Ihastuisitko mieheesi vielä, jos hän ei olisikaan sinun?
Kommentit (20)
Jos ette siis koskaan olisi olleetkaan yhdessä?
Karu totuus, mutta tällä elämänkokemuksella kiertäisin kaukaa. Takana vuosikausien vakava masennus, vaikea fyysinen sairaus jne. ja kaikki on hänen mielestä minun syytä.
enkä yrittäisi alkaa vokottelemaan toisen omaa.
varmasti olisisn sulaa vahaa taas.
Jos tiedot olisivat nykyiset, yrittäisin irti kaikin keinoin.
Ujoja ollaan molemmat, ihme että ylipäätään olemme löytäneet toisemme maailman melskeen keskeltä
Muuten kelpo mies, mutta nykyään varmaan etsisin miehen oman alani sisältä, että olisi enemmän yhteisiä puheenaiheita ja kiinnostuksen kohteita.
mutta miettisin, jaksaisinko hänen reissutyötään.
En ehkä ulkonäköön, mutta jos tietäisin miten vahva ja luotettava mies on (ja miten kiltti ulkonäkö pettää seksielämää ajatellen)... Niin kyllä!
Oma ulkonäkö on 14 vuodessa parantunut huomattavasti. mies taas vähän rupsahtanut ;)
Niin henkisesti kuin fyysisesti. Varmasti kapsahtaisin heti siihen, ihan varmasti. Ollaan tosin vieläkin kuin vastarakastuneita vaikka kolme lasta ja vuosia takana, ihana mies:)
Ottaisin jonkun tavallisen, normaalin ja mukavan.
Se on esim. aivan erityisen valovoimainen bileissä ja muissa isoissa sosiaalisissa tilaisuuksissa. Osaa luontevasti puhua vieraillekin ihmisille, on hauska ja fiksu ja mielenkiintoinen - etenkin jos haluaa tehdä vaikutuksen naiseen...
Jos sen sijaan olisin tuntenut sen esim. kaveripohjalta jo aikaisemmin eikä se olisi koskaan paneutunut mun iskemiseeni, olisin luultavasti nähnyt jo niin paljon sitä laiskaa, itsekeskeistä arkipuolta että en voisi ihastua siihen enää. Mies käyttäytyi IHAN eri tavalla silloin kun vielä "metsästi" minua kuin sitten kun oli jo varma valloituksestaan.
paremmaksi vaan muuttunut vuosien saatossa ;-)
On komistunut vaan vuosien myötä. No ok, tunnustan kyllä ohjailleeni häntä pukeutumisessa ym. silleen sopivasti, hänen omaksiKIN edukseen =)
Kunpa itsekin vielä kääntäis vastapuolen katseita sitten nelikymppisenä samaan tahtiin. Olen nimittäin huomannut, että tuo äijä vetää naisia puoleensa kuin magneetti, vielä kovemmin kuin silloin alkuaikoina, huoh...
Ihastun yhä ja yhä uudelleen vaikken ole häntä menettänytkään.
Tässä on vuosien varrella sattunut kaikenlaista. Lähinnä minä varmaan olen muuttunut aika lailla. Mies on sama ihana itsensä, mutta voi olla, että jos nyt kohdattaisiin, en ehkä antaisi hänelle mahdollisuutta näyttää hyviä puoliaan. Olen tullut paljon kyynisemmäksi ja varovaisemmaksi. Onni siis, että tavattiin silloin, kun olin vielä avoimempi ja "vastaanottavaisempi".
Oikean namupalan sain kyllä aikanaan "napattua", ei voi muuta sanoa. Välillä ihmettelen onneani itsekin. :)
On niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin komea!!!!
Mutta jos luonteenpiirteiden yhteensopivuudesta tietäisin enemmän, niin en ottaisi omakseni!
pitäisin jutun täysin kaverilinjalla!! Rehellisesti sanottuna valitsin sen väärän!!!
Paljon enemmän nyt kuin silloin, kun hän iski minuun silmänsä. Sai pehmittää aika kauan. Nyt olisin heti sulaa vahaa. ;)
Ihan samanlailla kun häneen edelleen iskee silmänsä monet naiset.
Ei valittamista edelleen on tiukassa kuosissa ikää likemmäs 40.