Mistä tuulimuna johtuu?
Mulla todettiin eilen toinen tuulimunaraskaus. Edellinen oli viime syksynä 09/2007. Minulla myös yksi onnistunut raskaus (12/2005), josta aivan täydellinen pieni poika, joka toivottavasti kantaa minut/meidät tämän surun yli...
Mutta nyt pää täynnä kysymyksiä. Mistä tuulimuna johtuu? Onko minussa tai miehessä joku syy siihen, että raskaudet ovat tuulimunia? Voinko tätä estää itse jollain?
Huomenna menen naistentautien polille, jossa tätä nyt sitten taas aletaan hoitaa. Syksyllä onnistui lääkkeellinen tyhjennys loistavasti ja toivon, että samalla tavalla menis tämäkin. Sen jälkeen voisi sitten rauhassa itkeä ja surra...
Kommentit (9)
tuulimunaan ei tosiaan voi itse mitenkään vaikuttaa, joskus munasolu tai siittiö ovat vain viallisia sillä tavoin, että hedelmöittymisestä huolimatta ei alkio kehity eteenpäin. Kaikilla ihmisillä on myös viallisia sukusoluja.
Joskus harvoin tuulimunan voi aiheuttaa miehen ja naisen kromosomien yhteensopimattomuus, mutta se ei kai ainakaan teillä Möhis ole luultavaa, kun teillä jo yksi lapsi on? Eli teillä taitaa olla ollut matkassa vain huonoa tuuria. Jaksamista!
Cerise: mitenkäs sinä voit, muistan sinut tuolta viime keväisestä pinosta?
...meillä kolme seurattua tuulimunaraskautta + vielä yksi km, jonka senkin luulen olleen tuulimuna =/
Nykyisessä kotimaassamme Brasiliassa tutkittiin kaikki samat mitä Suomessakin + solujen reagointi toisiinsa ja sieltähän se vika sitten löytyi... Minulla on mieheni kanssa liian samankaltainen perimä joka aiheuttaa elimistössäni rankan puolustusreaktion eli kun hedelmöittynyt munasolu pääsee kohtuun alkaa Natural Killer-solujen hyökkäys munasolua vastaan tarkoituksena tuhota tämä täysin. Elimistöni luulee että kyseessä on syöpäsolu joka täytyy poistaa ja tästä syystä raskaudet ovat olleet tuulimunaraskauksia.
Nimi tällä on alloimmunologia ja hoitomuotoja on kaksi; miehen leukosyyteistä valmistettu rokote jota otetaan tarpeen mukaan 2-3 kertaa ihonalaisesti eli miestä saa ikäänkuin siedätyshoitona ;) Toinen, vakavampi ja myös huomattavasti kalliimpi, on immunoglobuliinihoito joka annetaan i.v.
Luojan kiitos meille riittivät nuo rokotteet ja tänään meillä onkin jo kaksi yhteistä lasta =) Suomesta kyselin Väestöliitosta sekä Felicitaksesta että tutkivatko ja hoitavatko lainkaan alloimmunologiaa niin vastaus oli ei... =/
Suomessa jos asuisimme niin emme olisi mieheni kanssa pystyneet koskaan saamaan yhteisiä lapsia...
-Allu
Kun tätä itse silloin tutkiskelin, yllätyin että maailmalla tätä on tutkittu/hoidettu jo kolmisen kymmentä vuotta ja Suomessa ei siis vieläkään =/ Kromosomistot on meiltä tutkittu ja ne olivat molemmilla ok...
Mutta tässä siis näitä linkkejä, suomeksi niitä ei yllätys-yllätys siis löydy...
http://www.rialab.com/miscarriages_prevented.php
http://www.inciid.org/printpage.php?cat=miscarriage&id=43
http://www.sharedjourney.com/articles/ivig.html
Jos jotain kysymyksiä tulee mieleen, niin mielelläni vastailen!
-Allu
Pahoittelut ja kovasti voimia! Anna surulle aikaa ja tilaa...
-Allu
Oon tässä lueskellut ja miettinyt, että toivottavasti meillä tosiaan on vain huono tuuri. Meillä siis se yksi onnistunut raskaus ja se voisi hyvin siis sulkea pois nuo kromosomi yms jutut.
Kaiken tän prässin keskellä olen saanut oppia ymmärtämään ihan uudella lailla tuon ihanaisen 2v merkityksen. Saan olla niin kiitollinen siitä, että meille on jo yksi lapsi suotu ja siinä riittävästi vaikkei niitä koskaan lisää tulisikaan. Tietysti niitä sisaruksia hänelle toivomme, mutta nyt ollaan päätetty pistää kaikki huomio ja rakkaus tähän ainoaan lapseemme ja jos Luoja suo, saamme hänelle sisaruksia sitten kun niiden aika on.
Eli surun keskeltä on löytynyt toivo ja siinä minä tällä hetkellä riipun ja roikun!
Hienoa, että olet jo positiivisemmalla tuulella, vaikka varmasti vaikeaa onkin...
En tahdo mitenkään masentaa mieltäsi, mutta alloimmunologiasta huolimatta voi saada ihan onnistuneenkin raskauden aikaiseksi. Meillä vain takana oli jo kolme tuulimunaa ilman onnistumista ja kolmen jälkeen onnistumis% on enään 30%, neljännen 25% ja viidennen tuulimunan jälkeen vain 5%. Näitä lukemia katsellessa + kaikki muut ongelmat, joita minulla on (PCO, ENDO) en usko että olisimme ilman hoitoja yhteisiä lapsia saaneet... =/
Kovasti tsemppiä teille yritykseen!
-Allu
Nyt alkoi heti tulla paniikki, että meillä kuitenkin joku tuollainen iso syy sitten varmaan.. Mutta toisaalta mulla vahva luotto siihen, että lapsia tulee just niin monta kuin tarkoitettu ja jos meille tuo yksi vain, niin nauttikaamme siis hänestä. Toisaalta jos ko.tautia ei suomessa tutkita eikä hoideta ja meillä se nyt sattuisi olemaan, niin lopputulos lienee sama :/
Ehkä mun pitää lopettaa täällä km-palstoilla vierailu ja keskittyä itse elämiseen...
Itse koin keskemenokeskustelut tärkeiksi olon helpottajiksi silloin heti tuulimunan jälkeen. Kuitenkin tieto tunnetusti lisää tuskaa ja tuhannet asiathan voi mennä pieleen. Näin ollen sitten kun olin uudelleen raskaana, en oikein osannut asiasta nauttia, kun niin moni asia olisi voinut mennä pieleen. Onneksi järkevä neuvolatätimme kielsi minulta hetkeksi täysin keskenmenopalstat ja se todella auttoi, pystyin itsekin olemaan paljon positiivisemmalla mielellä.
Minulle gyne sanoi, että selkeästi yleisin tuulimunan syy on ne vialliset sukusolut, joten toivotaan, että siitä kyse on myös teillä. Ja vaikka teillä ongelma olisikin noitten geenien kanssa, on aina mahdollista, että saatte vielä sen uuden vauvan, olettehan jo kerran onnistuneet yrityksessä. Eli kuten itsekin ajattelit, niin positiivista mieltä vaan matkaan!
...sitä olen itsekin miettinyt yhden tuulimunan kokeneena, mutta en ole saanut vastausta kysymykseen. " Niin vain joskus käy" , sanoivat lääkärit.
Voimia suruun ja toivoa tulevaisuuteen Sinulle! Tukeudu mieheesi jos tilanne sen sallii, olette tässä veneessä yhdessä.