Muut useamman pienen äidit - miten jaksatte?

Jos en öisin voi riittävästi nukkua niin nukun sitten univelkoja pois kun mies on kotona, iltaisin ja/tai viikonloppuisin.



Toinen tärkeä juttu on, että jos elämä alkaa tuntua raskaalta, harmaalta ja ilottomalta niin sitten lähden jonnekin "tuulettumaan" ilman lapsia. Ystäviä tapaamaan, lenkille, kaupungille, kirjastoon...tekemään jotain ihan muuta kuin se arkirumba ja pienten lasten perustarpeista huolehtiminen.



Minulla on kuusi lasta kohtalaisen pienillä ikäeroilla joten niitä pieniä on ollut hoidettavana useampia. Neljä alle kouluikäistä.

Minulla jo vähän helpompaa, pienin on 2,5v ja kaksi vanhempaa vähän yli 6v (kaksoset). Kyllä ekat vuodet kolmen kanssa olivat rankkoja välillä. Itsestäkin on usein tuntunut siltä, että kolmas lapsi oli liikaa vaikka niin rakas onkin!



Minun pelastukseni oli kyllä se että pienin meni hoitoon jo 1,5-vuotiaana. Pidempään en olisi pelkästään kotosalla jaksanut! Eli tämän talven olen ollut osa-aikaisesti töissä ja kaikki lapset hoidossa...



Ennen kuin palasin työelämään, oli pelastukseni ehkä vapaa-illat.. Vaikka miehelläni on epäsäännölliset työajat niin yritimme järjestää että sain ainakin kerran viikossa lähteä pois koko illaksi + joitain pieniä hetkiä silloin tällöin.



Nuo sairastelut ovat tosiaan kamalia!!! Meillä oli niitä nyt kevään aikana, oli se kamalaa kun vain sisätiloissa kökittiin, yöt nukuttiin huonosti ja lääkärissä piti rampata!



Kovasti tsemppiä, ajan myötä helpottuu pikku hiljaa!

Minä myös olin vauvavuoden aikana tosi puhki. Minua helpotti töihin meno. Kaipasin ehdottomasti jo siinä vaiheessa aikuiskontakteja ja palasin työelämään kun kuopus oli 1½v. Olin töissä reilun vuoden kun nelonen syntyi ja virtaa jäädä kotiin oli taas ihan eri tavalla. (Esikoinen lähti silloin kouluun!)



Nyt neljäskin jo 3½v ja esikoinen 11v ja olen jo ihan unohtanut, että joskus oli toooosi rankkaa :)



Koita jaksella.

Itsellänikin on suunnitelmissa mahdollisimman aikainen töihinpaluu, mutta olen miettinyt auttaakohan se oikeasti, vai tekeeköhän vain asioista tuplaraskaita? Myönnän kyllä, että en ole mikään kotiäitityyppi ja kaipaisin kyllä enemmän aikuisten seuraa ja älyllisiä haasteita.



Meidän vauva on erittäin huono nukkumaan ja sekin tataa tehdä arjen raskaaksi. Päiväuniakin nukkuu ihan max 45 minuuttia kerrallaan ja öisin herättelee jatkuvasti.



Ap

Ja olen kyllä todella väsynyt, hetkittäin mietin, että kuinka järkevää lasten teko oikein olikaan, vaikka ovatkin molemmat omani minulle erittäin rakkaita. Omani ovat nyt 1,5.v ja 4.v. Kauheeta kinaamista ja tappelua koko päivät. Olen todennut sen auttavan että lähdemme lasten kanssa johonkin pois kotoa, silloin päivät menevät paremmin.

Olen myös palaamassa työelämään 4 vuoden tauon jälkeen kuukauden päästä ja odotan sitä todella, vaikka samalla pelkään että sen jälkeen olen entistä väsyneempi. Mutta toisaalta ajattelen että jotain on tehtävä koska en ole tämän hetkiseen tilanteeseenkaan tyytyväinen. Jossain vaiheessa tämä askel työelämään on otettava, ja uskon odotan innolla sitä että saan seurustella koko päivän aikuisten ihmisten kanssa ja kukaan ei koko päivää kitise jalan juuressa sitä ja tätä.

melkein 2v lasta ja melkein 3v erityislasta. Nukkua minun täytyy 8h yössä muuten en jaksa lainkaan. 4h/vrk teen kotihommia ja annan laatuaikaa miehelle ja omille lapsille.

Kun olivat pieniä niin se meni ihan hyvin. Olin kotona, joten mentiin omaan tahtiin ja omaa aikaakin sain iltaisin.



Mutta kun ovat kasvaneet ja on tullut isompien lasten huolia niin joskus tuntuu, että osaanko viedä lapsia eteen päin niin, että itsetunto säilyy ja tulisi hyvä pohja elämälle. Enemmän nykyään olen henkisesti uupunut kuin silloin heidän ollessaan ihan pieniä.

töihinpaluu ainakin auttoi! Ainakin kotona sotkua on paljon vähemmän kun lapsetkin ovat enemmän poissa. Ja vähentyvät ne tiskit ja ruoanlaitot ainakin. Minä ainakin lataan akkujani töissä ja jaksan näin tehdä kotitöitäkin paremmin iltaisin ja keskittyä lapsiin. Aikaisemmin kun olin kotona olin vähän masentunutkin eikä mikään huvittanut. Ainakin se loppui kun palasin töihin. Mä selvästi kaipaan muutakin kuin kotona pyörimistä!



Tietysti se on niinkin että mitä suuremmat lapset, sitä suuremmat huolet. Eli eivät ne huolet siihen lopu että lapset kasvaa. Mutta toisaalta eivätpähän roiku vanhemmissa kiinni ja toivottavasti nukkuvat yönsä paremmin:-).



Olinkohan nro 4...

minulla ei ainakaan auttanut töihinpaluu, mutta kun rahat eivät riittäneet kotonaoloon. Meillä on töihinpaluuni aiheuttanut sen, että ei ole koskaan aikaa itselle (en ehdi iltaisin minnekään, kun on tehtävä kotityöt, ruokaa ja ehdittävä edes hiukan olla omien lasten kanssa), miehelle (samasta syystä, ja hän kuljettaa isompia lapsia harrastuksiin niinä iltoina kun ei ole töissä), eikä lapsillekaan (lyhyt ilta-aika ei riitä kaikkien tarpeisiin). Meillä ei ole tosin kotityöt juurikaan vähentyneet, koska meillä on isommat jo koulussa ja koti ei pysy siistinä ja ruokaakin pitää olla valmiina kun ovat nälkäisiä iltapäivällä. Kiire ja huono omatunto on koko ajan.

riippuu ihmisestäkin. Itselle on kaikkein stressaavinta (univajeen lisäksi) jatkuva kaaos, hälinä ja sotku. Töissä olisi ainakin hiljaista ja siistiä ja saisi keskittyä asioihin eri tavalla. Nykyisin tuntuu, että koko elämä pitää elää alle 10 minuutin pätkissä, aina tulee keskeytys, jos yrittää tehdä jotain tuota pitkällisempää. Olen huomannut, että niinä harvoina hetkinä, kuin olisi vapaatakin, olen hermostunut ja kiireinen koko ajan, kun siihen jatkuvaan kiireen tuntuun on niin tottunut. Tuntuu, että kun aamulla herää, on heti valtavan pitkä tehtävälista, joka on hoidettava, ja aina joku lapsi tunkee siihen omine asioineen niin, ettei sitä listaa saa koskaan lyhenemään.



Nyt vauva taas hetken on päiväunilla ja täytyy sanoa, että tuntuu ihan luksukselta. Varmasti paljon helpompaa on niillä, joilla lapset nukkuvat hyvin päiväunia. Juuri seurasin yhden tutun kolmen pikkulapsen äidin elämää ja paljon helpommalla hän pääsee, kun pienin nukkuu aina jopa 3 tuntia kerrallaan päiväunia ja isommat ovat hiljaisia ja rauhallisia. Meillä nuo isommatkin ovat kovia riehumaan ja tappelemaan ja sotkevat ihan kamalasti leikkiessään.



Ap

jos on kiireinen työ vaikka lasten parissa, on tosi rankkaa olla töissä kun sama hälinä jatkuu kotona. Ihan eri juttu, jos töissä on hiljaista, ja saa vaikka lounastaa aikuisten parissa kiireettä.

työpöydän ääressä ja vaikka roikkua netissä koko päivän.



Tiedän pari naista, jotka chättäilevät koko työpäivän ja silti marisevat kun tekevät niin raskasta ja vaativaa työtä koko päivän.

Minulla kaksi pientä lasta (alle 2 v) ja on kyllä rankkaa välillä. Itse asiassa aika usein, näin päivisin.



Nyt lapset nukkuu (kuinka kauan?), niin saan hetken hengähtää.



Minulla ainakin töihinpaluu esikoisen hoitovapaan jälkeen tuntui ihanalta. Oman tuskansa siihen toi sitten esikoisen kova sairastelu ja oma vaikea raskauteni. Mutta työ sinänsä piristi mua älyttömästi. Ihanaa oli olla aikuisten kanssa! Ja se oma rauha... joka alkoi jo työmatkasta!

Meillä kaksoset ovat juuri täyttäneet 6v, kolmas on 3v ja nuorin 1v.

Kolmen kanssa oli vielä ihan kivaa, viihdyin kotona ja kaikki meni suht kivasti vaikka kaksoset eivät olleet edes 3 v kun vauva syntyi.

Nyt neljän kanssa on ollut todella rankka vuosi, kolmosella alkoi 2v koko vuoden kestänyt kamala uhma, vauva oli huono nukkumaan ja roikkui tissillä koko ajan. Kaksoset olivat sentään jo sen 5v, mutta kyllä heidänkin kanssaan oli sitä hommaa ihan riittämiin.

Mulla auttaa vaan se että saan omaa aikaa. Käyn koulua iltaisin ja se helpottaa, käyn myös viikonloppuisin sillointällöin tuulettumassa, silloin kun tuntuu että ei mikään muu auta.

Töihin meno joillain auttaa, mullakin autto kaksosten jälkeen, kävin 1,5v töissä ja sitten olenkin ollut kotona.



Kai tämä joskus helpottaa...

iältään 1-3v, ja yksinkertaisesti en jaksa mitenkään.

Lapsia myös kolme alle kouluikäistä. Just meinasin raivarin saada kun opetan pientä kuivaksi ja pissas lattialle ja samalla veti siihen yhden just kuivaksitulleen petauspatjan + muita puhtaita pyykkejä! Pissaiseksi tulivat! Petauspatjaan oli 6,5v just yöllä pissannut. Että meillä näitä pissijuttuja riittää tässä perheessä. Ajattelin just että kyllä niissä perheissä onkin helppoa, joissa pienetkin oppivat nopeasti sekä päivä- että yökuivaksi. Meidän tuo 6,5 v kun ei vieläkään oo kokonaan yökuiva, satunnaisesti pissailee patjansa märäksi!!



Nyt tuo 2v toi äsken tähän makkarin verhon, jonka oli vetänyt irti... Juu kivoja juttuja nää.



Et ei aina meinaa jaksaa kun itse rakastais järjestystä ja puhdasta ja noi kolme vain sotkee! Erityisesti sen nyt huomaa kun ovat kotona lomalla. Koko päivä on aikaa sotkea! Ulos lähteminen kyllä auttaa, vaikkei sitäkään aina jaksais. LIsäksi en voi lapsia yksinkään sinne lähettää kun asumme sen verran huonolla paikalla etteivät voi yksin olla:(.

Muistissa ehkä vikaa, kun on katkonaiset unet, mutta muuten hyvin kyllä.