Fletch väitti, että lapsella neuvotteluvoimaa perheissä, onko muka?

Ja pitääkin kysyä, jos on asia, joka koskee lasta. Vanhemmat tekevät kuitenkin lopullisen päätöksen.

jos me ollaan menossa lasten kanssa syömään niin pidän kyllä ihan järkevänä että lapset otetaan huomioon valintoja tehdessä. En ole niin masokisti että ehdoin tahdoin veisin heidät pitkästymään johonkin vain-aikuisille-ravintolaan jossa on tarkoitus tuhdata neljän ruokalajin ääressä tuntikausia eikä listalta löydy mitään lapsille sopivaa.

Kyllä meilläkin välillä kysellään esim. mielipidettä minne mennään syömään tai kutsutaanko meille vieraat A vaiko B leikkimään lasten kanssa ja juttelemaan aikuisten kanssa. Tai että piipahdetaanko kotieläintilalla ohi mennessä vai käydäänkö mieluummin rannalla uimassa. Tottakai näistä voi neuvotella, haloo.



Sen sijaan en anna lapseni päättää mitä vaatteita pistää ulos tai miten myöhään valvoo tms.

Aloitimme uuden perinteen, jossa lapset saavat valita synttäripäivänsä aamiaisen, muukin perhe saa tietysti herkkuja. Odotin tilausta tyyliin "vanukasta ja karkkia", mutt 6-vuotias tilasi ruisnepparia jossa välissä salaattia, metvurstia ja kurkkua, sekä mansikka-Viilistä ja päärynää :D

Eivät niin helposti sitten uhmaile vaan uhmailun vuoksi.

Ja valintavaihtoehdot voivat juuri olla tyyliin mennäänkö tähän leikkipuistoon vai sinne toiseen, kaupassa saa päättää ostetaanko tämä paita vai tuo toinen jne. Aamiassisällönkin annan valita useasta vaihtoehdosta. (Yllättäen 3-vuotias tyttö valitsee lähes poikkeuksetta kaurapuuron mustikoilla vaikka esim. murojakin olisi tarjolla.)

Ei se tarkoita curling-vanhemmuutta, että lasten toiveet joskus toteutetaan eikä kunnollinen kasvatus tarkoita sitä että sanotaan aina ei ja tehdään aina päinvastoin kuin lapset haluaisi.



99% perheistä pyritään ottamaan lapset huomioon tehtäessä sellaisia päätöksiä, jotka koskevat koko perhettä. Ei lasten tarvitse päätöstä sanella, mutta varmasti perhepäivällisille mentäessä on useimmilla tolkun ihmisillä etusijalla sellaiset paikat, joissa viihtyy sekä lapset että aikuiset.

Totta himskatissa lapsilla on paljon neuvotteluvoimaa perheissä. Otetaan esimerkiksi Muumimaailma. Se on joka kesä lähes tupaten täysi. Jos lapsilla ei olisi neuvotteluvoimaa, siellä ei olisi ketään muita kuin muutama japanilainen turisti.



Kyse ei ole curling-vanhemmuudesta vaan siitä, että normaalit rakastavat vanhemmat haluavat ilahduttaa lapsiaan. Aikuiset nauttivat, kun heidän lapsillaan on kivaa. Normaalit vastuuntuntoiset vanhemmat myös opettavat lapsiaan neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja. He keskustelevat lastensa kanssa ja kuuntelevat lastensa mielipiteitä. Ja kyllä, on ihan tavallista, että vanhemmat silloin tällöin vievät ne lapsensa sinne pikaruokalaankin, vaikka itse eivät niin haluaisikaan, mutta koska lapsi niin kovasti haluaa ja koska 95 % perheen muista ruokailuista päättävät vanhemmat.



Mitä Tahkokallioon tulee, niin ihan jo siinä, että vanhemmat pitävät lapsiperheen arjen sujuvana ja lapsi yrittää luovia ikäistensa seurassa tulee ihan riittämiin niitä pettymyksiä lapselle, ei todellakaan ole sen lisäksi tarpeellista kieltää sitä vuotista Puuhamaa-reissua tai kerran kuukaudessa hampurilaisravintolassa käyntiä.