miten olet kertonut läheisillesi, että sinulle tehdään/on tehty pelkosektio?

joten vastaan tästä näkökulmasta. Hyvälle ystävälleni on tehty kaksi pelkosektiota. Vain tosi läheiset tietävät tästä. Virallinen selitys on ollut perätila ja ahdas lantio. Olen itse synnyttänyt alateitse kaikki neljä, mutta parin "pahimman" synnytyksen kohdalla olisin valinnut sektion jos olisin etukäteen tiennyt kuinka raskaita synnytyksistä tulee. Minusta synnytys on hyvin henkilökohtainen asia eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita toisen valintoja. Uskon, että jokaista synnytys pelottaa tai ainakin jossain määrin jännittää etukäteen, koska koskaan ei tiedä, minkälainen synnytyksestä tulee. Suunniteltu sektio tuo kontrollin tunnetta, minkä näin kontrollifriikkinä ymmärrän täysin.

Mielestäni on turhaa salailla sektiota tai sen syytä. Paremminkin näen, että mitä avoimemmin sektioista puhutaan sitä helpompaa on niillä äideillä, jotka tulevaisuudessa päättävät myös synnyttää lapsensa sektiolla. Ehkäpä meidän lapsiemme ei enää tarvitse hakea pelkosektiodiagnoosia, vaan synnytystavan voi kukin valita vastaavasti kuin synnytyssairaalan. Tietysti tällöinkin on syytä tietysti keskustella eri synnytystapoihin liittyvistä riskeistä ennen kuin äiti saa tehdä päätöksensä.



Tutut, sukulaiset ja ystävät tietävät, että minulle on tehty sektio, koska olen itse valinnut kyseisen synnytystavan. Vastaavasti myös työpaikalla olen kertonut asiasta avoimesti, jos joku on kysynyt. En tietenkään lähde heti avautumaan, mutta jos joku tiedustelee sektion syytä, niin kerron, että se tehtiin, koska itse niin halusin. Uskomatonta, miten edelleen monet ovat kovin yllättyneitä siitä, että äiti voi valita synnytystavan! Muutama työtuttavani, joka ei vielä ole saanut lapsia, on jopa ollut kovin helpottunut, kun on kuullut kokemuksistani.



Suhtautuminen on ollut neutraalia kaikin puolin. Kukaan ei ole suhtautunut negatiivisesti tai kyseenalaistanut/tuominnut päätöstäni. Eihän se sitä paitsi muille kuulukaan ;)



Oma neuvoni on, että eihän sinun tarvitse lähteä aktiivisesti sektiosta ja sen syistä kertomaan, mutta jos joku kysyy (yllättävän monet kysyvät vaikka kyse on henkilökohtaisesta asiasta), niin voit vastata, että se tehtiin omasta pyynnöstäsi usein kysyjä jättää asian siihen ja jos vielä jatkaa niin sanoa, että edellisestä kerrasta jäi niin huonot kokemukset, että päädyit sektioon tai voithan puolitutuille vastata että vauva oli perätilassa. Lähipiirille kertoisin kyllä ihan avoimestikin asiasta, turha salailu aiheuttaa varmasti enemmän stressiä kuin asiasta puhuminen.



Turha on puhua pelkosektiosta, koska silloin helposti kysellään, että mitä sä nyt oikein pelkäät, sehän on maailman luonnollisin juttu siis alatiesynnytys ja sitten saat ryhtyä puolustelemaan päätöstäsi. Helpommalla pääset kuin sanot, että valitsit sektion.



Tsemppiä synnytykseen valitsitpa sitten kumman tavan tahansa! Äläkä ota stressiä siitä mitä muut ajattelevat, synnytys on ihan oma juttusi ja pääasia on ihana pieni ihmisen alku! Yritä nauttia raskauden loppumetreistä. :D

Tiesin haluavani sektion jo kauan ennen kuin olin edes raskaana enkä edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Olen myös aina puhunut valinnastani suoraan enkä ole sen kummemmin miettinyt muiden suhtautumista. Loppuraskaudesta vitsailtiin kavereiden kanssa kuinka kontrollifriikille sopii hyvin synnyttää kalenterin kanssa :)



Toimenpide meni hyvin. Sairaalaan mentiin aamuvarhaisella, leikkaussalissa oltiin puoli kahdeksan jälkeen ja tyttö oli maailmassa jo ennen kahdeksaa. Saman päivänä olin jalkeilla ja hoidin vauvan itse sairaalassa ollessa. Kotiin lähdin 48 tuntia sektiosta.



Suurin vaikutin päätöseeni ei oikeastaan ollut pelko omasta kyvystä synnyttää vaan huoli lapsesta. pelkäsin hapenpuutetta ja muita synnytykseen liittyviä komplikaatioita ja valitsin mieluummin suuremman riskin itseeni kohdistuvista komplikaatioista.



Sektiolla aion synnyttää myös tulevan lapseni.



Onnea synnytykseesi, valitsitpa minkä synnytystavan tahansa!



Yksis

Tuo oli hyvä neuvo sanoa pelkosektion sijaan, että 'valitsin sektion'.



Ehkä tää joskus helpottaa, mutta tällä hetkellä asia on minulle kovin arka. Kyyneleet nousee silmiin pelkästä sanasta synnytys. Olen käynyt neljä tai viisi kertaa sype-vastaanotolla. Käynnit ovat sitä, että itken ja puhun käynnin ajan. Käynnin jälkeen menen vessaan itkemään, että saan koottua itseäni sen verran että voin lähteä kotiin. Kotona olen helposti loppupäivän itkuinen.



Jotenkin tuntuu, että voimavarani eivät riitä, että alkaisin selittelemään sukulaisille ja tuttaville, mitä pelkään synnytyksessä. Hienoa, jos te muut jaksatte sivistää ihmisiä, etträ voi olla tosiaan äärimmäisen voimakasta pelkoa.



Myönnän myös, että minua hävettää, että en pysty yrittämään alatiesynnytystä toista kertaa. Luulen, että ihmiset sanovat, että valitsen niin helpon tavan synnyttää (eli sektion), että kyllä minun pitäisi pystyä asia myöntämään kenelle tahansa vastaantulijalle. Vaan enpä pysty yrittämään alatietä nykytilanteessani. Ja kyllä: asia hävettää etten ole siitä valmis kertomaan kenelle tahansa asiasta kysyvälle. Oma äitikin tuntuu kaukaiselta tässä suhteessa, kun en ole synnytysasioista hänen kanssaan tottunut keskustelemaan.





k > Onnea synnytykseesi, valitsitpa minkä synnytystavan tahansa!

Kiitos, sanasi lämmittävät mieltäni.



ap

ajattelin vain kommentoida sinulle.. Minusta ei oel mitenkään outoa jos valitset sektion. Ja kenen tahansa synnyttäneen luulisi sen ymmärtävän. Minullakin on ensimmäisestä synnytyksestä jonkin asteiset "traumat" ja olen miettinyt paljon tuota sektiota seuraavan kohdalla vaikkei se olekaan vielä ajankohtainen.



Tuo on kyllä tosi hyvä idea kertoa että "valitsin sektion". Ja jos läheisesi jo tietävät että ensimmäisesi oli hankala synnytys niin luulisi etteivät he oudoksu asiaa mitenkään. Ja toisaalta muiden mielipiteistä ei kannata kamalasti välittää jos olet jo vakaasti päätynyt sektioon. Omalla kohdallani on vielä mietinnässä tuo asia. Enempää vahinkoa alakerralle en haluaisi, mutta kun takuita ei ole mietin sektiota. Toisaalta taas toipuminen sektiosta pelottaa. Aika näyttää sitten joskus synnytystavan kunhan toinen joskus aikanaan mahdollisesti tulee ajankohtaiseksi. Olisi kyllä ihana joskus vielä saada iso masu :)



Ja onhan yksi vaihtoehto vielä - ettet kerro ollenkaan sektiosta ja menet muina miehinä "synnyttämään" - kerrot sitten jälkeenpäin että homma päätyi sektioon. Meidän läheisillä on yllättävän monella mennyt näin. Synnytyksissä tuntuu tulevan enemmän a vähemmän komplikaatioita. Itse asiassa varmaan enemmän on tutuissa hankalan synnytyksen tai sektion kokeneita kuin "luomusynnytyksen" kokeneita! Minulla synnytys päättyi imukuppiin ja yli 2 litran verenvuotoon ja sitäkään en ole kovin monille sanonut. Tai ainakaan en mainosta sitä aktiivisesti ja synnytyskyselyt "väistelen" mieluusti... :) Kyllä se oma synnytys on semmoinen asia, ettei siitä äidin kanssa tarvitsekaan keskustella. Meillä asia on lähinnä minun ja mieheni välinen asia - muuthan ei paikalla olleet ja muut saavat tietää sitten jotain "ympäripyöreetä."



Tsemppiä sinulle!

..eli kolmisen viikkoa vielä suunniteltuun selkosektioon. En ole pahemmin asiasta huudellut, miesti ja paria ystävää lukuunottamatta, koska en jaksa alkaa perustelemaan kantaani ihmisille, joille asia ei voisi vähempää kuulua. Ymmärrän todella hyvin, miksi kertominen tuntuu vaikealta. Koskaan aikaisemmin, ennen kuin raskauteni alkoi näkyä, kukaan ei ole kommentoinut samalla tavalla ulkonäköäni ja arvostellut kokoani (vatsan pienuutta), kysellyt seksielämästämme (ihmiset, joille normaalisti puhuu vain niitänäitä säästä tulevat kyselemään, onko ennenaikaisuuden uhan vuoksi sauna ja seksi kielletty, mikä sun kohdunsuun tilanne on) jnejne -> näille kerron asiasta vasta jälkeenpäin, jos silloinkaan. Läheisille (perheelle, ystäville) kerron asiasta mahdollisesti päivää paria aikaisemmin tai sitten, kun kaikki on jo ohi.

Tämä ei ole varsinainen vastaus siihen, mitä kertoa tuttaville, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa.



Itselläni on kaksi tuttavaa, joille luvattiin pelkosektio, molemmille ekan synnytyksen rankkuuden takia.

Molempien kanssa kuitenkin sovittiin, että ei heti rynnätä leikkaussaliin vaan katsellaan miten synnytys etenee, annetaan kipulääkkeitä jo hyvissä ajoin jne ja jos äidille tulee tunne että nyt on PAKKO päästä sektioon ja tästä ei tule mitään niin sitten tehtäisiin niin.

Kummallekaan ei tehty sektiota vaan saivat hyvät lääkitykset ja niiden turvin jatkoivat loppuun saakka. Ja olivat kuulemma erittäin tyytyväisiä, toinen sanoikin että ensimmäisen synnytyksen kammo ei varmaan koskaan olisi lähtenyt kokonaan jos toinen lapsi olisi tullut sektiolla.

Eli omassa sairaalassa kannattaa varmaan kyseisenlaisesta tilanteesta keskustella jos se vain jotenkin tulee edes kyseeseen, eihän sitä koskaan tiedä kuinka hyvin toinen synnytys sujuu.



En muuten tiedä miksi ihmiset aina kommentoivat, että riskit ovat sektiossa pienemmät kun ne eivät sitä oikeasti ole, eivät äidille eivätkä lapselle. Sektioissa tapahtuneista komplikaatioista puhutaan vain paljon vähemmän, ehkä juuri siksi että kuitenkin aika suuri osa niistä on äidin itsensä valitsemia. Tuttavapiirissä on yksi synnytyslääkäri ja yksi kätilö ja voin kertoa että tarinat sektioista voivat myös olla todella rajuja. Muistaakseni jo potilaskuoleman riski on äidille kuusinkertainen ja lapselle nelinkertainen, puhumattakaan komplikaatioista.

Ihan vain jo siitä, että lapsivesi ei poistu keuhkoista kun ei joudu synnytyskanavan puristukseen, voi aiheutua yhtä ja toista epämukavaa.



Itse synnytin ensimmäisen lapseni alakautta, tuloksena 4. asteen repeämät.

Ilman kipulääkkeitä/puudutuksia en voi sanoa, että peräsuolen lähes irtipoikki repeäminen tuntuisi kovin mukavalta tai että sitä olisi helppo unohtaa, mutta en kyllä ole hetkeäkään miettinyt, että tämän toisen kanssa haluaisin sektion, en todellakaan. Puhumattakaan siitä, että haluaisin riskejä istukan toiminnalle sektion takia mikäli vielä lisää lapsia joskus olisi tulossa.



Anteeksi vain, mutta mielestäni kyselijöille voi vastata samaan tyyliin kuin mitä vastaisi mihin tahansa uteluun siitä, miksei voi/halua kohdata mitä tahansa pelkoaan.

Toki alatiesynnytyksessä voi tapahtua melkein mitä vain, mutta sektiossa sen pahan asian tapahtuminen vain on vielä todennäköisempää.

Mistä syystä aina nämä sektiokeskustelut johtavat siihen, että jonkun pitää tulla aukomaan päätä sektion riskeistä, vaikka ei mikään asiantuntija alueella olekaan ja varsinkin kun keskustelun aihe oli jotain ihan muuta eli ap pyysi neuvoja siihen, miten kertoisi sektiosta!



Riskejä on molemmissa synnytystavoissa ja riskejä ihminen kohtaa jatkuvasti elämässään. Joka kerta kun istumme auton rattiin on riski kuolla ja kotona oleilukaan ei ole turvallista, sillä suurin osa tapaturmista sattuu kotosalla. Jokainen tekee omat riskipunnintansa ja päättää mitä riskejä on valmis elämässään ottamaan.



Sitä paitsi ilman faktoja on turha tulla päätään aukomaan sektion riskeistä. Itse sain tiedon pelkopolilta aikoinaan siitä että lapsen osalta riskit ovat lähes 0 %, mutta äidin osalta riski saada komplikaatio on jonkin verran suurempi kuin alatiesynnytyksessä, mutta tämänkään tiedon paikkaansa pitävyys ei ole täysin varmaa.

Tulin kirjoittamaan vain kertoakseni tuosta että on mahdollista sopia, että saa sektion synnytyksen aikana jos niin haluaa mutta voi silti yrittää, pystyykö synnyttämään alakautta.



Toki en ole ekspertti, mutta miksihän vain sitten kaikissa lehtikirjoituksissa ja muissa kerrotaan tutkimustuloksia, joissa riskit ovat sekä äidille että lapselle moninkertaiset?

Ainakin omassa tuttavapiirissänikin tämä näkyy ihan selvästi.



En toki sanonut että pelkäävien ihmisten olisi pakko synnyttää alakautta, mutta turha silti vähätellä sektioiden riskejä, onhan se kuitenkin todella suuri leikkaus, ei mikään pikkujuttu. Nämä mainitsin siksi, että joku tuolla ylempänä totesi, että



En muutenkaan ymmärrä, miksi jollekin pitäisi puolustella synnytystään.

Itse olen sellaisille ihmisille, jolle en halua asioita jakaa, sanonut vain että synnytys meni normaalisti, that's it. Eihän kellekään nyt tarvitse etukäteen sanoa että on menossa sektioon, sanoo vaikka vain ettei ole synnytystään suunnitellut kun ei niitä voi etukäteen suunnitella.

Itse synnytin esikoisen alateitse kuusi vuotta sitten ja kokemus oli järkky!!!!!!!!!! En sitä edelleenkään pysty ajattelemaan ilman itkua.. kaikki meni päin mäntyä koska multa jäi huomaamatta raskausmyrkytys jota seurasi kouristukset ja tajuttomuus. Luojan kiitos poika oli ehtinyt syntyä ennen kun oma tila meni todella huonoksi.

Kakkonen syntyi kolme vuotta sitten ja ilmoitin heti, että en edes keskustele muusta vaihtoehdosta kuin sektiosta! Sen sain suht helposti, vaikka yhden ymmärtämättömän lääkärin tapasinkin. Myös kolmas joka nyt on suunnitteilla syntyy sektiolla.



Musta on hienoa, että nykyään voi valita synnytystavan. Itse kerroin perheelle ja ystäville syyn miksi synnytyän sektiolla, muille en selittänyt mitään.



Jos tuota sektiomahdollisuutta ei olisi ei meillä ainakaan olisi enempää lapsia.



Älkää ihmiset missään tapauksessa jättäkö lapsia "hankkimatta" synnytyspelon vuoksi. Onneksi elämme sivistyneessä maailmassa jossa ihmisellä on oikeus valita miten lapsensa maailmaan saattaa.



Sektio oli hyvä kokemus, varmasti myös sen vuoksi että se oli minulle ainoa vaihtoehto ja en muuta edes ajatellut.

Tyttö syntyi iltapäivällä ja jo illalla olin pystyssä ja hoidin ja imetin häntä. Sairaalassa olin kolme päivää ja särkylääkettä otin kahtena ensimmäisenä päivänä. Oli ihanaa kun ei ollut huolta tytön voinnista, se minua eniten pelotti esikoisen synnytyksen takia. Sain pitää tyttöä koko ajan vierihoidossa. Ainoa mikä oli erilaista alatiesynnyttäneisiin oli se, että olin 2h leikkauksen jälkeen heräämössä, mutta ei se haitannut kun tiesin tytön olevan isin hyvässä hoidossa.

Minua peloteltiin, että imetys ei välttämättä onnistu leikkauksen jälkeen, mutta ei ollut ongelmaa kun vaan pidin tyttöä rinnalla niin paljon kuin halusi. Voihan se imetys epäonnistua ilman leikkaustakin niin kuin mulla kävi esikon kanssa.



En keksi mitään huonoa sanottavaa suunnitellusta sektiosta. Rohkeasti vaan neuvolassa puheeksi jos pelottaa ja sitten synnytyssairaalaan juttelemaan. =)

k> kuin mitä vastaisi mihin tahansa uteluun siitä,

k> miksei voi/halua kohdata mitä tahansa pelkoaan



miten sellaiseen sitten yleensä vastataan?



ap

on useita sektiolla synnyttäneitä. Kuka mistäkin syystä. Yhteistä kuitenkin on se, että äidit ja lapset voivat kaikki hyvin.



Alatie synnytyksistä taas on paljonkin negatiivista kertynyt ja lukemattomia ongelmia syntyneelle lapselle viivästyneen synnytyksen vuoksi.