kotisynnytys :)

Huhtikuussa tulossa kolmas ja suunnitteilla kotisynnytys. Olis mukava kirjoitella. Pistähän mailia tulemaan.

manta.pietila@luukku.com

Hienoa, etta Suomessakin joku suunnittelee kotisynnytysta! Mista saa muuten katilon kotisynnytykseen??

tuolta sivuilta saapi kuulemma tietoa kotisynnytyksestä ja kätiöistä

Mitä sitten oikeasti tapahtuu jos synnytyksessä sattuukin yllättäen jotain poikkevaa? Istukka ei irtoa, vauvan sydänäänet eivät kuulu (no, ei niitä taideta kotisynnytyksessä juuri muutenkaan kuulla?), vauva ei synny (jää jumiin synnytyskanavaan) tai jotain muuta? Vaikka aiemmat synnytykset olisikin menneet hyvin, tällaisia ei voi mitenkään ennustaa muiden synnytysten pohjalta.



Siis aivan mielenkiinnosta haluaisin kuulla, miten näissä tapauksissa toimitaan ja miten niihin varaudutaan?

Meillä on ihan näinä päivinä(toivottavasti)tiedossa suunniteltu kotisynnytys. Edelliselle kirjoittajalle vaan kommentoisin, että kotisynnytys ei tarkoita sitä että kotona ollaan ja pysytään. Eli esim.jos istukka ei irtoa, lähdemme tietysti sairaalaan. Tai jos kätilö epäilee että on jotain häikkää, lähdemme sairaalaan jne. Verrattuna esikoisen syntymään, jossa sydänääniä ei kuunneltu(koska meinasi syntyä matkalla sairaalaan jo), nyt minulla on koko ajan paikalla oma, tuttu, kokenut kätilö, joka kuuntelee sydänäänet ja muutenkin seuraa synnytyksen kulkua.



Erja Halmesmäki kommentoi juuri jossain lehdessä(Vauva?)että jos ponnistusvaihe kestää montakin tuntia, niin kätilö ei voi kotona kuin kannustaa. Kuka täysjärkinen ponnistaa monta tuntia kotona jos homma ei edisty?! Eiköhän jokaisen järki sano että jos homma ei mene niin kuin pitää niin se on sitten sairaalan paikka. Suomessa kotisynnytys mielletään jotenkin tosi eksoottiseksi kun niitä on nykyisin vähän, mutta ulkomailla kuten Hollannissa synnytetään kotona paljon, tosin palvelutkin ovat sen mukaisia.

On se kumma, että jos joku suunnittelee kotisynnytystä ja uskaltaa siitä jopa puhua ääneen, niin heti on joku kyseenalaistamassa jotenkin karrikoidusti kaiken. Kun itse olen asiasta maininnut, on heti tullut olettamuksia, että olen joku hihhuli, joka synnyttää savimajassa tai ainakin saunassa ja vastustaa vaan periaatteesta kaikkea nykyaikaista eikä ole varautunut riskitilanteisiin.



Mm. Aktiivinen synnytys ry:n sivuilla perusajatuksena kotisynnytyksen tai muutenkin luomusynnytyksen tiimoilta on lähtökohta, että synnytyksen kulkuun ei puututa teknologian tai lääketieteen keinoin, NIIN KAUAN KUIN NIILLE EI OLE TARVETTA. Nykyään monista riskitilanteisiin tarkoitetuista toimenpiteistä ja menetelmistä on tullut ihan rutiinikäytäntöjä täysin ongelmattomissakin synnytyksissä. Miksi siis jotkut haluavat luopua näistä nykyajan ylellisyyksistä on mm. se tutkitusti todistettu tosiseikka että mitä enemmän synnytyksen kulkuun puututaan ns. ulkopuolelta, sitä suurempi on komplikaatioiden riski.



Esimerkiksi epiduraali usein (ei todellakaan aina eikä kaikilla) heikentää supistuksia ja vaikuttaa lapsen ja äidin verenkiertoon ja mm. lapsen hapensaantiin. Koska supistuksen tosiaan saattavat heikentyä tai loppua puudutteen myötä kokonaan, pyritään supistuksia vahvistamaan ja ylläpitämään oksitosiinitipalla, mikä puolestaan vaikuttaa mahdollisesti lapsen sydänääniin, jolloin myös sydänäänten kohdunsisäinen rekisteröinti on välttämätöntä turvallisuuden takaamiseksi. Tämä yhdestä toimenpiteestä alkunsa saanut toimenpidesarja johtaa oravanpyörän lailla toiseen ja pian synnyttävä äiti onkin kahlittuna sänkyyn erinäisin piuhoin ja letkuin. Tällöin hän ei pääse välttämättä liikkumaan yhtä paljon, kuin ilman johtoja ym. olisi mahdollista. Mikäli mahdollista, tehokas kävely ja liikunta avautumisvaiheen aikana vauhdittaisi myös verenkiertoa ja näin ollen myös supistuksia ja voisi toimia joillakin jopa kivunlievityskeinona. Mikäli äiti vain makaa esim. synnytyssängyllä, lapsi ja kohtu mitä todennäköisimmin painavat selän suuria verisuonia ja haittaavat oleellisesti lapsen hapensaantia -> sydänäänet laskevat ja voidaan joutua turvautumaan synnytystä nopeuttaviin toimenpiteisiin, hätäsektioon, imukuppiin jne. On myös tilastollinen tosiasia, että epiduraalipuudutuksen saaneiden synnytykset kestävät keskimäärin puolta kauemmin kuin ilman epiduraalia synnyttäneet.



Tässä muutamia seikkoja, miksi jotkut saattavat haluta ja suunnitella kotisynnytystä, lisäksi jos muutenkin tuntevat itselleen vieraiksi kaikki mahdolliset toimenpiteet ja sairaalalähtöisen synnytyksen. Monille muille kaikki toimenpiteet ja teknologia ovat kuitenkin ihan ok-juttu ja hyvä niin, kukin tavallaan. En myöskään tarkoita, että kaikissa teknologian ja lääketieteen avustamissa synnytyksissä esiintyisi varmasti komplikaatioita, mutta näin VOI tapahtua.



Ne, jotka suunnittelevat puolestaan kotisynnytystä, ovat yleensä varsin hyvin perehtyneitä asiaan. Kyseessä ei tarvitse olla mikään hippiliike, jossa synnytyksestä selvitään pelkällä tahdonvoimalla. Kotisynnytyksen edellytyksenä on varmasti ensinnäkin hyvin sujunut raskaus. Mikäli raskausaikana on ilmennyt paljon ongelmia ja jotain poikkeavaa eikä äiti esim. ole hyvässä kunnossa, on varmasti syytä miettiä synnyttämistä sairaalassa. Mutta jos ja kun kaikki on edennyt normaalisti, niinkuin suurimmassa osassa raskauksia on, en näkisi mitään syytä olla suunnittelematta kotisynnytystä. Tottakai jokainen kotisynnyttäjä ottaa slevää riskeistä ja tekee varasuunnitelmia niiden ilmaantumisen varalle. Kotisynnytyksiin vanhempien tulee itse hankkia kätilö, jonka kanssa ollaan varmasti jo ennen synnytystä paljon intiimimmin ja tiiviimmin tekemisissä, kuin mitä synnytyssairaaloissa, joissa kätilö saattaa vaihtua useaan otteeseen synnytyksen aikanakin. Kotisynnytys ei tarkoita kaiken ammattiavun torjumista. Yhdessä kätilön kanssa on tehty suunnitelmia ja pyritty varautumaan edessä olevaan mahdollisimman hyvin. Jos esimerkiksi asuu jossain syrjäseudulla, josta lähimpään terveyskeskukseenkin on matkaa 100km, kotisynnyttäjä varmasti miettii, kannattaako vai ei, vai etsiytyykö johonkin toiseen kodin kaltaiseen ympäristöön, jossa apu akuutilla ja kriittisellä hetkellä on lähellä.



Ja niin muuten, kotisynnytyksissäkin on varsin hyvin mahdollista seurata lapsen sydänäääniä, mm. siihen tarkoitukseen tehdyllä torvella ja esimerkiksi kotidoppler-laitteella.



Itse olen myös erittäin kiinnostunut kotisynnytyksestä, mutta tällä hetkellä henkilökohtainen budjettimme ei todennäköisimmin kestäisi kätilön palkkaamista. Toisekseen odotan kaksosia, mikä luetaan lähes aina riskiraskaudeksi ja tiedostan sen itsekin, joten mitä ilmeisimmin sairaalaan mennään, enkä siitä nyt mitenkään kauhean katkera ole. Pääasiahan on turvallinen synnytys. Luomuvaihtoehdoista tosin pyrin henkilökunnan kanssa mahdollisimman paljon keskustelemaan, tilanteen mukaan. :)



Tässä siis vähän minun mielipiteitäni kotisynnytyksen puolesta.



envis

En ole yhtään perehtynyt kotisynnytykseen enkä tiedä siitä mitään. Siksi halusin puhtaasta mielenkiinnosta kysyä muutamaa asiaa jotka mulla itsellä tuli mieleen. Mielestäni viestini ei mitenkään ollut kotisynnytyksiä tyrmäävä tai muuten negatiivinen. Herättää paljon enemmän epäluuloja kotisynnytystä kohtaan jos siitä jotain kysyttäessä valitetaan, miten heti joku tyrmää moisen vaihtoehdon.



olisi silti vielä mukava kuulla muiltakin vastauksia aiemmassa viestissä esittämiini kysymyksiin.

Ihan senkin takia, että kotisynnyttäisin jos voisin luottaa siihen että se on turvallista. Mutta kun minulla ei ole tietoa juuri niistä jutuista, että jos jotain sattuu ja soitetaan ambulanssi niin meneehän siinä tovi, jos vauvan henki olisi kiinni minuuteista ja sairaalassa apu on käden ulottuvilla.



Eli ihan aidosti kiinnostaisi tietää miten kotisynnyttäjät ovat tätä ajatelleet. Seuraavaan synnytykseen ainakin osaan kieltää esim. kohtua supistavan lääkkeen oton - käsittääkseni se supistuu itsekseenkin mutta kätilö kerkes sen piikin tuikata synnytyksen päätyttyä todeten että pistän sulle tällaisen.. ja mietin, vaikuttiko se paljonkin tosi kivuliaisiin jälkisupistuksiin. En halua tarpeettomia lääkeaineita kehooni. Ens kerralla osaan paremmin pitää puoleni, enhän mä edes tieynnyt tuollaiseta piikistä ennen kuin sillä hetkellä.. Tämä mulla tuli mieleen siitä, että kotona ei tartte ainakaan pelätä joutuvansa kaikkien piikkien ym. keskelle tahtomattaan.. eikä myöskään ahdistua uhkailevista hoitajista osastolla, joten siinä syy miksi varmasti synnytän polikliinisesti, haluan olla kotona pian enkä maata turhaan sairaalassa tuijottelemassa kattoa.

Divaani: Itse varmaan vähän pillastuin liikaakin kysymyksestäsi, vaikket sillä välttämättä mitään pahaa tarkoittanut. Se vaan on niin että on joutunut kohtaamaan niin paljon syytteleviä " kysymyksiä" että ärsyyntyy siitä että aina vaan kyseenalaistetaan.



Tottahan se on, että riskit ovat olemassa ja eikä niitä tule vähätellä. Minun mielestäni kotisynnytyksissäkin riskit kartoitetaan ja niihin varaudutaan tapauskohtaisesti. Esimerkiksi valmistautumisessa mahdolliseen pikaiseen sairaalaan lähtöön tulee ottaa huomioon lähimmän sairaalan etäisyys. Kuten jo aiemmin mainitsin ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto suunnitella kotisynnytystä satojen kilometrien päässä sairaaloista.



Mitä esim. istukan irtoamattomuuteen tulee, sairaaloissakin normaalin istukan irtoamisen aikaraja on käsittääkseni siinä tunnin sisällä synnytyksestä, minkä jälkeen, mikäli ei ole irronnut aletaan järeämpiin toimenpiteisiin. Nykyään vaan ainakin monien tuttavieni tapauksissa aletaan heti pumppailla ja kiskoa ja piikittää, ilman että edes odotettaisiin istukan syntyvän itsestään. Mutta kuitenkin tämä n. tunti aikaa istukalle syntyä on mielestäni ihan hyvä aikaraja kotisynnytyksissä, kyllä siinä ennättää sitte lähteä hakemaan apua ambulanssilla sairaalasta, kun hyvissä ajoin todetaan, ettei se ole sieltä nyt ihan vähällä tullakseen.



Tuollaiset marginaalitapaukset kuten lapsen juuttuminen synnytyskanavaan ovat jo isomman luokan riskejä sairaaloissakin tapahtuessaan. Suomen hienoimmassakin synnytyssairaalassa pääsy leikkaussaliin kestää muutamia minuutteja, täysin akuutissa ja kriittisessä tilanteessa sekin on liikaa, oltiinpa sitten kotona tai sairaalassa. Näitä tilanteitahan pyritään välttämään ennakoimalla syntyvän lapsen koko ja äidin lantion tilavuus ja rakenne. Tuskin kukaan välttämättä ryhtyisi kotisynnytykseen, jos saisi esim. lääkärissä tietää, että lantio saattaa olla hiukan ahdas, minkä vuoksi synnytyksessä saattaa esiintyä komplikaatioita. Ne, jotka eivät halua olla edes missään seurannoissa mukana tai osallistua edes neuvolassa käyntiin, omaavat varmaan jo sellaisen asenteenkin, että luonto hoitaa, tuli mitä tuli ja mikäli käy hounosti, niin silloin käy.



Kotisynnytys vaatii aina paljon suunnittelua ja organisointia. On varmasti suunniteltu etukäteen, että on esim. kätilön sijainen ja mahdollisesti sijaisen sijainenkin, jos oma kätilö estyy tulemasta. Apuverkosto hätätilanteiden varalle on varmasti suunniteltu. Yleensä kotisynnyttäjillä on lähipiirissään lääkäreitä ja/tai ovat myös itse erittäin hyvin perehtyneitä lääketieteeseen ja synnytysoppiin. Kyllä sen varmasti sitte siinä suunnitteluvaiheessa viimeistään hoksaa, onko lähtenyt leikkiin vaan siksi " ku musta se tuntuis kivemmalta" , vaiko tosissaan pitkän harkinnan, pohdinnan ja asiaan perehtyneisyyden jälkeen. Uskon, että kotisynnytys on asia, joka vaatii sen verran paljon, että siihen ryhdyttäessä täytyy tosissaan asiaansa uskoa ja tietää että itselle ominaisempi paikka synnyttää on koti. Kun myös ulkoiset puitteet; kätilö, tukihenkilöt, välineet ja nopea mahdollisuus hätätilanteessa päästä sairaalahoitoon ovat huolella valmistellut, on kotisynnytykselle luotu hyvät edellytykset.



Tässä taas vähän mietteitä. Kannattaa lukea Aila Miettinen-Jaakkolan kirja Nainen naiselle Luonnollinen syntymä. Siinä lääkäri ja neljän lapsen äti kertoo asiantuntevasti mm. kotisynnytyksestä.



Hyvää jatkoa kaikille!

envis

Odotan viidetta lastani syntyvaksi joulukuun lopulla, edellinen lapsi syntyi 2004 kotona. Mainittakoon, etta asun kanadassa missa voi valita laakarin tai katilon hoitaman odotuksen ja synnytyksen. Jos valitsee katilon, voi riskittomassa raskaudessa valita koti-tai sairaalasynnytyksen. Kumman vaan valitset paikalla tulee olemaan oma, tuttu katilo. Vaikka joutuisi hatasektioon, katilo tulee tueksi ja kertaa tapahtumien kulun jalkeenpain, laakareilla kun ei valttamatta ole aikaa sellaiseen.Lisaksi joidenkin naisten uskonnon takia mies ei voi olla synnytyksessa, katilo on varma valinta, sairaalassa kun ei valttamatta satu se oma laakari olemaan tyovuorossa. Edellista odottaessani valitsin kodin synnytyspaikaksi, koska luotin katiloiden ammattitaitoon, en ollut kolmessa edellisessa synnytyksessanikaan saanut mitaan kivunlievitysta ja asuimme miljoonakaupungissa, jossa ruuhka-aikaan voi 10 km:n matkaan menna 1h30min. Olisin voinut joutua synnyttamaan auton takapenkilla, koti tuntui paremmalta. Kirjoitin synnytyksestani taman palstan toiseen kotisynnytys-keskusteluun, joka on pari sivua myohemmin. Kannattaa googlata midwives ontario, sielta loytyy paljon tietoa millaista taalla on katilotoiminta ja siihen liittyen kotisynnytykset.

Miksi joissakin muissa Euroopan maissa kotisynnytys on ihan normaali vaihtoehto muiden rinnalla? Ja miksi ihmeessä jotkut kokevat velvollisuudeksi saarnata kotisynnytystä suunnitteleville? Tämä tuntuu jotenkin olevan hyväksytympää kuin esim epiduraalista saarnaaminen (ja kyllä, epiduraaliinkin on ihmisiä sekä vauvoja kuollut, eli ei todellakaan mikään riskitön kivunlievitysvaihtoehto!).



Huvittaa kyllä, että ensin kauhistellaan kotisynnytystä ja sanotaan että hui kamala mitä riskejä ja sitten todetaan että joo, no enpä itse asiassa ole edes kotisynnytyksestä ottanut selvää joten en tiedä siitä yhtään mitään.



Itse INHOAN sairaalailmapiiriä. Joillekin voi turvaa tuoda ne letkut ja loisteputkivalot ja sairaalan kolkot huoneet, kun taas minä koen ne todella ahdistavina. Synnytyksen ja kivun kestämisen kannalta tärkeintä on äidin rentoutuminen - ja jos joku kokee rentoutuvansa paremmin kodinomaisessa ympäristössä, mitä väärää siinä on? Varsinkin jos on etukäteen ottanut selvää riskeistä?



Lukekaa ummikot täältä muutama kotisynnytyskertomus, ja kertokaa mitä kauheata noissa on:



http://www.nic.fi/~hirvoset/kotisynnytys.htm

Arvostan todella paljon kaikkia, jotka synnyttävät kotona. Itselläni ei ole uskallusta siihen, toivoisin että olisi. Tosin ensimmäinen synnytykseni ei ollut kovin hyvä kokemus - lapseni olisi kuollut tai vammautunut ilman kiireellistä sektiota. Uskalluksen taso voisi olla korkeampi jos olisi asiat menneet toisin.



Mutta arvostan siis paljon teitä rohkeat naiset, jotka synnytätte kotona. Se on varmasti aivan ihana kokemus.



Marjo

Mä en koskaan haluaisi synnyttää kotona, mä tarvitsen ympärilleni osaavan henkilökunnan ja laitteet millä pystytään pieni ihmishenki pelastamaan ja mahdollisesti myös oma.



Kukaanhan ei sairaalassa väkisin lääkitse ketään, entä jos kotona tulee sellainen tilanne että ei yksinkertaisesti pärjää kivun kanssa, lähdetäänkö silloin sairaalaan?



Esikoiseni on syntynyt hätäsektiolla, ja se tosiaan oli minuuteista kiinni, ettei vauvalle tullut aivovauriota tai muuten komplikaatioita, kotoa lähdettäessä tuossa tilanteessa on myöhäistä ...



Kuinka nyky yhteiskunnassa kukaan haluaa ottaa riskiä että jotain menee pieleen? Sairaalat on hyvin kehittyneitä ja osaava henkilökunta osaa kyllä antaa arvoa omille mielipiteille, eikä kukaan pakota olemaan piuhoissa ja tipoissa tai ottamaan lääkettä. Tiimi työskenteleen siellä sen takia että saadaan paras mahdollinen tulos= vauva terveenä ulos!



Tiedän tämän asian nyt loukkaavan teitä puolesta puhujia, mutta oli pakko saada tämä itsestäni ulos! ja tarkoitukseni ei ole loukata vaan tuoda rehellinen oma kantani asiaan.



S

Tämä asia minunkin mielessä kummittelee...





Esikoiseni on syntynyt hätäsektiolla, ja se tosiaan oli minuuteista kiinni, ettei vauvalle tullut aivovauriota tai muuten komplikaatioita, kotoa lähdettäessä tuossa tilanteessa on myöhäistä ...







S

[/quote]

Oikeasti voi tulla tilanne jossa leikkaussaliin on päästävä HETI, kolmessa minuutissa. Siinä ei paljoa ambulanssit auta. Miten joku uskaltaa ottaa tällaista riskiä? Tai, ei taida olla kyse uskaltamisesta vaan siitä että MIKSI joku ottaa tällaisen riskin?



Sitä kanssa mietin että jos synnytyksen loppuvaiheessa tuleekin lähtö sairaalaan, matka ei taida kovin helppo olla. Itse muistan kahdesta synnytyksestäni, miten lopussa olin niin kipeä ettei pystynyt liikkumaan ollenkaan. Jos joku olisi sanonut että nyt paareille ja ambulanssiin niin... ???

hyvin selkeästi ja kaunistelematta hoitavan kätilön kanssa. Pointtihan on se, että elämää ei voi hallita, ei aina edes sairaalaolosuhteissa. Lapsi voi kuolla synnytyksessä, ennen ja jälkeen synnytyksen. Valtaosa on toki terveitä.



Mutta kokemus vaikkapa sitten siitä huonoimmastakin vaihtoehdosta voi olla parempi kotiolosuhteissa kuin että vastasyntynyt tempaistaisiin tehohoitoon letkujen päähän ja se kuolisi muutenkin, kärsisi vain ehkä pitempään..



Itse olen kiinnostunut kotisynnytyksestä, mutta menen tälläkin kerralla sairaalaan. Raha-asiat eivät puolla kätilön palkkaamista ja asunnossa saisi olla paremmat tilat. (Takka- ja saunaosasto puuttuu...)

Minä olen se paha joka aloitti tämän aiheen...

Sanoisin sen verran kaikille ennakkoluuloisille ja stereotypioihin uskoville että kotisynnytys on todistettavasti aivan yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Näin vain on näppylät.



Joku kirjoitti tähän ketjuun aiemmin seuraavan:

" ..se tutkitusti todistettu tosiseikka että mitä enemmän synnytyksen kulkuun puututaan ns. ulkopuolelta, sitä suurempi on komplikaatioiden riski."

Elikkä sairaalasynnytyksissä on vielä tämä teknologian ja lääketieteen asiaan sekaantuminen riskinä jota kotisynnytyksessä ei ole. Yleensä, ainakin täällä Englannissa, kotisynnyttäjä EI ole ensisynnyttäjä, ja todellakin raskauden on täytynyt olla täysin ns.riskitön. Useamman lapsen synnyttäneenä kotisynnytyksen VALITSEVA nainen tuntee kehonsa ja itsensä synnyttäjänä, ja osaa harjoittaa ns.aktiivista synnytystä joka on NIIN paljon paremmaksi sekä äidille että vauvalle. Tähän hommaan eivät lähde ihmiset jotka eivät koe olevansa hallinnassa omasta kehostaan, jotka kauhistelevat riskejä, tai pelkäävät kipua. Synnytys on maailman luonnollisin tapahtuma naiselle.



Ennakkoluuloisille heittäisin seuraavanlaisen vertauksen; Autoilen lasteni kanssa Lontoon liikenteessä päivittäin, kuten monet teistäkin autoilette omilla, joskin luultavasti hiljaisemmilla teillänne. Lasteni sekä itseni riski kuolla liikenteessä on todennäkäisesti hurjan verran suurempi kuin kotisynnytyksen kuolemanvaara. Autoilen täällä omasta valinnastani, vaikka voisinhan muuttaa metsän keskelle, tai pysyä neljän seinän sisällä. Valitsen siis lapsilleni tämän " kauhean vaaran" !

Tämän lisäksi elämässä on monia muitakin asioita joiden vaaroja joku aina kauhistelee, ihan jokapäiväisiä asioita. Valitsen kotisynnytyksen koska se on todennäköisesti parempi vaihtoehto minulle ja vauvalleni, ottaen huomioon että siihen liittyy riski, kuten sairaalasynnytykseenkin. Joku voi perustella kantaansa että jos on minuuteista kiinni oleva hätätilanne niin kotisynnytys on vaarallisempi kuin sairaalasynnytys. Kotisynnytys ei siis kaikenkaikkiaan kuitenkaan ole yhtään vaarallisempi; ehkä siinä on tuo " minuuteista kiinni" oleva hätätilanteen riski, mutta sairaalasynnytyksessä on paljon paljon enemmän muita, myöskin kuolemanvaaran tilanteita (joita kokevat nimenomaan nuo huumatut letkuilla koneissa kiinni makaavat naiset), että kun laittaa yhteen yks plus yks niin kotisynnytys ei ole yhtään vaarallisempi, näin kymmenennen kerran se lausuttuna..

Ja ajatelkaa tota autoiluesimerkkiä jos se auttaa ollenkaan ymmärtämään...



kamomilla

eli lusikka tähän soppaan :-)



Itse en uskaltaisi synnyttää kotona, vaikka neljän synnytyksen aikana ei mitään komplikaatioita olekaan ollut ( kolme ollut syöksysynnytyksiä). Taidan olla vähän turvallisuushakuinen ;-)



Mutta sen verran haluaisin kommentoida, ettei sairaalasynnytys tarkoita automaattisesti kivunlievitystä, sydänkäyriä, tms. Itse en ole näiden neljän synnytyksen aikana saanut/halunnut kertaakaan mitään kivunlievitystä. Myöskään sydän-/supistuskäyrää ei ole otettu kuin yhden synnytyksen aikana. Eli ei sairaalassakaan tuputeta automaattisesti epiduraalia tai mitään muutakaan! Mutta itse kaipaan juuri sitä turvaa, että apu on oikeasti lähellä, jos jotain ongelmia tulee. Ajatuksena kotisynnytys ois toki ihana :-)



päivänsini