Miten isoksi vauvan annetaan kasvaa ilman että käynnistetään ?

Hei!



Älä pelkää,ei ne liian suuret vauvat itse synny! Ainakin mun kohdalla oli näin..

Mä kun pelkäsin sectiota aivan hullun lailla!! Painoarvio oli samaa luokkaa, kun sulla samoilla viikoilla ja epäkypsä tilanne kohdunsuulla... Kohdunkaulaa jäljellä samaset 3cm,kun alussa ja ehkä sormenkärjelle auki??? Siis kohtu takana ja kaukana tai jotakin silleen,et vain pitkäsorminen kätilö sai sen sormenkärjen verran auki =)



Kun oli 10 päivää yli. Menin siihen yliaikaiskontrolliin, niin tilanne oli sama epäkypsä sillä erolla,et painoarvio oli jo 4,5kg!! Niin vain minut kotiutettiin ja tulin taas 41+4 sisään ja tilanne oli sama edelleen. Sillä erolla, että painoarvio oli jo 4,7kg ja lannekuvan kautta osastolle passitettiin. Mahtuvan paperit sain,kun toivoin alatiesynnytystä! Sain ne pari pilleriä eikä supistuksen supistusta. Seuraavana päivänä sitä geeliä ja samaa seuraavana,eikä tulosta. Kotiin lepäämään 42+1!! 42+2 sain oksitoonitipaan käskyn, vaikka tilanne oli samainen epäkypsä ja pyysin jo sectiota... Ei supistustakaan 3 tunnin aikana ja homma lopetettiin.

42+3 syntyi sectiolla " pieni" poikavauvamme 5070g ja 57cm.



Ehdotankin nyt sinulle vahvasti sitä,että luet netistä isojen vauvojen syntyminen,jos haluat kauhistua...

Tai vaihtoehtoisesti valmistuvan anomaan paikkakunnasta riippuen sectiota!

Asia nyt vaan on niin,että toivut ison vauvan synnyttyä sectiosta PALJON NOPEAMMIN JA LAPSIKIN PYSYY EHJÄNÄ.

Mutta kaikesta huolimatta ei ne ultrat aina paikkaansa edes pidä,niin minä uskotin itselleni!



Ole onnellinen raskaudestasi ja nauti viimeisistä viikoista =D Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty,mieli kun on niin malttamaton...



Mut kotiutettiin muuten kotiin kokeilemaan luonnon omaa lääkettä ;D Tiesitkös,että käynnistyslääkkeissä on vastaavaa,kuin miehen sperma,hih!!



S@nde rv6+1 ja Valtteri 29.62004

Moikka, paljon tsemppiä ja voimia sinulle.. muistan tosi hyvin miten rankkoja nämä viimeiset viikot ovat.. Se miten pitkälle annetaan mennä riippuu paikkakunnasta, mun kaveri synnytti Savonlinnassa ja hänet pakotettiin osastolle rv:40+ painoarvion takia (n.4kg)..Itselläni oli ihan erilainen tilanne (Lappeenrannassa), rv:lla 40+2 painoarvio oli 4.2kg.. ei käynnistystä eikä muutakaan.. olin järkyttynyt ja kerroin miten pelottaa synnyttää noin ison vauvan.. muttei mitään. Lääkäri vielä sanoi että vauva kasvaa noin 200grammaa viikossa! Ja juuri näin sitten kävi.. rv:lla 42+1 sovittu käynnistäminen yliaikaisuuden perusteella.. synnytys kesti 17 tuntia, hyvin heikkoja supistuksia.. imukupilla tytön vedettiin 1,5t mittaisen ponnistusyrityksen jälkeen.. (painoa 4.6kg, pituutta 53, pää 37,5cm)tytöllä oli kaikki ok, solisluu murtui mut parani nopeasti.. itsellä repeämä ja välilihan leikkaus (en edes huomannut!).. Haluan siis painottaa että: synnytyksestä ei jäänyt mitään traumoja, ja meillä meni kaikki ihan hyvin siitä huolimatta että oli näin iso vauva.. ja palkinto kovasta työstä oli upea!!Nyt kuitenkin (rv 10) pidän puoliani ihan eri tavalla seuraavassa synnytyksessä!

Pidä sinäkin, kerro siellä että pelkäät ja haluat käynnistyksen!! Luota kuitenkin siihen että kaikki menee hyvin, niin jaksat:) tuu sitten tänne kertomaan miten kävi, jookos?VOIMIA!

Minä menin painoarviointiin pe 39+6. Mittauttaja sanoi että laite ei enää näytä selvästi, kun lapsi on yli 4,2 kiloinen. Koska edellinen lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla minulle luvattiin sektioaika maanaataiksi, sillä ehdolla että jos lapsi itsessään alkaisi syntyä, niin edessä olisi normaali synnytys.



Lapsi jonka siis piti painaa noin reilu neljä kiloa, painoikin viisi kiloa!

Mitä hän olisikaan painanut jos olisi itse saanut päättää milloin syntyy?

(Jo viikolla 36 yritin vaatia itselleni käynnistys aikaa, koska halusin kokea normaali synnytyksen. Mutta lääkäri oli toista mieltä, eikä suostunut edea keskustelemaan asiasta.)

rv 38+3 vauvan painoarvioksi saatiin 3,9-4,2kg eikä käynnistetty paikat olivat ihan epäkypsät tuolloin ja sain uuden ajan joka on nyt tiistaina. Nyt perjantaina jouduin käymään sairaalassa muista syistä ja vauvan painoarvio oli nyt tuon 4,2 kg ja rv 39+3 ja paikat olivat kypsyneet huomattavasti viikossa.

Nyt jännityksellä odotan tiistaita et aletaanko käynnistään, sellaista vähän puheltiin perjantaina siis nyt kun muista syistä kävin mut eri lääkäreillä eri mielipiteet niin saas nähä...kamppeet meinaan pakata mukaan ja aikakin ku on jo kaheksalta heti niin luulis nyt et käynnistys alotettas samana päivänä.

Neuvolassa mulle sanottiin et kyllä niiden täytyy äidinkin mielipide ottaa huomioon koska mähän siinä synnytän ja paikat käynnistystä aatellen on kypsät kerta.



Tsemppiä sulle ja toivotaan et pääset pian synnyttään! Mun tekstistä nyt ei kauheesti varmaan apua sillai ollu, mut kirjotin nyt kumminki :)



Tuuli rv 39+5

Itselläni esikoinen oli 4,7kg. Painoarvio tehtiin laskettuna päivänä ja sen tulos oli 3,7kg. Heitti siis kilon vain... Parin päivän päästä vauva syntyi spontaanisti, synnytyksen kesto 3h ja vartti, ponnistusta 13 minuuttia. Pieni eppari leikattiin. Synnytys oli kaikin puolin ns. helppo. Ja kätilö sanoi, että isompikin tulee sitten helpolla, että seuraavaa synnytystä ei tarvi pelätä... Ei mitään kammoa jäänyt!



Pääsin esikoisen ison koon takia toisessa raskaudessa painoarvioon rv 38+2, silloin arvioitiin vauvan olevan jo 4390g ja seuraavana päivänä käynnistykseen. Täällä meillä päin ei isoja vauvoja turhaan mahassa kasvateta. Tämä kakkonen olikin lopulta vain 4105g ja sytyi reilussa puolessatoista tunnissa, ponnistusta pari minuuttia. Ja isona en tätä pientä tirppanaa siis todellakaan pidä :)

40+5 nyt meneillään ja odottelu jatkuu. Yliaikaiskontrolli olisi ensi viikon perjantaina, joten täytyypä siellä sitten viimeistään ottaa puheeksi. (Jos ei nyt siis luonto hoida hommaansa ennen).

Meidän lapsilla on tapana olla suuria/painavia. Esikoinen (p, arvio ennen synnytystä 4,1 kg) oli 4525g, toinen (p, arvio 4,1 kg) ja kolmas (t) 5150g. Kaksi ensimmäistä synnytystä käynnistyi itsestään, kolmas käynnistettiin rv 40+2, kun painoarvio laskettuna aikana oli 5 kg käsiarviolla (ultrassa saatiin max 4,5 kg:n tulos). Käynnistyspäätös tehtiin vain ja ainoastaan koon perusteella, ettei vauva kovin suureksi enää kasvaisi, vaikka lantiossani tilaa onkin. Aamulla aloitettiin suun kautta Cytotecillä, viimeinen illalla ja puolen yön maissa siirryttiin saliin. Ei repeämiä eikä epparia, ponnistus 3 min. Helppo ja nopea synnytys, kun vauhtiin päästiin.



Sanoivat kyllä vierihoidossa jo kakkosen aikana, että koeta ensi kerralla vähän pienempää... mutta ei tullut. ;)

Mulle tehtiin synnytystapa-arvion jossa todettiin, että kaikki ok alatiesynnytystä varten. Epikriisiä en silloin nähnyt enkä tiennyt, että sinne oli kirjoitettu jotain hienoja latinankielisiä termejä, että minun toisessa lonkassa oleva " uloke" on vähän normaalia ulkonevampi.



No, mulle tuli just rv 39+ raskausmyrkytys ja jouduin osastolle. Synnytyskäynnistettiin myrkytyksen vuoksi ja lapsemme syntyi tasan rv 40+0.

ONNEKSI, koska hän mahtui tulemaan nippa nappa ulos.

Lapselle tuli käteen lievä hermovamma (jäi juuri siihen lonka ulokkeeseen kiinni), multa piti leikata välilihaa ja sain silmänverkkokalvoon kovan ponnistuksen seurauksena reikiä (=sokeutumisvaara). Ja vauva painoi " vain" 4100g. Ultran arvio oli n.3,5kg





Ilmanmyrkytystä ja käynnistystä esikoisemme olisi mennyt reilusti yliaikaisesti, koska mulla oli kaikki paikat vielä ihan kiinni jne. Ei edes harjoitus suppareita ollut.



Nyt odotan toista lastamme ja synnytystapa-arvio on sovittu rv36 ja sairaalan lääkärin kanssa ollut puhetta käynnistyksestä rv 38-39 ja sen aijon myös vaatimalla vaatia, koska haluan alatiesynnytyksen. Ja uskon, että sairaalassa käynnistykseen suostutaan, koska tietäävät, että minulla olisi perusteita vaatia myös sektiota, mutta sitä en halua, niin luulisi, että mielummin sitten käynnistävät ajoissa, kun tietäävät, että yli 4kg lapsi ei mahdu kunnolla tulemaan.



Tsemppiä ap ja vaadi käynnistystä jos sille tuntuu!!!

Meillä esikoisen painoarvio oli noin 3,5 kiloa laskettuna aikana. Viikon kuluttua syntyessään oli reilusti neljäkiloinen. Synnytys oli pitkä ja raskas, mutta mitään suurempia repeämiä ei tullut, välilihaa ei tarvinnut leikata eikä imukuppia käyttää. Ei hirveä kokemus millään tavoin ja lapsikin selvisi synnytyksestä hienosti, vaikka olikin väsynyt pitkän syntymän jälkeen. Synnytyksen pitkittymiseen oli monia syitä, kuten se, että virtsarakko oli ihan täpötäysi harjoitusponnistaessani ja vauva siitä johtuen kiertyi väärään asentoon. Toki varmasti pikkuinen vauva olisi ollut helpompi synnyttää, mutta kylläpä isoa köllikkää oli sitten helppo hoidella syntymän jälkeen. Hän söi ahnaasti ja oli muutenkin reipas ja helppo käsitellä. Näki, että hän oli jo syntyessään " iso" vauva, valmis uuteen elämään.



Nyt kun olen toista kertaa raskaana ja ultran perusteella odotamme taas isoa vauvaa, haluan synnytystapa-arvioon ennen synnytystä. Haluan siis varmistuksen sille, että lantioni antaa myöten vielä suuremmankin vauvan syntymän. Uskoisin, että jos lantio näyttää ahtaalta, käynnistetään helpommin, mutta jos tilaa riittää, annetaan vauvan vielä kasvaa. Ja siellä kohdussahan vauvan on paras kasvaa, täydellisissä olosuhteissa.



Ymmärrän kyllä hyvin senkin, että sinua synnyttäjänä suuri lapsi huolettaa. Itse en kuitenkaan haluaisi mörköjä eteesi maalata, vaan pikemmin korostaa sitä, että suuren lapsen saannissa on monia hyviä puolia ja että vain hyvin, hyvin harvoin käy niin, ettei lapsi lopulta mahdukaan alatietä syntymään.



Mutta jos sinua kovasti asia huolettaa, niin hakeudu ihmeessä vaikka jo huomenna polille ja pyydä, että tarkistavat lantiosi tilanteen. Huolta ei kannata kantaa mukanaan synnytyssaliin asti, vaan kun synnytys koittaa, luottaa siihen, että luonto on ajatellut asiat teidän kohdalla juuri näin. Naisen kroppa on mitä uskomattomin kapine. :)



Tituliini, rv 31