Ensisynnyttäjänä Haikaranpesässä: saako tarpeeksi opastusta esim imettämisessä?
Olen menossa Kätilöopistolle synnyttämään ja menossa on kova pähkäily siitä, mennäkkö Haikaranpesään vai ei. Luin jo aikaisemmin kirjoitetun ketjun Haikaranpesästä, mutta nyt haluaisin vielä lisää kommentteje erityisesti ensisynnyttäjiltä, että miten he Haikaranpesä kokivat? Onko henkilökuntaa liian vähän ja jäkö esikoisensa synnyttänyt äiti liian oman onnensa nojaan? Saako siellä tarpeeksi opastusta jos esim imettäminen on vaikeaa aluksi?
Kommentit (5)
Synnytin haikaranpesässä vuosi sitten ensimmäisen lapseni, nyt toukokuussa olisin sinne halajamassa uudestaan.. Osasto oli ainakin minulle, joka tykkäsin olla omassa rauhassa, mitä mainioin paikka viettää ensimmäiset 1,5 vuorokautta! Toki henkilökuntaa on vähemmän eivätkä varmasti ole koko ajan kyselemässä vointia ym, mutta sehän on osaston osa tarkoitusta, MINUN mielestäni. Koen että sain apua aina kun sitä tarvitsin, joten en usko että yksin jäät(tosin siellähän tulee olla joku lähes koko ajan muutenkin tukena jo omasta takaa..)ongelmien tai kysymyksien kanssa. Eihän omatoimisuus ja motivoituneisuus kuitenkaan tarkoita sitä etteikö saisi neuvoja kysyä ja tukea pyytää:) Tosin jos olisin ollut tavallisella osastolla olisin ehkä kysellyt kaikki pienimmätkin huolenaiheet, nyt keskityin vain oleelliseen. Toivotan hyvää jatkoa ja hienoja hetkiä, menitpä sitten haikaranpesään tahi et!
Eli koko henkilökunta on saanut koulutusta ja paikka on entistä imetysmyönteisempi! Näin siis tieto jo viime kesänä. Tuskin se osaaminen ja opastaminen on haikaranpesässä ainakaan huonompaa. Siellähän on vähemmän henkilökuntaa lähinnä yöllä minun tietääkseeni, päivisin normaalisti (siksi eivät ota vauvoja kansliaan yöhoitoon).
Muistathan, että haikaranpesään ilmoittautuminen on vasta toive, että sinne a) pääsee synnyttämään ja vielä erikseen b) mahtuuko osastolle. Onneksi toinenkin synnytysosasto on viihtyisä, samoin lapsivuodeosastot:)
Ja minulla oli mihen kanssa sellainen perhehuone. Ja ainakin siellä sai apua ja ohjausta vain jos itse sitä pyysi. Tosi omissa oloissamma oltiin, mitä nyt aamulla käytiin kyselemässä vointia ja tuomassa särkylääkkeitä.
Neuvoja imetykseen piti itse pyytää...
Sairaalassa oli tuolloin kova kiire, että ehkä se vaikutti jotenkin tuohon.
Mutta en usko, että sillä on kauheasti väliä kummalla puolella synnyttää. Uskon, että oma aktiivisuus palkitaan ja jos haluaakin olla enemän omissa olissaan siihen annetaan mahdollisuus.
Tsemppiä!
Meille Haikaranpesä oli kerrassaan hieno kokemus. :)
Tituliini
Synnytin vajaa kolme vuotta sitten Kätilöopistolla ja vietin synnytyksen jälkeen n. 2 vrk osastolla. Sain kyllä opastusta imetykseen, mutta se on mielestäni niin herkkä ja (joillekin) vaikea juttu aloittaa, että opetteluun voi mennä viikkoja, jopa kuukausia.
Ei minua auttanut, että joku asiantuntija totesi imuotteen olevan väärän. Yhdessä vauvan kanssa opettelimme sitkeästi ja lopulta verta vuotavat rinnan päät paranivat, opin työntämään rinnan vauvan suuhun oikein ja myöhemmin vauva oppi nappaamaan ihan lennosta oikein kiinni.
(Uskon että tämä prosessi voi monella sujua nopeamminkin.)
Voimia, kärsivällisyyttä ja sisua harjoitteluun! Ja uskoa omiin kykyihin!