huhtiodottajien pino...
jaahas olen ensimmäinen. Oli aika levoton yö, sain unta vasta yhden aikaan kun kutitti joka puolelta, ukkokin jo murahti että lopeta se raapiminen..minkäs teet kun kutiaa niin *erkeleesti. Sitten tyttö heräsi neljän maissa, nähnyt kaiketi pahaa unta, nukku vieressä loppu yön...ei siinä itse paljon nukuttua tullut, kun tyttö potki ja heilu vieressä. nousin sitten aamukahvin keittoon.. täytyypi nukkua päikkärit sitten myöhemmin. Tuleva synnytys on alkanu vähän mietityttämään, ja vähän pelottamaankin. tytön synnytys oli niin pitkä ja kivulias, toivottavasti toinen menisi helpommin. No täytyy lähtee viemään tyttö päiväkotiin.
Kommentit (20)
Todellakin tuo viikonloppu hurahti turhan vauhdikkaasti ohi. Ja taas saa istua työhuoneessa... Jotenkin on työmotivaatio kateissa, taitaa olla jo mieli pesänrakennuspuuhissa. Olen nimittäin huomannut, että kotona ollessa touhuilen lähes koko ajan jotain. Tai sitten suunnittelen miten huonejärjestystä voisi vaihtaa ym ym. Kuulunee tähän vaiheeseen.
(.) ei kummempaa. Minulla on noita liitoskipuja ollut jo pidemmän aikaa. Pari viikkoa sitten lääkärissä oli jo hieman paikat auki ja tuntuu siltä, että tilanne ei ainakaan ole paremmaksi mennyt. Lähes jatkuvasti on tuntemuksia alaosastossa. En muista tällaista olleen esikoisen aikana. Joku tuossa viikonloppuna mietti miten tunnetta kuvailee. Minusta tuntuu, kuin olisi tippunut pyörän tangolle -ja monta kertaa peräkkäin. Jee...
Mies tuumasi aamulla, että olisko syytä ottaa päivä tai kaksi sairaslomaa ja vain makoilla kotona. Taitaa olla hieman huolissaan kun minä painan kuin höyryveturi.
Tilda: Minäkin jännitän sairaalaan ehtimistä. Jo esikoisesta varoiteltiin, että on lähdettävä tarpeeksi aikaisin. Sukuperimänä kun on tuota nopean synnytyksen vikaa. No, viisi tuntia vesien menon jälkeen syntyi esikoinen. Tämä kuulemma saattaa sitten tulla vielä nopeammin. Hui!
Tällaisilla mietteillä siis alkuviikkoon.
Smila 29+2
Huh,kun meni viimeisetkin mehut pojan synttärijuhlissa.Menoa ja meininkiä riitti.
Juhlahumu jatkuu vielä,kun tämän viikon sunnuntaina tulee muutama kaveri kylään,jotka eivät lauantaina päässeet.
Vatsassa ollaan edelleen hiljaksiin.Pientä liikettä silloin tällöin tuntuu ja eilen oli hörpitty sen verran lapsivettä,että oli tullut hikka ja sen tunsi jo isikin=)
Tuo liikkeiden väheneminen huolestuttaa kovin.Selkeät rytmit ovat kadonneet.Vielä joulunaikaan jumppaa oli ennen nukkumaan menoani ja heti herättyäni.Lisäksi musiikin kuuntelu sai pieneen pyllyyn liikettä,mutta nyt ei edes diskoaminen kiinnosta.
Sydänäänet kyllä neuvolassa kuuluivat perjantaina,joten sikäli tässä ei suurempaa hätää ainakaan olisi,mutta olisikohan tuolla yksiössä jo niin ahdasta,että ei mahdu enää rellestämään..
Aikaisimpa on siinä tapauksessa tullut tiukat paikat,kun tuo esikoinen mesosi vielä viikon 36 jälkeen niin,että koko maha hyllyi.
Neuvolassa on vasta tunnin päästä soittoaika.
Nyt jos hakisi kupillisen teetä=)
Niksu 29+2
kuinka moni huhtikuisista on saannut pakkauksen jo?? Mä tässä mietin että laitanko vauvan äitiyslaatikkoon ollenkaan vaan nukutanko suoraan omaan sänkyyn??!! jotenkin tuntuu vaan niin hullulta laittaa pahvilaatikkoon nukkumaan...esikoinen meni suoraan häkkisänkyyn, mutta veljen vaimo teki niin ihnat kuosit äitiyslaatikkoon että ei kehtais olla käyttämättäkkään. jos pitäis sitä yläkerrassa päikkärisänkynä...
tuli eilen kotopuolesta suruviesti, mun isä kuoli eilen sydänkohtaukseen. Nyt ei jaksa ku itkee, jatkan kirjottelua ehkä joskus myöhemmin...
käärö3 ja sintti 28+5
Ensiksikin Käärö3: Lämmin osanotto suruusi! :( Yritähän jaksaa!
Oma(.) Eipä kovin ihmeitä. Supistelut jatkuu, oon tässä miettiny, pitäiskö käydä ylimääräsen kerran lääkärillä tällä viikolla. Ens viikolle ois kyllä muutenki ylimääränen aika. Lonkkien kolotus on alkanu, välillä tuntuu, että lonksuvat pois paikoiltaan. kai se tietää sitä lantion levenemistä.
joo, pitäis tässä alkaa jotain tähellisempää touhuilemaan. voikaahan paksusti ;)!
lyyli rv 29+2
Otan syvästi osaa suruusi. Voimia ja jaksamista sinulle.
Eipä tässä ton käärö3:n viestin jälkeen oikein kehtais riemuita...kaikkea sitä pitää lisälastiksi ihmisille tulla.Jaksamisia sinne.
Ulkoilutin lapsia menestyksellä monta tuntia aamupäivällä,kyllä tunsin itseni kerrankin hyväksi äidiksi...Siksipä siellä jaksoi seisoskella,kun supistelut ovat toistaiseksi loppuneet.Tuntuu olevan peräpää alhaalla tuolla mahassa,pitänee rueta itsekin houkuttelemaan sitä toistepäin,niinkuin jonkun muukin eilistä pinoa lukiessani hoksasin suunnitelleen.Ärsyttävän tuntosta kun kaikki pokut ja nykimiset osuu ihan alas,liekö tuota aluetta voi enää vatsaksi edes kutsua.Levottomia jalkoja ei onneksi vielä ole kuulunut.En muista milloin ne edelliskerroilla alkoivat vaivaamaan,toivottavasti eivät ihan heti tuu kuitenkaan.
Lähdenpä kyttäämään postiautoa,josko jotai kivaa tulisi päivää piristämään(niinkuin esimerkiksi mitä!?).Toivossa on PAKKO elää.
Lämmin osaanottoni käärölle! Enpä osaisi kuvitella, missä jamassa ite olisin, jos tuollainen uutinen olisi tullu! Voimia ja enkeleitä sinne!
Täällä ei taas kummempia. Tänään pitäisi lähteä jälleen opinahjoon pariksi viikoksi! *huokaus* :( Täytyy nyt vaan sinnitellä, ni sitten jää vähemmän taisteltavaa kun vauva syntyy. Motivaatio on kyllä ihan kadoksissa. Sitä vaan laskee päiviä, että millon on harjoittelu ohi ja millon mikäkin loppuu... plaah! Ja samalla synnytys lähestyy! :0
Mua on alkannut nyt närästää melkein päivittäin! Kertokaas kokeneemmat, mitä kannattaa ottaa avuksi!!
Me saadaan tänään pakkaus!!!! :) Vähänkö kivaa! Mies lupas tuoda sen heti töiden jälkeen, niin että mä ehdin sitä vähän vilasemaan ennen kun joudun lähtemään. Vaatteiden pesut ym. jää kyllä jonnekin helmi-maaliskuulle. Toivotaan että tällä kaverilla ei ole kiire maailmaan.
Nyt muutaman päivän aikana potkut on voimistuneet ihan selvästi. Onkohan vauvalle tullut lisää sisua vai kasvaakohan se nyt vaan niin nopeasti. Ainakin iltasella maha on kovilla, kun tulee sellasta rummutusta vaikka miten päin yrittäis olla. Muutenkin vauva on alkanut liikkua entistä enemmän myös pitkin päivää ja yöllä alkaa potkutreenit heti jos ite herään. Kai se on vaan hyvä juttu.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
hmar rv 27
käärö3 voimia sinulle...
Olipa hauskaa tänä aamuna, kun oli neuvola-aika kahdeksalta ja eipä lähteny auto käyntiin, niin eipä auttanu muu kuin pistää töppöstä toisen eteen.
Nyt rv28+2 ja kohdunpohjan korkeus oli 28cm eli yläkäyrällä mennään kokoajan. Painoa tullut tähän mennessä jo yli 10kg, mut tuntuu et kaikki on tossa mahassa, kyllä se sen verran edellä menee kun sivusta kattoo, mut jos yhtä hyvin lähtee ylimääräset kilot kun tosta tokasta, niin heti ollaan lähtöpainossa ja alipainon rajoilla olin kyllä jo ennen tätä odotusta, muutenkin kaikki OK! Mut siitä rivakasta kävelystä sai nivusensa kipeeks ja mahaa kiristelee(huom. ei supista).
Itse en oikeastaan ole miettynyt tulevaa synnytystä, mut ei varmaan kovin kiireellä tule tämäkään, kun ensimmäinen synnytys kesti reilut 14h ja toinen vajaa 9h.
Mut nyt aika rientää täytyy lentää.
M@nsikk@ ja pikku3 rv 28+2
P.S Millon olisit Tilda tulossa tänne Kuopioon päin ja mitä muuten kuuluu sille ystävällesi jonka vauvalla oli sydämessä jotain?
Ensin Käärölle lämmin osaanotto halauksen kera!
Maha- asukille nyt ei mitään uutta kuulu, potkii ja pyöriin. Mikä on sellainen painon tunne tuossa mahan päällä, kun se aiheuttaa kipuja muuallekin -sen lisäksi supistaa... mukavaa tämä elo :)
Verenpaine oli noussut normaaliksi, kun viimeksi oli tosi alhainen koko ajan ja nousi ihan muutamassa päivässä -oli raskausmyrkytyksen oireet. Kotia lähtiessä verenpaine oli synnytyksen jälkeen 170-135, tai jotain tota luokkaa. Että sillä en raskausmyrkytystä ainakaan epäile, kun lääkärin mukaan se ei voi tulla kuin ensimmäisen lapsen yhteydessä(?!).
Täytyy vissiin jotain ehtiä tekemään ennen kuin tuo melkein 1wee tuolta herää :)
Ainiin! Päätettiin olla ottamatta pakkausta, kun vuosi sitten vasta saatu ja kaikkea on, mitä ei ole niin sen voi ostaa :)
-viivi_84 ja maha- asukki 27+2
Kun näin viime yönä unta, että synnytin vauvan ja sitten jälkeen päin mietin, että miten en tuntenu yhtään kipua ja en muista yhtään, että ois ollu mitään ponnistusvaihetta. No joka tapauksessa vauva oli pullahtanu maailmaan jollain ihmeen kaupalla. Sitten imetin sitä, mikä onnistu tässä unessa hyvin ja maitoa tuli. Myöhemmin mietin, että en tiedä vielä edes vauvani sukupuolta, kun en ollu kertaakaan tullut vaihtaneeksi raukalta vaippaa ;) Seuraavassa hetkessä vauva olikin jo yli yksivuotias ja siinä selvisi, että se oli tyttö (toivoisin nyt kuitenkin, että sukupuoli varmistuisi oikeassa elämässä " hieman" aiemmin).
Että tämmöstä tuli uneksittua viime yönä :)
kamalaa oli juu se litku...hyh!oksennus oli suussa mut kyl sain sen sit kuitenkin alas!huomenna saa sitten tulokset ...vähän jännittää!!!kävin myös hammaslekurissa...reikiä nolla!!!=)koskaan ei oo ollu reikiä,mutta pelotti että jos nyt on...!
valkovuodosta olis yks ällöttävä kysymys..eli..mulla on viikko sit otettu tulehusnäyte ja se oli puhdas,eli tulehdusta ei pitäisi olla.on nimittäin antibiootti menossa edelleen,kun määräsivät sen " turvaksi" etti tulehdus pääsisi tulemaan.se nimitäin käynnisti ensimmäisen synnytyksen silloin 25+2!eli siis..onko teillä lisäänynyt tai muuttunut selvästi valkovuodon koostumus näillä viikoilla,tai aiemmin?kun tuntuu että koko ajan saa olla housut märkänä ja se ei ole aina edes vetistä vaan ihan normaalia.sitä on vaan niin paljon.tuntuu että oikein lorahtaisi pissalla kydessäkin.mutta selvästi se on kuitenkin valkovuotoa,ei esim.tulppaa tai lapsivettä.anteeksi ällöttävä aihe mutta olisin kiitollinen vastauksista.
mukavampiin aiheisiin....
vauva möyrii kovasti.enää ei ole niin usein selviä potkuja tai nyrkkeilyjä,vaan sellasta möyryämistä ja pepun keikutusta=)=)!!
taitaa vaavakin ikävöidä isiä kun iltasin oli tapana,että isi painaa pään massulle,juttelee ja laulelee vaavalle.sillon alko kova potkiminen isin naamaan=)nyt on illalla otettu selvästi iisimmin kun ollaan kaksin.eilen painoin puhelimen masulle ja kaiuttimen päälle kun isi jutteli armeijasta vaavalle=)hassua...
eilen tuli mieheltä viestiä että on kamala ikävä meitä ja tahtois vaan halata!!!ihana oli kuulla että sekin kovasti ikävöi kun minä täällä itkutan harvase hetki ikävääni.kovasti on kuulemma meitä ajatellut iltaisin varsinkin!!!
käärö3:osanotot ja suuresti voimia!!!omasta kokemuksesta tiedän,että aika auttaa ja suru saa silkkihansikkaat!!!nyt kaikki tuntuu tyhjältä,mutta kyllä se helpottaa!suunnaton suru muuttuu ajan kanssa kauniiksi kaipaukseksi!itsekin voin jo hymyilen ajatella pientä enkelityttöäni!=)
hyviä päivän jatkoja muille masukkaille ja vaavoillle paijauksia=)
hjo ja rakas 27+5
Ennaltaehkäisyä en osaa neuvoa,mutta itselläni kotoa poistuminen ilman Renniepakettia olisi sulaa hulluutta...Ihan sama mitä suuhun panee ja kuinka paljon/vähän,niin närästään se alkaa.Limppari närästää ihan selkeesti eniten...
Ensiksi osanottoni Käärö3:lle, surun keskellä on vaikea etsiä lohduttavia sanoja, voimia!
Viikonloppu meni supernopeasti, lapset isällään ja meillä vapaa viikonloppu oli melkein minuuttiaikataulutettu;-))))
Päädyttiin ostamaan vauvalle Emmaljungan Edge duo Combit väriksi valittiin sport ruby. Käytiin vaihtaa auto isompaan, käytiin ristiäisissä, kahdessa kyläpaikassa, molempien vanhemmilla , elokuvissa katsomassa Mattia (tykättiin kovasti) ulkona syömässä ja äänestämässä;))) Tahtihan rauhoittuu kyllä vauvan myötä.
Närästykseen kanssa suositan Rennietä, en myöskään lähtisi niitä ilman minnekkään, mun ei tarvitse kummosta suuhun laittaa ku jo närästää.
Oma (.) : Vauva oli neljä päivää ilmeisesti jalat kohti suoraan virtsarakkoa, pissatti, eikä kunnon potkuja tuntunut siellä missä ennen, vaan sellasia hulahduksia suoraan alas. Matti elokuvissa vaihtoi sitten suuntaa ja nyt saadaan taas mahtavia potkuja navasta ylöspäin ja isukin kanssa taidettiin eilen bongata kantapää:-) Meilläkin on selkeä rytmi vaihtunut sellseen enempi kokopäivän tapahtuviin muljahduksiin ja potkuihin, hyvä niin.
Synnytys alkaa täälläkin jännittää, varsinkin kun on kuudes synnytys edessä (yksi vauva menehtynyt) niin tietää mitä on tulossa...Eilen just muistin miltä tuntuu se viimosin ponnistus, kun " syttyy tuleen" koko alapää:-(
Meitä jännittää myös synnytykseen lähtö, arkena lapsia meillä on kaksi tarhaikäistä ja jokatoinen vkl neljä..Asumme uudella paikkakunnalla, on muutama hyvää päivää, naapuri, mutta muuten ystävät ja isovanhemmat yli puolen tunnin matkan päässä...Eikä siinä vielä kaikki, vaan viimeisin synnytys kesti 1h20 min, sitä edellinen reilut 2 tuntia...Että mihin sitten työnnetään lapset esim. keskellä yötä jos lähtö tulee ja kerkeekö sitten sairaalaan asti. Haluamme molemmat että mies ehtii ja pääsee synnytykseen, koska tämä on hänen ensimmäinen lapsensa. Jos vauva päättää syntyä päivällä ei sekään ole ongelmaton..koska tuleva iskä saattaa olla töissä yli tunnin matkan päässä..Kiva yhtälö, joka tulisi ratkaista pikimiten;-)))
Miksei vauvoilla voisi olla ennalta määrättyä noutoaikaa;-)
Hyvät päivät kaikille, viisi viikkoa hiihtolomaan ja näillä näkymin töitä jäjellä saman verran;-)
Ponnari & Masukki 27+2
Ensiksi lämmin osanotto sinulla Käärö ja voimia tulevaan!
Täällä ollaan sairaslomilla. Ja ollaan äippäloman alkuun saakka. Issias ja liitoskivut sitä luokkaa. Ja työnikin on sellaista, että en sitä pystyisi tekemään. Kävin perjantaina neuvolantädin lähetteellä äippäpolilla. Kovia supisteluja tullut jo jonkin aikaa. Samoin valkovuoto on niin runsasta, että katsottiin ettei lapsivedestä ole kyse. Kohdunkaulantilanne aivan normaali. Kaulaa jäljellä n3cm, ultralla 5,4cm! Kohdunsuu samoin normaali. Pehmeä oli, mutta kuuluu asiaan kun kyseessä kolmas raskaus. Vuoto valkovuotoa, sekin normaalia. Vauvan kokoarvio 1260g. Ja sukupuolikin pysynyt samana ;)
Tänään kovasti vauvanpyykkiä pesty. Viikonloppuna sain pestyä pinnasuojat, verhokatoksen, peiton ja jopa silitettyä ne. Myös patja ostettiin pinnikseen. Matkarattaita katseltiin, muttei mukavia löytynyt.
Jotenkin vaan pitäisi saada nyt nämä päivät kulumaan. Esikoinen koulussa, kuopus eskarissa. No tekemistä olisi. Jos rupeaisi joka päivä ottamaan pienen urakan jostain päin taloa. Vaikka siivoaisi kaappi kerrallaan. Ei liikaa ja jos ei jaksa niin sitten ei ;) Olisi ihanasti aikaa lenkkeillä koirien kanssa, mutta kun ei pysty. Tarvii odotella, että jäät rupeaisi kantamaan. Saa siinä itse seisoskella/vähän liikkua, koirat saisi vapaasti hulmuta. Kovia pakkasiahan ne kyllä jo tällä viikolle lupaili. Saas nähdä tuleeko ne tänne Hämeeseen saakka.
Vointeja siskot! Rv28+6. Huomena alkaa jo 30;s rv!!
Terve huhtikset!
Ensimmäiseksi Käärölle paljon jaksamista! Surun kourissa sulla on onneksi iloisempaakin ajateltavaa. Päivä kerrallaan!
Enpä ole vähään aikaan kirjoitellut. Nyt mennään jo viikolla 29, voi kauhia, miten tää aika kulkee. Nyt asioita ajttelee jo konkreettisemmin, miten menee synnytys ja millaista on elää kotona vauvan kanssa. Odotan siis ensimmäistäni ja kaikki on uutta...meni pitkään niin, että ajatteli, no " jos meille tämä vauva tulee..." , mutta kyllä se on nyt muuttunut jo " kun meille tulee..." !
Vatsa on kasvanut kiitettävästi, mitta oli viime viikolla 27, mutta muistakaahan, että tota mittaa ei sovi vertailla muiden mittoihin, vaan seurataan vaan omaa käyrää....siihen vaikuttaa niin moni asia, kohdun asento ja oma ruumiinrakenne jne.
Mäkin olin sokerirasituksessa ja onneksi arvot olivat normaalit! Tsemppiä vaan kaikille sinne testiin menijöille! Kyllä siitä selvittiin, vaikka olikin rankkaa olla syömättä ennen sitä! Kannattaa ottaa eväät mukaan, niin saa heti syödä testin jälkeen, silloin on nimittäin nälkä! Tai ainakin varmistaa, että lähellä on kahvila tai joku.
Laitoin vasta viime viikolla pakkauksen paperít kelaan, ja sanottiin, että pari viikkoa menee.
Olo on ollut nyt suht hyvä, alapään kipuiluja ja närästystä lukuunottamatta. Töissä silti vielä käyn, mutta kuulostelen kyllä tarkkaan vointiani. Ajatus vapaalle jäämisestä houkuttaa jo kovasti!
Vaunuja ollaan katsasteltu ja ainakin Briot miellytti silmää, mutta harkitaan nyt vielä...
Ai niin, onkos muilla jo noita ihania raskausarpia?Mulla tuli ihan yhtäkkiä alavatsaan, oikein pelästyin peiliin katsoessani! No, asiaanhan nekin kuuluu....rasvailla yritän, en sitten tiedä auttaako mitään. Mutta siihen on jo niin tottunut, että koko ajan nyt jotain vaivaa on.....:)
Vauveli tuntuu voivan hyvin, kovasti potkiskelee ja pyöriskelee vielä. Vielä on yksi ultra edessä viikolla 34, joa jo odotan, että pääsen kurkistamaan tuonne masun sisälle!
Hammaslääkäri on mulla varattuna helmikuun puolessa välissä, toivottavasti se onnistuu sitten, kun just luin, että kannattais käydä ennen 30 raskausviikkoa jo.
Nyt perunoita keittämään.....ja illalla taas yövuoroon.....
Jaksamista kaikille!
Käärölle syvä lämmin voimarutistus. Kyllä elämä koittelee.
Täällä sitä sitten ihmetellään maailman kulkua, meidän hoitotäti ilmoitti lopettavansa parin viikon kuluttua. Hm. Eihän tässä jää kuin kuukausi vähän toista ennen mammalomaa lapsille uutta paikkaa, mutta haikeeta sekin. Ihan puun takaa tuli tämä juttu kyllä.
Mut oma (.) on nyt viikon verran sitten oltu rt:ssa ja se tuntuu. Samanlailla oli ekasta kun täytyy oikoa itseä istuma-asennossa kokoajan suoremmaksi, että siellä mahdutaan pönkimään. Varsinkin vasemman kylkiluun alla on ruuhkaa. Ihan selvästi mulla kaikki vauvat ovat silti asustelleet tossa oikealla puolella enimmäkseen alavatsasta ja ylävatsalla sitten juuri tuolla vasemmalla se puristus. Keskimmäinen raskaus oli kyllä lasten leikkiä kokonaisuudessaan näihin kahteen muuhun verrattuna. Oisko pojat sitten vaikeempia?
Mulla oli tytön synnytyskin niin helppo, että kätilöltä kysyin ponnistusvaiheess et työnnänkö ja kätilö sanoi, ettei tarvi kun sain just tytön jo ulos. En tuntenut mitään onnistuneen epiduraalin ansiosta. Ihana synnytys. Toivon että pääsisin tästäkin yhtä helpolla, paitsi jos tästä kasvaa jättiläinen, miltä musta alkaa vähän tuntua...
Näihin kuviin ja tunnelmiin taas.... Lumo 29
Hjo:lle muuten vielä; kyllä sitä valkovuotoa on muillakin.... Kiitos ihan riittävästi taas.
Käärölle vilpitön osanotto. Parhaat muistot löydät varmasti oman vauvan piirteissä sitten huhtikuussa...kummasti niissä lapsissa näkyy lähisuku.
Meillä vauva on ollut tosi villinä koko ajan, hyörinää tuntuu olevan kellonajasta huolimatta. Vaikka keskellä yötä nousee pissalle on poika hereillä viimeistään siinä vaiheessa kun on heittäytymässä takaisin sänkyyn. Mitäpä siitä, kyllä äiti kestää.
Tänään alkoi esikoisella muskari joulutauon jälkeen ja kyllä oli kivaa. Eipä vaan jaksa mamma enää nostella tuota 13 kiloa ihan samaan tahtiin kuin ennen taukoa. Pääasia että päästään kuitenkin käymään.
Keskiviikkona ajattelin mennä tytön kanssa uimaan, saa itsekin tuntea olonsa edes vähän kevyemmäksi.
Siinä äippäpakkauksen laatikossa nukutimme esikoista muistaakseni ainakin ekan kuukauden, jostain olen kuullut, että siinä on turvallisempi tunne kuin isossa pinniksessä.
Jaahas, Peppi huutelee äitiä antamaan iltapuuroa, käskystä!
Peppinetta 29 (!)
ps. ei ole elämää ilman pikkuhousunsuojia
Käärölle lämmin osanotto.
Heppuli tuntuu sittenkin viihtyvän raivotarjonnassa, vaikka epäilinkin sitä viime viikolla. Ainakin sydänäänet kuuluivat neuvolassa todella alhaalta ja tuntuu kuin joku olisi koko ajan tunkemassa pieniä varpaita (?) kylkiluiden alle, auts. On muuten aivan erilaiset sydänäänet tällä vesselillä kuin isosiskollaan aikoinaan! Tytöllä oli sellaista nättiä hevosenlaukkaa, tällä oli kuin olisi nuijalla hakattu nauloja: tunk-tunk-tunk ;-))
Eipä täällä muuten sen kummempia. Töissä kiire jatkuu ja pahenee koko ajan, ja sain aikaan pienoisen paniikin aamupalaverissa muistuttamalla, että olen enää 6 viikkoa töissä... Keskiviikkona olisi vielä yksi Tukholman reissu ja ensi viikolla Pariisi, sitten ajattelin jättää reissaamiset suosiolla muille. Ajattelimme käyttää tilaisuuden hyväksi miehen kanssa ja viettää kaupunkilomaa viikonlopun Ranskassa (sain näin paljon halvemmat lennot), sillä seuraavaa kahdenkeskistä lomaa saa taatusti odottaa pitkään...
Toivottavasti kunto vain pysyy yhtä hyvänä, ettei mene ihan kahvilassa istuskeluksi :-) Huomasin kyllä eilen, kun olimme pitkällä kävelylenkillä, että illalla olivat lonkat tosi kipeät ja nukkuminen oli vaikeaa. Kipu säteili varpaisiin asti, enkä millään meinannut löytää sopivaa nukkuma-asentoa. Onneksi lepo auttoi ja aamulla oli jo ihan ok olo.
Vähän jo hirvittää, miten aika menee näin nopeasti. Synnytys on alkanut myös mietityttämään ja pyysinkin neuvolasta lähetettä pelkopolille. Mua ei varsinaisesti pelota, mutta muutama asia jäi viime kerrasta mietityttämään ja olisi kiva käydä ne etukäteen läpi jonkun NKL:n kätilön kanssa. No, katsotaan pääsenkö. Nyt mullakin alkaa vihdoin olemaan hieman useammin noita neuvolakäyntejä, peräti kahden viikon välein.
Valkovuotoa runsaasti täälläkin, välillä oikein lorahtaa... Selkä ei tunnu riittävän kun vauvaa tuntuu olevan koko vatsan pituudelta ja kylkiluut koko ajan tiellä. Sf-mitta oli tosin vasta 25, eli mikään huge tämä massu ei vielä ole - mun mielestä. Mieheltä tulee jo tosin säännöllisesti näitä " free willy" kommentteja kun kampean itseäni pystyyn sohvalta ;-)
Aijuu, käykö kukaan mammavesijumpassa? Viime raskaudessa kävin, ja joogassa myös. Nyt ei ole ollut oikein aikaa kumpaakaan, mutta ajattelin koittaa päästä mukaan vesijumppaan ensi viikolla (Folkhälsan järkkää Helsingissä), voisi tehdä hyvää näille kolottaville jäsenille. Vielä ehtisi käydä jonkun aikaa.
Pipsukka 29+1?
Niin se viikonloppu hurahti hirmu nopeaan.
Mulla oliskin huomenna lääkärineuvola. Mietin silloin taannoin, et onko kohdunsuulla tapahtunut pehmenemistä tai aukeamista, ja siksi pyysin lääkärin jo viikolle 26. (Ajattelin lähinnä noiden mun jumpanvetojen takia.) Nyt mä kuitenkin olen aivan " varma" , että ei siellä ole mitään tapahtunut, ja tuntuu tyhmältä mennä lääkäriin " turhan takia" .
Mua kyllä niin ihmetyttää tää mun kropan muotoni. Kas kun mä olin ennen raskautta hoikahko, ja hyvässä fyysisessä kunnossa, ja nyt mulla on tullut tähän mennessä painoa noin 5 kiloa. NIIIN mun vatsani ei silti ole pinkeä!! Mua ihmetyttää, kun kaikki rasva mitä muhun on kertynyt, on tullut vatsalle, ja sit jenkkakahvoiksi ja tonne rintsikoitten alle selkään! Outoa..? Oikea omena todellakin!
Noh, masuasukilla tuntuu siellä rasvan alla olevan varsin vallatonta; vilskettä riittää :)
Joku muuten taannoin mietiskeli maidonkertymistä ja rintojen suurenemista, ja että kannattaisko käyttää yöliivejä. Mä kyllä suosittelen! Mulla on aina toppi päällä yöllä, kun rinnat on jo melkos mahtavat..! Kyllä ne sitä " repsahtamista" hiukan ehkäisee, vaikka maanvetovoima kyllä kovasti laittaa kamppoihin.. ;)
Mua tuossa tulevassa synnytyksessä pelottaa lähinnä se, että en kerkiä sairaalaan, kun edellinen synnytyskin kesti vain vajaa 4 tuntia...
Näihin maanantaimieteisiin (kaikkea sitä maanantaisin mielessä liikkuu):
tilda 26+1