**--**--*MARRASMAMMAT VKO 21*--**--**

Laitoin tuohon listaa aluksi. Toivottavasti ovat tiedot oikein. Jos joku haluaa mukaan listalle, kannattaa käydä laittamassa tuonne MARRASMAMMOJEN ESITTELYPINOON tiedot. Vielä mahtuu lisää!!



Viime viikon pinossa olikohan ellimelli kun kirjoitti huolehtivansa, että onko kaikki hyvin. Mulla on ihan samat fiilikset! Liikkeitä ei tunnu, ei ole raskausoireita ja maha on jopa pienentynyt viime viikoista. Ja tämä on sentäs kolmas, niin luulis että muistais jotain edellisistä. Ajattelin koko viikonlopun, että soitan neuvolaan ja pyydän saada vain tulla kuulemaan sydänäänet. Mutta en haluais saada "vainoharhaisen" mainettakaan...katsotaan nyt mitä teen.

Tällä hetkellä aamuisin mahasta ei kyllä kukaan vois päätellä, paitsi jos muistaa mun normaalin mahan.



Vielä niistä kommenteista, että ehkä pahinta on ollut jäätävä hiljaisuus, joka on miehen sukulaisista tullut ja myös osasta omiani. Ei kysytä mitään, ei kommentoida ja puheenaihe tuntuu olevan hyvin kiusallinen. Kyllä muutaman tipankin tirautin asian vuoksi.



Taidan tänään hakea ekat kesäkukat pihalle ja toivoa, että aurinko paistais yhtä hienosti kuin eilenkin.



Mulla on viikkoihin nähden tullut painoa ja tuntuu, että en pysty millään estämään niitä. Harmittaa.



Jaahas, nyt kuopusta hoitamaan.



pp ja 15+3

Neuvolassa tänään käyty ja kaikki hyvin. Laihtunut olen nyt 4.1 kg ja pahoinvointi jatkuu. Vieläkö on muita, jotka voivat huonosti?

Sydänäänet huiteli 160 pintaan. Niitä on kyllä niin ihana kuunnella. Verenpaineet mulla on aina ollut aika alhaiset, nyt 98/70.



Ostin sellaisen kotidopplerin huhtikuun alkupuolella ja viikosta 9+ olen voinut itse kotona kuunnella vauvan sydänääniä. Se on todella helpottavaa kun tietää että kaikki on siltä osin kunnossa. Tosin sitten kun vauvan liikkeet alkaa tuntumaan, ei sitä doppleria tule varmaan paljon käytettyä.



Joillekin on sukulaiset kommentoineet raskaudesta tosi negatiivisesti. Se on kyllä tosi kurjaa kun on itse ihan onnensa kukkuloilla. Minun äitini ei ole koskaan osannut ottaa vauvauutisia ollenkaan mukavasti. Ensimmäisen tein äidin mielestä liian nuorena, toinen tuli liian nopeasti perään. Kolmatta ei olisi ollenkaan tarvittu, eikö muka kaksi olisi riittänyt. Ja nyt neljännen kohdalla me olemme hulluja. Viidettä emme missään nimessä saisi sitten enää tehdä. Onneksi on kuitenkin paljon muita sukulaisia ja ystäviä, ketkä oikeasti välittävät. Kyllä äitini kovasti rakastaa lapsiani, mutta jostain syystä hän kauhistuu alussa ja sanoo rumasti.



Minunkin mahani on todella pieni. Hädintuskin sitä itsekään vauvamahaksi tunnistaa. Sitä sanotaan, että se maha pullahtaa aina vaan nopeammin esiin, mitä useampi lapsi on ennestään, mutta minun kohdallani se ei ainakaan pidä paikkaansa. Edellisestäkin lapsesta minun mahani oli todella pieni koko raskauden loppuun eli 31+ viikolle asti. Kilojakaan ei silloin kertynyt kuin vaivaiset 3kg. Saas nähdä kuinka nyt käy.



Onko muita joilla jo supistelee? Minä olen jo huolestunut kun näin nopeasti tulivat kehiin. Minulla on joka lapsesta supistellut paljon, muttei koskaan ennen rv20. Sain ylimääräisen lääkärikäynnin kesäkuun alulle, jossa tarkistetaan kohdunsuun tilanne.



Minitassu: mistä teillä johtui keskosuus? Millainen seuranta sinulla on?



Minulle määrättiin nyt ylim. veri- ja virtsakokeita rv20, jotta supisteluja aiheuttavat tulehdukset saataisiin seulottua pois. Tosin, koskaan minulla ei ole näitä tulehduksia ollut, mutta hyvähän se on kuitenkin selvittää..



Pikkupippurille: älä harmistu painon noususta. Hyvähän se on että sitä tulee.. Sokerin välttäminen saattaa auttaa, jos kiloja alkaa tulla kovin reilusti.



Aotearoa ja pieni 12+6

Hyvin menee täällä! Ainakin luulisin niin - pahoinvointi hieman helpottanut ja oikeastaan oireita ei juuri ole. Tai ehkä olen vaan jo tottunut! Mahaa on kyllä jo jonkun verran ja kyykistely ahdistaa. Alan kuitenkin jo sopeutua tähän "lihoamiseen" :D



Aotearoa: Mistä ihmeestä tuollaisen kotidopplerin saa ja paljon maksoi? Mää haluun kans! Me ei olla vielä kuultu sydänääniä. Vain nähty!



Nemilia ja Kupla 14+0

On tullut eleltyä hiljaiseloa muutama viikko. Töissä on kiirettä ja jatkuva uupumus seurana iltaisin. Yleensä olen ainakin kerran viikkoon käynyt kurkkimassa muiden kuulumisia, mutta nyt taidan olla missannut paljon kun näyttää olevan marraskuisten nimi vaihtunut ja uudet pinot mukana. Täytyy käydä täyttämässä tiedot kertaalleen vielä ja katsella jos osuu vanhoja viikkopinoja silmiin.



Tuttuja juttuja luen muiden kuulumisista. Aiemmin tunsin hentoja hipaisuja masussa, mutta nyt ei ole aikoihin tuntunut. Neuvolassakaan ei ole vielä kuunneltu sydänääniä, heillä on kuulemma uudet direktiivit. Nyt ei enää keskitytä tutkimuksiin niin paljoa vaan keskustellaan ja huomioidaan raskaana olevan naisen henkinen puoli - hohhoijaa. Täti oli kovin kiinnostunut omasta äiti-tytär suhteestani, mutta ymmärsi sitten että saa harjoittaa kotipsykologiaa jonkun muun kanssa. Mihin tämä maailma on menossa? Kyllä näillä kohonneilla verenpaineilla mieluummin kuuntelisin niitä vauvan sydänääniä tai olisin töissä ennemmin kuin juttelisin mukavia neuvolassa :-/ Onneksi on ensi viikolla lääkäri ja rakenneultra äitiyspolilla - taidan pyytää seurantaa siellä.



Pahoinvointi on vieläkin ajoittain seurana ja kilosaldo on -6. Kahden aiemman kanssa on masu pullahtanut jo alkumetreillä ja kilot lisääntyneet kohinalla, mutta tämä näyttää olevan eri laatua. Masu pullahti vähän alussa, mutta ei sitä puolitutut huomaa - ei edes tutut kertomatta kehtaa kommentoida. Helpottavaa lukea että muillakin näyttää olevan samanlaisia kokemuksia.



Taisi tämä kaveri kaivata vaan huomiota - heti kun kirjoitin hiljaiselosta niin tunsin pienen kuperkeikan masussa :D



Kesänodotustunnelmissa,

Misujamasu, 15+3

*pikkupippuri ja ellimelli*

Minä myös pelkään ja ihmettelen. Aikaisemmissa raskauksissa oon jo tuntenut liikkeitä näihin aikoihin, mutta nyt ei tunnu mitään, paitsi ehkä supstuksia. Ei ainakaan tunnistettavia liikkeitä. Odotan niin kovasti, että ilmenis jotain, nyt kunei oikein muita _selviä _ oireita oo ollut vähään aikaan. Minäkin jo mietin tuota neuvolaan soittamista, mutta luulevat pöpiksi, kun just viikko sitten kuultiin sydänäänet ja nyt oltais taas jotain vailla ;)



*misujamasu*

Onneksi meillä on neuvolassa kuunneltu sydänäänet kaksi viikkoa sitten. Minä kans mieluummin juttelen jollekin kaverille, kuin neuvola terkalle tunteistani :)...

Luuleekohan ne ettei miehet jaksa enää kuunnella kotona meitä ;D



Oon aika huono itte kirjottelemaan mitän, mutta mielelläni luen teidän kuulumisia. Saatan käydä viisi kertaa illassa ihmettelemässä miksei kukaan marrasmasuista kirjota mitään :) Noh, nyt kannan omankin korteni kekoon.



*Omat jutut*

Viime viikonlopuna oli ihan kaameat päänsäryt jotka ei talttuneet kahdella Panadolillakaan. Ihmettelin mitä mahtoi olla, kun en kuitenkaan oo kipeäksikään tulossa, mutta jostain luin, että tässä vaiheessa voi tulla hormoonipäänsärkyjä. Ei oo kyllä aiemmin ollut...



Vatsa pyöristyy ja kohtu on selvästi kasvanut ja muutaman sentin navan alapuolella. Mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, niin se pönkää noita navan yläpuoleisia vararenkaita ylöspäin :/ Noh jotkut luulee mun olevan pidemmälläkin. En viihti pilata illuusiota kertomalla sen olevan läskiä :D



Anilja

14+6 huomenna vaihtuu taas viikot :)

Nemilialle: ostin kotidopplerin eBayn kautta Hongkongista. Angelsounds niminen on. Maksoikohan n. 30e postikuluineen. Samaa doppleria saa Suomestakin, mutta hintaa taitaa olla lähes tuplaten. Toimitusaika taisi olla alle viikon.



Aotearoa ja pieni 13+0

Viimeksi olen nähnyt lapsosen ultrassa kuukausi sitten viikolla 11+3 eikä sydänääniä ole kuunneltu vielä kertaakaan. Kaiken huipuksi seuraava neuvolakäynti on vasta kesäkuun lopuilla, jolloin viikot jo 19+. Turhan pitkä tauko musta. Huolissani olen koska liikkeitä olin mukamas tuntevinani pari viikkoa sitten ja nyt ei viikkoon mitään. Kohtukin tuntuu vatsan päältä tunnustellessa tosi pieneltä. Vielä on kyllä pahoinvointia, mutta mutta... Huoli on kova. Tekis munkin mieli soittaa neuvolaan, mutten tiedä kehtaanko.



Pikkupippuri: Mustakin on pahinta ollut nimenomaan se ettei kukaan oikein ensimmäisten ilkeitten kommenttien jälkeen miehen perheen puolelta ole puhunut asiasta eikä varmasti tulekaan. Poikaa odottaessa kukaan ei kertaakaan kysynyt miten minä tai vauva voi. Eniten ärsytti se, että sitten kun poika oli syntynyt oltiin mukamas niiiiiiiiin hyvää mummoa ja pappaa. Teki mieli napata poika niitten sylistä et jos ei alussa kiinnostanut niin ei tarvi nytkään. ARGH! En mä ainakaan unohda jos joku on kerran sanonut pahasti lapsestani tai antanut ymmärtää mun olevan huono äiti. Toistaiseksi olen onnistunut nielemään kiukkuni ja olemaan järjestämättä mitään perhekohtausta, vaikka itkettääkin salassa.



Sitten hassu kysymys supistuksista. Vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen raskaus en oikein tiedä miltä supistukset tuntuu. Mun on vaikea erottaa niitä normaalista raskauteen kuuluvista mahakivuista. Vkl:na olin linkissä, joka tärisi paljon ja alkoi tuntumaan, että nyt sattuu tuonne alamahaan. Oliko ne supistuksia? Myös kotona on tullut pari kertaa niin, että esim. ylösnoustessa sattuu hetken aikaa mahaan ja kohtu menee kovaksi. Viime kerralla en ollut täysin varma oliko synnytys käynnistynyt ennen kuin lapsivedet meni. Kyllähän tietysti sattui, muttei mitenkään ihan mahdottomasti ja olin luullut, että joka supistus on edellistä kipeämpi.



Viime vkl:na olin kaverin kanssa laivalla. Poika oli oppinut sillä aikaa sanomaan äiti ja kiikkaa kiikkaa, kyllä on hellyyttävää! Isot määrät herkkuja tuli laivalla syötyä ja vielä raahattua mukaan kotiinkin. Niitä nyt olen popsinut. Peili kertoo kiloja jo kertyneen enkä siksi uskalla vaa'alle mennä. Harmittaa kun ei osaa olla syömättä hyvää. Onneksi olin edellisen raskauden jäljiltä ehkä hieman liiankin hoikassa kunnossa, joten otan niitä nyt hyvällä omalla tunnolla takasin :)



Adara ja nyytikäinen 15+1

Oiskohan syynä palstan hiljaisuuteen se, että tää palsta tahtoo ryppyillä pahasti, itsekin oon monet kerrat kirjoitellut pitkät pätkät ja sitten heivaa viestin kadoksiin, eikä jaksa yrittää edes uudestaan näpytellä samaa viestiä...

Olo on aikasta hyvä, pahoinvointi on laantunut siedettäväksi ja syödäkin jälleen voi. Liikkeitä en tunne vielä, eiköhän ne piakkoin, tuosta kolmannesta alkoi joskus rv.14 pintaan tuntua pikkuhiljaa, toivottavasti tälläkin kertaa. Masu on hieman pyöristynyt, mutta ei paljoa, kohtu on tosi kallellaan taaksepäin kuten edellisissäkin raskauksissa joten ei kovin nopeasti pullahdakaan palloksi, eniten pyöristymisen huomaa aamuisin, juuri kun noussut sängystä, en sitten tiedä miksi. Kohdun kasvukipuja on PALJON, onneksi ne jo neljännen kanssa tunnistaa ihan vain kasvukivuiksi:) Rinnat on jättiläiset ja muutaman päivän kivuttomuuden jälkeen alkoi taas kiristää ja pistellä, sanoinkin miehelle että herranjestas, taasko ne kasvaa entisestään, A-kupista on siirrytty jo aikapäiviä sitten C-kuppiin ja lienee pian nekin pienet.. Kummasti nuo paikat turpoaa vaikka lähes 3kg on vielä aloituspainoonkin kirittävää. Hyviä päivänjatkoja kaikille!!



*Helene 13+4*

Kävin lisäämässä tietoni tonne esittelypinoon ja nyt tulin tänne kertomaan vähän lisää. Alusta asti olen teidän juttuja mielenkiinnolla seurannut, mutta vasta nyt uskaltauduin itse mukaan. En ole koskaan tällaisiin viestejä kirjoittanut, siinä suurin kynnys.



Masussa oleva on toinen, ennestään on poika 06. Hän syntyi viikolla 35, syytä ei ole tiedossa, siinä yksi jännitettävä asia.



Huomenna olen siis viikolla 15. Tähän mennessä on voitu pahoin paljon enemmän kuin ekasta, jolloin pahoinvointi loppui jo n. viikolla 10. Myös parvorokon vasta-ainetuloksia jännättiin vielä viime viikolla, sitä kun ilmeni hoitopaikassa. Tuo kun voi mennä nuhan kaltaisenakin ohi ja sitä meillä on tässä ollut riittämiin. Nuha ja yskä tietty ei tuota pahoinvointia helpota.



Siinä kai alkuun tietoja,



Nyyny 13+6

muuttoressiä pukkaa, huomenna on muutto ja vaikka mitä vielä tehtävänä. kuopus tuli kaiken lisäksi vielä kuumeeseen, johan tässä viikon verran oli terveitä päiviä meidän perheessä... :(



olen ihan tolkuttoman väsynyt. töissäkin joku eilen ihmetteli että ootko oikeesti noin väsy. kyllä olen. nyt on vähän liikaa kaikkea yhtäaikaa...



mullakin on seuraava neuvola vasta juhannuksen jälkeen. se on kyllä ihan oma syyni, kun lähdetään ulkomaille heti kesäkuun alussa ja tullaan vasta juhannuksena takaisin. siinä onkin samalla viikolla sitten ultra ja diabeteshoitaja sekä neuvola, saapa ravata urakalla seuraamassa tilannetta.



mä tunnen liikkeitä jo selvästi, hipaisuja ja sellaista "möyrimistä" mahassa, ei vielä potkuja. harjoitussuppareita tulee kanssa, ja liitoskivut on jo melko kamalia. lääkärissä viime viikolla niistä puhuin, ihan normaalia kuulemma.



pahoinvointi on yhä läsnä niin, että hirveen helposti tulee yökkö kaikenlaisista asioista. hammaspesulla, nenää niistäessä, kumarrellessa jne. aika rauhallisesti täytyy olla, oon huomannu.



mulla on kanssa taaksepäin kallellaan kohtu, mutta mulla se on juuri syy siihen että maha näkyy tuosta ylhäältä. mulle on jo kommentoitu että taitaa olla poika tulossa... mulla on aina tällänen "poika"maha raskauksissa, näköjään. kaksi tyttöä kumminkin tullut.



tänään viikot 16+0, jipii...



eteenpäin sano akka lumihangessa! pitäkäähän peukkuja että selviydyn huomisesta!



-paakkis

Tänään pääsin minäkin vihdoista viimein näkemään pikkuisen ultrassa! Kyllä jännittikin kovasti etukäteen.. ja helpotuksen tunne ja riemu oli valtava kun kaikki oli kunnossa. Maha on ollut jo muutaman viikon näkösällä ja ihmiset ovat jo kyselleet, joten tuli jo ihan friikki olo kun ei ollut mitään todisteita, onko mahassa ketään/onko kaikki kunnossa??? Nyt todella tyytyväisin mielin:) Vauva olikin isompi kuin alkuperäiset viikot eli 12+5 vaihtui 14+0 lukemiin. Uusi la siis 18.11. Rakenneultra siis tulossa hyvinkin pian n. 5-6 viikon kuluttua.



Piti vielä kommentoida aiempia keskusteluja, kun oli puhetta muiden reaktioista. Mun äiti totesi äitienpäivänä et "sitten, kun se teidän viimeinen syntyy.." Perui kyllä heti puheensa, mutta tiedän kyllä et oli aika yllättynyt et meille on tulossa kolmonen ja näin pian (edelliset 05 ja 07). Vielä järkyttyneempi taitaisi todella olla jos tämä ei olisi viimeinen! On kyllä joka kerta ollut ihanasti tukena odotuksessa ja tänään oli aidosti iloinen ultrakuvat nähdessään! Itsekin olen kyllä kuulostellut oloa, en ainakaan ole tietoisesti viimeistä kertaa raskaana, mutta mitään päätöksiä ei kyllä nelosesta ole tehty.. Jää nähtäväksi, kuinka käy!!



Paakkikselle tsemppiä muuttopuuhiin!

Pahoinvoiville jaksuja..! Kurjaa, kun olo ei ota parantuakseen.





-HH levollisin mielin 14+0

Josko vielä yksi mahtuisi mukaan tähän joukkoon?



Meillä siis odotellaan toista lasta, esikoinen syntyi 05/07 viikolla 35. Syytä ei löytynyt, onneksi mitään ongelmia tästä ei lopulta ollut vaikka sairaalassa viettikin ekat kolme viikkoa. Näytti pinossa olevan muutama muukin ennenaikaisen äiti ja on kyllä myönnettävä että itseäkin mietityttää se kuinka aikaisin tämä kakkonen sitten päättääkään syntyä...



Paha olo ja väsymus vaivaa täälläkin edelleen, joten parempia aikoja odotellessa :)



Onnellista odotusta kaikille, palailen taas!



joleen 13+6

Jep, ihanan kesäisisissä fiiliksissä täällä mennään. En ole taas kamalan paljon huolehtinut liikkeistä. Mielestäni nimittäin tunsin toissailtana ihan selkeästi ULKOAPÄIN (!) kun tyyppi liikkui. Pidin kättä mahan päällä ja jokin aalto siinä tuntui käden alla. Sitten muutaman kerran aina päivässä tuntuu sellaiselta merkilliseltä kuin painontunteelta ja olen ajatellut että nyt se kaveri melskaa siellä. Kyllä hän sitten kohtapuoliin varmaan saa vähän voimaakin noihin liikkeisiin. Yritän myös muistutella itseäni, että olen aina tuntenut myöhään liikkeet.



Tervetuloa joleen ja Nyyny! Kiva, että tulette mukaan kirjoittelemaan! Tässä porukassa se on ihan helppoa, kun kaikilla on samat jutut mielessä tai sitten vähän eri näkökantilta.

Ja kiva kun misujamasusta kuuluu myös! Mä "äänestin" heti ittekseni tuon nikkisi hauskimmaksi!



Mulla on aina ollut noita harjoitussuppareita (kai siis kaikilla), mutta mun kohdalla ne on nimensä veroiset. Kyllä niitä taas tuntuu koko ajan. Ultrassakin vkolla 12 oli menossa, näkyi ruudulta hyvin vaikka itse en edes tuntenut.

Adara kyseli noista suppareista, niin ei ne tässä vaiheessa kuulu sattua yhtään, kohtu vaan kovettuu, jonka sitten itse tuntee että masu kova tai sitten kiristää mahaa.



Joo, oon kyllä "kade" niille joille ei noita kiloja kerry. Mutta ei sekään mitään uutta ole et niitä tulee, tietää vaan lisähommia jossain vaiheessa ja herkkulakkoa.



Jaksamista paakkis sinne muuton keskelle, se on aina työlästä. Toivottavasti kotiudutte hyvin uuteen kotiin!



Mun mies on syntynyt vkolla 35, seuraavat lapset laskettuna aikana ja viimeisin pari viikkoa yli muistaakseni käynnistettynä.

Toivotaan siis joleen ja Nyyny, että olisi vain ollut "yksittäistapaus" ja nämä pysyisivät pari viikkoa kauemmin.



Mäkin olen ollut pari päivää tosi väsynyt, kun olen tehnyt niin fyysisiä juttuja aamusta iltaan, mutta nyt saan levähtää ainakin pari päivää. Selkää jo särki ja tuntui niitä liitoskipuja (mitä aiemmin ei ole ollut).



Lämpimiä ilmoja ja vointeja kaikille,



toivoo pp ja kaveri 15+6

Heippa! Olen seurannut kirjoitteluanne jonkin aikaan täältä yökötyksen ja julmetun väsymyksen keskeltä, mutta en ole vielä ennen tätä hetkeä jaksanut osallistua itse kirjoitteluun. Jos vielä mahtuu mukaan, niin liityn mielelläni. Olin joskus tuolla talvella hetken mukana vauvakuume-puolella, mutta suureksi onnekseni saan nyt olla tällä puolella mukana.



Itsestäni voin kertoa, että ennestään mulla on kaksi tyttöä, -04 ja -06. Olen 29-vuotias ja odotan siis kolmatta viikolla 13+0, laskettu aika olisi 26.11. Olo on ollut paljon väsyneempi ja etovampi kuin aiemmilla raskauskerroilla. Ikää on tietysti taas vähän enemmän, liekö sekin osasyy, sen lisäksi olen töissä toisin kuin toista odottaessa ja työni on aika raskasta ainakin henkisesti (paljon meteliä ja kiirettä).



Mukava on ollut seurata teitä, kanssasisaret, odotuksenne alkutaipaleella. Pyydän anteeksi, että olen ollut vain törkeä taustailija, nyt kuitenkin haluaisin liittyä ihan "laillisesti" mukaan joukkoonne. :) Onnittelut kaikille, jotka olette pienen ihmeen masuunne saaneet asustamaan. On tämä jälleen kerran todella ihmeellinen asia. Oma olo on ristiriitainen edelleen, välillä iskee epäusko ja kauhu, että jaksaako sen kaiken vielä kerran, sitten taas tulee huono omatunto, että edes kehtaa ajatella niin, kun on tämän ihmeen saanut kuitenkin kokea. Odottelen kovasti, että alkaisi tuntua liikkeitä. Vasta kerran olen käynyt neuvolassa ja eka ultra oli pari viikkoa sitten. Kaikki on toistaiseksi näyttänyt hyvältä, ja uskallan jo olla iloinen tulevasta vauvasta. Tytöille on kerrottu ja he suhtautuivat uutiseen kivasti, jännitin reaktioita, mutta ihan turhaan. Katsotaan, mikä on sitten aikanaan reaktio, kun vauva syntyy ja tulee oikeasti kilpailemaan heidän huomiostaan... ;)



Hyviä vointeja kaikille!

Huomasin juuri, että ainakin HuldaHuolettomalla, Santsulilla ja Toscanalla on sama laskettu aika kuin itselläni, hauskaa, että voi vaihtaa kuulumisia niin samaa tahtia menevien kanssa. :) Ja onhan toki kaikki marraskuiset hyvin samalla ajoituksella, kun samaa kuuta mennään. Mulla tosin on mennyt edellisillä kerroilla 5 ja 13 päivää yli lasketun ajan, joten taidan lopulta päätyä tuonne joulukuisten puolelle. Kivempi kuitenkin kirjotella tänne "virallisesti" oikealle puolelle. ;)

Tervetuloa uusille/taustailijoille ;D



Mulla on ollut tänään ikkunanpesupäivä. Puolet kämpän ikkunoista oon pessyt ja toiset puoli jää vielä odottamaan. Yhteensä 52 ruutua oon pessyt tänään. Meillä on kauniit, mutta rasittavat ikkunat (monta kapeahkoa vierekkäin). Nyt tuntuu alapäässä... Häppäreitä pakottaa (jomottaa) kun oon seisonut liki kolme tuntia putkeen. Mitä nyt välilä piti hetkeksi istahtaa, kun tuntu, että pyörtyy sen kaiken jakkaralla seisomisen keskellä :) Onneksi en tippunut ikkunasta!



Eipä muuta tällä kerta. Oon vaan niin innoissani ja ylpeä itsestäni :)



Anilja



15+2