toisen viihtyvän mutta ihan toinen painostaa häntä "juhlimaan mukana" mököttämisen tms. oikkuilun kautta. Toisen kunniottaminen on sitäkin, että hyväksyy kohtuullisen määrän erilaista käytösä ja tapoja.
joku muu:
Puhupa miehesi kanssa ja sano, että eikö hän voisi olla sinun seurassasi tällä kertaa niin sinun ei tarvitsisi istuskella itseksesi tai lähteä nukkumaan yksin. Tai sitten että lähdette yhtä aikaa nukkumaan kun sinä et jaksa olla enää juhlissa. Varmaan miehesi voi tämän kerran joustaa.
Ihan älyttömiä ehdotuksia. Menettelee jossain juhlissa, joihin on tavallaan pakko mennä parina (miehen sukulaisten häät), mutta molemmat ehdotukset pilaavat ketjun puheena olevan illan pointin mieheltäkin. Tarkoitus on pämpätä ja turista kavereiden kanssa, ei vihdyttää vaimoa tai mennä ajoissa nukkumaan.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ap:n mies vaatii ap:ta mukaan, jos tämä ihan mielellään jäisi pois ja antaisi miehen mennä. Onhan se kiva ottaa rakastettu ihminen mukaan ja puolisostaan "ylpeä" esittelee parinsa muillekin mielellään, mutta vain silloin, jos tietää tämänkin haluavan tilanteeseen.
Valitsette majapaikan niin läheltä että sinne pääsee, tai sitten sinulle tilataan taksi, piste.
Se kommentti katkerasta erosta tuli siitä, että jos olet niin nöyrä ja kiltti ja avuton ettet tuollaista asiaa saa sanottua miehelle, vaikka haluaisikin että teet jotain muuta, niin ei hyvää lupaa muullekaan yhteiselämälle. Ilmeisesti olette vaan olleet yhdessä vasta pari-kolme vuotta, niin että ei painolastia ole kertynyt. Kyllä sitä kertyy "juhlista" tuolla menolla, ellet laita asioita järjestykseen.
Ja jos et ole vielä huomannut niin on aika tavallista että pariskunnilla on eri toiveet juhlista, ja useinkin jompi kumpi on ihan selvin päin. Tuokin asia on hyvä sisäistää eikä uskoa miestä että olet jotenkin poikkeava ja tylsä jos et kaljottele muiden mukana aamuneljään.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään jo tiedän aika hyvin mitä mikäkin juhla ja kutsu sisältää. Ennakolta siis ilmoitan miehelle, että
a) en lähde mukaan, vie terveisiä.
Miehen on ihan turha kitistä, koska sanon vaan tyynesti että haluaako perheriidan kännäämisestä vai jäänkö suosiolla kotiin ja teen jotain omaa kivaa.
a
b) lähden mukaan mutta lähden autolla yksin pois kun haluan, ja hän sitten saa joltain kyydin ja tulee kun tulee, vaikka sitten seuraavana päivänä.
c) hän on kuski ja menemme yhdessä sinne ja yhdessä pois. Jostain syystä tämä vaihtoehto saa hänet aina myöntyvämmäksi noihin muihin... joskus on suostunut tähänkin.
Suosittelen pitämään puolesi eikä menemään siihen että "mutku mä haluisin että säkin"... joo joo, niin varmaan haluaisit, mutta mä haluan näin.