Erillainen poika

Meillä on seitsemän -vuotias ekaluokkalainen. Hänellä todettiin viisivuotistarkastuksessa kehitysviivästymää, jonka olimme jo itse huomanneet. Koska meillä on suuri perhe, ajattelimme ettei asialla ole suurta merkitystä, poika oppi asioita mielestämme n. puolen vuoden viiveellä. Eskarin aikana psykologi tutki lasta ja diagnosoi add:n. Laitoimme lapsen mukautettuun opetukseen koska näin hän pääsi pienryhmään. Eskarin suuri ryhmä oli hänelle vaikea, hän ei ymmärtänyt annettuja ohjeita ja väsyi meteliin. Nyt pienryhmässä hän on oppinut lukemaan ja laskemaan ja koulu sujuu hyvin.

Pojallamme on runsas mielikuvitus ja hän on mielestämme erilainen kuin muut lapset. Usein hän kokee itseään kiusattavan, vaikka kysymys olisikin vain viattomasta nimen muuntelusta tai vaikkapa leikeissä tapahtuvasta tönimisestä.



Nyt pelkäämme että pojan erilaisuus johtaa siihen, ettei hänellä ole kavereita. Rakastamme kuitenkin häntä sellaisena kuin hän on, mielikuvitusleikkejä ja tarinoita keksivänä pikkupoikana. Emme haluasi johdatella häntä muuttumaan mihinkään suuntaa, mutta tuntuu siltä ettei jotenkin siihen suuntaan olisi toimittava että poika olisi "kuin muut " ja saisi kavereita. Mietityttää myös, onko erityiskoulu jotenkin huono valinta, koska hän oppii toisaalta kuin muutkin " terveet lapset", mutta saa koulussa kuitenkin erityislapsen leiman.

Mainittakoon vielä, että pojalla on isoveli, jolla on todennäköisesti myös add ( ei tutkittu ). Hän on kuitenkin käynyt tavallisen koulun ja näin ollen hänellä ei ole erityislapsen "leimaa".

Miten lasta tukisi saamaan kavereita erilaisuudestaan huolimatta?