4.v. ei syö ja kaikki on EI! nyt alkaa hermo mennä...

Annat säännöllisesti ruokaa eteen ja lapsi syö tai on syömättä. Kiinnitä mahdollisimman vähän huomiota lapsen syömiseen. Otat itse ruokaa samaan aikaan ja keskustelet lapsen kanssa mukavassa hengessä. Kuin huomaamatta myös lapsi alkaa syödä. Ja ehdottomasti herkut ja välipalat pois jos ei "kunnon ruoka" maistu. Kyllä terve 4-vuotias alkaa aika pian syömään, kun oikein nälkä tulee.

Kauanko tätä jatkuu? Pakotanko syömään?

Ruokapöydästä pois kaikki riita, ahdistus ja tuskailu.



Et anna välipaloja sen toivossa, että lapsi söisi edes "jotain". Et myöskään kiittele tai kehu, jos syö, vaan otat mahdollisimman lungisti.

N neljä ensimmäistä hänen elinvuottaan strassasin hirveästi sitä miten vähän lapsi syö ja yritin houkutella ja maanitella häntä syömään. Tietämättäni pahensin tilannetta.



Sitten jotenkin heräsin tilanteen järjettömyyteen ja päätin muuttaa käytöstäni. Nykyään tosiaan annan ruoan hänen eteen ja sitten alamme keskustelemaan päivän tapahtumista päiväkodissa tms. En houkuttele, en maanittele, en pakota... Ja aika usein nykyään tyttö (nykyään 6-vuotias) on syönyt lautasensa tyhjäksi.



Mitä vähemmän minä kiinnitän huomiota hänen syömiseensä sitä paremmin hän syö. Joskus aterian jälkeen saatan kehua häntä siitä, miten reippaasti ruokailu sujui, mutta en koskaan kesken aterian.

Anna lapsen olla syömättä jos kerran ei syö, kyllä se nälkä joskus tulee. Tarjoa ruokaa kuten ennenkin, pidä ruoka-ajoista kiinni, älä tarjoa mitään erityisiä herkkuruokia vaan ihan niitä tavallisia mitä muutenkin ajattelit. Mitä vähemmän kiinnität huomiota lapsesi syömisiin, sen parempi, muuten voitte joutua melkoiseen oravanpyörään, missä lapsi pelaa syömisillään.



sh

Kuuluu ilmeisesti ikäänkin osittain.

Meillä on myös hyvin vähäruokainen lapsi. Herkut kyllä menisivät alas jos niitä antaisi.

Täytyy vaan luottaa siihen, ettei se kuole aliravitsemukseen.

Hirmu laiha hän on. :/

Minäkin stressasin jossain välissä aivan älyttömäst syömättömyydestä. Siinä imetyksen loputtua puolentoista vuoden ikämailla. Sorruin pöydässä viihdyttämiseen ja pelleilyyn ja houkutteluun ja maanitteluun. Onneksi mieheni puuuttui asiaan. Olisin varmaan itsekin sen tajunnut. Enkä ehtinyt kuin ehkä viikon-kaksi tapella syömisestä (se pahin vaihe).



Sittemmin otin eri asenteen. Pöytään laitan lapselle (lapsille nykyään) tarjolle kaikkea. Lämpimiällä aterialla siis peruna/pasta/riisi + liha tai kala + salaatti (joka kootaan lautaselle valmiiksi, ja siinä on ne ainekset mitä lapsi haluaa, ei siis yleensä salaatinlehtiä, mutta tomaattia, kurkkua jne). Niistä saa syödä sen, mitä haluaa. Kaikkea on yleensä maistettava edes kerran, mutta se voi olla tosi pieni pala. Nyt lapsi on kuusivuotias, edelleenkin pieniruokainen. Kasvaa kuitenkin ihan omilla käyrillään.



Välipalan koon tarkistimme. Pieniruokaisena kokonainen leivänpalakin saattoi olla niin iso, ettei iltaruoka sitten maistunut. Eli puolikas leipä tai hedelmä välipallalla riittää. Joskus viikonloppuina vain pari keksiä (ku vanhemmat kahvittelee).



On päiviä, jolloin lapsi ei syö mitään. En stressaa siitä enää. Olkoot syömättä. Extraa ei saa. Eli jos ei syö ruokaa ruoka-aikaan, ei saa myöskään leipää ruoka-aikaan (eikä heti sen jälkeen). Välipala ihan normaalikokoinen, iltaruoka sitten taas normaalisti. Jälkiruokapäivinä pitää syödä vähintään ikävuosien verran. Eli kuusi lusikallista/haarukallista ruokaa. Yleensä syö vähän enemmänkin.

Mitä vähemmän minä kiinnitän huomiota hänen syömiseensä sitä paremmin hän syö.

Erikoista ajatella, ettei joku ole tätä havainnut. :o