Vanhempani tulevat tänään taas meille istua möllöttämään.... =/

He päivätyökseen istuvat sohvalla ja valittavat/huokailevat miten nyt sattuu sinne ja tänne jne jne. =/ Mummo vielä jaksaisi lasten kanssa jonkun verran, mutta pappa ei yhtään! Eikä pappa sitten katso hyvällä, kun lapset (tietenkin) ovat kokoajan pyytämässä mummoa leikkimään, ulos tms. puuhailemaan... Kuulema rasittavat mummoa!! Ja mummo on kyllä omasta mielestään niiiiin nuorekas (täyttää 58v), mutta osaa heittäytyä myöskin niiiiin sairaalloiseksi että! Sanonkin miehelle aina, että jos musta tulee joskus tuollainen valittaja ja sohvalla istuja niin laittaa mut jo johonkin hoitokotiin sitten!!

Olisi aivan ihanaa kun kävisivät, mutta jotenkin se lamaannuttaa koko meidän huushollin kun huokailevat tuossa ja irvistelevät! =/

Mutta ei kai sekään tarkoita, että pitäisi jaksaa kuunnella tuota valitusta AINA...?



Pappa (joka on isäpuoleni) on aina ollut aika raihnainen omasta mielestään, sairastuu olevinaan heti jos vähänkin yskäisee tai niiskuttaa nenä, jos vähänkin esim kerran pistää johonkin niin on heti aivan kuoleman sairas...

Papalla on useampi lapsenlapsi (ovat jo isoja), ei ole koskaan ollut järin kiinnostunut minun lapsistani... tai sitten se on vaan sen tapa, ettei juurikaan lasten kanssa touhuta tai osoita sen suurempaa kiinnostusta.



Mummolla on tasan nämä kolme lapsenlasta... Hän on kyllä kiinnostunut ja haluaisi olla lasten kanssa, mutta tässä jarrua painaa juuri pappa!



Olen sitä mieltä, että mitä pienemmät piirit, sen sairaalloisempi ja masentuneempi ihminen on!

Isäpuoleni asuu kesät mökillä eikä juuri sieltä liiku mihinkään... äiti käy siellä aina viikonloppuisin (on vielä töissä). Äitini matkustelee kyllä aika paljon ja uskon sen pitävänkin hänet siinä kunnossa missä on! Jos jäisi paikoilleen niin varmaan menisi samaan tilaan kun isäpuoli...



Anopilla (ihan vaan vertailun vuoksi) on 7 lastenlasta ja on kyllä erittäin kiinnostunut heistä, pyytää yöksi, kylään yms. Anoppi ei koskaan valita mitään kolotuksiaan... on kyllä sen verran menevä ja hyväkuntoinenkin etten tiedä onko hänellä edes sellaisia.

Toki rakastan omaa äitiäni enemmän silti, mutta ihan vaan vertailun vuoksi...



ap

Isälläni tosin on todettu vakava sairaus, joka vähentää entisestään hänen jaksamistaan. Äitini on terve ja työssäkäyvä (56.v), isänikään ei ole vanha (59.v) mutta käyttäytyy kuin VANHA mies. Lapsia ei jaksa oikeastaan ollenkaan. Asumme kaukana toisistamme, isäni oli juuri täällä vuorokauden käymässä ja oli sen visiitin jälkeen kuulemma ihan loppu lapsiin. Olimme lasten kanssa enimmäkseen ulkona, isäni istui vuoronperään sohvalla ja terassin tuolilla ulkona, ei tarvinnut yhtään hoitaa lapsia, mutta väsyi silti "lasten meteliin". Todella ikävää, lapset olivat ihan normaalisti, eivät tapelleet ja huutaneet, vaan leikkivät ja touhusivat kuten lapset tekee.



Olemme itse menossa heille kylään parin viikon kuluttua, lastemme pitäisi jäädä sinne yhdeksi yöksi ilman meitä, meillä on kesän ainut "oma meno" mihin lapsia ei voi viedä. Nyt epäilyttää että onnistuuko se sittenkään, koska jos isäni ei taas jaksa meteliä. Äitini on pirteä, mutta mielestäni isäni sairaus vetää myös häntä mukanaan, äitini on valittavampi ja sairaampi ja väsyneempi, isäni sohvalla makaaminen tarttuu jossain määrin. Nyt jo epäilyttää että miten voimme ollenkaan vierailla vanhempieni luona parin vuoden päästä, onko meidän tosiaankin majoituttava hotelliin..eipä tule silloin kovinkaan monta vierailua vanhempieni luokse tehtyä.

Aika monella vanhemmalla ihmisellä sairauksista puhuminen on tapa ja kun eläkkeellä ollaan niin omasta elämästä ei välttämättä muuten olisi niin hirveästi kerrottavaa.



Äitisi nyt ei ainakaan mikään ikäloppu vielä ole, vasta 58! Mutta toki hänelläkin voi olla OIKEASTI jotakin sairauksia välillä, onhan se ihan luonnollista.



Itse en kyllä pystyisi kirjoittamaan omista vanhemmistani noin kuin sinä.. Ei mitään kunnioitusta.

Tottakai vanhana jaksaa ja kestää vähemmän ja jos on sairauksia niin sitäkin vähemmän! Odottakaa vaan kun pääsette samaan ikään, ette silloin välttämättä itsekään jaksa lapsenlapsianne!

saat nähdä että vanhuksiin tulee vauhtia

tulevat kuitenkin sadan kilometrin päästä, käyvät noin kerran puolessa vuodessa ja eivät silloinkaan edes mene lasten huoneisiin. Eivät välttämättä puhu kaikille lapsille ollenkaan, kertovat vain omia juttujaan ja vaivojaan. Sitten juovat kahvit ja lähtevät kotiin. Ja käyvät vain silloin, kun heillä on jokin syy tulla tännepäin, eli jotain muuta menoa. Meitä varten eivät tule.

päälle 50- vuotiaat ei jaksa lapsia yhtään. Toisaalta, kun täällä joku mammanen kyselee, että "olenkohan 44- vuotiaana liian vanha yrittämään vauvaa", niin täällä toitotetaan, että EI TIETENKÄÄN. Kun ikähän on vaan numero.



Ap:n tilanteeseen, että on todella rasittavaa. Ja näille "kauheaa, kun et kunnoita vanhempiasi"- huutelijoille. Monet vanhemmat ei todellakaan kovin kummoista kunnioitusta ansaitse.

Toisaalta, kun täällä joku mammanen kyselee, että "olenkohan 44- vuotiaana liian vanha yrittämään vauvaa",

Oman lapsen yrittäminen ja saaminen on oma valinta, isovanhemmuus ei. Kukaan ei ole väittänyt, ettei kukaan päälle 50-vuotias jaksa lapsia.

Minä en pidä lainkaan. Perheyhteys pitää ansaita.

Ovat ilmeisesti vanhanaikaisia ja pukeutuvat myös sen mukaan... Ja siis käyttäytyvät kuin olisivat 80-vuotiaita.

Olisiko masennusta, vailla lääkitystä..

Ikä vs. olemus.

Ovat ilmeisesti vanhanaikaisia ja pukeutuvat myös sen mukaan... Ja siis käyttäytyvät kuin olisivat 80-vuotiaita.

Olisiko masennusta, vailla lääkitystä..

Oma isäni on hippasen alle 60 ja sairaseläkkeellä. Hoitaa lastenlapsiaan enemmän kuin mielellään. Ottaa yökylään ja muutenkin tapailee viikottain.



Mieheni vanhemmat ovat jo päälle 70 vuotiaita, mutta hekin auttavat lastenhoidossa tarvittaessa.



Jos vanhempiesi asenne on kovin negatiivinen, niin kannattaa muistaa, että pilkka sattuu aikanaan omaan nilkkaan. Oma äitini ei kauheasti lasteni kanssa ole (en tarkoita nyt mitään hoitoa vaan ylipäätään) ja olen päättänyt, että jos lapsia ei sitten joskus 10 vuoden päästä kiinnosta mummoaan nähdä, niin eipä tarvi. Mummo on itse yksinäisen tiensä valinnut.