vaihtoehtoja lääkkeelliselle kivunlievitykselle?

Eli toinen lapsemme syntyi syksyllä. Olin kyllä haaveillut " luomusynnytyksestä" , mutta silti menin avoimin mielin synnyttämään; ottaisin kipulääkettä tarpeen mukaan.



Lopulta kävi niin, että en ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua, josta yritin parhaani mukaan kieltäytyä, koska mulle siitä tulee vaan huono olo (mutta kätilön painostuksesta, suorastaan käskyttämisestä johtuen, jouduin sitä muutamat henkoset ottamaan).



Paras kivunlievitykseni oli, kun _ne oikeat_ superkipeet supistukset alkoi, mieheni kaulassa roikkuminen. Satuttiin vielä olemaan ulkona sillä hetkellä. Kun supistus alkoi, otin vain miehestä hali-otteen, laitoin silmät kiinni, yritin hengitellä rauhassa ja taisin jotain " aaaaaaa" -äänteitä päästellä tasaiseen. Myös itku tuli ja tärisin ihan h****tisti, mutta supistus ei tuntunut kuitenkaan ylitsepääsemättömän pahalta.

Sisälle, kun päästiin, menin suihkuun ja kestin sielläkin supistukset ihan suht hyvin, kun edelleen keskityin hengittämiseen, huutelin hiljakseen tuota " aaaaa" :ta ja suihkutin alavatsalle kuumaa (siis oikeasti KUUMAA) vettä. Sitten kyllä jo alkoi tuntumaan, että vauva tippuu kohta ulos ja menin paniikkiin, kutsuin kätilön ja pyysin spinaalin, jota en kuitenkaan ehtinyt saada, mutta jonka valmisteluista ja odottelusta johtuen minut " pakotettiin" sänkyyn viimeiseksi 20 minuutiksi. Sängyllä maatessa auttoi, kun mies painoi ristiselästä selkälihaksia niin kovaa kun vaan uskalsi, vei jotenki ajatusta pois siitä supistuksesta. Kätilö yritti kovasti ilokaasua tuputtaa ja tunki maskia naamalle. Jos se ei sullakaan ole aiemmin toiminu, pidä puolesi, ja kieltäydy siitä viimeiseen asti. Mulla meni loppuvaiheessa pasmat ihan sekasi, kun piti kätilölle jankuttaa, että en tosiaan sitä ilokaasua halua, enkä pystynyt enää rauhassa keskittymään niihin supistuksiin.



Esikoisen ponnistin aikoinaan maailmaan puoli-istuvassa asennossa sängyllä vartissa, joten kätilö tuumasi, että jos se asento oli ollut silloin ok, sitä voitaisiin kokeilla tässä tokassaki synnytyksessä. Tää kakkonen tulikin niin rytinällä, etten paljon ponnistusasentoa osannut enää miettiä ja ponnistin siis taas puoli-istuvassa asennossa, tällä kertaa meni 5 minuuttia ponnistukseen.



Aivan hirveen järkyttävän kipeetähän tuo teki, mutta koska synnytyksen kesto oli niin lyhyt (1h), niin kyllä sen yllättävän hyvin kesti ilman puudutteita/kipulääkkeitä. Erityisesti tuo miehen kaulassa roikkuminen ja raittiin ilman hengittäminen ulkona tuntui helpottavan supistuskipua suuresti.

Ensimmäinen synnytys kesti pidempään, lähes 14 h, ja sen aikana oli käytössä aqua-rakkulat (toimi itselläni loistavasti, joten suosittelen lämmöllä), vehnäpussi (mainio keksintö sekin!), vesi (suihku + tavallinen kylpyamme) sekä ilokaasu. Lisäksi käytin rentoutumiseen ääntä, kuten edellinenkin kirjoittaja. Siis hyrisin matalasti " aaaaa" tai vain hiljaa hyräilin monotonisesti. Tämä auttoi rentoutumaan avaavien supistusten aikaan. Olin myös mahdollisimman paljon pystyasennossa ja yritin liikkua.

Toinen synnytys kesti viitisen tuntia ja meni läpi täysin luomusti. Olin avautumisvaiheessa jatkuvasti pystyasennossa ja liikkeellä, lisäksi vietin tunnin altaassa ja olisin mielelläni synnyttänytkin siellä, mutta se ei ollut mahdollista. Hengitin ja hyräilin kroppani mahdollisimman rennoksi supistusten aikaan ja etenkin niiden jälkeen eli jälleen hyrisin " aaaa" tai " mmmmm" -ääntä sekä hengitin syvään nenän kautta ja puhalsin pitkään, keuhkot tyhjiksi suun kautta.

Kummassakaan synnytyksessä en varsinaisesti kokenut kipua.



Eli kahden synnytyksen kokemuksella voin suositella olemaan mahdollisuuksien mukaan pystyssä, liikkeellä ja käyttämään ääntä avuksi rentoutumisessa.

" Synnytä rentoutuneena" -cd on ihan hyvä levy, jonka avulla voi harjoitella rentoutumista mielikuvia apuna käyttäen.

Veden voima on uskomaton, suihku tai amme ovat suureksi avuksi kivun hallinnassa ja rentoutumisessa.

Aqua-rakkuloiden laitto ei toki ole ehkä se mukavin kokemus, mutta itse sain niistä todellakin avun. Rakkulat laitetaan ihon alle joko alavatsalle tai alaselkään taikka molempiin, kuten minulle.

Akupisteiden painanta saattaa tuoda avun kivunhallintaan ja nopeuttaa avautumisvaihetta, joten jos aikaa LA:an on vielä sen verran, että ehdit käydä akupunktiohoitajalla, suosittelen sitäkin.

...että 1. synnytyksessä ponnistin lopulta puoli-istuvassa asennossa, koska ponnistusvaihe pitkittyi (aktiivinen ponnistusvaihe kesti 1,5 h). Sitä ennen sain kokeilla suunnilleen kaikki mahdolliset asennot, mm. kontallaan ponnistamisen ja jakkaran, joskaan esim. jakkara ei tuntunut lainkaan hyvältä.

Toisessa synnytyksessä ponnistin seisaallaan ja nyt itse kokeneena tiedän, että lapsen voi tosiaan saada maailmaan vain neljällä työnnöllä :)

Eka oli rauhallinen, tasaisesti etenevä synnytys ja siinä pärjäilin liikkumalla. Keikkumalla ja käpyttelemällä, mikä milloinkin supistuksen aikaan tuntui hyvältä. Lopussa käytin hiukan ääntä apuna. Ponnistin jakkaralla. Kakkonen oli räjähtävän nopea synnytys ja olin tosi kipeä kun supistukset olivat niin rajuja. Käytin ääntä reippaasti AAAAAaaa supistuksen aikana ja se helpotti tosi paljon. Tässäkin liikkuminen ja etukumara asento nojaillen johonkin oli hyvä. Ponnistin seisten nojaten käsillä sänkyyn.



Molemmissa synnytyksissäni pystyasento ja liikkuminen ovat olleet parhaita asentoja. Ekassa eivät ehtineet ottaa käyrää kun olin jo 10cm auki sairaalaan tullessani(odotin niitä kamalia tuskia), tokassa käyrän otto oli juuri pahin vaihe. Kannattaa kokeilla mikä asento itsestä tuntuu hyvältä ja kuunnella omaa kehoa. Liike ja pystyasento auttavat vauvaakin laskeutumaan joten sikäli sehän on ihan loogista. Tärkeintä on pysyä suht rentona ja olla välittämättä muista(" mitähän ne nyt ajattelee kun mä tällasta ääntä pidän tai tällasessa asennossa konttaan" ), minä olen ollut aika lailla omissa maailmoissani ja keskittynyt supistuksiin. Olisin toivonut molemmissa pääseväni ammeeseen, ehkä sitten kolmatta synnyttäessäni...



Mun mielestä supistuskipuihin voi suhtautua niin, että " jes, nyt se vauva syntyy, tämä kuuluu asiaan" , vaikka tekeekin tosi kipeää. Sitten jos ajattelet että " kamalaa, sattuu, en kestä jne." niin sitten varmasti tarvitsetkin lääkkeellisiä lievityksiä. Tämä nyt vähän kärjistäen siis, mutta mun mielestä se valmistautumalla synnytykseen tuolla pääkopassa ja lukemalla asiasta tehdään jo paljon hyvää synnytyksen eteen.

okkete:

Kovasti yritän tässä tulevassa synnytyksessä pärjätä ilman puudutuksia ja ilokaasua. Tosin ilokaasusta en ole kokenut saavani mitään apua ennenkään. Sairaalassa, johon menen synnyttämään tuskin pääsee altaaseen joten kaikki muut helpottavat keinot kiinnostavat. Kuinka olette itse pärjänneet ilman kivunlievitystä? Entä minkä asennon olette kokeneet parhaaksi synnytyksessä?

Ensimmäisessä kokeilen myös ilokaasua, en osannut ottaa sitä eikä siten varmaan mitään vaikutustakaan joten viskasin naamarin pois. Ensimmäinen meni jyväpussin ja lämpimän suihkun avulla kotosalla + lantion pyörittelyä pöytää vasten se auttoi. Sitten sairaalassa pääsin ammeeseen ja siellä kävin myös lämpimässä suihkussa ja kävely auttoi eli se kun ei pysynyt paikoillaan ja jyväpussi oli siellä kans koko ajan alaselän päällä. Ponnistusasento puolimakaava. Ei hyvä kesti ikuisuuden heti kun minut pakotettiin paikoilleen :// Kesto noin 12h ja sairaalassa siitä 6h, ponnistusvaihe 37min. Poika 53, 4330g pää 36 39+5

Toisella kerralla kävin vyöhiksessä ennen synnytystä joka varmasti rentoutti paikkoja ja siten synnytys oli vähän salakavala. Kotona olin siihen asti kun alkoi tuntumaan aika kipeiltä supparit ihan jyväpussin voimalla. Sairaalaan mennessä olin jo 8cm auki joten sielläkin vain jyväpussi oli apuna ja tietysti koko ajan nuo heijaukset ja yleisesti liikkuminen sekä hengittely auttaa. Ponnistusasento kontilleen. Loistava! Olen vähän pitkä jakkaralle joten tuo oli toiseksi paras vaihtoehto. Vauva kuin soljui itsestään ulos! Kesto laskettiin noin 5½ tuntia joista 1½tuntia sairaalassa, ponnistusvaihe 6min. Tyttö 50. 4010 pää 34 40+0

Nyt kolmas tulossa viikkoja 39 tasan kasassa ja tänään on jälleen vyöhyketerapia. Tarkoituksena tuo samaista jyväpussia käyttää sekä lämmintä suihkua ja jooga asentoja pari olen nyt oppinut sekä homeopaattisia on mukana jotka toivon mukaan auttavat ainakin kipuun. Ponnistusta kokeilen ehdottomasti taas kontillani ellei siellä satu joten erikoiskorkeeta jakkaraa olemaan ylipitkille ;)

RuuteliTuuteli 39+0 ja ihan kypsänä lähinnä vain sen takia että nämä kaksi vanhempaa yrittää saada hermot riekaleiksi kun huomaavat ettei äiti pysy enää perässä :////////

Meidän molemmat lapset on syntyneet luomuna, vaikka ekassa synnytyssuunnitelmassa toivoinkin lääkkeellisiä kivunlievityksiä, koska pelkäsin niin paljon. Käytännössä kaikki tapahtuikin niin erilailla kuin suunnitelmissa. Eka synnytys kesti 6h josta ehdimme olla sairaalassa noin tunnin. Kotona kivunlievityksenä oli lämmin suihku ja lämmin jyväpussi. Sairaalaan mennessä olin todella kipeä ja valmis ottamaan mitä tahansa kivunlievitystä, mutta se ei ollut enää mahdollista kun kohdun suu oli jo 9cm auki. Pari kertaa hönkäisin ilokaasua, mutta se sekoitti niin pahasti päätä että en voinut sitä ottaa. En osannut olla mitenkään rentona vaan jännitin ja itkin, mikä ei varmasti edistänyt synnytystä lainkaan. No lapsi syntyi jakkaralla ponnistaen lyhyen ponnistuksen jälkeen. Itse olin synnytyksen jälkeen täysin vuodelevossa seuraavaan päivään, kun olin niin heikossa kunnossa että taju meni jo sängyssä maatessakin, vaikka verenhukka ei ollut suuren suuri.



Toiseen synnytyssuunnitelmaan kirjattiin että ei epiduraalia ainakaan. Muuten menin avoimin mielin ottamaan vastaan mitä tuleman pitää. Synnytyksen kesto oli 2h ja lähdimme heti ekoista supistuksista sairaalaan. Siellä pääsin ammeeseen ja olinkin vedessä niin kauan kuin vauva sitten syntyi. Koin veden rauhoittavana elementtinä mikä varmasti oli omiaan lievittämään kipua ja edistämään synnytystä. Olisi ollut myös mahdollista synnyttää veteen, mutta halusin ponnistaa jakkaralla niinkuin ekallakin kerralla ja niinpä lapsi syntyi minuutin ponnistuksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen olin elämäni kunnossa ja kävelin omin jaloin suihkuun ja pystyin hoitamaan lasta heti. Tästä synnytyksestä jäi tosi hyvät fiilikset.



Nyt kolmannella kerralla toivoisin myös luomusynnytystä jos vaan synnytys edistyy nopeasti. Myös ammetta toivoisin, mutta sairaala on tällä kerralla eri, joten en tiedä miten täällä suhtaudutaan luomusynnytyksiin yleensä. Myös jakkaraponnistus olisi toiveissa.



Kauhukuvani liittyy erilaisiin toimenpiteisiin (lievää sairaalakammoa) joten toivon että saisin liikkua ja olla mahdollisimman vapaasti eikä minua ainakaan missään vaiheessa kahlittaisi sänkyyn... No aika näyttää miten tästäkin selvitään.

ei kai ketään sidota synnytyksessä sänkyyn, minkään toimenpiteen ajaksi? Mun kaveri laittoi kanssa synnytyssuunnitelmaansa toiveen, että äitiä ei sidottaisi mihinkään kiinni, mutta ei kai niin tehdä missään?



ällöttää ajatuskin.



t: kalliope rv 29+2

Sitomista ts. seurantalaitteet tai epiduraali " sitoo" äidin sänkyyn koska piuhojen kanssa on vaikea liikkua? Näin minä epäilen.

Kylmä-pakkaukset olivat minulle hyvä apu. Onneksi olinkin ajatellut tarvitsevani niitä ja mies otti niitä sairaalaankin mukaan. Ne auttoi ikään kuin siirtämään kipua, ikäänkuin supistus jäi taka-alalle, kun lätkäsin iholle jääkylmän palikan. Synnytyksen edetessä vaihtelin kylmän paikkaa alaselästä vatsan sivuille. Lisäksi olin kuumassa ammeessa tunnin ja aina supistuksen tullessa nousin seisomaan ja laitoin kylmää. Väliaikoina lämmin allas tuntui rentouttavan (sama asia varmaan lämmin suihku ja kääntää vaikka supparin tullessa jääkylmälle=).

Itse otin lisäksi paracervikaalin, joka vei kivun suurimmilta osin kuudesta kymmeneen senttimetriin, joten sain hyvin levätä ennen ponnistusta. Ponnistusvaiheeseen tuskin auttaa muu kuin kunnon puudute viemään vauvan pään aiheuttaman venytyskivun pois...

kuulemma vain sektiossa jalat sidotaan kiinni, ettei äiti putoa pöydältä.

Hei,

Minun kolmas synnytykseni oli ns. luomusynnytys, eli ei lääkkeitä. Se ei ollut mitenkään suunniteltua, niin vain kävi. Neuvokas kätilö pani minut heti sairaalaan saavuttuani jumppapallolle istumaan ja siinä oli itse asiassa tosi mukava olla - jos nyt synnytyksestä voi käyttää sanaa " mukava" ... Tarkoitan, että pallon päällä sai sellaisen asennon , että oli suht koht siedettävä olo. Loppuvaiheessa ei kyllä ollut enää ihan siedettävää, mutta sitten vauva aika pian jo syntyikin ja hups vain olin synnyttänyt ilman lääkkeitä.

Kävin myös kätilön kehotuksesta pitkässä lämpimässä suihkussa, itse en laskenut sitä kivunlievitykseksi, mutta myöhemmin huomasin hänen kirjoittaneen papereihini kohtaan " kivunlievitys" : " pallo & suihku."

Minulle paras synnytysasento on ollut jakkara - tai siis muita en ole kokeillut! Mutta kolme lasta olen synnyttänyt jakkaralla ja se on tuntunut jotenkin luontevalta. Korkealla sängyllä mulle tuli jotenkin tunne, että olen liian " esillä" . Jakkara on ehkä kätilölle hankalampi, kun hänen pitää kyyristellä, mutta synnyttäjänä taas koin, että lattiasta oli helpompi ottaa jaloilla tukea kuin patjasta ja mieskin mahtui mukavasti taakse kannustamaan ja tukemaan.

Nämä on tietysti yksilöllisiä juttuja, mutta itse vannoisin tästedes ainakin tuon pallon nimeen. Se asento, jonka siinä istuessa saa, vain tuntuu tosi hyvältä. Ilokaasu ei ole koskaan minulle sopinut, epiduraalin sain kerran, mutta silloinkin vauva syntyi niin pian, ettei se oikein ehtinyt hyödyttää, haitata vain ponnistusvaiheessa.

Luomusynnytykseni jälkeen mielestäni myös toivuin nopeimmin. Jälkeisvaihe oli ehkä hitusen aikaisempaa kivuliaampi, minkä kätilöt selittivät sillä, että kehossa ei ollut mitään puudutusaineita niin kuin lääkkeellisen synnytyksen jäljiltä usein on. Toisaalta eipä se siinä vauvaeuforiassa niin haitannut.

Onnea matkaan!

Siis se asento ison jumppapallon päällä istuen; täsmentäisin vielä siltä varalta että väline ei ole sinulle tuttu (itse en ollut koskaan käyttänyt jumppapalloja ennen kuin menin synnyttämään!). Tämä oli Kättärillä mutta varmaan palloja on muuallakin. Kätilö sitä ehdotti, itse en olisi osannut pyytää.

Istuin ison pallon päällä sängyn vieressä, jotta saatoin nojata ylävartaloa eteenpäin sängyn laidan päälle, jos tarpeen. Olin siis istuvassa asennossa (pystyasennossa, mikä käsittääkseni jo sinänsä edistää synnytyksen kulkua), leveä istuma-asento pallon päällä, pää kyynärpäiden varassa sängyllä. Ja supistuksen tullessa pallolla pystyi " keinuttamaan" itseään ja se auttoi, lisäksi tuossa asennossa miehen oli hyvä hieroa selkää (tosin loppuvaiheessa en kaivannut enää mitään kosketusta).

Sitten, kun vauva alkoi toden teolla syntyä, olin kontallani sängyllä sen aikaa kun kätilö haki jakkaran, ja sitten ei kun ponnistamaan. Hm, taitaa nyt koko homma kuulostaa paljon helpommalta kuin oli :-)

Itse tarkoitin kyllä kuvainnollisesti tuota sänkyyn kahlitsemista :) eli en haluaisi joutua piuhojen takia olemaan pitkään paikallaan, en ainakaan sängyssä maaten vaan liikkua vapaasti.



Tokihan sitä oikeastikin voidaan sitoa esim. jalat kiinni jos on kaksossynnytys tai joku muu vaikeampi tilanne.

Paljon kokeilemisen arvoisia vinkkejä, saa nähdä miten tositoimissa käy. :) Ensimmäisessä raskaudessa minulle tehtiin kiireellinen sektio raskausmyrkytyksen takia. Toisessa raskaudessa kipeitä supistuksia kesti kaksi päivää ennen kuin alkoi mitään tapahtua. Silloin laitettiin epiduraali että sain vähän nukkua ja kerätä voimia. Epiduraalin vaikutus ehti lakata ennen ponnistusvaihetta, eli tuo loppu meni " luomuna" . Ihan hyvä mieli siitä jäi, ei ollut miten liian tuskallista. Sitä en tiedä että olisinko muuten kestänyt supistuksia niin kauan ilman puudutusta... Mutta eiköhän luulisi tuon avautumisenkin jo vähän nopeammin tapahtuvan... :)