Prkl! Miksi ihmiset eivät tee mitään, vaikka pieni lapsi itkee kaupungilla YKSIN?
Näin tänään kauppakeskuksen ulkopuolella yksinään seisoskelevan noin 1,5-vuotiaan pojan, joka itki katkerasti. Minä olin reilun 10 metrin päässä ja etsiskelin katseellani pojan vanhempia. Ketään vanhemman oloisesti elehtivää ei näkynyt missään.
Noin minuutin aikana varmaan 20 ihmistä käveli lapsen ohi, ja joka ikinen heistä vain vilkaisi poikaa ja jatkoi matkaansa. En tietenkään itsekään hyökkää HETI itkevän lapsen luo, vaan seurailen tilannetta ja oletan vanhempien olevan lähimailla. Mutta kun ketään lapsen äidin tai isän oloista ei minuutissa saapunut paikalle, menin pojan luokse. Samalla hetkellä jostain ampaisi yhtäkkiä nainen, joka nappasi huutavan lapsen syliinsä ja käveli pois. Missä lie tämä äiti odotellut - tiedäpä häntä - mutta pääasia että äiti ja poika löysivät toisensa.
Se mikä tässä eniten risoo, on ihmisten totaalinen välinpitämättömyys. Joka helevetin ukko ja eukko vain mulkaisi lasta ja paahtoi eteenpäin. Kuinka puolikuollut hädässä olevan lapsen tai aikuisen oikein täytyy olla, että hän saa apua ulkopuoliselta?!?!
Kommentit (23)
Tyttö jäi tahalleen kyykkyyn, kun me muut kuljimme eteenpäin. Koska emme pysähtyneet vaan sanoimme normaaliäänellä, että tulehan jo,hänpä telakoitui paikalleen. Oli väsynyt ja nälkäinen. Kuten me kaikki. Tätä eipäs juupas tulenpas enpäs kävelyä oli harrastettu jo aika tovi, mutta oli pakko saada asiat hoidettua. Kannettukin oltiin miehen kanssa vuoron perään, mutta enää ei voinut, kun toinen lapsi oli toisen kädessä ja kummallakin kädet ostoksi atäynnä, menimme siis kassalle. Neiti otti ja rupesi itkemään, ihan vaan siis tekoitkua. Oikein kunnolla draamaili paikallaan. Pakkohan se oli tovin päästä hakea, kun saatii tavarat kassalle. Koko ajan oli näköyhteys. Itku loppui samoin tein, kun mies haki lapsen. Hän juoksenteli kassalle isoissaan. Semmosta se on lasten kanssa. Kiitos vaan asiantuntemattomista säälivistä katseistasi.
Yksi pillastunut äippä on pieni harmi sen rinnalla, että lapselle sattuisi jotain.
Jos ei äipät osaa asianmukaisesti käyttäytyä, niin minun puolestani kakarat saavat vaikka jäädä koko yöksi kaupungille.
Ja oikeasti kyllä lapsen kiukutteluitkun erottaa oikeasta hätäitkusta. En minäkään voi ymmärtää miksi ei voi edes käydä lapsen luona kysymässä mikä hätänä, onko äiti tai isä hävinnyt?
Et voi olla tosissasi noin kylmä ja välinpitämätön.
Ei suostunut parilla kutsulla lähtemään leikkipaikalta pois, joten lähdin kävelemään nurkan taakse. Aikani odottelin ja tarkkailin poikaa piilostani. Ennen kuin hätääntyi liikaa hain lapsen mukaani.
Johan taasen pysyy mukanani ja tottelee.
Ei sen puoleen, totta kai menen lohduttamaan ja hakemaan vanhempia mikäli löydän kaupasta yksin harhailemasta pienen lapsen. Edellyttäen tietenkin että vanhemmat ovat oikeasti hukassa. Tuossa minunkin tämänpäiväisessä tapauksessa muut aikuiset näkivät minut nurkan takana ja ymmärsivät kyseessä olevan koulutustilanteen.
asutaan meren rannalla joten lähdin saattelemaan tyttöä ja etsiskeltiin kotia. onneksi isä lopulta löysi meidät ja tyttö pääsi turvaan. olen kyllä ennenkin sekaantunut ja siitä on oltu vaan ilosia. aivan kuten itsekin olisin enemmän kuin iloinen jos joku ottaisi meidän lapset hoiviinsa jos ne karkaisi!
Joka tapauksessa tilannetta täytyisi seurata, kunnes on varma että lapsi on turvassa.
Surullista, että ihmiset ovat todellakin näin välinpitämättömiä nykyään. Miltähän näistä olankohauttajista tuntuisi, kun oma lapsi eksyisi vaikka isossa kaupassa... Toivoisivatko silloinkin, ettei kukaan viitsi sekaantua !?
Mun mielestä ote ap ihan oikeassa. Mieluummin reagoida "turhaa" kuin että lapsi jäisi hätään yksin.
Itku loppui samoin tein, kun mies haki lapsen. Hän juoksenteli kassalle isoissaan. Semmosta se on lasten kanssa. Kiitos vaan asiantuntemattomista säälivistä katseistasi.
Että mahtoiko sittenkään olla sama tapaus?
Että mahtoiko sittenkään olla sama tapaus?
aina ollut heti aikuisia siinä sitä jeesimässä ja aika nopeesti olen lapseni aina löytänytkin, mut se on kauhee se muutaman minuutin hetki kun lapsi kadoksissa.
kiitos siis ihmisille kun ovat heti kääntyneet lapseni puoleen hänen itkiessä eksyksissä, ja minunkin puoleen kun olen hädissäni kysellyt onko yksinäistä 2,5 vee poikaa näkynyt.
että mulla näin...
toivottavasti sun tapaus on poikkeustapaus
Minä autan aina lasta hädässä. nykyään olen jopa sanonut pillastuneille äideille, että pitäisivät aarteistaan parempaa huolta! t. täti vihreä
Ihan saman välinpitämättömyyden voi huomata muuallakin. Eli miksi ei huomata naapurin lasten ahdinkoa, miksi ei välitetä tutun tuttujen lasten kurjista oloista jne.? Kun ei tässä voi koko maailmaa kuitenkaan pelastaa, niin miksei aloiteta pienistä teoista. Huolehditaan pienistä lähellämme. Itse olen päättänyt, että autan tai yritän auttaa lapsia oman elinympäristöni puitteissa. Kaikkia Afrikan lapsia roposeni eivät riitä pelastamaan. Jos joku surkeana itkevä lapsi ei olekaan oikeasti avun tarpeessa, niin mitä sitten, olen ainakin yrittänyt auttaa, mitä jos apu olisikin ollut tarpeen...
Varsinkin jos ympärillä on paljon välinpitämättömiä isoja ihmisiä ja pahinta tässä on että omat vanhemmat oli myös niitä..
Ettekö ole lukeneet viimeisinä tiedjulkaisuja lapsen itkuun reagoimisesta? Pienen lapsen ei saisi koskaan antaa itkeä yksin yli muutamaa sekuntia! Tämä on täysin järkeenkäypää. Jos pieni lapsi oppii, ettei hätään vastata niin hänestä tulee turvaton.
... tulisikohan kukaan auttamaan? :(
Ei siitä oo kauan kun uutisissa oli että jossain kauppakeskuksessa nuoret tytöt oli kaapanneet lapsen. Ja totuus oli, että olivat nähneet lapsen eksyneenä äidistään ja olleet viemässä sitä infotiskille.
tuskin näillä muiden tarinoilla olikaan missään vaiheessa olla osoitus siitä, että näit juuri meidän lapsen tänään siellä silloin, vaan kirjoittajat halusivat havainnollistaa tilanteita joissa lapsi ei ole kateissa vaan parkuu uhmakohtauksen kourissa ja vanhemmat on hyvin hollilla mitä tapahtuu
kyseessä ei ollut hänen lapsensa, enkä tietenkään sitä kirjoittanut otsa kurtussa.
kuinka välinpitämättömiä ihmiset voivat olla. Ja puolustaudutaan vielä sillä, että "vihainen äippä hyökkää kimppuun": Olette surkeita pelkureita, jos ette uskalla mennä juttelemaan yksin itkevälle lapselle. Hävetkää!
Ja suurimmalla osalla tämänkin ketjun vastaajista on itsellään lapsia.
Miettikää: jos oma lapsenne eksyisi vanhemmastaan vaikkapa kauppakeskuksessa, toivoisitteko, että joku menee auttamaan itkevää lastanne?
Pillastunut äippä käy silmille ja siinä sitä ollaan...