Aika karua... bilehilekaverini kävi katsomassa vauvaani...

minusta myös 18-vuotias on lapsi, asuu vielä kotona, käy kouluja, ei edes elätä itseään. Vertasin kai tätä äitiä itseeni, ja pidin hänen tilannettaan huonona.

että toivoisin saavani vauvan mahdollisimman pian. Kaverin eka kommentti oli: mee nyt eka töihin. Olin siis vasta opiskelija. Ihan kuin töitä ei kerkeisi tehdä myöhemminkin, sen sijaan lapsia voi olla vähän vaikeampi saada myöhemmin...No, nyt on kaveri mennyt itse naimisiin, mutta hänellä ei ole vakityötä. On taas sanonut suoraan, että halua ensin vakityön ennen kuin aikoo hankkia lapsia. Ikää 32v, joten kiire tulee jos meinaa montakin lasta hankkia kun se ei välttämättä käykään ihan silloin kun tahtoo.

tilannetaju vähän petti, mutta hymyilyttää täällä se avoin kauhu :D Älä ole moksiskaan. Kaverisi pääkoppa ei yksinkertaisesti riittänyt käsittelemään tilannetta fiksusti, tuli liikaa kerralla. Sitten jos sama linja jatkuu, voit loukkaantua, mutta nyt satuit vaan näkemään ja kuulemaan aidon ensireaktion.



Pistä (hyväntahtoisesti) muistiisi ja hihittäkää yhdessä, kun kaveri on samassa jamassa!

Mun kaverit alkaa olemaan jo 40-vuotiaita, ja ihan sama meininki jatkuu! Kaikki eivät pidä lapsista, eikä halua lapsia!



Kaikilla on oikeus elää niin kuin haluaa. Jos kaverisi kauhistuu vauvoja, mistä se sulta on pois. Kun itse sain vauvan, se oli maailman siistein juttu. Nyt kun lapsi on 5, ymmärrän jo muitakin...



Kukin tyylillään, mistä se on pois jos kaverisi ei pidä lapsista ja sä pidät? Toki kaverillasi on tyhmät jutut, mutta itse varmaan hehkutit myös.

Tosin olin ensimmäisen lapseni syntyessä nuorempi kuin sinä, 22-vuotias. Useilta opiskelukavereilta ja bailukavereilta kuului enemmän tai vähemmän kauhistuneita kommentteja elämän pilalle menemisestä ja huokailuja kuinka he itse eivät kyllä lapsia halua...

Jotenkin senikäisiltä tuollaiset kommentit ymmärtää paremmin kuin kohta kolmekymppiseltä, tosin kivoja ne eivät olleet silloinkaan. :( Käsittämätön teinari sun ystäväsi, ja vielä epäkohteliaskin.

Nimittäin muistan itse ajatelleeni juuri samoja juttuja kun kävin siskoni vauvaa kattomassa. Ja mikä parempaa, olen ajatellut ihan samoja vielä silloinkin kun oma pieni vauvani oli sylissäni! :) Nyt sen tietysti tajuaa, ettei elämä mihinkään vauvan tuloon lopu, mutta silloisella kokemuksella tuntui siltä.

Toisaalta, ehkei ennen ole minun seurassani ollut järkyttynyt tai kauhistunut tms ;)



ap

jo herkullisen huvittavaa! Ja ajattele, että kaverisihan siinä kärsi sinua enemmän :-)



Aika tyhjä elämä sillekin tulee...

Mut varmasti oli rehellinen. Kaikkien ei tarvitse olla innoissaan tinkaamassa vauvaa syliin kun tulevat katsomaan sitä.

Onneksi en saanut lapsia silloin nuorempana, vaan vasta nyt 3-kymppisenä. Silloin en todellakaan olisi ollut valmis. Ja mullakin tätä jatkui yli 25-vuoden ikään reilusti, eli moneen verrattuna kovin epäkypsä olin. Olin kauhuissani, kun kävin katsomassa muutamien kavereiden vastasyntyneitä vauvoja, ja vielä enemmän kauhuissani siitä kun he eivät voineet enää lähteä minnekään edes pariksi tunniksi. No, nyt vasta ymmärrän kun itsellä oma lapsi, ja en minäkään halua mennä minnekään tuon ihanan taaperon luota :)

joka totesi joskus, että raskaaksi tuleminen olisi pahinta mitä hänelle voisi tapahtua. Olin itse silloin raskaana ja se tuntui jotenkin tyhmältä kommentilta.



Tämä samainen ystävä humalapäissään sanoi minulle, kun minulla ja miehelläni alkoi menemään taas paremmin huonon jakson jälkeen (olin siis yh, miehellä ei lapsia), että onneksi olette taas yhdessä kun sinunkin on niin vaikea varmaan saada miestä (ei ihan noilla sanoilla, mutta ajatus sama). Eli tarkoitti, kun minulla on lapsi, niin kukaan ei halua minua..



Olemme kuin yö ja päivä :)

ainakin mä olisin ihan kauhuissani jos mä vaikka tulisin raskaaksi" ... "mieti, sä et pääse enää mihinkään ilman hirveitä järjestelyjä" "mä en kyllä todellakaan haluis lapsia" "sulla on tavallaan elämä pilalla". Tuon viimeisen jälkeen tajusi lipsauttaneensa vähän liikaakin ja vaihtoi puheenaihetta lähestyviin 30v synttäreihini. Ehdotti megapirskeitä, minä toppuuttelin että ajattelin ihan jotain pienimuotoista...

Hänhän puhui omasta tilanteestaan, että olisi kauheaa. Etkä sä kyllä minnekään pääse ilman järjestelyjä vai meinaatko vauvan keikkuvan mukana baareissa? Kai sä tajuat, että sun elämä on nyt toisenlaista eikä voi jatkua kuten ilman vauvaa?

Se, ettei mahdollisesti pidä lapsista tai halua lapsia ei oikeuta olemaan epäkohtelias! Kyllä kai jokainen alkeellisimmat käytöstavat hallitsee. Ei tuoreen äidin luo mennä kauhistelemaan, että "voi ku sun elämä on nyt pilalla. Surkeeta!" Itseäni pelkästään vain onniteltiin, vaikka olin vain 22, kun sain ensimmäisen lapseni. Huomasin kyllä, että osa kavereistani oli aika järkyttyneitä, mutta tajusivat sentään olla ihmisiksi. Minun valintani ei heidän elämäänsä pilaa, eikä toisin päin.

Aina kun nähdään niin on katselee mua sellanen inhon ilme naamalla ja saattaa heittää jotain "sä näytät kyllä todella järkyltä". Olen siis viimeisillä viikoilla raskaana. Paras oli tämä että "ei susta takaapäin edes huomaa et sä oot paksuna, mut sit kun sä käännyt niin VOI LUOJA!"



Tämä ystävä olettaa myös että elän jossain vankilassa ja elämäni on helvettiä. KOmmentoi meidän elämää usein "teilläkin varmasti meininki jo tota arkista sohvalla pönöttämistä" tai "teillä ei sit varmaan seksielämääkään juuri ole" tai "osta nyt säkin joku vaate niin saat vähän piristystä tohon elämääs".

Enkä siis kulje missään ryysyissä tai makaa sohvalla päivät pitkät. Meidän elämä ei ole tylsää tai liian "arkista". Normaalia perhe-elämää, tämä on toinen lapsi jota odotan. Ja itse en edes muista koska olisin ollut näin tyytyväinen ja onnellinen.

Seksielämäkin on ihanaa vaikka lääkäri kielsi yhdynnät pari viikkoa sitten supistusten vuoksi :)



En ota pahalla näitä kommentteja, ihmiset vaan on erilaisia. Välillä käy sääliksi ystävääni. Ollaan kuitenkin kohta kolmekymppisiä, hän ei ole ikinä ollut parisuhteessa. Luulen että hän alkaa itsekin kyllästyä ainaiseen baareissa juoksemiseen ja yhden illan säätöihin.

Ystävä sanoo usein että "sit kun pääset tosta mahasta eroon lähetään kyllä kunnon baarikierrokselle". Mahtaa olla pettymys suuri kun en synnäriltä juokse suoraan baariin.

kyllä minäkin ajattelin noin ennen lasta.

Häntä voi yhtä lailla ärsyttää kun sanot hymyillen autuaasti: voi, tämä on elämän ihaninta aikaa, lapsi on minulle elämässä kallein aarre ja äitiys suurin saavutus, näet sitten kun sinäkin....!



Teillä molemmilla on siihen oikeus, ja jopa oikeus sanoa se jos olette olevinanne ystäviä. Ystävien kesken voi sanoa suoraankin mitä ajattelee, ja parempi on sanoa suoraan takaisin eikä alkaa hautoa ja murjottaa.

Toisaalta saattaa hieman viiveellä tajuta, mitä muuta hänenkin elämässään jo tuossa iässä voisi olla kuin bileettäminen...

Mutta että on "elämä pilalla"?

Herää kyllä väistämättä kysymys, että mikä ihmeen elämä?

Ehkä toi elämä on käsitteenä samaa sarjaa kuin musiikki; joidenkin mielestä musiikki on sitä, mitä tulee YleX:ltä tai MTV:stä.

olemaan törkeä! Käsittämätöntä, että joku noin ajattelee! Mulla on parikin kaveria, joilla ei ole välttämättä koskaan tarkoitus hankkia lapsia, ja jotka eivät edes lapsista pidä. Kyllä me ollaan aina voitu keskustella näistä jutuista rakentavassa hengessä ilman loukkauksia ja törkeyksiä toisen elämäntapaa kohtaan.



Mulla kävi sääliksi kyllä ap.n kaveria. Kyllä ihmisen pitäisi teini-iän asenteista ja käytösmalleista olla jo päässyt tuossa vaiheessa eroon. Tosi lapsellista puhetta.

että aina on jonkun mielestä elämä pilalla, toisella siiloin, kun saa lapsia, toisilla silloin, jos ei kovasta yrittämisestä huolimatta saakaan... :/

ja lapsia jo viisi.=D

JA minun elämä ei kyllä millään lailla ole pilalla, päinvastoin. Minulla on hyvä elämä. Lapset ovat suuri rikkaus.



No kukin tyylillään, aika lapselliselta kaverisi vaikuttaa. Mutta suo se sille, ehkä joskus tajuaa että ei ne lapset elämää pilaa, tai sitten ei tajua koskaan. Jos vaikka ei halua koskaa ottaa vastuuta muista kuin itestä tai ei halua lapsia?