Apuva! 44 v. ja raskaana
eli meille kävi myös tällainen ihana ihme viime lokakuussa, nyt on viikkoja jo 29+2 ja kaikki etenee mainiosti! Myös me pelkäsimme aluksi kovasti, mies pelkäsi innostua jos menee kesken, minä taas mietin kestääkö oma keho ja onko vauva terve. Kun ekat 3 kk oli ohi ja kaikki hyvin, aloimme relata ja nauttia että tämä tosiaan on totta. Raskaus on mennyt todella hyvin ekojen kuukausien pahoinvoinnin jälkeen. Päätimme olla menemättä seuloihin koska ultrat näyttivät että vauva kehittyy hyvin (vaikka se ei sulje pois kromosomiriskiä) ja päätimme että otamme vastaan vauvan niinkuin hän tulee.
Onnea teille, älä murehdi turhia vaan nauttikaa siitä että elämä tarjoaa teille jotain näin ihmeellistä lahjaa!
Kommentit (13)
Tätini sai kuopuksensa 45-vuotiaana ja ihan terve ja tavallinen eka luokkalainen tyttö nyt on :)
Riskithän aina kasvaa kun ikää tulee, mutta riskitöntähän tämä odottaminen ja lapsen saaminen ei koskaan ole, vaikka olisi minkä ikäinen *kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna*
Joten OIKEIN PALJON ONNEA JA AURINKOISIA ODOTUKSEN PÄIVIÄ, totutelkaahan ajatukseen rauhassa, täällä peukut pystyssä, jotta kaikki hyvin menisi :)
On varmaan aika ällikkä-olo. Eipä voisi hienompaa yllätystä olla! Joskus vaan käy niin, että tiettyjen asioiden pitää mennä kohdalleen ennen kuin lapsi voi maailmaan tulla, näin uskon minä. Ehkä nyt oli hänen aikansa tulla teille!
Totta kai pelottaa, se on ihan selvää. Mutta ei synnyttäjän nuori ikä suojaa vammaisuudelta... Eikä se ehkä ole edes maailman hirvein asia, jos vaikka lapsi olisikin down-syndroomainen tai muuten vammainen? Lähipiirissä ei kauheasti sellaisia lapsia ole, mutta olen ymmärtän tettä ihan ihmisarvoisen elämän voi kuitenkin elää.
Mitä sitten tulee sinun kuntoosi, pidä itsestäsi niin hyvää huolta kuin voit. Syö terveellisesti, liiku säännöllisesti, käy vaikka mammajoogassa... Kyllä sä kestät sen vaikka välillä tukalaa olisikin, otat sitten vaan rennommin ja vaadit miestäsi passaamaan! Sairaslomalle aina pääsee.
Voi olla että lapsesta olisi kivaa että hänellä olisi nuoret vanhemmat jotka jaksaisi innostua samoista bändeistä ja hengais kavereina... Mutta teillä taas on huomattavasti enemmän elämänkokemusta ja viisautta kuin nuorilla, joten aivan varmasti olette parhaita mahdollisia vanhempia lapsellenne. Joo, sisaruksia ei ehkä tule mutta omasta kokemuksesta voin todeta että ainoana lapsena oli ihan kivaa. Aina sitä sitten on kavereita, joiden kanssa voi jakaa asioita. Meidän tuttavapiirissä on saatu lapsia 44 ja ja jopa yksi 46-vuotiaana, joten niin kauan kuin on elämää (munasarjoissa), on myös toivoa :)
Et siis ole ikäloppu vaan valtavan onnellinen tuleva äiti! Rakasta nyt koko sydämestäsi itseäsi ja ihmeellistä vartaloasi, että se tämän sai aikaan. Onnea ihan koko sydämestä!
Äitini sai pikkuveljeni 45 vuotiaana. Hän on nyt 17 vuotias ihan normaali teini..
Onnittelut!!
Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat saanet yli 40 v. esikoisensa ja hienosti on kaikki mennyt. Monelle heistä on tehty kaikenmaailman kokeet ym. mutta ei mitään ole kenelläkään ollut.
Itse olen 33v. ja yritimme nelisen vuotta lasta, kunnes sitten tulikin esikoinen, joka ei nyt ehdi edes 2vuotta täyttämään, kun meille tuo haikara kaksoset. Että näin sitä sitten meillekin tulee suurperhe. Emme aloittaneet koskaan hed.hoitoja, kun minua alkoikin ne ahdistamaan, mutta luonto järjesti jotenkin nämä asiat. Ihmeellistä!
Nyt on kyllä itsellä todella turpea olo jo ja odottelemmekin isojen kaksosten syntymää.
voi hyvin kuvitella miten mielipuolelta ja hullulta raskaustikku näyttää kahdella viivalla.eivoiollatotta.
mielessä pyörii hyvinkin tuhat ja yksi asiaa.
upea asia on se että teillä on mahdollisuus saada oma lapsi,seurata hänen ihmeellistäkasvua ja kehitystä.
sinulla on tärkeä rooli kantaa pientä lupausta kohdussasi.jos olet perusterve ja perus kuntoinen ei pitäisi olla mitään hätää.
eilen tapasin pariskunnan jotka saivat ensinmäisen lapsen 42v.ystäväni synnytti vielä 43 vuotiaana.
suomessa seurataan neuvolassa ja sairaaloissa kaikkea niin hyvin ettei mitään jätetä arvailujen varaan.
40+ vuotiaina teillä on tarjota lapsellenne vankka perhe-elämä elämänkokemuksineen.mikä mahtava tilaisuus.
hurjan paljon onnea teille molemmille!
lepäile,syö ja nauti olostasi.se ainutkertaista.
lämpimiä aurinkoisia hetkiä
Itse olen lapsia synnytellyt toistaiseksi ns. normi-iässä (27v-32v.), mutta tiedän läheltä ja kauempaa joitakin itseäni paljon vanhempia synnyttäjiä. Esim. eräs ystäväni sai esikoisen 43-vuotiaana, useampia sellaisia tiedän, jotka ovat saaneet kolmannen lapsensa reilusti yli 40-kymppisenä. Ja tiedänpä yhden tuttavan tädin, joka oli saanut vauvan 52-vuotiaana. Yhdessä naistenlehdessä oli tässä kevättalvella (olikohan MeNaiset tai joku sellainen) juttu naisesta, joka sai tietää olevansa raskaana 50-vuotisjuhliensa kynnyksellä ja synnytti terveen lapsen...
Voimia odotukseen,
Menninkäinen
Kauniita onnitteluita ja rohkaisevia kommentteja olet jo rutkasti saanutkin :)
Itselläni on 3 lasta, neljättä odotan.
Kun keskimmäistä lastani odotin, oli huonekaverinani synnärillä 43 v ensisynnyttäjä, joka sai terveen ja suloisen poikavauvan :)
Anoppini sai aikoinaan nuorena esikoisensa, mieheni.
Sittemmin sai " iltatähden" , 40 v oli kun mieheni pikkuveli syntyi (nyt jo aikuinen mies, ikää kesällä 19 v), ja terve hänkin :)
Lisäksi suvussamme yksi 40v+ (enpä muista mitä tarkalleenottaen oli, kun toisen lapsensa sai) terveen tyttölapsen saanut äiti.
Ja ei tuo ikä _aina_ tarkoita sitä, että vanha odottaja-> sairas lapsi, nuori odottaja-> terve lapsi.
Itselläni omakohtainen kokemus, sillä tämän hetkinen kuopuksemme (joka 4 v) ei ole täysin terve (ja tämän lapsukaisen sain ollessani 31 v).
Ei kuitenkaan mitään mikä olisi " kuolemaksi" , eikä edes haittaa elämäänsä tällä hetkellä. Ison leikkauksen läpikävi 2,5 v sitten, ja on mitä iloisin ja ihanin pojannassikka ;)
Tsemppiä ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin!
Onnea elämänihmeestä! :)
Luimme meihen kanssa viestejänne ja nehän olivat balsamia sielulle. Toivottavasti nyt Santeri Alkio (miehen antama nimi tälle viisiviikkoiselle) pysyy kyydissä tammikuulle asti.
Onnea matkaan! Santeri Alkio on ylivoimaisesti paras työnimi, jonka olen kuullut... *hihittelen kippurassa*
t. Zco ja Neiti 7kk
Turha asioita on etukäteen murehtia ja pelätä. Kaikki voi mennä hyvin vaikka ikä lisääkin vähän joitakin riskejä. Itse olin melkein nelikymppinen ensisynnyttäjä ja nyt 41,5 v, kun odotan toista. Molempia raskauksia on seurattu äitipolilla ultralla ikäni vuoksi vähän normaalia enemmän, mutta kaikki on mennyt ihan hyvin. Toivottavasti myös teille käy samoin!
Sekä äitini että tätini myös molemmat saivat vielä päälle 40-kymppisenä nuorimmaisensa (olisivatko olleet n. 42).
Itsekin salaa haaveilen tekeväni vielä joskus vähän reilu 40-kymppisenä " iltatähden" tai mieluiten vielä KAKSI iltatähteä :-). Jos vaan elämä niin suo...
ja täytän lasketun ajan paikkeilla 45. Esikoinen kohta neljä. En minä tätä iän puolesta ole raskaaksi kokenut, enkä edes tunne itseäni ikälopuksi. Minulla useita ystäviä, jotka eivät ole minua kuin pari vuotta nuorempia ja ihan pienet lapset. Nyt loppusuoralla, raskaus ollut kamala, mutta vaivat eivät ole mitenkään liittyneet ikään. Jos vauva kovasti valvottaa, on valvominen tietty rankempaa nyt kuin 10 vuotta sitten. Välillä saa kuulla iästään hölmöjä kommentteja, mutta ei se minua oikeasti ole häirinnyt.
Down riskihän on toki kohonnut tässä vaiheessa ja jos seuloihin menee, on tulosten odottelu tietysti rankkaa. Pelkästään iän puolesta kun seula melko varmasti antaa kohonneen riskilukeman.
Minulla ei vain aiemmin ollut elämäntilanne sopiva ja jälkeenpäin ajatellen uskon kyllä olevani parempi äiti nyt kuin vaikka kolmikymppisenä. Nyt puhun vain itsestäni, en tietenkään tarkoita yleistää tällaista. Taisin itse vain tuolloin olla vielä varsin lapsellinen.
Onnittelut sinulle!
P.S. Pakko kertoa, että ystäväni kollega huomasi hiljan olevansa raskaana ja on 51-vuotias! Tässä tuntee itsensä suorastaan nuoreksi :)
Suureksi yllätykseseni tein eilen positiivisen raskaustestin. Eipä siinä mitään, mutta kun ikää on jo reilusti eikä ikinä ennen ole sattunut tämmöistä.
Olemme miehen kanssa ihan äimän käkenä. Vuosia sitten yritimme tosissaan tehdä lasta, mutta kun se ei onnistunut, asia surtiin perusteellisesti ja painui sitten unholaan. Ja nyt sitten tämä!
Voisimme olla ihan iloisiakin jo peloiltamme kykenisimme. Pelottaa, että raskaus menee kesken, on tuulimuna tai kohdunulkoinen vähintään. Vaikka terveitä olemmekin, pelottaa, että oma kunto ei kestä raskautta, synnytystä ja pikkulapsivaihetta. Pelottaa, että lapsi on Down tai muuten vammainen. Ja se myös, että lapsi saa jotenkin kärsiä, kun hänellä on niin vanhat vanhemma. Sisaruksiakaan hänelle ei varmasti ehdi enää tulla.
Onko täällä nelikymppisiä odottajia, jotka voisivat rohkaista? Tai onko kukaan edes huhupuheena kuullut, että joku olisi näin ikäloppuna saanut lapsen?