Mitä Pelan kotikäynnillä tapahtuu?
Eli te joilla on kokemusta, kertokaa ihmeessä millainen tilaisuus se on. Katsooko esim. kaappeihin jne!! Ei mulla tietysti mitään salattavaa ole, mutta haluaisin tietää ko. tilanteen kokeneen näkökulmasta, miten kotia ja perhettä syynättiin ja mitä asioita erityisesti haluttiin tietää/tarkastettiin. Meillä kotikäynti ihan kohta käsillä. Pitääkö tehdä remontti ja suursiivous, miten te toimitte? Jos ei vaikka kotimme kelpaisikaan sellaisena kuin se on....vähän jännittää.
Kommentit (5)
Minuakin vähän jännittä kotikäynti. Meidän kotimme on niin kovin pieni. Asumme meille aikuisille mieluisan asuinpaikan vuoksi aika ahtaasti. Lapset, biolapsemme ja tuleva adolapsi joutuvat jakamaan huoneen. Lisäksi miehellä on runsaasti urheilukamaa kaapit pullollaan ja kissakin pyörii pölyttämässä huonekaluja.
Ihan heti ei varmaan ole mahdollisuuttakaan muuttaa, joten tässä ollaan eikä muuta voida. Ja muttaminen heti lapsen tulon jälkeen ei varmaan ole kovinkaan suositeltavaa. Josko silloin olisi sellainen tilanne, että olisimme löytäneet vähän väljemmät oltavat.
Mies stressaa ihan älyttömästi omaa tilannettaan. Hän on juuri valmistumassa eikä töistä ole tietoa. Meillä on kuitenkin kiire minun ikäni vuoksi. Huoks.
Meillä oli juuri muutama viikko sitten kotikäynti. Kyllähän sitä tuli puunattua paikat ja vielä puutarhakin laitettua kuntoon.
Me esittelimme kodin ja tulevan yläkerran joka on vielä rakennusvaiheessa. Kodinhoitohuoneeseen ja saunaan ei menty ja muutenkin kaikkiahuoneita katsottiin aika pintapuolisesti.Kaffit keitettin ja juteltiin meidän perheestä, lapsista ja adoptiosta yleensä. Meillä on aika pienet lapset niin heitä ei jututettu eriksensä.
Loppujen lopuksi kaikki meni ihan hienosti vaikka koira hyppi jo pihalla
sossutätiä vasten, nuorimmat lapset kiiparoivat koko ajan puolivalmiissa portaissa jotka olivat laitettu paikoilleen edellis päivänä.
Kukkapenkkien siistiminen ym pihan kauniiksi laitto oli turhaa sillä vettä satoi eikä sossutäti pihaa kiertänyt.
Meillä on tietty kokemusta vaan yhdestä Pelan sossusta ja yhdestä kotikäynnistä, mutta tämän kokemuksen perusteella voi sanoa, ettei kotikäyntiä kannata turhaa jännittää. Me oltiin vasta muutettu, koti vielä täysin sisustamatta ja osin kalustamattakin. Kierrettiin kaikki huoneet päällisin puolin ja sosiaalityöntekijä vain silmäili ympärilleen, muttei todellakaan katsonut kaappeihin. Sitten juteltiin kahvipöydässä. Sosiaalityöntekijä kyseli paljon myös alueesta, mm. että onko naapurustossa pieniä lapsia ja onko lähistöllä päiväkotia ja koulua. Kotikäynti oli neuvontakerroista kaikista rennoin.
Me olemme vasta aloittamassa adoptioprosessia mutta silti olen jo ehtinyt jännittää kotikäyntiä ;)
Meillä on mm. pinkit seinät, kirjahylly täynnä kauhua ja fantasiaa ja talossa touhuaa myös 2 kissaa ja iso koira, joten karvaakin löytyy. Tiedän ettei nämä seikat todellakaan vaikuta kykyymme olla hyviä vanhempia mutta kaikkea sitä tulee silti mietittyä XD
Oma kotikäyntini (Pela) sujui varsin leppoisasti. Kahviteltiin olohuoneessa ja keskusteltiin edellisestä kotitehtävästä. Aluksi esittelin kotini (minulla on uusi oma koti, joten esittelen sitä aina mielelläni!), siis ihan kierrätin sossutädin huoneissa ja sitten kahviteltiin ja juteltiin. Kaappeihin ei todellkaan katseltu! Kotikäynnin tarkoituksena lienee sossun tutustuminen tulevan lapsen kotiin ja asuinympäristöön, joten kotikäynti on mielestäni ihan tavallinen neuvontakerta, joka on toimiston sijaan hakijan/hakijoiden kotona. Ei siis tarvetta remonttiin!