Murkkujen viikonloppu harrastukset

Tuo suhtautumistapa on, itselleni ainakin, aina ollut selvää. Siis teoriassa! (Eli että tiukkana vaan...) Mutta käytäntö on jotain ihan muuta!



Eli meillä alkaa kans " paheet" olla kuvioissa mukana jonkin aikaa.

Ollaan juteltu niistä ja tyttö kertoo mulle paljon tekemisistään, siis myös näistä mitkä ei välttämättä kestä päivänvaloa... Ja onneksi kertoo!

Meillä on siis toiminut avoimuus. Haluan tietää, missä hän aikaansa viettää, kenen kanssa ja mitä tehden.



Sekavaa tekstiä, mutta olen siis sitä mieltä, että nuoriso " kokeilee ja ryyppää" joka tapauksessa kieltääpä sitä tai ei. Ja jos alan tyttöä kieltämään tai kovasti rankaisemaan, niin sit se tekee sitä vaan salaa ja alkaa valehtelemaan tekemisistään.



Kun muistelen itseäni murkkuiässä, niin ei mun vanhemmat tiennyt mitään mun " kokeiluista" . Eli parempi näin, että meillä on nyt avoin suhde ja lapsi voi aina tulla kotiinsa ja kertoa tekemisistään! Jos siis joskus sattuisi jotain ikävääkin, niin eipä tartte tytön pelätä minne mennä, kun ei kotiinkaan uskalla.



mutta vaikeeta tää on... on paljon helpompaa olla äitinä näille pienemmille :)

Koittaa siinä sitten olla moralisoimatta ja etsiä ne oikeat sanat...

Missään tapauksessa emme hyväksy mitään päihteiden käyttöä häneltä mutta tottakai niitä jokainen kokeilee.

Mut sitä vaan pelkää että siitä tulee joka viikonloppuinen tapa!!!

Mut onneks poika on ihan fiksu muuten ja tottelee kotiintuloaikoja yms., ainakin vielä!!

Moi

kolmen lapsen murkkuiästä selvinneenä uskon, että vaikka välillä pelottaa ja tekisi mieli laittaa vaijerit niiden kinttuihin tai jotain vieläkin järeämpää, niin parasta on olla läsnä ja kuunnella niiden hullja juttuja.

Aikuisen pitää niihin kommentoida aikuisen lailla. On aikamoista teatteriakin, mutta kannattaa. Se, että pitää puheväylän auki, auttaa ainakin siinä, ettei aivan järkkyjä yllätyksiä pääse tulemaan.

Muutenkin toivon jokaisen murkkuvanhemman valelevan itsensä teflonilla muutamaksi vuodeksi. Kyllä ne touhut sitten molempia osapuolia naurattavat, kun pahin on ohi.

Meillä poika just 17 vuotias, varsinainen murrosikä kaipa jo ohitse ja suht helpolla menikin. Enemmänkin alkaa olla vaihe, että hän on jo aikuinen (?) ja tekee/menee miten lystää.



Tupakka- ja alkoholikokeilut on testattu, avoimesti niistä puhuttu ja perusteltu asioita. Nyt poika ainoastaan satunnaisesti tuoksahtaa tupakalle, mutta selvin päin aina kotiutuu.



Viikonloput on menossa kavereiden kanssa, reilusti kertoo esim. kotibileistä ja että osa juo. Mutta luulen myös avoimen puheyhteyden vuoksi, että hän reilusti kertoo ettei hänestä tarvitse huolia, koska ei koske alkoholiin.



Murrosikä on vaikeaa, vaikka se on muistissa omasta takaa niin ei sitä vain osaa asettua oman murkun pääkoppaan ja tuntea sitä myllerrystä. Edellisten vastaajien kanneale itsekin taivun eli koittaa puhua, jutella ja ainakin pitää tuntosarvet korkealla.



Tuohon yhdessä tekemiseen ja olemiseen en jaksa oikein uskoa, ellei sitten ole jokin yhteinen aktiiviharrastus. Kyllä murkut haluavat viettää ajan kavereiden kanssa, äidin kanssa lenkkeily on huuhaata... Uskon että useimmissa perheissä yhdessäolo rajoituu ruokailuihin ja ohimennen vaihdettuun halaukseen. Mutta onhan sekin jo jotain!



Tsemppiä, aika on ihmeellinen asia - kaiken se parantaa!

tupakoi ihan avoimesti. Kaikkea ollaan kokeiltu eikä mikään ole auttanut. Alkoholia ei juo kun joskus viikonloppuna yhden isänsä kanssa saunassa.

Viikonloput on kotona. Poikani puhuu minulle paljon asioita. On varmasti paljon mistä vaikeneekin mutta niin kauan kun illat ja viikonloput ollaan kotona, en niin hirveesti asialla stressaa.

Kolmen vanhimman kanssa tuo aika jo ohitettu ja suoraan sanottuna ensimmäisen kanssa aikoinaan oli aika kovat tappelut menemisistä ja tekemisistä. Tiukkana kuitenkin pysyin ja kaikkien kanssa pysyn samoilla linjoilla eli tarkka aika milloin kotiin, jos ei tule, haen ja etsin vaikka poliisien kanssa :) (onneksi ei ole koskaan tarvinnut)

tupakointia ja alkoholin maisteluja ei alle 18-v (tiedän ei toimi, mutta vetoan lakiin ja pidän säännöstä kiinni!)

Isompia ongelmia ei ole tullut, vanhimman hain pariin kertaan aikoinaan kotiin ja tappelimme tupakoinnista ja alkoholin juomisesta.

Nyt tosiaan nuo vanhimmat jo 24, 21 ja 18 ja heidän kanssa ohitettu toi aika. Tällä hetkellä 15 vuotias tyttöni ei osoita merkkejä halusta kyseisiin asioihin, on hyvin " kiltti" , käy liikuntaharrastuksessaan ja jakaa mainoksia viikonloppuisin. Seuraava 13v. onkin sitten luonteeltaan erisorttia ja odotan miten hänen kanssaan käy.

Minulla on aika avoin suhde kumpaakin teini-ikäiseen lapseeni. Tiedän että vanhempi 16v. tupakoi silloin tällöin. Sitä seikkaa en hyväksy millään lailla ja olemme käyneet asiasta useita keskusteluja mm.tupakoinnin vaaroista ja siitä että itse poltan (eli enpä ole tässä asiassa ollut kummoinen esimerkki valitettavasti) ja kuinka vaikeaa lopettaminen oikeasti on. Alkoholia on meillä saanut maistaa, todellakin vain maistaa. Emme ole alkoholin suurkuluttajia mutta ruuan kanssa juomme usein viiniä ja saunasiiderit ym. Joten periaatteessa perheessämme alkoholi ei ole tabu ja sen käytöstä on keskusteltu. Oma kantani on että en hyväksy nuoren alkoholin käyttöä ennen täysi-ikäistymistä. Tyttö 16v on tullut kotiin muutaman kerran hiprakassa, enkä ole siitä sen kummepaa pulttia ottanut toki sanonut etten ole oikein mielissäni tuollaisesta, mutta jos teini joka tapauksessa silloin tällöin aikoo maistella niin mieluummin tahdon sen uskaltavan tulla kotiin kuin menevän jonnekin muualle. Viikonloppuna 16v täytyy tulla kotiin viimeistään yhteen mennessä yöllä, lisäksi puhelimeen on vastattava AINA. Joskus tilanteesta riippuen voi saada lisäaikaa.



Pojan 14v kanssa on sitten ollut kunnon sydämentykytyksiä. Ennen yläasteelle siirtymistä asioista puhuttiin ja siitä että alkoholikokeiluissa ei ole mitään järkeä ja poika myönsi itsekin näin olevan. Kummasti vaan tapahtui se kerta kun saimme puhelun että poika on viety vatsahuuhteluun, hän oli tuolloin 13v seiskaluokkalainen. Meille hän oli kertonut menevänsä " pelaamaan jalkapalloa" . Kun suurin hätä oli haihtunut tuli pojalle kyllä sellaiset tupenrapinat ettei ikinä ennen. Kk-rahat pois ja kotiarestia (jota käytettiin meillä rangaistuksena ekan kerran ja viimeisen) 2 kuukaudeksi.



Tämän vatsahuuhtelukerran jälkeen mietimme kyllä tosissamme että mikä on mennyt vikaan kasvatuksessa. Muutuimme jopa hieman vainoharhaiseksi kummankin teini-ikäisen kanssa joksikin aikaa, olimme ihan varmoja että jokainen leffaan meno on valhetta ja totuus jossain huumeluolissa pyörimistä :D Mietimme myöskin että olemme olleet liian rentoja ja nuorekkaita vanhempia, aina sanoneet että milloin vain voi tulla kotiin. Mietimme että ehkä olisi pitänyt pitää muksut sellaisessa herran pelossa että eivät uskaltaisi edes kotoa poistua.



No ainakin poika oppi sairaalareissusta sen että enää ei ole viinaksiin koskenut ja tupakointia pitää ällöttävänä. Ihmettelen sellaisia täysi-ikäisiä jotka suostuvat hakemaan alaikäisille juotavaa.