erityis toiveita synnytykseen
olen täyttämäsä tuota lomaketta joka täytyy lähettää synnytyssairaalaan. mietin tuota erityis toiveita kohtaa, että pitäiskö siihen laittaa jotain vai ehtiikö toiveet esittää sitte vielä sairaalassa. esim. sauna, amme, kivun lievitys, suolen tyhjennys lääke yms...
Kommentit (7)
Ja kirjoita ihmeessä!! Muuten et välttämättä muista sanoa tai saa sanotuksi tuskissasi juuri oikealle ihmiselle toiveitasi. Hoitsuja häärii sun ympärilläsi niin monta, että jos kerrot jonkun toiveen yhdelle, niin toiset ei enää tiedä sitä. Paperisi sen sijaan lukee jokainen sua hoitava. Työvuorot vaihtuu yms. Mulla ainakin oli niin paljon tekstiä, etteivät paperin viivat meinanneet riittää mahdollisimman pienestä kirjoituksesta huolimatta. Ja kaikkia toiveitani kunnioitettiin, ilman että minun olisi tarvinnut pyytää paikan päällä mitään erikseen.
Eli ei tarvii nolostella, kehtaako pyytää ja kirjoittaa tälläisia pikku juttuja, kun kerta olet menossa sinne ainutkertaiseen tapahtumaan, jonka muistat loppuelämäsi. Hoitajat eivät sen sijaan muista sua jälkikäteen. Niille äitejä tulee joka päivä uusia...
...vaikka ilmankin kyllä pärjää. Minä kirjasin omat toiveeni paperille ja annoin sen kätilölle kun hän kysyi toiveitani heti synnytyssaliin päästyäni. Synnytyksen aikana ehtii yleensä tavata monta kätilöä (minun synnytyksessä 4), helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse jokaisen kanssa käydä läpi toiveita, vaan voi keskittyä itse synnytykseen. Minä en juuri pystynyt keskustelemaan enää siinä vaiheessa, kun supistukset olivat kivuliaita, helpotti huomata, että kaikki kätilöt olivat lukeneet toiveeni ja ottivat ne huomioon. Kaiken kaikkiaan synnytys oli minulle erittäin positiivinen kokemus, vaikkakin kivulias. Minulla ei kuitenkaan ollut toiveena kivuton synnytys, vaan mahdollisimman luonnonmukainen ilman turhia toimenpiteitä, jos vauvan ja itseni vointi sen sallii.
Itse ajattelin synnytyshetkellä samoin, etten haluaisi mieskätilöä. En ollut toivetta/ajatustani kuitenkaan mihinkään kirjannut, koska käyn miesgynelläkin, eikä sukupuolella ole minulle väliä sinänsä. Siinä samassa osaston ainoa mieskätilö tuli vuoroon ja hoitamaan synnytykseni loppuun ja olen todella kiitollinen, että näin kävi! Nyt toista odottaessani toivon hartaasti, että sama, ihana, asiansa osaava ja jo ovella homman haltuunsa ottanut mieskätilö sattuisi vuoroon!
Hannele9 rv 29+3
jos haluaa, itse en mitään kirjoittanut, kun ei ollut mitään ehdottomia toiveita synnytyksen kulkuun.
Sairaalassa en ehtinyt kauaa olla, kun kätilö jo ehdotti epiduraalia kivunlievitykseksi. Ja omia toiveita sain esittää, vaikka eipä niitä paljoa ehtinyt olla, kun kaikki meni niin äkkiä.
Mutta jos sinulla on jotain toiveita, esim. epiduraali tarvittaessa voit sen siihen kirjoittaa, niin ehkä kätilö huomaa sitä paremmin tarjota.
- Ei mieshoitajia/ lääkäreitä, ellei ole muita saatavilla ja pakko. Siis ainoa mies synnytykseen oma mieheni. Tätä toivetta kunnioitettiin.
- Toivoimme perhehuonetta ja saimme sen.
- Kerroin kipupelostani, mutta lopulta ei tehnytkään niin kipeää kuin luulin.
Lisäksi kerroin, että lastamme ei saa hätäkastaa, jos sellainen tilanne tulee, emmekä antaneet sitä varten nimiä. Emme ole kristittyjä, siksi tämä.
Synnytystoiveet saattavat kuulostaa hirveän tärkeiltä asioilta kun etukäteen miettii synnytystä. Olen itse tehnyt pitkää listaa toiveistani, samoin kuuluvat tekevän kaverini.
Tosiasia on kuitenkin se, että synnytys etenee miten etenee. Vaikka olin ajatellut, että haluan ehdottomasti liikkua koko synnytyksen ajan ja varasin kylpyammehuoneen, pallon, keinutuolin, extra-tyynyjä ym. tosiasiassa makasin koko synnytykseni sängyssä perusasennossa. Se vaan osoittautui siinä tilenteessa parhaaksi ratkaisuksi!
Synnytyslaulunkurssikaan ei siinä tohinassa tullut käytettyä, enkä sortunut aqua-rakkuloihin. Ihan erilainen synnytys kuin olin ajatellut. Thanks God, en ollut kirjoittanut papereihini mitään toivomuksia luomuilusta, kätilön suosittelema epiduraali oli minulle paras.
Uskontoon/ vakaumukseen liittyvät asiat oavt tietenkia asia erikseen, muuta kannattaa jättää siinä tositilanteessa päätettäväksi.
Aion toivoa, ettei välilihaa leikata, jos ei ihan pakkotilannetta tule.
Ekassa synnytyksessäni kätilö aikoi leikata, mutta en pystynyt olemaan ponnistamatta ja tuli II-asteen repeämä. Se parani todella nopeasti (moni tuttuni kärvisteli leikaushaavansa kanssa viikkotolkulla). Kätilökin sanoi, kun repesi, että hyvä niin, paranee nopeammin kuin leikattu haava. Siksi toivoin tokassa synnytyksessä, ettei leikattaisi, eikä leikattu ja pieni nirhauma vain tuli. Kolmannessa sama juttu, ei leikattu ja ei tullut nirhauman nirhaumaa.
Istun usein polvillani, tuolillakin, mikä on " alkuasukkaiden tapa" . Luonnonkansoilla (jotka kyykkivät ikänsä), ei kuulemma repeämiä juuri tule. Vinkki ;-)