Miksi MIEHIÄ pitää laittaa kuriin?
Kokeneemmat pienten lasten äidit neuvovat laittamaan "ukkoa kuriin"- miksi?
Miksi MIEHET ei itse hoksaa perhe-elämän perusasioita, kuten vaimon tukemista ja auttamista perheen asioissa...
eli jos kuria ei ole niin homma karkaa käsistä- kokeneiden vaimojen mielestä-
vai olenko ymmärtänyt MIEHIÄ väärin?
Kommentit (24)
Fiksu ja ajattelevainen on. Jotenkin tuntuu pahalta, jos perheessä roolit on jotenkin niin vinksallaan, että miestä kohdellaan kuin yhtä lapsista.
huumoria.
Mutta niin se ap on: naiset helposti ajautuvat rooliin, jossa he päättävät ja huolehtivat ja vastaavat asioista. Miehen - hyvän ja fiksunkin - on helppo pikku hiljaa lipsahtaa Äidin Pikku Apurin rooliin. Tai peräti aivan passattavaksi.
Tuota ei vielä niin huomaa, kun parisuhteessa on vain kaksi aikuista. Mutta kun lapsi/lapsia syntyy, hommat lisääntyvät eksponentiaalisesti.
Lisäksi äitiysloma ja hoitovapaa ovat riskialtista aikaa. Kotonaolon ilosta nainen helposti tekee enemmän myös muista kuin lastenhoidosta. Kun hän palaa töihin, mies pitäisi totuttaa taas hoitamaan puolet kotitöistä ja lastenhoidosta - mutta sohvalta nousu vaatii tiettyä muistuttelua. ELI kurinpalautusta!
huomenna 22 v kihloista
olen kai ymmärtänyt tämän lajin väärin
t. ap
a) sä teet mukisematta paljon enemmän kotona kuin mies tai
b) sun mies on sitä harvinaista sorttia, joka on jo äidin helmoissa pantu oikeasti töihin, ja osaa nyt aikuisenakin pitää huolta kodista, perheestä ja naisesta niin kuin kuuluu.
että työnjaosta keskustellaan täysin sivistyneesti.
Kaikilla pelkkä keskustelu ei kuitenkaan auta. Vaatii lakkoa. Tai nalkutusta.
Voi olla, että osa on tyytyväisiä saadessaan tehdä 90% kotitöistä ja/tai kantaessaan vastuun asioiden organisoinnista.
Sitten on parisuhteita, joissa mies on jo alkaa päälle kantanut vastuun kotitöistä, ja lapsen syntyessä kantaa lapsestakin.
Jos jollakulla on oikeasti kotona sellainen kultakimpale, joka itse älyää ja oma-aloitteisesti esimerkiksi siivoaa kaappeja, ostaa WC-paperia, silittää lasten vaatteet ja hommaa anopille synttärilahjan - sellaista onnittelen! Valtaosalla naisista mies tekee, KUN NAINEN PYYTÄÄ. Tämä jälkimmäinen ei valitettavasti tarkkaan ottaen täytä tasa-arvon kriteerejä...
mieheni on imuroinut vain kerran vuonna 1985
t. ap
jaetaan perheessä tasa-arvoisesti. Valitettavasti naisten vuosisatoja päin persettä ollut asema ei vieläkään ole automaattisesti kohdallaan. Siksi naisten on pidettävä terveesti puolensa.
Nalkuttamista, miehen pomottamista saati halveksuntaa en kannata, vaan nimenomaan asiallista huolehtimista molempien oikeuksista. Mies saa tehdä saman omalta osaltaan.
Oletko jo töissä äitiysloman jälkeen?
jota Xandris kuvaa, voisi hänet viedä torille ihailtavaksi ja pyytää vielä maksu katsomisesta!
ja esikoinen on jo toisella kymmenellä. Mies on ahkera ja huomaavainen, mutta ei aina tee juuri niitä samoja juttuja kuin minä. Eikä tarvitsekaan.
Minusta naisilla on joskus sellainen fasistinen tapa johtaa kodinhoitoa, että nainen päättää tason, millä kotia hoidetaan, ja sitten suuttuu raivoisasti siitä, että mies ei noudata naisen standardeja. Jos naisen mielestä lakanat tulee vaihtaa joka toinen viikko, ja miehestä kerran kuussakin riittäisi, niin mikä velvollisuus miehellä olisi vaihtaa lakanat joka toinen viikko? Ei kai naisellakaan ole oikeus olla diktaattori.
Meillä toimii hyvin se periaate, että se tekee, jolle juttu on tärkeä. Mies hoitaa vessapaperit, autojen pesut, laskujen maksut, ja viettää paljon aikaa lasten kanssa. Pesee myös usein pyykkiä. Minä siivoan enemmän, vaihdan niitä lakanoita ja pyyhkeitä vaikkapa, ja leikkaan nurmikkoa. Mies laittaa myös ruokaa mielellään.
yhtään, joka olisi ihan noin omatoiminen. Avuliaita miehiä kyllä tunnen montakin, omanikin on sellainen - siis sellainen, joka tekee kaiken, minkä PYYDÄN. Mutta kun se oma-aloitteisuus olisikin kivointa eli ettei aina tarvitsisi olla se työnjakaja ja organiseeraaja...
Me naiset saamme kyllä osittain syyttää myös itseämme. Mies "ei tee mitään", koska hän ei EHDI tehdä naisen olettamassa aikataulussa tai naisen vaatimien standardien mukaisesti. Suurin osa miehistä esim. imuroisi aivan varmasti jossain vaiheessa, mutta nainen ehtii aina ensin - joko imuroida itse tai pyytää miestä imuroimaan...
Minun mieheni myöntää suoraan, että hän saa kodin ja lapset hoidettua paljon paremmin silloin, kun minä en ole paikalla. Silloin mies kuulemma tuntee olevansa kodista vastuussa, kun taas minun läsnäollessani mies helposti ajattelee, että minä tiedän tarkemmin milloin pitää siivota jne.
Meillä on ollut tästä hauskoja keskusteluja, ja minusta on kiva että molemmat tunnistavat "vikaa" myös itsessään. Minä olenkin nyt yrittänyt antaa miehelle enemmän tilaa ja hösöttää vähemmän. Kyllä mies toimeen tarttuu, kun hänelle annetaan siihen tilaisuus.
9
meilläkin mies yrittää selittää, että se on vaan naisten vallankäyttöä, että muka kerran viikossa tai edes kahdessa pitäisi siivota... yms.
Minullekin sopisi hyvin, että voisin poimia rusinat pullasta ja pestä auton, maksaa laskut ja leikkiä lasten kanssa. Noin tuntimäärältään ja työn veemäisyydeltään ne eivät IHAN vastaa ns. naisten töitä.
Mutta kiva, jos sinä olet tyytyväinen ja teillä ei tarvitse riidellä kotitöistä.
;-)
ja esikoinen on jo toisella kymmenellä. Mies on ahkera ja huomaavainen, mutta ei aina tee juuri niitä samoja juttuja kuin minä. Eikä tarvitsekaan.
Minusta naisilla on joskus sellainen fasistinen tapa johtaa kodinhoitoa, että nainen päättää tason, millä kotia hoidetaan, ja sitten suuttuu raivoisasti siitä, että mies ei noudata naisen standardeja. Jos naisen mielestä lakanat tulee vaihtaa joka toinen viikko, ja miehestä kerran kuussakin riittäisi, niin mikä velvollisuus miehellä olisi vaihtaa lakanat joka toinen viikko? Ei kai naisellakaan ole oikeus olla diktaattori.
Meillä toimii hyvin se periaate, että se tekee, jolle juttu on tärkeä. Mies hoitaa vessapaperit, autojen pesut, laskujen maksut, ja viettää paljon aikaa lasten kanssa. Pesee myös usein pyykkiä. Minä siivoan enemmän, vaihdan niitä lakanoita ja pyyhkeitä vaikkapa, ja leikkaan nurmikkoa. Mies laittaa myös ruokaa mielellään.
Lukekaa!!!Voi kun olisin lukenut 20 v sitten...
t. ap
että miesten standardit on usein ihan kammottavia! :D Kuinka moni meistä haluaisi esim. noudattaa mun mieheni standardia "tarpeeksi siististä": (muisteloa opiskeluajoilta) missään ei vapaata pöytäpintaa, lattiakaan tuskin näkyvissä. Rikkinäinen parivuoteen jalka korjattu kirjaston kirjoista rakennetulla pinolla. Tiskipöydällä kahvikuppeja, joissa noin sentin paksuudelta epämääräistä kasvustoa, joka oli aikanaan maitokahvia. Kaikki vaatteet likaisia. Suihkun lattiakaivo karvojen peittämä. Ikkunoissa vanhat, reikäiset lakanat, kun ei ole viitsinyt ostaa verhoja. MIKSIKÖHÄN minä määritän meidän taloudenhoidon tason?
että miesten standardit on usein ihan kammottavia! :D
Minun mieheni on ihan perussiisti, ja itse asiassa siisteyskäsityksemme ovat varsin samanlaiset. Mies vain ehkä helpommin olettaa asioiden hoituvan omalla painollaan, kun taas minä näen ettei se imuri itsekseen heilu!
Joissakin tuttavaperheissä menee myös niin, että mies on selvästi siistimpi kuin vaimo...
9
Mutta jos mä en laita sitä välillä kuriin, se ihan rehellisesti unohtaa hoitaa hommansa kotona. Unohtaa viettää aikaa molempien lasten kanssa yhtä paljon. Unohtaa, että mäkin tarvitsen omaa aikaa. Jonkunasteista sisäänrakennettua itsekkyyttähän se on, ja nyppii mua niin pirusti välillä. Kunnon kuri pitää meidänkin avioelämän koossa ja onnellisena.