~~ JOULUNPUNKEROISTEN viikonloppupino ~~

Vein esikoisen juuri käsipalloturnaukseen, tai kyydin luo. On ihka ensimmäinen sellainen. Herätys oli hyvinkin epäinhimilliseen aikaan, ottaen huomioon että nyt on lauantai. Hieman poden huonoa omatuntoa etten lähtenyt itse paikan päälle katsomaan, mutta kun turnaus kestää noin 6 tuntia ja en mitenkään jaksa istua jossain pallohallissa koko päivää tämän vatsan kanssa. Matkaa meiltä turnauspaikalle on n 70 km, eli ei viitsisi edestakaisinkaan ihan vaan huvin vuoksi ajella.



No, sitten heti kysymyksiin. NANI kuinka voit? Luin juuri eilisen pinon läpi ja kirjoitit iltamyöhään vatsakivuista. Joko on menoa vai helpottivatko jo. Viikkoja näytti olevan sen verran niukasti kasassa että toivottavasti ei ainakaan mitään hurjempaa ole menossa??



Liukkaus riivaa täälläkin, onneksi en ole vielä kaatuntu *kop, kop, koputtaa puuta* kun tuntuu että normaalitilassakin olen aina turvaltani, saatika sitten nyt raskaana ollessa. Nuorempi neiti tönäisitiin eilen eskarissa kumoon jäähän, sai kunnon haavan leukaan ja päiväkodin tädit kiikuttivat neidin lääkäriin paikattavaksi. Toivottavasti poika joka oli töninyt, sai hyvät opetukset siitä kuinka voi käydä, hän kun on aika usein meidän neidin kimpussa (ja meidän lapsihan ei koskaan kiusaa ketään... ;) )



(.) voi toistaiseksi hyvin. Välillä tuntuu siltä että voisi jo luovuttaa ja antaa vauvan syntyä, mutta toisaalta taas tuntuu siltä että vauva voisi jäädä masuun ikuisiksi ajoiksi. Ja taas tällaisten ajatusten jälkeen podetaan huonoa omatuntoa! Tunteet ovat niin ristiriitaisia tämän tulevan suhteen, iloa, surua, jännitystä, välillä jopa suoranaista pelkoa. Eniten taitaa pelottaa syntyvän lapsen terveys. Kun on jo kaksi tervettä lasta saanut, niin huomaan selkeästi ajattelevani tulevan terveyttä enemmän. " Voiko meille käydä oikeasti niin hyvä tuuri että saamme kolme tervettä lasta?" Tämä tuntuu ja ehkä kuulostaakin todella hölmöltä, eihän ole mitään syytä miksi kolmas lapsi ei voisi olla samalla lailla terve kuin muutkin, mutta silti...



Ehkä tämä on ihan normaalia ja kuuluu asiaan, mutta henkilökohtaisesti koen asian toisaalta aika ahdistavana. Mielikuvitus laukkaa sellaista kyytiä että ei itse meinaa pysyä perässä. Jokainen ajatus ja toive terveestä lapsesta saa aikaan taas uuden ajatuksen " varmasti minua rankaistaa näistä ajatuksista ja sanoista, enkä saakaan tervettä lasta" . Ymmärtääkö kukaan mitä ajattelen? En tarkoita että vammainen tai sairas lapsi olisi yhtään vähemmän rakas, mutta kyllä minä ainakin kuulun siihen sakkiin joka toivoo vain ja ainoastaan tervettä lasta, muulla ei ole väliä. (Ja taas tuntui pisto omassatunnossa, kun uskalsin tällaisen asian lausua ääneen...)



Hih, liekö huonosti nukutut yöt sekoittaneet pääni kun tuollaisia kirjoittelen. Yrittäkää ymmärtää, hormoonit ne vain hyrräävät. Rauhallista viikonloppua ja mukavaa isänpäivää kaikille! Eikä sitten liukastella...



Teppis ja Junnu, 34 tasan!

tulipas nukuttua ihanasti :D kerran kävin yöllä vessassa ja jatkoin unia tietämättä maailman menosta mitään.

eilen käytiin hakeen isille kello iskänpäivä lahjaksi..saa nähdä millaista kommenttia saan huomenna.

papalle haetaan tänään villapaita lahjaksi :D

Olenko ainut jonka suvussa muistetaan myös pappoja ja vaareja isänpäivänä? mies ei oikein ymmärtänyt minua, yritin sopertaa että minkä sille voi kun on pienestä asti opetettu, että muistetaan pappaakin isänpäivänä :D

TEPPIS: ymmärrän huolesi/ajatuksesi täysin. meille tulossa pikku kakkonen ja olen miettinyt rakenneultrasta saakka että onko kaikki hyvin ja onko lapsi kuitenkin terve, vaikka mitään poikkeavaa ei ollut. samoja asioita mietiskelin kun odotin esikoista. ne on nämä hormoonit jotka valtaavat naisen pään.

nyt annan tilaa seuraavalle ja lähden kahvin juontiin :D

ja suunnittelemaan miehelle kakkua.. mä sen syön kuiten :D

vielä piti kertoa..hih...mä en osaa lukeekkaan enään :( pomppasin tänne odottajien sivulle ja etsiskelin jouluisten v.loppu pinoa niin silmiini osu

usamamma lapsen synnyttänyt :DDD

Huomenta..

Omaa napaa heti tähän alkuun:

Nyt supistelee. Tämä aamu on ollut jatkuvaa supistelua, päsäännöllisesti, mutta suht kivuliaasti. Tässä hieman pelon sekaisin tuntein mietin mitä päivä mahtaa tuoda tullessaan. Kohta varmaan soitan äitiyspolille, että pitääkö käydä näyttäytymässä.

Nää supistukset alkoivat kun sain kamalan yskäkohtauksen (yskä on muistona viikon takaisesta flunssasta), yskin niin että meinasi oksennus tulla.. Kun kohtaus oli ohi, alkoi ensimmäinen kova rutistus mahassa.

Supistuksia tulee 15-10 minuutin välein. Ne rutistavat koko mahan ihan kovaksi, kipu ikäänkuin kirvelee läpi koko ison mahan ja loppua kohden kirvelevä kipu kohdistuu nivusiin. Koko kipuaalto on ohi puolessa minuutissa.

Vaikka tämä onkin neljäs lapseni, en osaa yhtään sanoa että miten ennen on kaikki alkanut.. Ei muistaakseni ihan näin kuitenkaan. Ennen en muista kivun olleen " kirvelevää" , vaan sellaista menkkajomotusta.. kuin lämmintä, polttavaa kipua.



Kuitenkin mulla on näitä viikkoja liian vähän, siksi siis olisin soittelemassa polille kohtapuoliin jos nää supistukset eivät lopu. (Onneksi väli on tosiaan se 10-15 minuuttia, joten toiveita on, ettei vielä alkaisi synnytys)

Kortisonia varmaan pitäisi pistää kankkuun, jos kuitenkin...



Lähinnä mua pelottaa senkin takia, että lääkäri sanoi viimeksi kohdunsuun tilanteen olevan KYPSÄ.. Se on koko kaula on hyvin pehmeä, auki, ja lyhentynyt. Vauva oikeassa asennossa, melko matalalla.





Toivottavasti tää nyt loppuu.. ja saisin olla vielä muutaman viikon kotona masun kanssa.





Nyt ei muuta tällä kertaa, menen sohvan pohjalle lepäämään kello toisessa ja puhelin toisessa kädessä..

Toivokaa kaikki, että tää menee ohi, jos vaikka yhteistoivossa olisi voimaa =)



-mm- ja PikkuPoju rv 34+3 (vasta)

Olet ajatuksissani!! Kovast toivotaan nyt vain että loppuisivat nuo sun supparit db !! Itselläni oli juuri muutama viikko sitten samantapainen tilanne (varmaan oli suunnilleen samat viikot) ja soitin polille ja sain ohjeeksi ottaa kaksi Panadolia ja mennä lämpimään suihkuun ja sitten makuulle. Minulla auttoi tuo. TOIVOTTAVASTI sinullakin jokin auttaa. Mutta jos menet synnyttämään, niin ei sillä vauvallakaan pitäisi mitään hätää enää olla!! Ollaan vissiin kaikki jo turvallisilla viikoilla. Ymmärrän hyvin, että toivot silti lisäviikkoja...



VOIMAHALI ja tsempiä!!!



t. Maituliini 36+6

Pikaisesti pinoutumaan!



Voimahalit kaikille ketkä kamppailevat supistusten kanssa. Itsellä niitä on myös päivittäin välillä kivuliata, mutta pääasiassa kivuttomia ja esikoinen syntyi vasta päivää ennen laskettua aikaa eikä synnytystapa-arviossa ollut mitään tapahtunut kohdunsuulla, niin olen nytkin aika varma että täällä on paikat tiukasti kiinni ja niin pitkiä kuin pitääkin...



Joku kyseli kuivausrummusta! SUOSITTELEN!!!

Me ostettiin n. vuosi sitten kun päältätäytettävä kone sanoi sopimuksen irti, niin kerralla pesutorni, ja on ollut joka pennin arvoinen.

Koneet ovat molemmat 6kg, eikä minusta pienempiä kannata edes ajatella. Meitä on pian 4 niin hyvin riittää, mutta siltin ne käyvät päivittäin tai sitten viikonloppuna 4-7kertaa, riippuen miten olen jaksanut viikon aikana pyykkiä pestä.

Kannattaa ehdottomasti käydä kyselemässä tarjouksia ja kiinnittää huomiota pesukoneen linkoukseen, mitä enemmän linkoaa sitä vähemmän kuivausrumpu kuluttaa sähköä.



Nyt tekemään isänpäiväkakkua.



Oma napa (pikaisesti): kaikki paikat särkee ja viime yönä ei taaskaan nukuttu. Eilen olin myllyssä shoppailemassa joten siinä syy.



Hauskaa viikonloppua kaikille!



Niisku

eli täällä siis edelleen kotosalla ollaan ja yhdessä osassa onneks!



Illalla siis ne kivut alko tuolla alakerrassa ja loppua ei tuntunu näkyvän. Ei tainnu olla varsinaisia supistuksia mutta jotain siel kumminki oli meneillään kun sattu niin vietävästi. Illalla viestin laitettuani, menin sit sänkyyn makoilemaan (nukkumiseks kun sitä ei voi kutsua kun pyörin jonnekin aamun tunneille asti ja sit vasta sai nukuttua muutaman tunnin). Mikään asento ei ollu hyvä, kun molemmilla kyljillä ollessa sattu aina ja paino jonnekin. Siinä sit hereillä ollessa mietin missä vika ehkä olisi, niin tulin sit siihen tulokseen, et mahollisesti tuo masuasukki vain kääntynyt toisin päin (ennen siis vauvan selkä tuntui selvästi vasemmalla puolella ja nyt se iso kova alue onkin oikean kyljen puolella) ja nyt sit joku osa vaan painaa jotain hermoa tai muuta vastaavaa, josta tuo kipu sit johtuu.



Nyt suht hyvä olo, mut välillä, kun vaihtaa asentoa, niin taas tuntuu ilkeesti. Mut eiköhän tää vielä tästä.



Nyt sit vaan pähkäilen et miten selviin iltapäivästä ja illasta kun kahdelta alkais kaverin häät.....no täytyy mennä yrittämään ja lähteä sit vaan takas kotiin jos olo on sellanen. matkaa juhla/vihkipaikalle ei onneks oo kun 10 minuttia autolla:)



Mutta voikaa muut hyvin ja olkaa varovaisia kun on liukasta!!!



nani 33+4 (jos vielä muutama viikko edes vielä menis eteenpäin)

Aamun vietin nuorimmaisen jääkiekkoharkoissa ja nyt väsyttää, kun piti näin launatainakin herätyskelloon herätä. Mies meni jo aikaisin töihin, joten mulle jäi tämä harrastukseen vieminen. Onneksi mies yleensä hoitaa tämän puolen, sillä tällä vatsalla ei ole ihan helppo sitoa luistimia ja pukea kaikkia niitä varusteita, joita kiekkoilussa käytetään.



(.) Mulla on taas liitoskivut yltyneet, tylsää. :( Illalla ei edes sohvalla meinnannut löytyä hyvää asentoa. Supisteli pitkästi, muttei juurikaan kivualiaasti ja jokainen asennon vaihto vihloi nivusissa. Yökin meni vähän samaan malliin. Muutenkin vauva tökkii tuonne alas välillä niin, että tekisi mieli huutaa. Kiinnittymiseen tai laskeutumiseen en kuitenkaan usko, kunhan vähän harjoittelee vauhdin ottoa niin kuin aikaisemmatkin kaksi (laskeutuneet vasta aina synnytyksessä).Tässä vali-valitukset tällä kertaa...



MUTTER-MOMMY: Tsemppiä supistelujen kanssa. Toivotaan, että lepo tehoaa ja saat vielä pitää asukin masussa muutaman lisäviikon.



NANI: Tsemppiä kipuiluun, mahtaisko panadol auttaa. Toivottavasti pääset nauttimaan kaverin häistä. Onneksi häät eivät tosiaan ole kaukana.



Nyt suunnittelemaan isänpäiväkakkua ym. syömisiä



Tuuti 36+3

ja hyvää huomista isänpäivää kaikille sitä viettäville, oli sitten oman isän tai puolison kanssa! Mä olin koko aamupäivän kaupungilla, hankin ip-lahjan, kukkia, rommisuklaaleivoksia, hyvää kahvia aamuksi itsejauhettavaksi, ja tulihan sitä jotain pientä itsellekin hankittua vauva-ajan alkuun, uuden yöpaidan ja uuden puseron löysin! Yöpaidassa kuluu ekat pari viikkoa kuitenkin niin ettei aina heti ehdi pukea ja housut+paita mallin kanssa on kivempi imettääkin yöllä kun ei tarvitse itse ihan alasti istua, ja jotain uutta piti äidinkin saada. Ja jo salku menee samaan tapaan kuin esikoisen kanssa, hikoilin, +valuin verta ja maitoa niin että sain vaihtaa yöpaitaa aika tiuhaan.... Ja se toinen paita oli tosi kiva, koon arvioiminen oli toisin vähän vaikeaa mutta jos edes osa mahasta jää laitokselle niin pitäisi mahtua.... ;)



Mies lähti äsken ruokakauppaan, mä taidan järkkäillä paikkoja vähän sillä välin. Illalla tehdään pizzaa ja ollaan vaan.



Kuivurista joku kyseli. Me hankittiin just pari viikkoa sitten. Ainakin parisängyn lakanat yms. isot jutut on ihanaa kun ei tarvi ripustaa kuivumaan. Aika näyttää muun tarpeen. Miele 6 kg.



Omanapa Isoin napa tänään.



Voikaa hyvin!



äitikuu rv 36+++++++++ jotain

Pari päivää menikin sitten pimennossa, jokin asetus oli vinksahtanut koneessa eikä netti pelittänyt, no nyt toimii! Ah ihana hiljaisuus! Esikoinen unessa (taistelun jälkeen), ruoka tuloillaan, mies poissa, vain minä ja kahvikuppi ja masua lämmittää juuri nautittu Geisha-patukka! Elämä siis hymyilee :-)



NANI: tuskailit eilen kivun kanssa sekä pohdit sitä lapsivettä. Onneksi kivut kuitenkin on jo laantuneet, voihan se hyvin olla, että vauva liikuskelee ja painaa vaikka jotain hermoa tai sitten laskeutuu tai muuten vaan vihloo. Onneksi ne menivät kuitenkin ohi ja toivottavasti tällä hetkellä nautit ystäväsi häissä täysin siemauksin! Esikoisesta mulla meni vedet. Olin ihan ihmeissäni, että mitä se oli, ne kun meni ihan siististi pönttöön! Ei siis mitään, että sänky olisi ollut märkä ja lattia lainehtinut vaan tunsin aamulla sängyssä maatessa, että pitää mennä vessaan. Ihmettelin kun pissa ei ottanut loppuakseen kunnes tajusin, että eihän siitä ollut kyse! Soittelin sitten synnärille ja ihmettelin, että mitäs tämä on. Käskivät kertoa veden värin ja kun sanoin sen olevan vaaleanpunaista niin sainoivat, ettei mitään hätää, ala pikku hiljaa tulemaan sairaalaan. Menin siitä sitten vajaan kolmen tunnin kuluttua, vettä tuli jatkuvasti jonkin verran, mutta niin, että pärjäsin aktiivisella siteen vaihdolla. Se juoksettunut valkovuoto on kai aika hämäävää, välillä nytkin mietin, että mitäköhän sinne lorahti, mutta en ole enää niin huolissani kun olin esikoista odottaessa. Ja ainahan voi soittaa neuvolaan tai synnärille ja kysyä, mikä on paras tapa tomia.



Galluppia vähän toiseen suuntaan eli MITÄ OLET HANKKINUT ITSELLESI? Synnytys kun on aika rankka juttu niin eiköhän me äitykätkin ansaita jotain pientä kivaa! Mä ostin eilen Myllystä itselleni uudet kotihousut (joilla aion myös kotiutua sairaalasta) sekä kasan uusia alusvaatteita. Niitä kun kuluu (suosittelen mustia niin ei kaikki jäljet näy) synnytyksen jälkeen aika lailla. Housut on sellaiset pehmeät ja venyvät, ihanat olopökät ja niissä tulee varmaan vietettyä melkoisen suuri osa ajasta kotiuduttua. Lisäksi meinaan ostaa uuden lämpöisen aamutakin talviaamuja lämmittämään. Esikoisesta aloin kerätä turvotusta vasta synnytyksen jälkeen ja yllätys oli aikamoinen kun en mahtunutkaan mihinkään mukaviin vaatteisiin kotiuduttuani, tällä kertaa ajattelin varautua samaan. Lisäksi ensi viikolla käyn laittamassa vielä kulmat ja ripset niin on itsellään edes hieman ihmismäinen olo (ehkä).



MM- mitä sanoivat synnäriltä? Joko käskivät lähteä? Toivottavasti ei vielä, mutta toisaalta, eiköhän pienellä ole kaikki jo hyvin noilla viikoilla?



Mitäs muuta, en nyt muista... Viime yön nukuin pitkästä aikaa hyvin. Syynä varmaan eilinen shoppailureissu, olin niin väsynyt sen jälkeen! Tänään on taloyhtiössämme jollain tuparit eli saa nähdä häiritseekö nekin nukkumista... Toivottavasti ei!



Voikaahan hyvin kaikki pullerot pallerot, itselläni ainakin on sellainen olo!



Tiina 36+2

Koko aamu- ja iltapäivä on mennyt ensín lenkillä ja sitten kaupoissa juosten, nyt on ensimmäinen hetki istua hetken aikaa ihan rauhassa. Askelmittariin on kertynyt jo yli 10 000 askelta tälle päivälle joten hyvässä vauhdissa on oltu :)



MM: joko lähdit synnärille käymään suppareiden takia? Toivottavasti kuitenkin laantuivat vielä joksikin aikaa....



Teppis : samoja mietteitä täälläkin, toisaalta tuntuu että vauva saisi syntyä jo mutta toisaalta taas tuntuu siltä että saisi vielä kasvaa jonkun aikaa. Aika tuntuu menevän välillä nopeasti ja välillä hitaasti... Vauvan terveys myös tietenkin mietityttää, olen semmoinen hermoilija että otan kauhean stressin aina joka asiasta. Toinen lapsi oli kellertävä ja vietti vuorokauden valohoidossa, sekin tuntui aivan kauhealta koska ensimmäinen oli ihan " normaali" . Samoin sitä vertaa aina apgar-pisteitä : miksi toinen vauva sai 10 pistettä ja oma vain 9 jne jne... sitä rataa.



RauPotar : hurjan pienenä on syntynyt pikkuinen lapsukaisesi viikolla 24... Kuinkahan pieni mahtaa olla pienin Suomessa syntynyt keskonen, tiedätkö sinä?



Kuivausrumpu : meillä on myös kuivausrumpu ja sitä tulee käytettyä aika vähän tällä hetkellä. Johtuen siitä että " joku viisas sähkömies" on kytkenyt pesukoneen ja kuivurin samaan sulaketauluun pari vuotta sitten tehdyn remontin yhteydessä ja taulu ei kestä sitä että kumpikin on päällä yhtä aikaa - sulakkeet kärähtävät. Olisi niin kätevää pyörittää kumpaakin yhtä aikaa niin pyykin pesu ja kuivaus sujuisivat nopeasti. Meillä ei kyllä tällä hetkellä tule pyykkiä kuin pari koneellista viikossa kun nuo lapset on niin isoja että eivät sotke enää niin paljoa.



Pihiys : minä olen meillä pihimpi kuin mies, välillä tuntuu että hän ei oikein ymmärrä rahan arvoa... Ja sitten kun ostetaan jotain niin pitää olla parasta mitä kaupasta saa kun taas minulle riittäisi huonompikin. Mies tienaa kyllä todella hyvin ja päivittäin pyörittelee isoja summia työnsä puolesta (rakennuspuolella esimiehenä) ja siinä ilmeisesti " pikku summat" menettävät merkityksensä. Itse ostan mieluusti hyvälaatuista käytettyä tavaraa kirppareilta ja kierrätän tavaraa silloin kun se on mahdollista.



Jaahas - nyt lämmittämän grillikotaa ja paistamaan sisäfilettä ja lättyjä, nam :)



MrsCruiser 37+

Toukan tuleva kummisetä lähti vähän aikaa sitten kotiinsa ja veimme lapset isälle valmiiksi huomisaamuun :)) Eli ilta kahdestaan miehen kanssa - - saunomista ja ostettiin uusi kauhuleffa :)) toivottavasti on pelottava eikä naurettava niinkuin nykyään tuppaavat olemaan :(



Oma napa: alkaa toukka olemaan jo sen verran iso että tuntuu tuo muljaaminen aikas ilkeeltä.. ihan kun tulisi nahan läpi :o Ei pahempia suppareita: kaupassa tuli muutama niin että piti pysähtyä henkeä vetämään :) ukko kysyi jotta mitä mietin kun keskelle käytävää pysähdyn :))



Mitenköhän tosiaan (-mm- taisi enempi supistaa) ? Toivotaan ettei synny ihan vielä.. jos vaikka muutama kortisonipiikki ehdittäis antamaan... olisi eteenpäin vauvan kannalta.. tai paras kun pysyisi vielä masussa *peukut pystyssä*.



Niin ja taisi eilen olla toinenkin enempi supistelija (sigrid? tai jotain siihen suuntaan - olen lahopää). Hänellä oli ollut niitä syöksysynnytyksiä ennestään, että mitenhän siellä??



Silloin v. -98 kun mein pikkupippuri syntyi niin Tyks:n dosentti sanoi hänen olevan kolmanneksi pienin eloon jäänyt Suomessa. Että aikas pieniä on pitänyt niiden kahden olla. Olen jutellut äidin kanssa jonka tytär painoi 420g (60g vähemmän kun mein tyttö), mutta hän ei selvinnyt :( Onneksi olemme jo ylittäneet nuo painot :))



Jaha... mies lähtee koiran kanssa metsään ja minä isken näppini tuohon sähköluutaan.. sekä laitan saunan lämpeemään :)) eli tänään kolme " S" käytössä :) Kohdun suu oli tarkastuksessa kiinni eli saa olla normaalisti :))



Mukavaa lauantai-iltaa kaikille pulleille palloille :))



RauPotar ja toukka 36 tasan

Kylläpäs täälä on ehtinyt tapahtua.

mm. toivottavasti olet vielä yhtenä kappaleena, mut jos ei niin toivotaan että kaikki on sujunut hyvin.

Usamama sinäkin kaatuillut rappusissa, toivottavasti on mustelmat alkavat jo parantua.

kukas siitä vedestä kyseli?? laholatva olen. kyl sen tosiaan lapsivedeksi tunnistaa vaik se vaan lirahhtelis.. sen vaan jotenkin tietää(äidin vaistoa) itselläni se tosiaan vaan lirahteli pieniä määriä, mut tiesin et nyt se on sitä itteänsä.

teppis itse myös kolmatta saamassa ja mielessäpyörii samat ajatukset, voiko tosiaan saada viel kolmannen terveen lapsen. Sitä kovasti jo mietin kun kolmatta alettiin suunnitelemaan.. et uskaltaako ottaa riskin.



Vapaa päivä miehen kanssa kun lapset oli anopilla.. ihannaa! Taitavat olla jo tulossa kotia kohti joten marssin keittiöön iltapalan laittoon.

Huomiseen pallerot.

nefili

Inhottava olo tänään aamulla kun heräsin niin oli kurkku kipeä. Ja koko päivän ihan voimaton olo. Toivottavasti ei oikein kauhee flunssa oo tulossa kun olo muutenkin tukala.



Minäkin olen miettinyt vauvan terveyttä tai en enää niin paljon kuin alussa jolloin n-p ultrassa turvotus 3,1. Kävin lapsivesipunktiossa ja tuli tulokset että normaalit kromosomit ja afp normaali,mutta nyt kun viimeisiä viikkoja on menossa oon alkanu miettimään että voiko meille tulla neljäs terve lapsi. Mitä jos löytyykin jotain mikä on jäänyt huomaamatta ultrassa. tällä viikolla kun oli ultra niin lääkäri aika tarkasti katsoi mm.sydämen lokerot,munuaiset,selkärangan... mut silti miettii. ja uniinkin tulee kaikenlaisia kauheita asioita että herää ihan peloissaan.



Voi että kun on kamalat liitoskivut,aivan hiirveitä välillä. Supistuksia ei tunnu tulevan nyt kun niitä jo alkaa odotteleen.



36+3

Sunnuntaita kaikille!

Onks kaikki viel yhdes koos????

Huhuilen samalla kirsikan perään.. vielä kasassa? eiks sinun pitänyt olla loppukuun palleroita... ethän vielä ole mennyt jakautumaan...

nefili

Auh, vatsa on ihan täynnä (hee hee, ikäänkuin vauva ei sitä jo täyttäisi?) tolkuttoman hyvää kinuskikakkua. Laitan reseptin tähän joskus testattavaksi, kun sen kerran äsken koneelle naputtelin :)

[b]KINUSKIKAKKU[/b]

4-5 munan kakkupohja:

4-5 munaa

2 dl sokeria

Vaahdota

1 dl Semper Fin Mix luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

(1 tl vaniljasokeria)

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää varovasti nostellen muna-sokerivaahtoon. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia.

(Pellillisesta tulee kolmekerroksinen kakku, kun leikkaat sen 4 palaan: ensin pellillinen keskeltä halki, sitten puolikkaista 2 kpl 2/3 levyisiä ja 2 kpl 1/3 levyisiä palasia, kahdesta 1/3 palasta keskikerros.)

Vaniljatäyte:

4 dl maitoa

2 kananmunaa

n. 4 rkl sokeria

2 rkl Maizenaa

Sekoita ainekset kylmänä kattilassa ja kuumenna KOKO AJAN SEKOITTAEN kunnes sakenee. Nosta pois liedeltä.

Lisää paksuun kiisseliin 1-2 tl vaniljasokeria.

Täytä kakku valitsemallasi marmeladilla/hillolla/hedelmillä (itse käytän aprikoosimarmeladia) ja vaniljatäytteellä, pohja kaipaa hieman kostuttamista esim. omenamehu, sokeri-sitruunamehu tai sitruunalimonadi sopivat hyvin.

Päällystys:

Kinuski:

2 dl kuohu- tai vispikermaa

1½ dl fariinisokeria

Keitä hiljalleen n. 15 minuuttia, kinuski on valmista kun se ei enää imeydy kakkupohjaan. Kokeile lusikallisella Smile Levitä täytetyn kakun päälle.

Reunoihin kermavaahtoa noin 2-3 dl kermasta. Koristeet oman maun mukaan.

Imelää, mutta ah niin hyvää! *voihkii*

Juu, sitten asiaan :) Esikoinen oli hoitopaikassa tehnyt isälle ihanan valokuvakehyksen, johon hoitaja oli sitten laittanut lapsen kuvan ja kortinkin oli askarrellut. Minä olen hoitanut lähinnä tuota " catering" -osastoa ja jatkanut Rumba-lehden kestotilausta :D ...Hih, ja eilen aamulla tuli vähän

hemmoteltua

siippaa kun lapsukainen oli yläkerrassa lastenohjelmaan liimautuneena ;)

Voi hurjaa, kovasti on tuntunut joulukuisia jo supistelevan. Toivon mukaan mutter-mommy ja sigrid (?) ovat vielä yhtenä kappaleena keräämässä lisäviikkoja vauvoille! Itseänikin on parina päivänä supistellut selvästi enemmän (kivuttomia), laitetaan ylimäräisen siivoamisen ja hössäämisen piikkiin... Äitini (vanha kätilö, eläkkeellä jo) tosin arveli, ettei mene ainakaan ylitse, samoin neuvolan th ja eräs ystävä, joka antoi minulle ja vauvalle energiahoitoa :) mutta olen henkisesti varautunut kärvistelemään ainakin sinne laskettuun aikaan! Neuvolan terkka kun tuumasi, etteivät päästä tuon hurjan sf-mitan vuoksi yli 40-viikoille ainakaan :O!? Hui, meillä on sitten viimeistään viiden viikon päästä vauva!

Au, nyt pitää nousta vähän jaloittelemaan. Liitoskivut näyttävät jo hankaloittavan istumistakin. Tai sitten se on tämä ylitäysi vatsa ;P...

Tinuri ja Itupulla 35+1

Kylläpä tänä aamuna väsytti kovasti kun piti nousta. Yö meni taas tuttuun tapaan, kyljeltä toiselle, ees taas, ei nukkumisesta mitään tullut. Sitten kun vihdoin olin saanut simmut kiinni niin heräsin siihen kun naapurit mekasti siinä neljän jälkeen aamuyöstä, ilmeisesti viihteellä olleet. Kolinaa ja pauketta, sitä sitten kuunneltiin noin tunnin verran. Olisin niin mielelläni nukkunut sen ajan. Muutenkin menee noi yöt ihan ohitse ja sitte tulee päivisin nukuttua päikkärit. Olen aina tykännyt nukkua vatsallani mutta raskaudenn myötä se on pitänyt jättää, eikä tuo kylkiasento ole minua varten, ei saa tarpeeksi rentoa asentoa joten nukkuminen on sikäli ongelmallista. Sitten vauvelin tulon jälkeen saa taas kierähtää vatsalleen, oih.... sitä odotellessa.



Tiistaina sitten viimeinen valmennus ja keskiviikkona neuvolaan. Olen kyllä niin onnellinen että koko raskaus on edennyt hyvin, ainoastaan ne ensimmäiset 16 viikkoa voitiin pahoin koko ajan, muutoin kaikki mennyt hyvin..-kop kop, koputetaas sitä puuta-.. Ei ole pahemmin supistellut nyt, mitä nyt lenkillä aina muutaman kerran kun tapani mukaan kävelytahti on ehkä hieman liian rivakkaa, mutta kun hiljentää vauhtia, menee hetkessä ohi. Muutoin ei liitos- ja muitakaan kipuja ole, voin tosi hyvin. Ainoa tietty toi iskias vaivaa istuessa varsinkin ja tuolista ylös noustessa. Mutta kun pääsee jaloittelemaan menee kipu ohitse. Toivotaan että hyvä onni jatkuu... toivon sitä muillekin äideille.



Taidan lähteä pienelle kävelylle ja palailen taas neuvolan jälkee kuulumisilla.



Olkaa varovaisia liukkailla ja muistakaa hemmotella itseänne. Täällä se kyllä osataan, hih, ehkä liiankin hyvin.



sonette 34+1

Mutter-mommy, mitä kuuluu? Onneksi sulla kuitenkin jo noin paljon viikkoja vaikka varmaan me kaikki toivotaan pääsevämme tuonne 37 paremmalle puolelle. Mulla viikkoja 34+6 kun olin TAYSissa ja lääkärin mukaan " todellinen synnytyksenuhka" , mutta sanottin, etten enää tarvi kortisonia. Halusivat kuitenkin kokeilla vielä estolääkettä ja se toimi, vieläkin siis ollaan yhtenä kappaleena. En kyllä tiedä, mikä sen kortisooninannon rajaviikko on.... vai onko lääkärikohtaista...



Eilen taas synnärillä, kun pikkarit ihan märät päiväunien jälkeen. Ei se sitten lapsivettä ollu, mutta sain vastaisuuden varalle paperiliuskoja, jotka näyttää, onko lapsivettä. Limatulpan lähtemisen jälkeen tuo lima on ollu tosi juoksevaa eikä siitä kyllä aina tiedä, mitä se on.



Samalla tehtiin taas sisätutkimus, tosi hellästi tosin. Epäili että jo kolmisen senttiä auki. Varoitteli, että synnytys tulisi olemaan nopea, joten liian kauaa ei saa kotona märehtiä supistelujen kanssa, pitää lähteä heti kun ovat säännöllisiä ja kipeitä. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että viime synnytyksessä menin saliin kun olin noin 3 cm auki, nyt lähdin vain kotiin nukkumaan;-)



Isänpäivää ollaan juhlittu hissun kissun, en jaksanut tehdä kakkua, plääh. Juhlitaan sitten paremmin kun nyytti on kotona.



Oma isäni on sairaalassa keuhkokuumeessa ja on mahdollista, että jää nyt sitten tälle tielle. Lääkäri katsoo huomenna yritetäänkö vielä jotain muuta lääkettä, mutta nyt tilanne näyttää pahalta. Juttelin hänelle tänään puhelimessa kuulumisiamme, äitini sanoi, että isäni huulet liikkuivat kuin olisi halunnut jotain vastata, mutta hän ei enää jaksa puhua. Välimatkaa meillä on lähes 250km joten en nyt tässä tilanteessa lähde isääni katsomaan vaikka ratkaisu tuntuukin pahalta. Uskon, että jokainen äiti haluaa suojella masuvauvaansa niin paljon, että pistää sen kaiken muun edelle.



Masuvauva on ollu tänään tosi hiljainen, ettei vaan hiljenisi synnytyksen edellä, niin kuin veikkansa.... Jää nähtäväksi.



Mukavaa isänpäivän iltaa kaikille!



t. päivikki 36+5

Heti alkuun kysymys... Siis vaikka seitsemättä odotan en ole koskaan nähnyt limatulppaa, eli minulla tuli tänä aamuna sellainen kellertava hyytelömäinen klöntti( Tosi kaunis kuvaus=)). Eli onkohan kyseessä mahdollisesti limatulppa. Minulla supistellut tosiaan perjantaina aika lailla. Myös eilen mutta ei niin paljon kuin perjantaina. Mies lähti töihin käskin pitää puhelinta lähettyvillä että jos pitää lähteä. Miehellä on tänään tupla juhla eli synttärit ja isäinpäivä. Aamulla lapset aivan tohkeissaan toi isälleen kortteja sänkyyn ja lauloivat onnittelulaulun. Harmi vaan että sattui tälle päivälle iltavuoro töissä. Jaksamisia teille muille=) ja mukavaa viikonloppua!!

Sigrid ja 36+2