Perätilasynnytys vai sektio?
Olen saanut sektioajan lapsen perätilan takia helmikuun loppupuolelle(viikkoja silloin 38+5). Itse pyysin sektioita, koska ajattelin, että perätilasynnytys on lapselle riskialttiimpi kuin sektio. Tiedän toki, että itse toipuisin alatiesynnytyksestä nopeammin.Kolmas raskaus on siis meneillään, kotona kuopus nyt 4 vuotta ja esikoinen 7 vuotta.
Lääkäri ja kätilö puhuivat perätilasynnytyksen puolesta, johon minulle olisi sikiön pienenkoon takia hyvät mahdollisuudet ja siksi, että synnytän kolmatta kertaa. Kuopuksen alatiesynnytys oli kamala avotarjonnasta johtuen, mutta siksi en sektiota halunnut. Antaisin mitä vaan, että saisin synnyttää alateitse vauvan -pää edellä.
Sektion puolesta en kuullut mitään hyvää, muuta kuin tokaisut tyyliin " riskinä on verenhukkaan kuoleminen ja laskimotukokset, itsehän sitten valitsit" . Jos nyt jostain syystä selviäisin, olisin todella kipeä tulevat puoli vuotta.
Nyt pelottaa. Olen aivan yksin tämän ratkaisun kanssa. Pelottaa, että kuolen ja lapset jäävät ilman äitiä. Pelottaa myös perätilasynnytys repeämien takia ja pahimmassa tapauksessa lapsen vammautumisen riski. On mahdollista myös että lopulta joutuisin hätäsektioon, jos alatiesynnytyksessä kaikki ei menisi niin kuin pitäisi.
Lisäksi tilastot perätilasynnytysten ulosautoista ei paljoa lohduta.
Taysissa niitä tehtiin 69 viime vuonna, eikä tietoa kuinka moni niistäkin synnytyksistä on ollut keskosvauvojen synnytyksiä, kaksoisraskauksia tms.
Melkein 900 keisarinleikkausta tehtiin samaisessa sairaalassa ko. vuonna. Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että kukaan ei ole niin hullu että synnyttäisi perätilavauvan alakautta? Suurimmat syyt sektioon oli viime vuonna lapsen perätila ja ahdas lantio ja synnytyspelko.
Haluaisin kuulla kokemuksia kummastakin vaihtoehdosta. Lisäksi onko jollekin vauvalle tullut sektiosta hengitysvaikeuksia, infektioita tms. (jolla myös sairaalassa peloteltiin).
Onko perätilavauvojen voinnista kokemuksia? Miten synnytykset sujuneet?
Kiitos kaikille vastanneille.
Kommentit (17)
voi kirjoituksesi oli juuri niinkuin omani neljän viikon takaa,minulla oli täysin sama tilanne ja valvoin viimeiset viikot peläten.
haluaisin kannustaa sinua ja kertoa valintani ja kokemukseni,lapseni oli kuitenkin jo seitsemäs kymmenen vuoden aikana.
voisin jutella privaatistikin,laita vaikka postia suoraan aamunkaste@netti.fi
taikakukka ajatusten siivin mukana
Synnytin kesällä esikoisen perätilassa ja minulle perätilan synnttämisestä jäi pelkästään positiivinen kokemus ja saman valitsisin uudelleen. Etukäteen oli siis tiedossa, että lapsi on perätilassa ja lantio kuvattiin ja todettiin, että hyvin mahtuu syntymään. Synnytys käynnistyi lapsivedenmenolla ja ambulanssilla mentiin sairaalaan (sairaalan ohjeiden mukaisesti). Minullekin tehtiin eppari, mutta minkäänlaisia repeämiä ei tullut ja paranin synnytyksestä tosi nopeasti. Lapsi painoi 3820 g ja mahtui silti hyvin tulemaan. Sain itse päättää haluanko sektion vai alatiesynnytyksen. Lääkärit suosittelivat alatiesynnytystä (mutta tämä kerrottiin minulle vasta päätökseni jälkeen, jotta se ei vaikuttaisi päätökseeni). Sillä lääkärit ja kätilöt olivat sitä mieltä, että perätilan synnytyksessä äidin täytyy olla itse halukas synnyttämään alakautta. Ponnistusvaihe kesti vain 30 min ja se oli mielestäni kaikkein helpoin osa synnytyksessä.
Eli ollessani n. 5 cm auki, todettiin lapsen olevan perätilassa.
Valitsimme sektion, eka lapsi kyseessä.
Kaikki meni tosi hyvin ja toipuminen oli nopeaa, ei ollut mitään ongelmia. Ei lapsella eikä minulla. Ehkäpä juuri tuon sektion ansiosta meillä syntyi elävä, terve vauva. Sektio ei ollut kiireellinen, eikä hätä, mutta ei suunniteltukaan, eli oisko ollut kiireetön yllätyssektio. :D Tai jotain.
Minulla lisäksi lantiossa ahtaumaa, joten ei oikein tiedetty mahtuuko normaalitilassakaan oleva lapsi ulos, mutta sitä ei vain keretty tutkia, kun synnytys käynnistyi.
Voin koittaa etsiä ja nostella sulle noita vanhoja ketjuja tätä aihetta koskien.
Voithan itse koittaa löytää tuolla haulla vaikka lisääkin.
Tästä aiheesta on keskusteltu aika ajoin aika paljonkin tällä palstalla.
Muutama viikko sitten mietin itse melko lailla samaa asiaa, paitsi meillä oli esikoisvauva kyseessä. Lapselle yritettiin tehdä ulkokäännös, mutta se ei onnistunut. Harmitti kovasti, koska olisin tahtonut tavallisen alatiesynnytyksen.
Perätilasynnytys kuitenkin hirvitti sen verran paljon, että päädyimme sektioon. (Vaikka lääkärit olisivat kannustaneet myös perätilasynnytykseen, koska vauvamme tiedettiin alle kolmikiloiseksi.) Sektio oli minulle hyvä kokemus, ja nyt vajaan kahden viikon kuluttua keisarileikkauksesta oloni on hyvä; muutamaan päivään en ole enää tarvinnut kipulääkkeitäkään ja ulkonakin olen köpötellyt.
Sektio siis kohdallani sujui hyvin: ei tullut pahoinvointia eikä missään vaiheessa kovia kipuja - kiitos hyvän tiputuksen ja vahvojen kipulääkkeiden. Haava on myös varsin siisti eikä siitä ole tihkunut mitään. Harmillisinta oli, että noin puolitoista ensimmäistä vuorokautta synnytyksen jälkeen olin melko lailla vuodepotilas, eli itsenäinen vauvan hoitaminen ei onnistunut. Tähän kyllä olin varautunutkin.
Jos nyt pitäisi tehdä sama valinta uudelleen, päätyisiin myös sektioon. Toki, myös perätilasynnytys olisi voinut mennä aina hienosti - kuka tietää? Vaikea tällainen päätös on kyllä itse tehdä - voimia sinulle!
Jatkan edellistä kirjoitustani...
Vauvamme on voinut erinomaisesti ensi hetkistään asti. Minua ei oikeastaan peloteltukaan siitä, että vauva voisi sektion jälkeen huonosti - lähinnä kerrottiin äidin riskeistä. Pieni poikavauvamme rääkäisi heti masusta päästyään tulisesti, sai täydet 10 pistettä, on syönyt hyvin ja voi kaiken kaikkiaan mainiosti.
Itselläni maito tosin ei noussut rintoihin kovin nopeasti. Maitoa alkoi tulla vasta neljäntenä päivänä. En toki tiedä, johtuuko se sektiosta, koska muusta synnytyksestä ei kokemusta ole, mutta ilmeisesti sektio voi hidastaa maidon nousemista. Onneksi sairaalassa annettiin pullomaitoa ensimmäisinä päivinä.
Minulla maito nousi hyvin, mutta kuulemma sektiolla saattaa olla se vaikutus, että maito ei nouse niin hyvin. Minulla kuitenkin tuli maitoa liikaakin pitkään.
Minä en myöskään voinut heti hoitaa itse vauvaa. Olimme perhehuoneessa, ja mies hoiti vauvaa, ja minua, ja minä imetin.
Olimme sairaalassa 5 + 1 päivää ja ehkä vasta kolmantena ja neljäntenä päivänä aloin itse opetella vauvanhoitoa.
Ainut miinus oli oikeastaan, että en olisi viihtynyt sairaalassa noin kauaa, parin epäystävällisen hoitsun takia, mutta pakko oli olla, kun oli se sektio tehty. Onneks oltiin tosiaan perhehuoneessa.
Esikoiseni oli siis perätilassa ja hän syntyi suunnitellulla sektiolla, koska itse en halunnut alkaa eskoistani perätilassa synnyttämään. Silloin kun ei ollut tietoa siitä, miten kroppani käyttäytyy synnytyksessä; joillekin kun on tyypillistä esim. synnytyksen hidastuminen/pysähtyminen. Jos takana olisi ollut onnistunut alatie synnytys, olisin harkinnut asiaa, mutta luultavasti silti valinnut sektion ihan vauvan turvallisuuden takia, koska en ole täysin varma löytyykö meidän sairaalasta kyllin kokenutta synnytyslääkäriä perätilavauvan ulosauttajaksi.
Googlasin vähän ja löysin pikaisesti katsottuna hyvän sivun:
http://www.terveysportti.fi/pls/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&fnam…
Moi
Mulla esikoinen oli perätilassa, havaittiin rv 35. Ulkokäännöstä ei edes yritetty, kun lapsivettä näytti olevan vähän. Lantio kuvattiin ja vauva mitattiin. Kun synnytys käynnistyi rv 38+5, vauva mitattiin uudestaan ja lääkäri sitä mieltä, että mahtuu alakautta tulemaan. Olin itse koko ajan alatiesynnytyksen kannalla ja hyvillä mielin siis synnyttämään lähdin. Kaikki sujuikin hienosti, iso eppari leikattiin ja lääkäri auttoi vauvan hartiat ja pään ulos. Vauva oli hiukan alle 3 kg ja voi hyvin, sain heti rinnalle jne. Vauvan alapää oli pari päivää turvoksissa, johtuen kun hän istunut kohdussa ja jalat herkästi ylöspäin, mutta tämä tosiaan norm. alkuun. Kuulemma perätilavauvoilla joskus ongelmia lonkissa ja joutuu lastaa pitämään alkuajat, mutta onneksi meillä ei mitään ongelmia ole ollut. Synnytys oli suht nopea 8 h, josta ponnistin n. puoli tuntia. Sektiovalmius kuitenkin koko ajan on, anestesiakaavakkeetkin esitäytettiin jo heti alkuun. Kuulin kyllä itsekin kauhutarinoita perätilasynnytyksistä (ja synnytyksistä yleensä), mutta päätin luottaa kätilöihin ja lääkäriin sekä itseeni. Ja olen hyvin onnellinen, että synnytin alakautta ja kaikki sujui hienosti!
Teet varmasti oikean ratkaisun, kun päädyit sektioon, sillä uskon, että paljon vaikuttaa myös omat pelot, odotukset ja asenteet, miten synnytys sujuu. Onnellista loppu odotusaikaa ja onnea synnytykseen!
Synnytin pian puoli vuotta sitten lapseni ensisynnyttäjänä alakautta. Perätila oli ennakkoon tiedossa, joten lantioni kuvattiin, vauvan kokoa seurattiin ja asento tarkastettiin. Näiden pohjalta lääkärit suosittivat alakautta synnytystä. Sain tietenkin itse päättää asian. Päätös oli vaikea, mutta sen tehtyäni odotin rauhallisin ja avoimin mielin synnytystä. Meille lääkärit sanoivat, että perätilan alakautta synnytys ei ole sen vaarallisempaa kuin raivotarjonnassa, mikäli lantio on tilava, vauvan asento hyvä (peppu ekana tulossa) ja vauvan paino alle neljä kiloa. Tähän luotin.Ja perätilasynnytystähän tarkkaillaan raivotarjontaa enemmän. Koko ajan oli leikkaussali valmiina. Kaikki meni hienosti. Minullekin tehtiin myös isohko epparihaava, mutta parempi niin, ettei vauvan pää sitten jäänyt jumiin (mitä ei kuulemma voi tapahtua, sanoi meille kätilö).
Vauvamme painoi reilut 3300g. Sektiokin oli meillä lähellä, sillä yliaikaisuuden takia, meille oli varattu sektio seuraavalle aamulle.
Vielä tuli mieleen noista perätilavauvojen lonkkavioista, kuten joku tuossa yllä mainitsi. Lonkkaviathan kehittyvät jo kohdussa, eivät siis ole riippuvaisia synnytystavasta. Meidän vauvalla lonkat olivat löysät, mutta lastaa ei tarvittu. Käymme vielä puolivuotiaana seurantakäynnillä ja jos lonkissa ei mitään huomata, niin saamme lopettaa kontrollikäynnit.
Itsellä esikoinen oli yllätysperätilassa. Lantiot kuvattiin ja vauvan koko arvioitiin. Lääkärin arvio oli että hyvin mahtuu tulemaan. Ja kertoikin etukäteen että synnytyksessä mukana synnytys- sekä lastenlääkäri. Ja sanoi vielä että synnytystä seurataan tarkasti ja jos helposti lähdetään sektioon jos näyttää ettei kaikki etene kunnolla.
Itse valitsin alatiesynnytksen, lapsi oli alle 3 kg. Kaikki sujui hyvin. Itse olisin valmis synnyttämään uudestaankin jos kaikki kriteerit täyttyvät. Jokaisen täytyy kuitenkin itse tehdä oma ratkaisunsa synnytystavasta. Ketäänhän ei pakoteta synnyttämään alakautta perätilassa jos ei halua.
Hei, minä synnytin alateitse suunnitellusti perätilavauvan 6/06. Pelkäsin leikkausta ja lääkärit suosittelivat alatiesynnytystä. Synnytys käynnistettiin viikoilla 41+5 ja svinupistukset olivat rankat. Sain spinaalipuudutuksen, jonka vaikutus ei kestänytkään ponnistusvaiheeseen saakka. Ponnistusvaihe oli työläs enkä varmaan ekakertalaisena osannu oikein ponnistaakaan. Synnytys eteni hyvin ja leikkausvalmius oli. Kätilö sanoikin, että perätilasynnytys on hänen mielestään kaikkein turvallisin, koska mukana on 2 lääkäriä, 2 kätilöä ja vauvaa tarkkaillaan koko ajan. Kaikki meni siis hyvin, vaikkakin itelle jäi kammo ponnistusvaiheesta. Jos tuleva vauvakin on perätilassa, niin tällä hetkellä valitsisin leikkauksen pelkoni vuoksi.
Hantta (pikku kakkonen tulossa 6/08)
Ikävää Hantta että sinulle jäi huono kokemus ponnistusvaiheesta. Itsellä sattui niin hyvin kätilö neuvomaan ponnistusasennon että ponnistusvaihe sujui hyvin.
Itseasiassa lääkäri ei edes puhunu alatiesynnytyksestä vaan heti alettiin puhua päivästä jolloin sektiosta sovittaisiin. Enkä ois kyl lähteny alatiesynnytystä edes kokeilemaan.
Sektio meni ihan hyvin, verenhukka mulla oli muistaakseni 300ml eli ei kai järin paljon. Sairaalasta pääsin kotiin neljäntenä sektion jälkeisenä päivänä ja sen aikasemmin ei ainakaan täällä sektioäitejä kotiuteta. Kotiutumisen jälkeen söin enää muutamana päivänä särkylääkkeitä ja sit pärjäsin jo ilman.
Tyttö meillä oli pari viikkoa sairaalassa opettelemassa syömistä, koska syntyi jo viikolla 36. Pisteet tytöllä oli 6-9-9. Tuo kutonen lievän hapenpuutteen takia.
Mutta siis mitään hätää meillä ei kummallakaan ollu. Eikä mua tollasilla riskeillä edes peloteltu. Ja itte olen ainakin sitä mieltä et tuo sektio oli varmasti turvallisempi vaihtoehto sekä mulle, että vauvalle.
perätilassa, ja yksi on käännetty ja toinen syntyi sektiolla.
eli nämä kaksi viimeiseintä poikaa on ollut perätilassa, toinen käännettiin ja syntyi alakautta. kääntäminen oli helppo nakki, mutta synnytys kauhea koska repesin pahasti. vertakin meni 2 litraa ja minut ommeltiin kasaan leikkurissa. jäi sitten pelko. ja kun aloin odottamaan kolmatta, kävin pelkopolilla. en ehtinyt käydä kuin yhdesti ja jäi vielä sektiolupa saamatta kun lapsivesi meni 36+5 ja vauva alkoi syntymään.
sairaalaan menin ambulansilla koska tiesin että vauva perätilassa ja antoivat niin ohjeeksi kun soitin neuvoja. sitten ultrattiin ja lääkäri teki sisätutkimuksen, huudahti " täällä on jo peppu emättimessä" ja kysyi miten haluan synnyttää. minä tietysti että leikataan! mua ei supistellu ollenkaan, vain muutama pikku kipu tuntui aamun aikana. mentiin sitten kiireellisenä sektioon.
sektio meni hyvin, verta menetin vain 250ml, olin vain pari päivää kipeä ja maito nousi niin että tulvi. vauva voi hyvin, vaikkakin oli pieni ja hintelä. viikon oltiin sairaalassa ja toivuin todella nopeasti, sektiopäivän iltana kävelin jo avustuksella vessaan, katetri otettiin vasta seur. päivänä mutta sain suihkutella ja piereskellä!
nyt on aikaa menny 4kk ja olen tehnyt kaikkea sitä mitä en voinut kuvitellakkaan tekeväni edellisen vauvan alatiesynnytyksen jälkeen. eli olen harrastanut seksiä, ratsastanut, istunut, kävellyt, juossut, nostellut, ja nauttinut elämästä!
mulle sektio oli helppo verrattuna alatiesynnytykseen. tämä minun kokemukseni.
vastailinkin tuonne jollekin tästä jo, mutta voin ainakin omalta osalta suositella sektiota. Sektiolla syntynyt perätilavauvan oli kymmenen pisteen poika ja täysin terve ja virkeä. Ei lonkaluksaatiota, erbin pareesia,kaulan jänteiden tai hermojen repeämiä pään ulosauton takia tai mitään hengitysvaikeuksia.Mitä lähempänä laskettua aikaa sektio tehdään, sen terveempi(valmiimpi) vauva syntyy Leikkaus meni nopeasti ja kivuttomasti. Jos on perusterve ihminen,ei ihmeempiä verenvuotoriskejä ole ja laskimotukoksien varalle oli leikkaussukat. Toivuin nopeasti samoin kuin haavakin parani hienosti ja jo seuraavana päivänä kävelin normaalisti.Sairaalassa lepäilin 4 päivää. Kätilötkin suosittelivat sektiota, varsinkin ensisynnyttäjälle(varsinkaan kovin isokokoinen perätilavauva ei mahdu turvallisesti syntymään alakautta) Seuraavat lapset saavat tulla kyllä samaa tietä:D