Te naiset joiden miehet eivät osallistu kotitöihin tai lastenhoitoon...

Ite oon kotiäitinä ja siitä kummallinen että tykkään siivoomisesta ja kotihommista. Joten ne on vaan ajan myötä kaikki lähes jäänyt mun harteille. Sen verran vaadin mieheltä että tavaroitansa vie paikoilleen, pyykkejään ei jätä pitkin lattioita ja sen sellaista. Mutta enpä muista milloin tuo olisi viimeksi vaikka imuroinut. Eikä se mua haittaa. Mies tekee kuitenkin paljon muuta yhteisen kodin eteen. Tuskin ap:kaan sitä arkea jakaa niin että yhtä aikaa mopinvarresta pitää kiinni?



Mutta ymmärrän olevani poikkeus kun oikeasti nautin siivouksesta, ja meillä olisi varaa palkata myös siivooja jos alkaisi tympiä.



Mutta oikeasti, kuka ihastuu ja rakastuu miehessä siihen paljonko tuo osallistuu kotitöihin...?



Lasten kanssa oleminen on sitten eri juttu, hoito on tietysti enemmän mun harteilla koska kotona olen, mutta isä en voi lapsilleni olla, se on miehen tehtävä.

Mitä niin hyvää miehessä on, että silti häntä katsotte ja rakastatte. Joo on parisuhteessa paljon muutakin, mutta mulle ainakin on tärkeää yhdessä arjen jakaminen.

Jos itse olen kotona ja mies töissä niin eiköhän se ole itsestäänselvyys kuka ne kotihommat hoitaa. Jos mies olisi kotona ja minä töissä niin mies hoitaisi kodin.

mutta ajattelen tän asian niin, että kun olen kerran kotona lasten kanssa niin teen myöskin ne kotihommat siinä sisällä... mies kyllä tekee ulkona suurimman osan ja on kyllä lastenkin kanssa, siitä ei ole kiinni.

mies kuitenkin käy töissä ja hankkii rahat suurimpaan osaan laskuista niin se nyt on vähintä mitä minä voin tehdä...

minusta on outoa, jos mies tehtyään töitä 10 tuntia, joutuu kotona heti imurinvarteen!



mutta se lastenhoito on eri juttu... sitä en minäkään ymmärrä jos mies ei siihen osallistu ollenkaan! =O

Muutenki tuota kysymystä hiukan tarkentaisin: siis tarkoitatko että mies ei tosiaan osallistuisi yhtään kotitöihin ja lastenhoitoon, ei siis tekisi yhtään mitään? Makaisi vaan sohvalla tai joisi kaljaa, mellastaisi kavereiden kanssa ja pistäisi vaimon orjana palvelemaan itseään. Aika hullu saa olla jos sellaisen ristikseen ottaa...



Meillä minä teen 99% kotityöt (siivous, ruuanlaitto, vaatehuolto), mies vie joskus lehtiroskat. Asutaan kerrostalossa eli ei ole pihahommia, remottia ei tarvitse tehdä, mutta palaneet lamput mies vaihtaa uusiin. Auto on leasing, joten huoltohommia ei itse tarvitse tehdä ja pesut hoitaa automaattipesula. Mies käyttää autoa, joten hän huolehtii huoltoon viemisestä. Ikkunat meillä pesee ikkunanpesijä (siis palkataan joku pesemään ne) ja samoin suursiivouksen tekee kaksi kertaa vuodessa siivooja. Mies maksaa nämä, ihan mukisematta, koska ei halua itse niitä tehdä. Synnytyksen jälkeen meillä kävi siivooja, kun minä olin huonossa kunnossa.



En pidä kotitöihin osallistumista kauhean tärkeänä, kun en itsekään rätti kädessä koko ajan kulje. Varmaan ahdistuisin, jos mies alkaisi yhtäkkiä hulluna siivoamaan, sehän edellyttäisi minulta osallistumista.



Mutta tuo lastenhoito, siihen mies osallistuu vähän enemmän, vie lapset hoitoon (minä haen) ja viettää heidän kanssaan vapaa-aikaansa iltaisin, viikonloppuna ja lomilla. Mutta kyllä minä olen se, joka on lastenhoidosta ja sen sujuvuudesta vastuussa meidän perheessä eniten. Mieheni on kyllä kotona viihtyvää tyyppiä, siis minkä töiltään ehtii viettää meidän kanssa. Vapaa-ajat ollaan yhdessä. On miehellä yksi urheiluharrastus, joka vie aikaansa, mutta nyt kun lapset on isompia ottaa heitä mukaan. Ja meillä on hyvät turvaverkot, saadaan lapset tarvittaessa hoitoon. Eikä mieheni ole mikään teinipoika joka levittelee tavaransa ja sotkee vaan, paljon enemmän me muut saadaan sotkua aikaiseksi...



Rakastan miehessäni sitä, että hän saa minut nauramaan, keskustelee kanssani, pitää minua älykkäänä ja kauniina ja osoittaa sen monin tavoin ja usein. Meillä arki on paljon muuta kuin kotityöt, lapsetkin tulee hoidettua ja kyllä mies heidän kanssaan pärjäisi jos yksin joutuisi olemaan.



Rahastahan tällä palstalla ei saa puhua, kun heti tulee leimatuksi ahneeksi leipäsudeksi, mutta kyllä mä arvostan miehessäni sitä, että hän tilaa mulle siivoojan ja maksaa ihan pyytämättä meidän perheen yhteisiä kuluja ja muistaa minua lahjoilla (kuten minäkin häntä). Siis meillä on erilliset tilit, mutta osallistutaan kummatkin perheen kuluihin. Eli rahasta ei tarvitse riidellä.



Sitten arvostan miehessäni sitä, että hän on mies. Hän "suojelee" meitä ja huolehtii meistä, hän kertoo kaikille miten hieno perhe hänellä on ja miten hän arvostaa sitä että minä pyöritän arkea kun hän joutuu matkustamaan tai olemaan pitkään töissä. Hän ei tasan vinkuisi missään, kuinka minä vaan tuhlaan hänen rahojaan ja elän hänen siivellään ja kuinka hän ei uskalla sanoa mitään, koska pelkää että veisin lapset häneltä. Hänellä on itsetuntoa ja tietää oman arvonsa (ja vaimonsa ja lastensa arvon).



Ja kyllä hän on ihan mukavan näköinen ja parisuhde on kaikin puolin tyydyttävää :-)

...