TAMMIKUISTEN VIIKONLOPPU

Kylki ja selkäkipujen takia taas huono yö takana:(

Oli pakko nousta ylös,ei pystyny enää oleen sängyssä.

Eilen supisteli muutamankerran aika ihanan kovasti;) Että taas ollaan lähempänä lähtöä.

Tänään olis siivouspäivä,saas nähä saako se mitään aikaseksi..



Vauveli möngertelee aika reippaasti välillä,luulen et se pukkaa itteään tonne alemmas ja alemmas vaan.

(Esikko mulla oli niin alhaalla lopuks et ponnistamisentarve tuli ikävästi jo useita tunteja ennen ku sain luvan ponnistaa:((Se oli hirveetä niitten supistusten kanssa yhdessä ja ilman kivunlievitystä.Siinä ei paljoa pytyny ottamaan supistuksia vastaan ku piti yrittää hampaat irvessä vääntää vastaan ettei vaan olis ponnistanu..)



Kohta varmaan tyttö huutelee tuolta sängystä,parempi lopetella tähän ja jäädä odotteleen teidän muiden kuulumisia.

Kuinkahan moni on viimeyönä lähteny synnyttämään..

On tämä niin jännittävää aikaa.Voimia meille kaikille viimemetriläisille piinaaviin päiviin!

Ja voimia tarvivat ehkä enemmänkin nuo jo tositoimissa tai justa sinne lähdössä olevat!



Terveisin

Vell@ rv vielä hetkisen 38

Pitkä päivä tiedossa, mitähän sitä keksisi...?!?! Mies lähti aamutuimaan sinne kisamatkalle (neuvolatäti anto eilen luvan, ei kuulemma meiän vauva synny viel viikonlopun aikana=D) Kaikki kohtalaisesti neuvolakäynnillä, virtsassa edelleenkin valkuaiset heikosti plussalla ja paineet 136/96, paino vähentyny edellisestä käynnistä (ke) 100g (outo terkka heti sitä päivittelemään, mut tollaset heitothan nyt ihan normaaleja, riippuu esim. siitä, onko syöny suurin piirtein kaks vai kolme leipäpalaa!!!) Päänsärkyä ei oo ollu. Nyt tänä aamuna kyllä ollu vähän sellasta huononolon poikasta, mut ei mitään sen suurempaa, aamupalakin maistu hyvin=)

Taian tän päivän ottaa rennosti soffalla makoillen ja urheilua telkkarista kattoen... Ruokakaupassa vois tietenkin käyä, jos jaksaa...

Jännittääkö teitä muita jakautumattomia synnytys? Mua ei oikeestaan. Mä en osaa ajatella koko asiaa kun enhän mä esikoista odottava voi loppupelissään oikeen tietää, mitä tuleman pitää... Jos synnytys on jotenkin aivan kauhee, ni varmaan sit kakkosen (joka toivottavasti saadaan sitten joskus alulle...) synnytystä ehkä osaa jännittää... Mut jotenkin tuntuu kyllä aika uskomattomalle, ett kyllä meilläkin kohta oma nyytti on sylissä ja täällä kotona... Nyt sitä vasta osaa jotenkin ajatella, ett sellanen pieni onneton rääpäle tulee tosissaan asumaan meiän luokse ja meiän tehtävä on huolehtia siitä. 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa ja monen, monen vuoden ajan...tavallaan lopun elämää...

Jeps, tällasia pohdintoja lauantaiaamun kunniaks=) Leppoisaa viikonloppua kaikille tammimammoille!!



Millamalla rv 40+1

Pikkukakkosta odottelen, joten muistissa on synnytys vielä. Olen jo miettiny tarkkaan kivunlievitykset ja ponnistusasennot. Viimeksi kun oli pakko ponnistaa puoli-istuvasta ja pelkällä ilokaasulla, oli jätkällä napanuora pari kertaa ympärillä. Lähettiin viimeksi vähän liian myöhään ja sit ei saanukaan mitään kunnon piikkejä. Nyt matkaa on tunnin verran ja vielä esikoisen hoitaja täytyy saada. Vähä jännittää, miten keritään. Ja mitä voi tehdä loppujen lopuksi.

Mulla on ihan hirveen kipeenä " kuppeet" eli vatsan sivut ihan ihan alhaalta. Yöllä kun sinne vetää suonta niin onpas miellyttävää! Alko kivut kun maha laskeutu.

Täällä ollaan ässiä harrastettu, mutta eilisellä saunomisella ei tietenkään mitään vaikutusta. Viimeksi auttoi vaan neljäs ässä eli shoppailu. Illalla tulin kasilta kaupoilta ja aamulla lähdettiin synnärille. Voi kun ois rahaa...

Onko kellään tietoa KYSin tilanteesta? Onkohan täyttä? Tietämättömille tiedoksi, et KYSillä ollu välillä kauheita ruuhkia ja mammoja on laitettuu naistentautien os. ihan vähän väliä.

Ja niin on koittanut taas viikonloppu. Ukollakin on vapaa sellainen ja ohjelmata onkin tiedossa. Tarkoitus olis lähteä mun vanhempien ja veljen lasten kanssa pikku retkelle makkaran paistoon. Saa vaan nähdä kuinka märkää siellä on. Poika tarvitsee varmaan vuorata päästä varpaisiin kuriksilla. Great! Illalla viedään poika toiseen mummolaan hoitoon ja mennään isännän kanssa synttäriillalliselle (ens viikolla kun täytetään molemmat pyöreitä-kamalaa ;) ). Huomisellekin on häppeningiä, kun tulee sisarukset perheineen ja pari kaveria kahveelle. Pitäis leipasta jotakin. Mietintämyssy päähän.



Eilen kävin ä-polilla. Oli kerrankin mukava lekuri ja ihan kiva hoitaja (on ollut aika tylyä palvelua edelliskerroilla nääs) . Painoarvio tehtiin eikä kasvua kahdessa viikossa ollut juurikaan tapahtunut eli arvio on nyt 2,4kg. Napavirtaukset on kuitenkin hyvät ja ipana liikkuu reippaasti, joten katsotaan vielä viikko. Jos kasvu yhä hidasta, niin aletaan ilmeisesti käynnistellä. Johan se on laskettuaikakin jo käsillä, joten hyvä niin. Kyllä se tohtori sanoi, et voisitko puhua vaaville, että voisi ulostautua maailmaan jo ennen sitä ;) . Piti sitten illalla harrastaa kaiken maailman ässiä ja koko illan sitten suppailikin, mutta niin naurettavan kevyesti ja yöksi lopahti kokonaan. Katsotaan josko retkeily auttaa, kun esikoisen lapsivedet meni Seurasaaren retken jälkeen.



Oli puhetta jännittääkö synnytys. Mieliala sen suhteen vähän vaihtelee. Nyt on hyvä hetki, mutta kyllä se mielessä alvariinsa pyörii. Välillä sitä miettii, että onkohan vauva kunnossa ja miten sitä kotona pärjää eli kaiketi ihan normaaleja mietteitä. KOhtahan nämäkin asiat selviää.



Nyt siirryn perheen pariin ja kohta pitää alkaa tehdä eväitä. Toivottavasti taas muutama tammikuinen syntyy tänään eli onnea heille ja muillekin jo synnyttäneille. Hauskaa viikonloppua!

KS16 39 tasan

Täällä taas huonosti nukuttu yö. Ois kyllä nukuttanu, mutta nuo liitoskivut sen kun pahenee niin ei kivulta pysty. Kohta en varmaan pysty istumaan enää...Pari supistustakin tuli yöllä, yks kesti ihan tosi kauan, mä aloin jo ihmetellä että miten kauan nää voi kestää, mutta loppuhan se sitten.



Että sikäli vaivojen puolesta alkasin olla kyllä jo valmis lähteen vauvanhakuuun, vaikka jotenkin muuten mulle tulee joku ihme paniikki, että ei meillä voi olla kohta vauvaa, sitten tää aika 3-henkisenä perheenä on ohi, sitten alkaa taas se älytön valvominen jne...



Jaa että jännittääkö synnytys...Kyllähän se jo paljon mielessä liikkuu, mutta esikoinen kun leikattiin, niin mäkään en osaa oikein kuvitella mitä on eessä...Ja tuntuu että mun ajatukset ja huolet on enemmän siinä, että miten osaan lähteä oikeeseen aikaan sairaalaan, kuka tulee tyttöä hoitamaan jne. Kun molemmat mummot asuu tunnin matkan päässä, niin oon alkanu jo sitäkin hermoilla, että mitä jos soitan väärän hälytyksen keskellä yötä tms. Kun täällä monilla on ollu useita tunteja supistuksia ja sit ne on lopahtanut. Ja kun pitää se hoitaja ehtiä kotiin saada, niin pitää pari tuntia aiemmin osata ennakoida se lähdön hetki, kun eihän ne siellä koko ajan voi olla päivystysvalmiudessa, voi olla just ruoka uunissa, ovat saunassa jne. ettei pääse sillä sekunnilla autoon ja matkaan...Ja miten mä ekakertalainen osaan sanoa, millon ne muuttuu niin pahaks etten voi olla enää kotona...?



Mulle kävis kyllä, että tänään päivällä alkais supistukset. Mun äidin perhe on tulossa tänne meidän kaupunkiin eka ostoksille ja sit meillä käymään, niin olis sitten hoitajat valmiina ja äiti osais varmaan sanoa että nyt lähdette =) Mutta eihän tässä varmaan mitään tapahdu. Mä oon ihan varma, että kärvistelen näissä kivuissa vielä viikkoja...



No joo, taidan mennä pötkölleen kun mies ja tyttö on ulkoilemassa, niin on ihana rauha täällä...



Kölli rv 39+3

Jeps, ei vaikuttanut täysikuu, ei menny vedet tms.. Yksi oljenkorsi taas vähemmän :-) .



Nyt alkaa jo ihan tosissaan kypsyttää tämä touhu. Taas illan/ yön suppaili, mutta ei vaan tarpeeksi kipeesti ja säännöllisesti. Ja kun suppailut alkoi rauhoittua alkoikin sitten ikävästi pistämään mahasta. Yritin vaihtaa asentoa ja käväisin vessassa. Ja hyvä että menin: Nippanappa kerkesin pöntölle kun suoli tyhjeni ihan yllättäen.. Ja herranen aika kuinka paljon sitä ruikulia oikein tuli.. Ja jälleen supparit riehaantuivat.. Pieni toivonkipinä alkoikin jo elää, mutta taas aamua kohden supparit vähenivät.. Nyt on enää semmoista menkkajomotusta ja selkä kipeä kuin mikä.. On tämä NIIN tätä.. Alkaa oikeasti usko loppua, että tämä omin voimin syntyisi!



Siitä synnytyksen jännittämisestä; Tunnustan jännittäneeni synnytystä etukäteen nyt paljon enemmän kuin esikoisen odotusaikana. Nyt on jo hieman itselläkin kokemusta ja mielipiteitä siitä mitä haluaa. Nyt toivon saavani ponnistaa pystyssä joko jakkaralla tai sängyssä, esikoisen kun pusasin puoli-istuen sängyssä. (Onneksi ei kestänyt varttia pidempään.)

Eppari en tahdo, muuta kuin ihan pakon edessä ja agua- rakkulat;ei kiitos enää.. Niin ja pienen haluan pitää mahd. pitkään lähelläni, ei niillä punnituksilla ym. ole niin kova kiire.. Saa tietysti nähdä kuinka kaikki sitten käy, mutta tällaisia ajatuksia mulle on tullut kun edellistä reissua olen miettinyt.



Nyt tuntuu kyllä jäävän tuo synnytyksen jännittäminen tämän oman turhautumisen varjoon. Tyhmää, kun tietää että korkeintaan viikko odotusta enää, mutta ei millään sitä aikaa jaksaisi odottaa! Meillehän on isoa muksua lupailtu, mutta tässä vaiheessa en kyllä haluaisi enää kuulla painoarviota, koska saattaisin ruveta pelkäämään ihan tosissaan ja luulen että paremmin menee, kun en tiedä etukäteen viisi kiloiseksi tms.. Riittää kun lääkäri ilmoittaa että mahtuu tulemaan. Minulla ei ole muuta synnytyspelkoa kuin se että joudun sektioon.



Ulkona on kurja ilma, ei oikein tekisi sinnekään mieli, mutta esikoinen kiipeilee kohta seinillä jos ei pääse jotenkin tuota energiaansa purkamaan. Pakko kai se on vaan mennä..



Onnea vaavelinsa saaneille ja tsemppiä meille odottelijoille ja laitokselle lähteville!



Palaillaan!



-Onemam ja masunvaltaaja valtteri rv 41 tasan!!!

heräsin nimittäin yöllä siihen, että jotain valuu alakerrasta ja vessassa sitten käydessäni taisin pongata limatulpan, saldona punertavaa limaa siis ja pönttöönkin hulahti jotain kiinteämpää (inhaa, sorry...). No siitäkös alkoi mun ajatus kulkea, että nytkö se vaavi alkaa itseään maailmaan tyrkätä, alaosasto kun oli ollut illasta asti jotenkin jännän tuntuinen. Nukkuminen oli siis varsin katkonaista, kun tunnustelin koko ajan oireita =)... Mutta eipä mitään suppareita eikä muutakaan ole tullut, tuota punertavaa limaa vaan vielä nyt aamullakin. Ja sama paineen tunne tuolla alavatsalla. Että ehkä tästä nyt vielä tositoimiinkin pääsis joskus...



Toivorikas Martina29 ja rv 39+4

Nimittäin täälläkin bongattu limatulppaa pari tuntia sitten... =) Siis osa siitä vasta tullut, ja siitähän ei mitään voi päätellä että kauanko tässä vielä odotusta jäljellä, voi olla vielä toista viikkoakin. Mutta ihan kiva, kun JOTAIN tapahtuu....



Olo kyllä on melkoisen tukala, alapäähän koskee ihan koko ajan eikä mitenkään ole hyvä. Istuminen SATTUU, yritin nukkua, se sattuu, kävely sattuu, kaikki...Ja sellanen menkkamainen olo. Ihan tosi satunnaisia supistuksia, lähinnä jos makuulleen menee tai siis kun yritin nukkua niin tuli.



Sikäli kyllä toivoisin, että kohta puoleen alkais tapahtua, kuten aiemmin kirjotin, että mun porukat on tulossa käymään, niin tässä välissä on vielä miehenkin porukat ilmottanu tulostaan. Että täällä ois sitten kunnon miehitys valmiina, jos nyt iltapäivän aikaan osais sanoa varmuudella että lähtö tulee tän päivän aikaan...Muuten ne on päästettävä kyllä kotiin ja jäätävä tänne jännäämään...



Joo, nyt riitti tää istuminen, kunhan tulin ilmottamaan väliaikatietoja =) Jatketaan odottelua...



Kölli

Eipä tainnut eilinen terkan tutkimus tosiaankaan tehdä mitään muuta kuin siitä lähtien tihkunut hiukan sellaista punertavaa vuotoa. Joka tosin näytti aamulla loppuneen, mutta nyt taas tiputtaa suojukseen.



Yö tuli nukuttua todella hyvin. kerta vessareissu ja samantien unesta kiinni ja puoli kasi pikkukakkonen herätteli. Onkin ollut monta huonoa yötä, että hyvä kun saa väliin kunnolla nukuttua.



Aamupäivä meni muutamassa kaupassa juostessa. Käytiin esikoiselle(9v.) ostamassa kevyttoppapuku, kun hän ahkera hiihtämään ja norm. toppis liian kuuma.

Hesellä käväistiin ja toivottavasti vipan kerran tän masun kanssa. Iski kamala himo kerrokseen ja puolikkaan söin ja niin meni ne himot ;)



Synnytyksestä ollut tänään täällä puhetta.

Kyllä se on asia, joka on tällähetkellä eniten mielessä. Eniten kai se että ehtii ajoissa synnärille, koska kakkonen 3v sitten tuli lopun niin nopeasti. Meiltä menee synnärille 20min, joten aika nopsan sinne pääsen, jos ei tosiaan mene vedet ja täydy soittaa ja odotella ambulanssia.

Puudutuksia en ole aiemmin pahemmin tarvinnut, mitäs nyt aqua-rakkuloita on laitettu. Kaikki haukkuu niitä, minä en. Sitä en voi kieltää etteikö niiden laittaminen tee kipeää, tuntuu kuin ampiainen pistäis, vaikka en kyllä tiedä miltä sen pisto tuntuu, mutta minulle ne ovat tuoneet todella hyvän avun selän kipuihin ja siksi kai pärjännyt ilman muuta.



Nyt hiukan päivälevolle ja sitten vois hiukan vaikka harrastaa siivousta.



Tiikuli ja masukki 38tasan.

Kävelen nyt sitten kuin vanha mummu,liitoskivut aivan hirveät:(Kauhea painontunne tuolla alakerrassa ja jomottaa aivan kauheasti.

Selkää särkee,mutta jotain kivaakin..on supistellu vähän enemmän ku muina päivinä:))

Jospa tämä tästä,muillakin jotain edistystä tapahtunu;)Kukahan lähtee seuraavaks??

Mulla nyt ei niin kauheaa kiirettä vielä ole,mutta kun tuo la siirrettiin alussa reilu viikko eteenpäin,niin en voi ihan luottaa täysillä mikä on sitten oikea ajankohta,varsinki ku ittestä kokoajan tuntunu et la ei olis tarvinu muuttaa.

Eli viikkoja voi olla jo 39+1:)

Esikko synty 39+5 et katotaan kuinka lähelle omaa veikkausta pääsen..;)

Mutta nyt unille jos unimatti löytäis tänään mun luo..



Toistamiseen Vell@

Synnytys oli nopea, kesti kaikkinensa 3tuntia, sairaalassa oltiin hiukan yli puolenyön, ja neiti maailmassa 02.41

Tänään taitaa tulla lähtö nyytin hakuun, on vähän semmoset tuntemukset.

Aamulla heräsin kauheeseen maha särkyyn jata jatkui koko aamupäivän ja nyt särky on vaihtunut kivuliaisiin supistuksiin mutta kattellaan nyt viä vähän aikaa...

Eilen kävin polilla ja vauvalla kaikki hyvin, paino arvio oli 3200g



rv 39+4

Mulla ei ainakaan tapahdu kerrassaan mitään, mitään ei edes tällä hetkellä jomota, nukkua sain viime yönä kokonaiset 10h yhdellä vessareissulla. Pitää kai vaan odottaa malttamattomana, vaik ei mikään kiire vielä olekaan kun viikot on 38+2, mut kyllä sitä haluais jo edistää asioita ja saada vauvan syliin.

Ei auta kuinsiirtää ajatukset muualle jalähteä ruoan laittoon, niin on mieskin taas tyytyväinen kun saa pöperöä pöytään.

Nyt mielenkiinnolla odotan, että kuulen teistä muista milloin on lähtönne tullut!!! Tsemppiä!

[b]Tiikuli;[/b] Ettei olisi lapsivettä mitä tihuttelee?? Tuli vaan ensimmäisenä mieleen jos kerran vaalean punertavaa on??



[b]NoFaith;[/b] Onnea äidille, onnea isälle, onnea pienelle perheenlisälle!!! Kiva kuulla että kaikki meni hyvin! Ja nopeasti!



[b]Jonn@81;[/b] No nyt pidetään peukut ja varpaat pystyssä sun puolesta! Ilmoittelethan kun lähdet?! Ja ei muuta kuin kovasti tsemppiä matkaan!



Täälläkin satunnaiset supparit jatkuu ja välillä tekee jopa hieman kipeetä, mutta tuskin tästä vielä minnekään laitokselle hetkeen päästään..

Mies menee yöksi töihin ja me lähdetään esikon kanssa mun vanhemmille yökylään. Jos vaikka saisi muuta ajateltavaakin hetkeksi. Ja onpahan sitten esikoiselle hoitaja jos lähtö jostain ihmeen syystä tulisikin ja miehen työpaikkakin on siinä kivenheiton päässä..



Niin ja [b]Martina29; [/b] Taidat sinä olla meistä kahdesta ensimmäisenä laitoksella. Pidäthän mulle sitten paikkaa ?! Jos sulla lähtö tulee niin tsemppiä sullekin matkaan! Toivottavasti siellä ei olisi mitään ryysistä..



-Onemam ja edelleen 41 täynnä!

Tulin vaan tsemppaamaan teitä, loput tammikuiset! Kyllä se teidänkin aika tulee ja saatte omat ihanat, tuhisevat nyytit syliin. Kyllä se on kuulkaas niin, että hyvää kannattaa odottaa!



Mimmu ja neiti 7 vrk

ei tahtonu meiän lapsi syntyä 13.pvä pe, eikä ollu täysikuuhunkaan uskomista :( eikä auttanu siivoilut eikä saunat.. jotain pientä nipistelyä tuol masus välil tuntuu ja välil menee ihan kovaks mut ei sellasta voi mikskään laskea..



Mua ainakin pelottaa synnytys ihan kamalasti mut siihen auttaa kun ei ajattele asiaa.. ekan kohal en osannu pelätä ja nyt senkin eestä..

Mut toivottavasti siitä hengissä selvitään..



susku 38+5

Olo on tukala edelleen, kamala painontunne alhaalla ym. ym. vaivoja on vaikka muille jakaa. Äiti ja anoppi oli molemmat sitä mieltä, että ei mene enää ainakaan montaa päivää, saas nähä sitten....Sitä limatulppaa ei ole sen enempää tullu, ja mitäs siitä nyt vois päätelläkään. Joillakin kestää sen jälkeen vielä parikin viikkoa...huoh!



Onnea jo vauvan saaneille kuitenkin!!!

Elikkä meillä käynistettiin synnytys ke 11.1.06 ku vauva vaikutti niin isolta rv 39.

Kymmeneltä aamulla puhkastiin kalvot ja odotettiin et jotain tapahtuu.Kolmeen asti pärjäsin oikein hyvin pelkässä keinutuolissa ja sen jälkeen alkoi räjähdysmaiset supparit ja pyysin kohdunkaulan puudutusta.Lääkäri ei kerennyt heti tulla laittaman.auttoi jopa 2min joka riitti minulle.Poikaa ponnistin 10min ja 9 pisteen poika syntyi 16.45 11.1.06 4025g, 53.5 cm ja pipo 34.5 cm.Kotiuduin äsken mutta poika jäi vielä tarkkailuun tulehdusarvojen takia.



onnesta soikeana oikku ja 2isoa veljeä

Me jouduttiin tänään käymään synnärillä, kun en saanut tarpeeksi paljon liikkeitä laskettua. Vauva on tuntunut koko viikon tosi hiljaiselta ja sitten tänään ekan tunnin aikana tuli 8 liikettä ja tokan tunnin aikana sitten enää 4. Hiukkasen taas huolestutti, mutta onneksi kaikki oli kuitenkin oikein hyvin. Sydänkäyrää otettiin tunnin verran ja sitten lääkäri vielä ultrasi ja katsoi kohdunkaulan tilanteen. Ja niitä liikkeitäkin tuli ihan eri tavalla kuin kotona laskiessa! Kyllä helpotti käydä tarkistuttamassa, että kaikki on varmasti hyvin. Mutta on vieläkin vähän tönkkö olo, kun tuli tietysti vähän itkeskeltyä ja huolestuttua.



Kohdunsuun tilanne ei ole kummoisesti kehittynyt: on pehmeä, mutta kiinni ja kaulaakin on jäljellä 2 cm. Mulle tuli kyllä sellainen fiilis, ettei vauveli sieltä aio tulla ulos vielä pitkään aikaan, vaikka laskettu aika lähestyykin. Varaudun siis henkisesti siihen, että tämä menee sinne tammikuun lopulle/helmikuun alkuun. Vaikka mun puolesta jo saisi tulla!



Mua ainakin synnytys jännittää ja vähän pelottaakin. Kun ei yhtään tiedä mitä on edessä (mikä kai toisaalta on ihan hyväkin asia). Jotenkin pelottaa, että miten paljon se sattuu ja miten kipua kestää ja miten siinä tilanteessa muutenkin käyttäytyy eli itkeä tihrustaako sitä vai saako siinä päälle jonkun kauhean leijonaemon raivon?! No, näillä näkymin mulla on vielä aikaa reilusti synnytykseen, joten henkinen valmistautuminen jatkukoon... =)



Mukavaa huomista vaalipäivää tammiksille!



Piippa79 (rv 39+2)

mulla toimi toi perjantaiyön ennuste ja lapsivedet meni klo 01.00. Siitä sitten soitin miehelle töihin ja lähdettiin kohti synnäriä. Supistuksia ei vaan tullut ja sitä jäin ihmettelemään.



Yö meni valvoskellessa ja mies palasi kotiin nukkumaan. Puolilta päivin lääkäri kävi katsomassa, kanava täysimittainen ja kiinni. Aloitettiin käynnistys sytoteceillä vai millä lie. Kolme pillerin murua sain, joista ei oo ollu apua. Nyt oon kotona yön ja huomenna jatketaan käynnistelyä. Hieman kyllä hirvityttää, että millä tän epelin saa ulos masusta, ku ei suppareita tuu. Ja tietty huolestuttaa tulehdusriski, kun kalvot on nyt rikki ja lapsivettä tihkuttelee tasaiseen tahtiin.



Nyt meen suihkuun ja nukkumaan, palailen kertomaan lisää kuulumisiani, kun asia tästä etenee johonkin suuntaan.



nassikat79 rv 41+0