Joulumammat ja muutkin

Heissan! Ilmoittaudun odottavien joukkoon. Neuvolassa en ole vielä käynyt, mutta omien laskujeni mukaan La olisi 18.12!



Pahoinvointia, selkä ja alavatsajomotusta löytyy. Ajoittain palelee luita ja ytimiä myöten ja rinnat ovat kosketusarat.



Haluaisin kuulla mielipiteitänne seuraavaan. Olen jo ennestään kahden lapsen äippä (6 ja 7v.). Lasten isästä olen eronnut jo pari vuotta sitten. Nyt olen muutaman kuukauden tapaillut erästä miestä ja näin tässä sitten pääsi käymään. Itselleni tämä raskaus ei ole mikään katastrofi, mut miehestä en tiedä (hänelläkin ennestään yksi 5v. lapsi). Itse hän sanoo ettei vielä tiedä mitä ajatella, haluaako lapsen vai ei. Itse en aborttia kykene tekemään, mutta alkaa se hieman ahdistamaan jos isä ei lasta haluaisikaan. Noh, toivoa on vielä.



Toinen asia mitä pohdin on seuraavan lainen: Tiedän ettei toisten mielipiteistä kannate välittää, mutta jos tämän lapsen isä päättäisikin ettei lasta halua, eikä halua olla kanssani enää tekemisissä, kuinka kerron asiasta vanhemmilleni ja sukulaisilleni. Ystäväni ovat sen verran moderneja että ymmärtävät, mutta sukulaiset ovat hieman vanhanaikaisia. Miten kertoa että saisin lapsen yksin?? Olen ikuisesti suvun mustalammas. Nuorena saanut edelliset lapset, eronnut heidän isästään. Kaksi kertaa opiskelut keskeyttänyt. Nyt tosin minulla on jo toisen asteen tutkinto alla ja opiskelen tällä hetkellä AMK:ssa toista tutkintoa (huomioiden sen, että olen lähes yksin kasvattanut kaksi lastani opiskelujeni ohella). Mutta silti leima on ja pysyy... jostain syystä. Serkkuni, jota voisi jo kutsua alkkikseksi ei ole mikään mustalammas, häntä " ymmärretään" .



Kuulostaa varmaan tosi sekavalta ja hölmöltä, mutta näin raskaana ollessaan sitä ajattelee kaikkea tyhmää. Ja itse kun tyhmyyksissäni ajattelen mitä muut ajattelevat minusta. Mieli herkkänä =) ja tippa linssissä, mutta silti raskaudesta onnellinen!