Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen kolmen lapsen kotiäiti,opiskelija ja pph, silti en tee kuulemma mitään!

Vierailija
24.06.2008 |

Pakko purkautua nyt tänne.

Minulla on kolme lasta 6,3 ja 1v, lisäksi hoidan 5 vuotiasta kokopäiväisesti ja sitten on yksi eskarilainen puolipäivää. Käyn neljänä iltana viikossa koulua 3-4h kerrallaan. Lisäksi raskaustesti on nyt näyttänyt plussaa ja väsyttää kovasti.



Vaikka kaikkeni teen ja pärjään mielestäni hyvin tämän kaiken ruljanssin keskellä, saan kuulla kaiken aikaa kuinka helppoa on olla vaan kotona, ja kuinka ihana mieheni on kun jaksaa kaikki illat, tai niinä neljänä jotka olen koulussa, niin vahtia lapsiamme. On kuulemma suuri uhraus häneltä.

Ei siis miehen mielestä vaan muiden sukulaisten.

Itse en saa ikinä sanoa mitään tilanteestani, heti jos jollekkin sanon että väsyttää tai jotain niin saan tämän saarnan kuinka mulla on helppoa ja mieheni on niin kultainen kun hoitaa perhettään niin hyvin.



Tiedän ettei pitäisi loukkaantua muiden jutuista, mutta olisi ihanaa kun joskus joku sanoisi jotain siitä kuinka hienosti jaksan tätä kaikkea ja hoidan hommani hyvin. Että joku arvostaisi tätä työnmäärää mitä minäkin joka päivä teen, omissa kolmessani ja raskaudessa olisi jo monelle tarpeeksi hommaa.

Tai olisi ihana kun joku edes joskus kysyisi että miten jaksan ja mitä kuuluu, etten aina vaan saisi toruja siitä kuinka olen vain kotona.



Ai että suututtaa

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä anna muiden lannistaa. Hienoa että jaksat opiskella ja hoitaa kotia ja viel ottaa hoitolapsia siihen kaiken ruljanssin keskelle. Olet todella ahkera, ap.



Moni olisi väsynyt vähemmästäkin, toivottavasti miehesi sentään arvostaa työtäsi, ja varmasti arvostaakin.



Tsemppiä ap, ainakin mä nostan sinulle hattua täältä!! *nostaa hattua* :-D

Vierailija
2/7 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä anoppi oli kovasti huolissaan että mieheni ei saa nyt ollenkaan lomaa kun minä olen kesän töissä ja mies lomailee lasten kanssa kotona.



vastaavasti ei ole ikinä huolissaan mun "lomattomuudesta" tai jaksamisesta kun olen ollut kotona hoitamassa pieniä lapsiamme ja lisäksi raskaana. Minähän olen silloin vain kotona eli jatkuva loma! Miehellä se sama tilanne (ilman raskautta tai pientä vauvaa) taas ei ole lähelläkään lomaa.



No, onneksi anoppi on sitten pelastanut tilanteen ja viettää kotonamme päivät hoitaen lapsia ja tehden ruuat jottei miehellä olisi liian rankkaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitävät piknikiä lähipuistossa ja leipovat päivät pitkät pullaa hymyssä suin. Sehän se taitaa olla visio kotiäideistä. Kyllä meilläkin on ollut monia ihania hetkiä naapurin muksujen kanssa, mutta näinä sadepäivinä ei voi oikein muuta kuin koittaa pitää lapset erossa toistensa kurkusta. Mutta jos saisin valita niin olisin miljuuna kertaa mielumin lasten kanssa kotona, kuin kävisin töissä. Nyt olen töissä samalla kun yritän hoitaa lapset kotona (päivät kotona, illat töissä).

Vierailija
4/7 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en kyllä tuollaista paskaa ja latistamista kuuntelisi keneltäkään! Miksi kuuntelet moisia puheita? Onkohan sinussa vähän "kiltin tytön syndroomaa"? Jos minun sukulaiseni vähättelisivät minua tuolla tavalla, sanoisin heti kärkeen, että minä teen mielestäni paljon. Sanoisin, että päivät 3-5 lapsen kanssa ja opinnot päälle ovat paitsi täyttä työtä myös erittäin arvokasta sellaista, ja että jos joku on eri mieltä, voi jatkossa pitää mielipiteensä omana tietonaan. Jos ei voi esittää arvostusta toista ja hänen työtään kohtaan, voi sitten vähintään kohteliaasti olla hiljaa.

Tekisin erittäin selväksi, että en jaksa, oman raskaan puurtamiseni keskellä, kuunnella moista vähättelyä. Ja jos tämäkään ei auttaisi, voisin sitten harkita yhteydenpidon vähentämistä. Jos jotkut puheet loukkaavat sinua, miksi kuuntelet niitä?

Vierailija
5/7 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se minua tässä ihmetyttääkin että miten minun elämäni voi olla lomaa verrattuna miehen elämään. HÄn käy päivätyöss klo 7-16, kotiin tultuaan odottaa ruoka pöydässä, lähden viideksi kouluun ja hänellä on siis yksin hoidettava lapsia sinne klo 20-21 asti, näin siis neljänä päivänä.



Hoitolapset eivät vissiin ole kenenkään mielestä mitään kun ovat jo noin isoja, totta on että hoidollisesti heitä ei enään tarvitse niin passata, mutta virikkeitä täytyy olla kokoajan järjestämässä ja muuta häsläämässä tietenkin.



Koulutehtävien hoito ajoittuu illalle koulun jälkeen ja viikonlopuille, jolloin miehellä on jo sitä ns. omaa aikaa.



En nyt valita oman ajan puutteesta, koska koulu on minulle sitä omaa-aikaa aika pitkälle, enkä sitä tarvitsisi juuri ollenkaan lisää.



Ainut mitä kaipaan on arvostus, arvostusta minunkin tekemästä työstä ja ponnisteluista paremman elämän eteen...



ap

Vierailija
6/7 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en kyllä tuollaista paskaa ja latistamista kuuntelisi keneltäkään! Miksi kuuntelet moisia puheita? Onkohan sinussa vähän "kiltin tytön syndroomaa"? Jos minun sukulaiseni vähättelisivät minua tuolla tavalla, sanoisin heti kärkeen, että minä teen mielestäni paljon. Sanoisin, että päivät 3-5 lapsen kanssa ja opinnot päälle ovat paitsi täyttä työtä myös erittäin arvokasta sellaista, ja että jos joku on eri mieltä, voi jatkossa pitää mielipiteensä omana tietonaan. Jos ei voi esittää arvostusta toista ja hänen työtään kohtaan, voi sitten vähintään kohteliaasti olla hiljaa.

Tekisin erittäin selväksi, että en jaksa, oman raskaan puurtamiseni keskellä, kuunnella moista vähättelyä. Ja jos tämäkään ei auttaisi, voisin sitten harkita yhteydenpidon vähentämistä. Jos jotkut puheet loukkaavat sinua, miksi kuuntelet niitä?

Siitä ei olekkaan kysymys vaan muista sukulaisista, lähinnä miehen puolelta. Olen kyllä kertonut mitä mieltä olen ja puolustautunut, mutta esim anoppini suuta se ei vaan hiljennä, ja hän puhuu pitkin kyliä ties mitä.

Totta on myös se että olen tälläinen kiltti tyttö, mutta lasten synnyttyä olen alkanut puolustautumaan muita vastaan ja nykyään en jaksa kuunnella mitään paskapuheita, mutta silti niitä tulee aina vaan vastaan, aivan sama mitä sanon ja kellekkin.

Näistä jotka ovat pahimpia, heistä ei niin vaan voi päästä eroon kun ovat lähimpiä sukulaisiamme.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
24.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anoppisi ei taida tykätä sinusta ja ehkä kokee myös alemmuutta sinun seurassa. Tai koittaa kiillottaa omaa kruunua sillä että puhuu toisista pahaa.



Ikävää. Tiedän sinun tunteen, Itse joudun samantyylisessä tilanteessa elämään. Etäisyyttä pidämme juuri tämän takia anoppiin!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi neljä