~ ~ ~ EX-HAAHUT vko 33 ~ ~ ~

Eli yhessä kasassa edelleen...



Tuutupii, yriteltiin miehen kans myös vauhdittaa hommaa tolla miellyttävimmällä s:llä ja toissa iltana teho oli nolla, mutta eilen illalla sai kyllä aikasiks aika hyvät supparit ;-) Loppuivat vaan taas turhan lyhyeen. Se on jännä kun yrittää keksiä millä vauhdittais tätä loppua, kun ei voi olla varma mikä oikeesti loppuviimeksi synnytyksen käynnistää. Tänään taas painelen lenkille ja illalla lemmiskelyä, tiedä pitäiskö lämmittää saunakin. Päivän olenkin käyttänyt siivoten. Jospa rupeis näillä keinoin tulosta tulemaan... : ) Esikoisen synnytys kun mulla käynnistettiin, niin jotenkin on itse tosi epäluuloinen sen suhteen et käynnistyis nyt itsekseen. Mutta kaikkeni yritän.



Tari, kiitos myös tsempityksistä ja supparituulet otetaan innolla vastaan. Sullakaan ei ole enää paljoa odotusta jäljellä, varsin kun ovat nuo aiemmatkin tulleet noin hyvissä ajoin. Hurjan nopea ollut vielä tuo toinen synnytys. Toivottavasti ennätät tän kolmannen kanssa ajoissa sairaalaan. Mulla esikoisen synnytys kesti 11h45min, joten mulle tuskin tulee kiirusta tonne sairaalaan lähdön kanssa. Onneksi ei ole ajomatkaakaan kuin kymmenisen minuuttia. Mies kysyikin eilen että soittaako hän sitten ambulanssin jos rupeen synnyttään, niin mua rupes tosissaan naurattaan. Totesin vaan että eiköhän me oteta tosta pihasta ihan toi oma auto ja mennä sillä sairaalalle. Sitä ihan selkeesti jännittää kovin tuo tuleva synnytys.



Hikoiluttaa taas niin vietävästi, vaikka onneks on jo vähän viileempi päivä. Jospa yöllä taas ukkostaisi niin keventyis huomiseks vielä lisää tuo ilma.



Kaikille muillekkin masukkaille hyviä vointeja : )



Kaisuli 40+3

Heips kukkuu, täällä minäkin vielä yhes koos...toisaalta, mikäs tässä on kiire, kun eräpäiväänkin on vielä 4 vkoa...ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, niin yli menee...



KAISULI se vielä odottelee h-hetkeä. Kovasti tsemppiä! Joo, tiedän tunteen, odottavan aika on pitkä...Hyvää sulla sentään se, että on kiinnittynyt ja kohdunsuullakin jotain tapahtunut. Mulla vauveli ei viimeksi ollut vielä edes laskeutunut kun lähdin synnärille...Vaan äkkiähän voi sitten se tapahtua, kun lähtö koittaa! Ja kokeile vaan sitä ihaninta S:ää :-)



TUUTUPII: samoilla viikoilla syntyivät munkin lapsoset kuin sunkin :-) Eikös sulla ollut joku fiilis, että nyt ei mentäisikään yli????



TARI: hienot viikot sinulla jo! Eipä sinullakaan ole enää montaa viikkoa, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa :-) Tosi hienoa!



JOULULAHJA se kävi piipahtamassa ja kiva että kaikki hyvin :-) Vai arvot vielä synnäriä, toivottavasti saat päätöksen tehtyä, vaikka ovathan nuo molemmat tosi hyviä synnäreitä!



Omaan napaan ei miteen ihmeempiä. Tai jos jotain saa valittaa, niin se on jatkuva närästys. Nyt kokeilussa on Gaviscon, joka kyllä viime yönä auttoi niin, että sain suht hyvin nukuttua! Mutta siis, yöunet on aika katkonaisia, kun herään joko kuumuuteen tai sitten närästykseen. Päivällä olen kyllä yrittänyt nukkua päikkärit, jotka ihme kyllä auttavat :-) Tänään olen pessyt vauvan vaatteita, vauvan sänkykin on vielä petaamatta, mutta ehkä sen ehtii vielä 4 vkon aikana...Supistuksia on alkanut tulemaan enemmän -hyvä niin :-) Ja kävellessä tuntuu, että alapäässä tapahtuu jotain. Viikon päästä vasta neuvolalääkäri -sittenhän se näkee onko mitään edistystä, epäilen että ei ole, kun eipä nuo supistuksetkaan mitään kipeitä ole olleet. Mun kohtu ilmeisesti vaatii sitten ' ne oikeat synnytyssupistukset' ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan...Musta on IHANAA OLLA KOTONA! Olen kyllä nauttinut näistä 2 vkosta täysin rinnoin ja mikä parasta, muistanut levätä!



Ai niin, eilen olin synnäriin tutustumassa, kun ollaan tosiaan oltu Kättärillä ainoastaan Haikaranpesässä, eikä ' tavallisella' puolella. No, muut tutustujat olivatkin ensisynnyttäjiä ja synnytyssalikierroksella se kätilö vaan puhui ja puhui...tulipahan sitten kerrattua kaikki synnytykseen liittyvät salat ja ponnistusasennot :-) Olis tietty voinut etukäteen sanoa, että täällä käsitellään ensisynnyttäjlle uusia asioita...



Mitäs kuuluu DREAMONELLE ja HELGALLE?



-Ultsi + Lahja 36+0 *POKSPOKS*

Pitkästä aikaa luen tätä pinoa...



Onpa syntynyt paljon vauvoja sitten viimelukeman. Onnittelut kaikille, jotka ovat nyyttinsä hakeneet. Erityisesti Helgalle, jonka synnytystapahtuma kuulosti tosiaan aika hurjalta.



Meillä voidaan hyvin, tyttö on jo 5kk ja lähes 7-kiloinen, niin aktiivinen ja aurinkoinen hymynaama, että oksat pois. Ihana suloinen pikkuinen.. Veljensä hoivailee innokkaasti ja välillä vähän liiankin innokkaasti. Kaikki ollaan onnellisia ja kiitollisia. Ajattelin just tänään, miten ihana just tämä vauvamme on. Ilman keskenmenoa just häntä ei olisi. Voisi toisaalta olla joku toinen ihana lapsi... Noniin, mut siis kovin onnellisia ollaan kaikki.



En oikein tiennyt, mihin pinoon olisin viestini laittanut, joten teille tutuille sitten päätin. Keskenmenoista ja odotuksesta kuitenkin tiedätte...



Haluaisin kysellä mielipidettä, miten kohdata entinen paras kaverini, jonka kanssa meillä on ollut tosi viileät välit pitkään. Viime syksynä, kun olin raskaana viikolla 19, kaverini sai keskenmenon viikolla 12. Kävi niin onnettomasti, että juuri muutamaa päivää ennen hänen keskenmenoaan olimme kertoneet toisillemme raskauksistamme. Siinä mä sitten vetistelemään, että toivottavasti kaikki sujuu nyt hyvin. Pelkäsin hulluna uutta keskenmenoa ja toivoin sydämestäni, että meillä molemmilla menisi kaikki hyvin. No, keskenmenostaan hän tuntui syyttävän minua, kun olin juuri väärällä hetkellä mennyt avaamaan suuni ja kertomaan omasta keskenmenostani. Hän oli kuulemastaan kuulemma kovin ahdistunut.



Mä olisin halunnut lohduttaa kaveriani, mutta tämä piti pitkää etäisyyttä eli tekstailtiin kerran kuussa. Sitten ymmärsin, että ehkä mun pitää antaa tälle tilaa ja päätin, että kaverini saa ottaa yhteyttä jos haluaa.



Kun sain vauvani, jopa kaverini onnitteluviesti vaikutti oudolta ja teennäiseltä. Jatkettiin siis tekstailemalla yhteydenpitoa.

Nyt kesällä sain kuulla hänen uudesta odotuksestaan, joka oli menossa jo viikolla 36. Tunsin itseni petetyksi, ettei hän ole odotuksestaan mitään virkkanut mulle. Tottakai olin iloinen siitä, että hän vihdoin odotti jälleen.



Tavattiin pitkästä aikaa, oli tarkoitus puida vanhoja juttuja ja sitten unohtaa menneet. No, ei me mitään puitu vaan pinnallisesti juteltiin ja hyvin nihkeätä oli keskustelu.



Tänään sain häneltä viestin, että hänen vauvansa on syntynyt. Ei tuntunut miltään. Jos välimme olisivat normaalit, olisin onnesta soikeana kaverini vuoksi. Lähetin hänelle onnitteluviestin ja ostin kortinkin, mutta kaikki tuntuu jotenkin ontolta.



Miten tästä eteenpäin? Tavallaan olen luovuttanut, että meistä voisi enää tulla sydänystävät, liian monta loukkausta on tullut. Toisaalta olisi hienoa paikata välit. Ystäväni on vaan sitä mieltä, että unohdetaan menneet. Anteeksi olen hänelle antanut, mutta välimme eivät ole koskaan niin kuin ennen... Ja se on surullista.



Haluaisin olla hänen tukenaan ja apunaan nyt vauvan synnyttyä, mutta pelkään tunkea itseäni nyt siihen. Jos saan taas samanlaisen kylmän vastaanoton kuin syksyllä.



Eli onko ideoita miten edetä?? Tai vastaavia tilanteita?



Kiitos, jos joku jaksaa kommetoida, pitkä stoori. Mutta tämä tosiaan häiritsee mieltä. Paras meidän kai olisi puhua asiat halki, mut en halunnut sitä tehdä, kun toinen oli viimeisillään ja nyt sitten vauva vie kaiken ajan jonkin aikaa. Ehkä joskus myohemmin sitten...



Kaikille tutuille terveisiä ja ihanaa loppukesää ja hyvää odotusta!!



Terv. Lizie ja kaks pienokaista

Ja edelleen jatketaan sitkeesti kimpassa masun kanssa. Olin aamun esikoisen kanssa avoimessapäiväkodissa, enkä meinannut päästä enää kävelemään kotiin, kun pisti niin vietävästi vatsaan. Lisäksi samanaikaisesti vihlaisi aina pakarasta sisäreiteen kun liikutti oikeaa jalkaa. Taitaa olla jossain joku hermo vähän pinteessä.



Onko teillä muilla muuten kuulunut/tuntunut sellaista rutinaa kohdusta? Mulla tuntuu siis ihan tuolla alhaalla semmoista naksetta ja rusahduksia. Mietin että voiko olla kalvot jotka rutisee? Oletettavasti niiden kuuluis sit kuitenkin puhjeta jos tuollain rutisevatkin. No mene ja tiedä, mutta tunne on inhottava ja ääni myös.



Tänään vietän muuten omaa syntymäpäivää, mutta eipä ole kovasti juhlamieltä kun olo on taas sen verran tahmea. Saas nähdä josko vauva tekee syöksyn maailmaan ja antaa äidille maailman parhaan synttärilahjan.



Ultsi, ihana kuulla että olet nauttinut kotona olosta ja hyvä että olet saanut levättyäkin. Eiköhän nuo supistukset rupea paikkoja jo pehmittelemään, niin ei sitten tarvitsis odotella ainakaan paljoa yli eräpäivän ;-)



Missäs muuten suurinosa meidän masukkaista piilottelee, kun on ollut niin hiljainen viikko?



Kaisuli 40+4

Hellurei ja hellät tunteet! Meillä on vihdoin ja viimein nettiyhteys toiminnassa, jihuu. Olikin hankalaa olla ilman kun on ollut ristiäisjärjestelyjä sun muita. On joutunut etsimään kaikki numerot vanhanaikaisesti PUHELINLUETTELOSTA! :D :D Voitteko kuvitella ;)



Meillä on siis ristiäiset viikon päästä lauantaina ja kovasti odotetaan sitä että saadaan antaa tytölle nimi. Kummitäti sitä jo kyselikin kaiverrusta varten.



Tyttö nukkuu öisin neljän tunnin unia ja itsekin olen jo oppinut nukahtamaan hyvin ja sikeästi syöttöjen välillä. Maitoa riittää, tosin toisen rinnan kanssa on ollut ongelmia. Mulla on siinä melko matala nänni eikä vauva kykene aina tarttumaan kiinni. Olen kokeillut siinä rintakumia, nännin muotoilua käsin ja rintapumppua, mutta mikään ei tunnu auttavan. Varsinkin kun tyttö on tosi nälkäinen, ei tahdo tytön eikä äidin kärsivällisyys riittää.



Helgalle siis tiedoksi, että samoja rintakumin kanssa kamppailuja täälläkin käydään!



Tyttö on kasvanut kivasti ja saanut oikeat pulloposket. Kovasti nuo pienet vauvat muuttuu lyhyessä ajassa!



Meillä on remontti uudessa kodissa jo hyvässä vaiheessa, ollaan maalailtu eteistä, keittiötä ja olkkaria. Vielä työn alla on vauvan huone ja meidän makkari. Pikkuhiljaa hyvää tulee :) Onneksi ollaan myös ehditty nauttia vauvasta ja tästä ihanasta ajasta. Miehen sisko sai myös tytön tällä viikolla ja käytiin jo sairaalassa serkkutyttöä katsomassa. Kyllä serkukset ovat niin erinäköiset että! Ihanaa kun on niin vähän ikäeroa, sillä ovat ainoat pikkulapset miehen suvussa tällä hetkellä.



Kaisuli: Voimia sinulle viimeisiin hetkiin ja paljon jaksuhaleja! Olen ajatellut sinua paljon viime päivinä ja miettinyt missä vaiheessa siellä mennään. Toivotaan että poksahdus tapahtuisi nopeasti eikä sun tarvitsisi kauaa kärvistellä näillä tuskaisilla ilmoilla.



Ultsi: Jaksamista sinullekin närästyksen kanssa, inhottava vaiva! Nauti nyt kotona olosta, se on ihanaa!



Lizie: Ihana kuulla että teillä on aurinkoinen tytteli siellä! Ja kiva muutenkin kuulla että kaikki on hyvin. Aika vaikea on tuo ystäväsi ja sinun tilanne, en oikein osaa sanoa tuohon mitään. Ehkäpä aika tekee tehtävänsä ja tilanne muuttuu kun ystäväsi pääsee vauva-arkeen käsiksi. Tai sitten teidän välinne eivät koskaan palaa entisellään, sekin on mahdollista ja molempien vain hyväksyttävä. Voithan koittaa virittää aiheesta keskustelua hänen kanssaan, ei siinä ainakaan mitään häviä. Selkeästi sinä ainakin kaipaat keskustelua asiasta, kokeile ja tee aloite :)



Uskomattomia viikkoja menossa Tuutiksella ja Tarilla, mahtavaa! Kohta teilläkin on nyytit sylissä :)



Jonttu: Hyvät viikot sinullakin jo on! Voi kun osaisit jättää huolehtimisen, vaikka se onkin vaikeaa. Voimia ja tsemppiä!



Joululahja: Jaksuja sinullekin loppumetreille!



Levinialle myöskin halit!



Nyt kuuluu unensekaista vikinää, lähden katsomaan mitä tytteli siellä inisee :)



D.O. ja tyttö tummatukka 3 viikkoa 3 päivää

Ui jui...Jokos täällä kohta saadaan taas vauva kuulumisia....!!!



Voi dementia taas,oliko Lizie joka pähkäili km &ystävä ongelman kanssa?

Samankaltainen ongelma on täälläkin ollut, tai ehkä on edelleenkin, en tiedä...

Meillä tosin meni niin et mä sain eka km ja he pitkään lapsettomuudesta kärsineet sai vihdoin ja viimein tärpin, mun ollessa rv 20 jotain.

Ei oltu ees mitään sydänystäviä, mutta lähennyttiin sit ku heil tärppäs. Ikävä kyllä he saivat km ja koitin parhaani mukaan lohduttaa, ja kaikki olikin ok siihen asti kunnes mun maha pullahti oikein kunnolla näkyville.



Sen jälkeen välit vähä viilenivät , ja koitin siltikin kysellä kuulumisia meileillä/tekstareilla.



Tilanne on nyt sit se, et tuttu tavallaan on kiitollinen mun tuestani, mutta silti vähättelee samalla mun kokemaani km, koska se tapahtui niin aikaisessa vaiheessa ja nythän mulla on kuitenkin vauva!

Siis törkeetä!

Anteeks vaan, mut mun mielestä ei oo todellakaan reilua vedota siihen, et nyt kun takana on yks pelokas mutta onnistunut raskaus, niin en mukamas ymmärtäis sitä kipua ja tuskaa mitä km aiheuttaa!



Niinpä olen suosiolla antanut välien viiletä nyt enemmän, ja enemmän.. Itse en ainakaan jaksa pitää yhteyttä, mutta jos hän kysyy/meilaa jotain niin toki vastaan, mutta jotenkin siitä puuttuu nyt " se tunne" , äh en tiedä... Hankalaa!



Sitten mietin sitäkin, et olinko itse jotenkin oman km aikaan niin oman surun kourissa, että oisin vahingossa livauttanut suustani jotain pahaa tarkoittamatta sitä jne. Eli tuttuni ois vaan niin surullinen ja siks tavallaan katkeroitunut, mutta en tiedä.

Hänellä on muutenkin kestänyt km toipuminen kauan, vähän liiankin kauna siinä mielessä, että ehkäpä olisi aika hakea apua ulkopuoliselta taholta.



D.O : Vitsi teillä on ristiäiset jo kohta siis... Ja sitten heti kertomaan neitokaisen nimi tänne eikös jep???

Joo ja taistelu jatkuu meilläkin, tosin erävoitto saavutettu siinä mielessä, et nyt neiti ottaa sit jo kumin välillä jopa nätisti suuhunsa ilman et jysäyttää apinan raivolla ikenensä reippaaseen puruotteeseen... *Auh!!!*

Yöllä varsinkin typykällä on niin kauhia nälkä et syömisestä meinaa tulla mitään kun neiti kiukkuaa ja raivoaa ja yrittää purra sen minkä kerkee...



Typykän napa:

Voi hyvin!! Ei tartte huolehtia tosiaan enää painosta... Nyt neiti painaa sitten jo 3710g! Alkaa tuntua jo käsissä kun imettää istuallaan.

Ja kumin kanssa taistellaan siis edelleen, muta parempaan suuntaan menossa.

neitokaisella on myös jo aika selkee rytmin tapainen, ja aika hyvin pystyy arvioimaan nukkumiset/syömiset ja sen turvin olen muutamaan otteeseen kipaissut asioilla ilman vauvaa.



Mutta tosiaan olen edelleenkin sitä mieltä että meillä on maailman kiltein vauva!! Saisinko toisen tälläisen kiitos.... ;)

Mun vanhemmat näkivät tällä viikolla neitokaisen ekaa kertaa ja molemmat olivat ihan myytyjä, sekä ihmettelivät ääneen et miten voikin olla noin kiltti ja rauhallinen tyttö.

meidän koko perhe on " asunut" raksalla tän viikon ja typykkä on vedellyt sikeitä vaunuissa porakoneen huutaessa vieressä.. taisi olla jotain osuutta asiaan tän mamman lyllertäessä odotusaikana maha pystyssä raksalla miehen piikatessa lattiaa auki....Ehkä siis vauva tottui jo mahassa meteliin!

ja eipä tuo neiti välitä myöskään koiran haukkumisesta tuon taivaallista. Silmäluomikaan ei räpsähdä vaikka koira haukkuis kurkku suorana ovikellon kilinää...Plus mun kiljuessa koiralle ärräpäitä siihen päälle.



Mutta eiköhän tää riitä tähän hätään meidän kuulumisia. =)



T Helga & " Maris/Rinsessa/ Typykkä/Äitin kulta/jne"

Lizie: Sulla on aika ikävä tilanne kaverin kanssa. Hän tosiaan tuntui syyttävän sinua akaisemmasta keskenmenostaan, mikä mun mielestä on äärettömän lapsellista ja loukkaavaa sua kohtaan. En osaa kyllä mitään ohjeita antaa asian suhteen. Toisaalta tilanne varmaankin korjaantuisi ajan myötä, jos vaan pystyisitte unohtamaan tapahtuneen, mutta toisaalta, en itse tietäisi, haluaisinko edes tuollaista ystävää, joka käyttäytyy samalla tavoin kun sinun kaverisi. Toisaalta, ymmärrän kyllä myös sen, että keskenmeno on ollut hänelle varmasti kova paikka, ja kaikki silloin tehdyt ratkaisut eivät välttämättä ole ihan järjellä perusteltavissa. Olen D.O:n kanssa samoilla linjoilla eli mitä jos sanoisit hänelle suoraan, mikä sinua loukkasi ja puhuisitte asiasta?



D.O: Kiva kuulla teistä! Oliko tyttösen nimen päättäminen vaikeaa?



Helga: Teilläkin on menoa ja meininkiä taloprojektin kanssa. Se on hienoa, että tyttö nukkuu metelistä huolimatta. Mä ainakin huomasin esikon kanssa, että tutut, kovat äänet ei pelottaneet / herättäneet vauvaa. Ei just ollut moksiskaan esim. koiran haukunnasta, koska oli sitä jo masussa kuunnellut. Tämä kakkospaketti tuskin herää sitten aikanaan edes pommin räjähdykseen - nykyään riittää meillä niin paljon ääntä kotona, esikko pitää siitä kyllä huolen...



Oma napa: Ekaa päivää virallisesti äitiyslomalla! Ihanaa! En olis töissä enää kestänytkään. Fyysisesti kyllä joo, mutta mieli teki jo kovasti lomailemaan. Ja kun en oo vielä edes vauvan vaatteita pessyt tai pinnasänkyä kasannut. Kaksostenvaunujen kankaat yms pesin tänään. Tuli jo stressi, että olenpas huono äiti, kun en yhtään ole vielä valmistautunut pikkuisen tuloon. Kaapista pitäisi myös raivata tilaa vauvelin vaatteille.

Viikonloppuna saatiin karvainen vauva meille. Ihana pakkaus on! Vanhempi koira on ottanut tulokkaan hyvin vastaan, hieman on mustasukkainen, mutta ei pahasti. Kissan kanssa pentu leikkii koko ajan. Tosi huvittavan näköistä!

Tuntuu, että jotain tuolla kummun sisällä jo tapahtuu, eilen tuli iltasella muutama napakampi supistus, väliä oli n. 10 min. Ei ne miltään synnytyssuppareilta tuntuneet, mutta hieman kipeetä teki. Kivuttomiakin suppareita tulee nykyään aika paljon. Reilun viikon päästä on neuvolalääkäri. Saas nähdä, mikä on kohdunsuun tilanne.



Nyt ruuan laittoon, esikko herää pian päiväuniltaan.



Tuutis ja Masumies rv 35+6

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10958251&p=2&tm…

Kaisulia tulin huhuilemaan! Mitä kuuluu ja mitkäs ovat fiilikset?



Omaan napaan ei edelleenkään ihmeempiä. Paitsi, että kesäflunssan iski päälle, mutta onneksi selvisin ilmeisesti parilla pahalla päivällä, nyt alkaa jo helpottaa.

Se on outoa, että kolmena peräkkäisenä iltana on tullut kipeä supistus. Siis vain yksi per ilta. Mitäköhän lienee? Esikon kanssa ei ollut harjoitussupparit ikinä kipeitä. Nääkään ei ole kyllä tuntunut ollenkaan sellaisilta, kuin synnytyssupparit, nämä vihlaisevat, kun synnytyssupistukset oli jomottavia. Ja kaipa se on asennoiduttava pikkuhiljaa siihen, että kroppa alkaa valmistautua. Tänään taas poksui viikot.



Tuutis ja Masumies rv 35+0 (hui sentään...)

Eli sitkeästi täällä mennään masun kanssa kimpassa. Olisin kyllä todella valmis jakaantumaan, mutta itsepäinen vatsan vallannut vauva on erimieltä. Tänään taas neuvola ja yritän kerjätä äitipoliaikaa lähipäiville, jos suostuisivat vaikka käynnistelemään.



Toissa yönä oli ihan hyviä suppareita parin tunnin ajan, mutta kaikkosivat sitten teille tietämättömille. Suurin ongelma on iltaisin aivan järkyttävä kipu häpyluussa. Lisäksi vauva ilmeisesti liikuttelee päätään sen vähän mitä pystyy tuolla ihan alhaalla ja se vihloo kohdun suulle aivan vietävästi ja saa aikaan sellaisen tunteen, että paikat räjähtää ihan justiinsa ja vauva losahtaa lapsivesien kera kertalaakista pihalle. Mies on ihan hermona, kun mä oon niin kipee, että pystyn justiinsa päivän huolehtimaan esikoisesta ja kun mies tulee töistä niin siitä eteenpäin se joutuu aika pitkälti ottamaan vastuun pojan hoidosta. Lisäksi sitä pelottaa tuo kun oon niin kipee, että eikai se vain vaikuta vauvan vointiin.



Ultsille onnittelut loman alkamisesta! Kohta täällä tuleekin taas useampia vauvoja suht tiuhaan tahtiin.



Menier, pahoittelut tuulimunasta. Toivottavasti tyhjennys meni niin hyvin kuin mahdollista. Toipumista sinulle ja paljon voimia jatkaa eteenpäin.



Tuutupii, sullakin on viikkoja jo kerrassaan mahtavan paljon. Mullakin oli noilla viikoilla useampana iltana ihan kipeitäkin suppareita. Tuolloin ajattelinkin, että ehkäpä tämä vauva tulee maailmaan jopa ennen laskettua, mutta näin vaan taas paukutellaan yliajalla. No toivotaan että teidänkin pikkuinen vielä muutaman viikon kasvaa masun sisäpuolella, mutta ei piinaa sitten sua näin kun meidän vauva mua.



Joululahja, jokos oot saanut päätettyä synnytyspaikan? Onko ollut mitään tuntemuksia synnytyksen lähestymisestä. Hyvin voi olla että teilläkin on nyytti ennen meitä ;-)



Jeps, tässäpä kai nämä tämänhetkiset tunteet, palailen vielä neuvolan jälkeen iltapäivästä!



Kaisuli 40+2

Voi että Kaisulilla on jo kohta nyytti sylissä,paljon jaksuja näihin loppu päiviin.

Sit kun en ole kerennyt käydä lukemassa nyt edellistä pinoa, niin en osaa oikein kommentoida taas mihinkään.

Joten laitan omia kuulumisia sitten tähän.

Maanantaina kävin äitipolilla ja kaikki näyttää oikein hyvälle, Painoa vauvalla nyt 1360g ja lääkäri veikkasi ,et noin 4 kiloa tai vähän yli olis painoa jos menee loppuun saakka. Mutta tuskin sitä tulee tapahtumaan,kun aiemmatkin ovat tulleet etuajassa.

Kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään muutoksia vaikka kovia supistuksia tulee päivittäin ja välillä useampi päivässä. No enään pikkuisen yli kolme viikkoa seuraavaan käyntiin.

Helteet ovat saaneet kyllä aikaimoisesti mehut pois,kokoajan valuu hiki ja on tukalt oltavat.Kävely on kans jo aika vaivalloista, kun lonkkiin sattuu niin vietävästi.

Mutta meille kaikille mahakkaille jaksuja näiden helteiden ja vaivojen kanssa. Loppujen lopuksi ihan kohta se vauva on jo sylkissä.

Vautsi perjantaina pyörähtää käyntiin jo 31 raskausviikko.

Mitenkäs Kaisulin neuvolakäynti? Tsemppiä loppuajalle kovasti! Sulla on jo kyllä ihan lupaavia merkkejä, joten eiköhän se vauveli pian malta jo tullakin. :)



Tari: Jaksamista supistusten kanssa. Millä viikoilla teidän aikaisemmat lapset on syntyneet?



Omista tuntemuksista vielä: Jotenkin on sellainen olo, että Masuli on porautunut hieman alemmaksi. Häpyä juilii melko paljon ja samoin kohdunsuuta, kävely on välillä aika tuskaa. Esikoinenkin kiinnittyi hyvissä ajoin. Syntyi sitten 40+6, toivottavasti tämä ei mene pidemmäksi. Saisi jopa tulla hieman aiemminkin... Vaikka neljän viikon päästä olis hyvä... *virn*

Juu eli kaikki oli neuvolassa mallillaan. Vauvan syke n. 140, lapsivettä normaalisti ja pää ihan alhaalla ja kiinnittynyt. No eipä herunut neuvolan tädiltä sympatioita mun kurjalle olotilalle, vaan sanoi että yliaikaiskontrolli on aikaisintaan ensi viikon perjantaina ja sillä selvä. Maanantaina piipahdan vielä neuvolassa ja sit voin soitella aikaa tohon kontrolliin.



Eli sit vaan kärvistellään ja toivotaan että vauva päättää tupsahtaa maailmaan omine apuineen mahd. pian. Neukkatäti sanoi vaan että olet jaloillasi mahdollisimman paljon ja kävelet paljon niin saat ärsytystä sinne kohdunsuulle. No joo, ihan kun ei muutenkin painais ihan riittävissä määrin. Kävelylenkin olen kyllä suorittanut tunnollisesti päivittäin muutenkin kivuista huolimatta.



Okei yritän kuitenkin nauttia vielä tästä masusta, kun viimistään kahden viikon päästä me vauvan kanssa erkaannutaan : )



Kaisuli

Hyvä, että kaikki oli ok. Toivotaan pikaista poksahtamista, sitä lopullista! :) En tiedä, oliko sillä esikon synnytyksen alkamisen kanssa mitään tekemistä, mutta edellisenä päivänä kävelin reippaan 1,5-2 h lenkin kaikista supisteluista ja kivuista välittämättä. Ja synnytyspäivän aamuna harrastettiin sitä mukavinta S:ää miehen kanssa. Parin tunnin päästä alkoivatkin ekat, vaimeat supistukset. Mies on vakuuttunut, että mun lenkkeily ja meidän erotiikka pisti synnytyksen käyntiin, itse en ole ihan varma, että josko olis joka tapauksessa muutenkin käynnistynyt.

Tuutupii kyseli millä viikoilla on edelliset syntyneet. Eli esikko syntyi rv 38 ja kakkonen rv 37 ja kun molemmat ovat tulleet vielä maailmaan suht nopeasti.Esikko 5h20 min ja kakkonen 1h50 min.

Tosiaan vähän lääkäri epäili että ,kolmas tulisi saman kaavan mukaan sitten. Eli odotusta olisi enään 6-8 viikkoon jäljellä,jos kaikki hyvin menee. Ja tästä synnytyksestä odotetaan syöksyä.Joten ampulanssilla ehdottomasti sairaalaan sitten lähdettävä.

Olen th:n kanssa keskustellut polikliinisestä synnytyksestä,joten sitä ruvetaan nyt puuhaamaan sitten.Toivotaan vaan et päästäis sinne rv 37-38 ja että kaikki menee hyvin.

Tuutupiille peukut että saisit nyytin sit sylkkiin 4 viikon kuluessa viimeistään:))

Ja Kaisulille kanssa lähettelen täältä kovasti supparisäteitä,jotta vauva päättäis tulla pian maailmaan. Jaksuja kamalasti sinne noiden kipujen muiden kanssa.

Missäs muuten kaikki ovat?