ekaluokkalaisen karmivat puheet

Meidän ekaluokkalaisen puheet kummastuttavat toisinaan. On muutaman kerran suuttuessaan sanonut, että kun hän kasvaa isoksi hän tappaa äidin. Viimeisin kommentti oli, että ellei äiti ole tehnyt jotain asiaa hänen ollessa yöunilla , niin aamulla hän tappaa minut.



Huudan hänelle toisinaan kun hermostun ja hän huutaa takaisin ja myös kiroilee. Koulusta tullessaan on joskus kiukkusella päällä ja aavistan että kaikki ei ole mennyt hyvin koulussa, mutta ei yleensä suostu kertomaan päivän tapahtumista . Ei yleensä kerro mistään asioistaan ja tuntuu etten saa häneen oikein kontaktia.



Kaverisuhteet tuottavat jossain määrin ongelmia. On jotenkin rauhallisempi ja hitaanpi kuin muut ikäisensä ja aika omaehtoinen siinä mitä haluaa leikkiä. Kaipaa kovasti kavereita ja pahoittaa mielensä helposti, kun kokee ettei häntä aina hyväksytä kaveriporukassa eikä saa itselleen kaveriseuraa.



Perusluonne on hänellä on kuitenkin kiltti ja iloinen. Koulussa opettajan mukaan on toisinaan leikeissä mukana pihalla ja toisinaan vetäytyy omiin oloihin ja on opettajan sanoin erilainen kuin muut, mutta ei tarvitse kuitenkaan kuulemma huolestua. Tunnilla ei aina kuuntele vaan jää omiin ajatuksiinsa.



Mitä voisin tehdä lapseni hyväksi ja avuksi ?Onkohan kasvatuksessa jokin mennyt pieleen vai paljon puhutussa varhaisessa vuorovaikutuksessa ?