Lue keskustelun säännöt.
Abortti??
05.08.2008 |
Olen epätoivoinen. Mistään tai keltään en saa tilanteessani nyt puolueettomia mielipiteitä ja kaipaisin edes yhtä realistista kommenttia päätöksen tekooni..!! Olen siis raskaana n. rv 7. Raskaus ei ole ollut mitenkään harkittu juttu, olen syönyt pillereitä kokoajan ja näin on siitä huolimatta käynyt. Minulla ja lapsen isällä on yksi yhteinen lapsi, mutta emme ole yhdessä. Välit on olleet jo jonkin aikaa todella kireät ja riitaisat, puhumattakaan tästä kahdesta viikosta, kun olen tiennyt raskaudestani! Välimme eivät todennäköisesti koskaan tule korjaantumaan entiselleen ja edessä on varmasti muutenkin tapaamisjärjestelyiden järjestely esikoisemme kanssa, sillä hänellekkin on pelkästään negatiivista tällä hetkellä koko perheen yhdessä olo. Vanhemmat kun eivät muuta tee kuin riitelee!
Minä kaikesta huolimatta haluaisin tavallaan tämän uuden vauvan pitää. En ole koskaan kannattanut aborttia muuten, kun ehdottomissa pakko tilanteissa (esim. ei pysty syystä tai toisesta pitämään huolta lapsesta). TIEDÄN, että pystyisin siihen yksinkin, kuten lähestulkoon olen tehnyt esikoisenkin kanssa! Mutta lapsen isä ei halua tätä lasta MISSÄÄN TAPAUKSESSA. Hän ei aijo olla sen enempää tekemisissä vauvan, kuin minunkaan kanssa. Esikoisen kanssa kyllä, mikä tuntuu käytännössä sitten aika hankalalta toteuttaa... Mutta ongelma onkin juuri se, että miten voisin saada yh-perhe-elämäni toimimaan, jos vain toisella lapsellani olisi isä, toisella ei, vaikka sama isä onkin??? Pulma ei mielestäni ole se, ettenkö minä jaksaisi, mutta olisiko se oikein lapsilleni? Olenko itsekäs kun haluaisin pitää tämän lapsen huolimatta siitä, millaisen elämän sille pystyisin tarjoamaan, isättömän? Olenko "epäreilu" lapseni isää kohtaan, että tekisin valinnan kuitenkin näin, hänen mielipiteensä "ohi"? Vai onko mies täysin kohtuuton vaatiessaan minua keskeyttämään raskauden ja uhkailemalla raskauden jatkuessa toisilla naisilla jne..?
Olisi ihanaa saada täysin tuntemattomilta kommentteja, asiallisia!!
Minulla on lähete keskeytykseen ensi viikolla, siihen asti siis on vielä miettimisaikaa...
Kommentit (15)
Sinulla on kamala tilanne ja vaikea ratkaisu tehtävänä.
Mutta VAIKKA kannatankin aborttioikeutta naisille, kysyisin silti sinulta, olisiko se sille uudelle vauvalle kuitenkaan kamala menetys, jos isä ei pitäisi häneen yhteyttä? Olisiko se jotenkin korvattavissa ja selitettävissä lapselle sitten, kun hän on tarpeeksi vanha? Ettei kyse ole hänestä, vaan isän ennakkopäätöksestä, joka tehtiin jo ennen hänen syntymäänsä.
Voi sitä paitsi olla, että miehesi pyörtää päätöksensä, kun lapsi syntyy.
Mikä ei kuitenkaan merkitse, että sinun pitäisi jäädä parisuhteeseenne.
Sinänsä siis en vastusta aborttia, mutta jotenkin tulkitsin kirjoituksesi rivien välistä, että tosiaan lähdet siihen hyvin empien ja voi olla, että katuisit sitä jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästikkään et ole siihen valmis! Katuisit varmasti...
En ole abortin vastustaja, mutta silloin jos on pienikin halu pitää vauva niin se kannattaa tehdä.
onhan niitä isättömiä lapsia muitakin, ja mistäs sitä tietää jos miehesi mieli muuttuu tai tapaat uuden miehen.
Miehesi mielipide voi muuttua ja vaikka ei muuttuisikaan, hän on silti lapsen isä.
eihän tulevaisuudesta ikinä tiedä, esim. kuinka kauan miehesi elää, muuttuuko mieli, tms.
Kyllä sinä pärjäät ja lapsesi pärjää. On vain ja ainoastaan miehen häpeä, jos hän ei halua tavata omaa lastaan. Herää kyllä kysymys hänen kyvystään olla hyvä isä esikoisellekaan, jos hän noin kohtelee kuopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mieti lasta ja häntä..kun isä hyväksyy hänen sisaruksensa mutta ei häntä? miltä se tuntuu lapsesta..
itse kasvatan lasta jonka isä ei halua nähdä häntä ja voin sanoa etten ikinä enään tekisi lasta tähän tilanteeseen..vaikka lapseni onkin onnellinen ja tasapainoinen..
olen miettinyt millaista elämäni sitten olisi jos olisin kahden lapsen kanssa yksin... Vaikka minulla on ollut ja tulisi olemaan hyvät turvaverkot ja paljon välittäviä ihmisiä ympärillä, ei olisi sitä miestä (tiedän, kuulostaa typerältä) ja lapsilla ei olisi sitä isää elämässään. Esikoisemme on poika, mitä jos toinenkin olisi? Millaisia heistä varttuisi ilman isää?
Ja minä. Olisinko loppuelämäni yksin... Ketä mies haluaa naisen, jolla on kaksi pientä lasta ja ne tietysti tärkeintä maailmassa!? Miten edes olisi aikaa moneen, moneen vuoteen millekkään parisuhteelle..?? Tiedän, että tämä on itsekästä, mutta kai tätä asiaa täytyy oman itsenikin kannalta ajatella, realistisesti...
Ja kyllä mies on ollut mielestäni hyvä isä esikoisellemme aina kun on tämän kanssa aikaa viettänyt, eli aika paljon tähän asti.
Hän tosin on erittäin läheisyys/sitoutumiskammoinen, haluaa elää poikamies elämää ilman juurikaan mitään velvollisuuksia vaikka ei sitä itse myönnäkkään, mutta kyllä minä olen aina ollut tähänkin asti yksin vastuussa lopun viimeksi kaikesta. Toisin sanoen, jos hän päättää lähteä koko viikonlopuksi juhlimaan, hän lähtee. Olin minä sitten töissä tai en (teen vuorotyötä ja hänen pitäisi olla viikonloppuisin lapsen kanssa minun ollessani mahdollisesti töissä).
Ainoa sopimus mikä on tähän asti pitänyt (aina viime raskauteni lopusta saakka) on, että jos jommalla kummalla olisi muita, se kerrottaisiin, eikä ole ollut, mutta nyt hän "uhkailee" että näin saattaa tapahtua jos lapsen pidän. Asumme pienellä paikkakunnalla ja sekin ajatus ahdistaa minua, että hän alkaisi liikkua muiden naisten kanssa samalla kun minun pitäisi istua kotona ja olla reilu häntä kohtaan kuitenkin esikoisen tapaamisten suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä todennäköisimmin olet lopunelämäsi tälle ihmiselle katkera. Varsinkin jos itse vähääkään epäröit! Kaverini on 2 lapsen yksinhuoltaja ja nyt oottaa kolmattaan yksinhuoltajana. Kyllä siitä selviää, päivä kerrallaan.
Minulla on takanani yksi raskauden keskeytys. Minulla oli silloin yksi lapsi ja opiskelin. Päädyin keskeytykseen täydessä paniikissa. Tällä hetkellä minulla on kolme lasta. Kaikki samasta parisuhteesta. Tuo onneton päätös on sellainen, että jos voisin sen jotenkin saada tekemättömäksi, niin sen tekisin! Mutta tehty mikä tehty ja sen kanssa vain on elettävä ja ihan joka päivä. Tuosta keskeytyksestä on jo yli 12 vuotta, mutta voisin sanoa että edelleen melkein päivittäin se käy mielessäni... Ole siis todellakin varma päätöksestäsi, jos aborttiin päädyt! En suosittele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdollista, että menisit muutamaksi päiväksi muualle miettimään asiaa ihan omassa rauhassa, esim. vanhempiesi tai ystävän luo? Sillä kovan riitakierteen keskellä voi olla vaikea tehdä päätöstä... Mies voi ärsyttää sinua tahallaan, jotta kypsyisit ja tekisit abortin. Jos saisit punnita asioita ilman riitaa, niin mihin tahansa tulokseen sitten päädytkin, olet tehnyt sen täysin harkiten. Ilman painostusta, kiristystä yms. joka voi saada sinut tekemään murheissasi jotain impulsiivista.
Mies on jo päätöksensä tehnyt. Mutta sinä kannat lasta, ja koska mies on sen jo tässä vaiheessa hylännyt, sinä päätät yksin nyt. Mies on jo tehnyt kantansa selväksi, joten hänen kanssaan sinun ei tarvitse enää neuvotella eikä edes riidellä. Mieti kumpi on tärkeämpi loppuelämäsi kannalta: uusi lapsi, vai mies joka väläyttää pettävänsä sinua jos pidät lapsenne?
Sinä tunnet miehesi parhaiten, mutta näin ulkopuolisena väittäisin, että lapsen elämä olisi elämän arvoista myös ilman "isää"... joka on hylännyt hänet, ja kohtelee sinuakin ilkeästi. Älä sokeudu tuollaiselle kohtelulle. Millainen mies kohtelee naista tuolla tavoin? Sillä ei ole mitään merkitystä onko kyseessä vahinkoraskaus tai kuinka pitkällä raskautta olet: olennaista on se, että mies ei halua isäksi eikä häntä voi siihen pakottaa. Et voi saada mitään takeita siitä, että hänen mielensä muuttuisi - ja miksi edes pitäisi? Unohda isän rooli mahdollisesti syntyvän lapsen elämässä, sillä ei hänellä ole asiaan mitään merkitystä. Kaikki muu on pelkkää spekulaatiota, etkä voi tehdä noin isoa päätöstä siihen nojautuen. Varaudu siihen, että mies tarkoittaa mitä sanoo.
Oletko miettinyt lainkaan sellaista pointtia, että kyseinen mies ei ole siittäjän arvoinen? Onko sillä seikalla mitään merkitystä.
Tee ratkaisusi tämänhetkisen tilanteen mukaan. Jos mies mahdollisesti katuu joskus, omapahan on ollut valintansa ja oma murheensa. Tee palvelus itsellesi, ja samalla 1-2 lapsellesi...
Mietin kuinka saisit yh-perhe-elämäsi toimimaan, no minäpä kerron: JÄTÄ MIES KOKONAAN ULKOPUOLELLE. Asiat ovat yksinkertaisia, kunhan niistä ei tehdä turhan monimutkaisia. Älä yliarvosta kyseisen henkilön tärkeyttä kasvattajana, ethän ole ennenkään niin tehnyt? Sanoithan että olet joutunut esikoisenkin kasvattamaan lähestulkoon omin voimin.
Moni yksinhuoltaja löytää uuden, sopivamman elämänkumppanin - oli lapsia sitten yksi tai enemmän. Lapset eivät estä elämästä täyttä elämää, päinvastoin!
Asenteesta riippuu, miten koet olevasi valmis uuteen suhteeseen kahden eikä yhden lapsen äitinä. Älä mieti siinäkään jotain olettamuksia siitä, mikä on tulevalle miehellesi "helpompaa"... ajattelisit nyt vaan itseäsi, ja samalla lapsiasi.
Toivottavasti teidän ei tarvitse sotkea omaa rakkauselämäänne ja tapaamisoikeutta keskenään. Lapselle on erittäin rankkaa, jos aikuiset käyttävät häntä vallan välineenä, pelinappulana. Olen nähnyt esimerkkejä. Koittakaa pitää tulevat seksipuuhanne erillään lapsen hyvinvoinnista!
Mitä tahansa päätätkin tehdä, voimia!
mutta abortti vaatii molempien päätöksen...
Ymmärrän että kun haluaisit lapsen, mutta mies ei, saatat päätyä keskeytykseen. Se on ymmärrettävää, sillä kyse on sekä äidistä että siästä.
Mitä merkitystä sillä on sinulle asian kannalta, että pysytte tai ette pysy yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele tätä isoveljeäkin. Hän varmasti haluasi pikkusiskon tai veljen. Olisi väärin riistää se häneltä. Aito biologinen sisarus!Uskon että myös sinulle lapsen pitäminen olisi oikea ratkaisu.Kuitenkin abortin jälkeen iskee kuulemma usein valtava suru ja siinä olisi sitten paljon surtavaa avioeron kanssa.Isä varmasti muuttaa mielen kun näkee vauvan mutta vaikka ei muuttaisikaan niin kyllä aina on parempi antaa lapsen elää. Ajattele kunka rakas esikoinen on sinulle.Yritä ymmärtää että se mahassasi oleva pieni tulisi olemaan aivan yhtä rakas ja tärkeä. Jos ymmärrät sen niin tajuat että et ikinä voi abortoida häntä. Olen itse kahden lapsen äiti ja tiedän kuinka tärkeä se toinen lapsi kanssa on ja kuinka tärkeä se on sille esikoiselle.Törkeää tuo miehesi painostus. Älä missään nimessä suostu aborttiin!Kyllä niitä on paljon miehiä jotka huolivat naisen jolla on lapsia. Ja voihan tämä vaikka kääntyä niinkin päin että kun pitäisit lapsen niin ajan kanssa mies arvostaisikin sitä ja haluaisi perheen takaisin yhteen ja muuttaa huonot tapansa.
Eli menin poliklinikalle ultrattavaksi aborttia varten, jossa todettiin tuulimuna... Minun tapauksessa voi sanoa, että onni onnettomuudessa, sillä en ollut kuitenkaan 100% varma abortista. Tässä hyvä neuvo: mielestäni abortti on silloin paras ratkaisu, jos on alusta asti 100% varma ratkaisusta!!! Mutta jos olet vain 95% prosenttia varma ratkaisusta, jää se 5% aina mieleesi... lopuksi elämäksi, et pääse siitä ajatuksesta koskaan eroon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa saada näin paljon asiallista ja hyvää, rakentavaa kommenttia!! Ja aina lisää tietysti kaivataan. Kyllä tämä vahvistaa aina vaan omaa mielipidettäni, etten keskeytystä halua, enkä ajattele enää nytkään ehkä niin paljon että se olisi jotenkin tarpeellinen... Haluaisin vaan lapselleni/lapsilleni mahdollisimman hyvän elämän. Kyse on siitä, että itseni tarvitsisi löytää lisää voimia ja rohkeutta...
Elämä ei kyllä koskaan mene niinkuin ajattelisi...!!
vauva ja ei kukaan, ei edes isä, voi vaatia tekemään aborttia. Ja voihan olla niin, että miehen tunteet muuttuvat kun näkee lapsensa ja haluaakin olla tälle isä.