Kokemuksia synnytyksen jälkeisestä pissaamisongelmasta:

Synnytyksestä on kulunut jo reilu kuukausi ja yhä vieläkään ei ole sanottavaa edistystä tapahtunut. Toki sen verran että pissaa tulee lähes joka kerrallla mutta ei isoja määriä, ehkä 1/2 dl kerrallaan ja loput cystofixin kautta.



Tuntuu, ettei tätä kyllä enää kauaa jaksa, kun herää 3 tunnin välein + tietysti vauvan herätyksen lisäksi.



Onkohan se varmaa, että tästä edes toipuu... Aika tuntuu loputtoman pitkältä ja lääkärit eivät tiedä asiasta mitää. Nyyh............





Epätoivoinen Aia

Minä kun luulin kokeneeni jotain kauheaa, kun umpparileikkauksen jälkeen rakosta katetroitiin 0,9 l. Mutta nyt kyllä luettuani teidän juttunne, en voi muuta kuin sanoa että jestas.



Minulla on taipumusta pissaamisvaikeuksiin, olen ollut parissa leikkauksessa ja aina on ollut vaikeaa aluksi, mutta tähän asti olen selvinnyt yhdellä tai kahdella katetroinnilla.



En ole vielä synnyttänyt, esikoista odotellaan, mutta olipa hyödyllistä lukea tämä ketju. Osaan sairaalassa etukäteen kertoa että tämä taipumus on ja toivon mukaan pahempi umpi pystytään estämään.



Jaksamista teille jotka ongelman kanssa edelleen kamppailevat.

Jaksamista vaan - ihan varmasti toivut vielä! Itsekin koin äärettömän raskaana heräilyn öisin kunnes lääkäri (kysyessäni asiasta) sanoi, ettei öisin tarvitse varta vasten asian takia herätä. Yritin ajoittaa tyhjentämisen imettämisen yhteyteen - tosin välillä oli riskinä nukahtaa syöttäessä. Ja jos sinulla on se pussi, voisikohan sitä käyttää öisin, jotta jaksaminen helpottuisi.



Jos synnärillä ei asiasta tiedetä, voisit kysellä joltain urologilta virtsaummesta. Alueelliset erot Suomessa ovat varmasti hurjia. Meillä pääkaupunkiseudulla Jorvissa oli onneksi muitakin, jotka potivat samaa vaivaa samaan aikaan (kuulin lääkäriltä asiasta). Lääkärit pitivät ilmiön tiimoilta ihan kokouksiakin - virtsaummet ovat lisääntyneet jostain kumman syystä.

Ymmärrän hyvin miltä tuntuu! Mutta huomaatkos, edistystä on tapahtunut! Nythän pissaa tulee joka kerta, hyvä juttu. Kun minulla oli mennyt kuukausi synnytyksestä, olin siinä vaiheessa, että vasta aloittelin virtsaamisen harjoittelua. Näköjään paraneminen vie tietyn ajan, eikä sitä oikein voi nopeuttaa.



Asutko HUS:n alueella? HYKS:n urologian poliklinikalla on asiantuntemusta ja ainakin muutama vuosi sitten siellä työskenteli empaattisia, aivan mahtavia tyyppejä uroterapeutteina. Olin siellä seurannassa, ja jos oli ongelmia, niin aina sai soittaa, ja jo puhelimessa sain konkreettisia neuvoja ja kannustusta. Jos et ole jo siellä (tai vastaavassa paikassa) hoidossa, niin ehdotan, että vaadit heti lähetteen sinne tai vastaavanlaiselle uropolille. Sieltä saat tietoa ja tukea. Synnärillä eivät tiedä tarpeeksi.



Toinen tärkeä juttu on, että huolehdit sekä henkisestä että fyysisestä jaksamisestasi. Saatko apua mieheltäsi, vanhemmiltasi jne? Entä onko sinulla joku, jolle voit puhua tästä? Jos ei, niin neuvolan kautta pitäisi järjestyä psykologi, jolle voi puhua. Elät tosi raskasta aikaa, paljon raskaampaa kuin " normaalisynnyttäjät" . Urheusäitihalit sinulle.



Minusta vaikuttaa kyllä siltä, että olet hyvää vauhtia toipumassa. Toivotan sinulle ihanaa kevättä. Olet mielessäni.

Ehkä minun tosiaan pitäisi saada lähete jonnekin urologille.. Taidan huomenna soittaa synnärille ja yrittää saada lääkäriä puhelimeen (joka tosin on lähes mahdotonta)



Kiitos teille että tsemppaatte ja kannustatte. Tuntuu muuten niin tuskaiselta kun ei ole vertaistukea omassa lähipiirissä (onneksi).



Aia ja vauva jo yli 1kk

nostan tämän lohduksi muille vastaavan kokeneille



Aia ja yhä ongelmia, mutta pissa sentään kulkee

vaivasi kuullostaa niin tutulta. Minulla on ollut sama ongelma molemmissa synnytyksissäni (-01, -04). Minä olenkin yksi niistä, joiden kanssa Hellulapset silloin vaihtoi ajatuksia. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen tilanne raukesi jo sairaalassa, mutta toisen jälkeen tilanne oli vaikeampi, pissaa ei tullut yhtään. Minä en halunnut kystofixia, vaan kertakatetroin mielummin. Kävin seurannassa nkl:lla ja sain lopettaa katetroinnin, kun jäännösvirtsa oli n. 100 ml. Pissaaminen ei kuitenkaan ollut mitään helppoa, ja vain ja ainoastaan se onnistui käsisuihkun avulla. Yli puoli vuotta sinnittelin, kunnes hakeuduin urologin vast.otolle, joka suositteli heti kertakatetrointia, jos tarve. Kävin kystoscopiassa ja urodynaamisissa tutkimuksissa ja tod. atoninen rakko, jonka syynä kenties ylivenyttyminen. Söin erinäisiä lääkkeitä, joita käytetään eturauhasvaivoihin, ilman mitään suurempia vaikutuksia. Edelleenkin minulla vaikeuksia, joiden kanssa olen oppinut elämään. katetrit on kaapissa, jos paha paikka tulee, onneksi ei olet tarvinnut.

Alkoholin käyttöä varon, muutama lasi viiniä, niin virtsaus on tosi vaikeaa.

Toivon sydämmeni pohjasta, että tilanteesi helpottuu.

Cystofix asennettiin n. 1,5 viikon kuluttua synnytyksestä. Pussia käytin sen jälkeen kaksi viikkoa. Sinä aikana venähtäneen rakon annettiin levätä. Pissaamisharjoitukset aloitettiin siis noin 3,5 viikon kuluttua synnytyksestä, ja silloinkin pidin öisin pussia aluksi. Pissaaminen onnistui harjoittelun alusta asti yllättävän hyvin ja tunsin pissahädän melko luotettavasti. Kuitenkin, jos rakko oli kovin täysi, niin jäännösvirtsaa jäi enemmän. (Terveellä ihmisellä 500 ml aiheuttaa kovan hädän. Huomasin, että harjoittelun alussa rakko jaksoi tyhjentää 200-300 ml, mutta jos meni sen yli, niin jäännöstä jäi. Eli kävin alussa melko tiheään vessassa.)



Ehkä sinulla aloitettiin pissaamisharjoittelu liian aikaisin? Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä sinua hoitavaan tahoon, niin saadaan sinut nopeammin kuntoon. Vaadi hyvää hoitoa!



Pidän sinulle peukkuja!

Taas joudun jatkamaan omaa viestiäni...



Rupesin oikein muistelemaan, miten harjoittelu alussa sujui. Pissaa tuli itsestään jokaisella kerralla. Aamulla jäännöstä jäi enemmän, iltaa kohden tyhjeni paremmin.



Kannattaa mitata aina määrät ja pitää päiväkirjaa, niin huomaa kehityksen.



Aluksi residuat eli jäännökset olivat 50-100 ml luokkaa, joskus enemmänkin.



Kävin vessassa kolmen tunnin välein. Öisinkin, koska imetin. Jos vessassakäyntiväli oli pitempi, rakko täyttyi jopa 600 ml ja sain vain puolet itse ulos... Sellaista sattui pari kertaa, mutta opin olemaan varovainen.



Sen jälkeenkin kun paranin, jouduin (joudun jossain määrin vieläkin) olemaan tarkkana, että muistan käydä tarpeeksi aikaisin hädällä.

Joudun kirjoittelemaan pätkissä...



Harjoittelua kesti kolme ja puoli viikkoa, ja cystofix voitiin poistaa, kun synnytyksestä oli kulunut seitsemän viikkoa. Lääkäri olisi poistanut jo vähän aiemmin, mutta halusin varmistua, että pärjään.



Sinä saatat parantua nopeamminkin. Onnea matkaan!

Heippa!



Minulla oli sama vaiva 2.5 vuotta sitten alatiesynnytyksen jälkeen. Ekan synnytyksen - joka oli sektio - jälkeen ei pissa tullut muutamaan päivään.



Virtsaummesta toipumiseen minulla meni 6 viikkoa. Muistan itsekin olleeni niiiiin epätoivoinen, että loppuuko tämä ikinä! Se oli ihan hirvää silloin, mutta nyt jälkikäteen tuntuu lyhyeltä ajalta.



Katetroin itse kolme viikkoa toipumisen toivossa. Kun mies lähti isyyslomalta töihin (ja oli isompikin lapsi vauvan lisäksi kaitsettavana) halusin cystofixin. Minulla ei siis tullut ensinkään pissaa itse yrittämällä noin viiteen viikkoon - sitten kun aloin tuntea pissahätää, toivuinkin tosi nopeasti.



Joten tosiaan kuten joku aiemminkin totesi - koita pitää mieli vain korkealla! Kyllä se siitä jossain vaiheessa loppuu, toisilla ennemmin ja toisilla myöhemmin.



Pahinta oli, kun sairaalassa ei asiasta osattu oikein kertoa mielestäni tarpeeksi. Löysinkin tuolloin vain tältä palstalta tukea - se oli mahtavaa. Hiekkiksellä ei oikein viitsinyt alkaa aiheesta muiden äitien kanssa haastelemaan.



Olihan se sellaista virtsamäärien mittailua ym. rasittavaa. Minulle annettiin ohjeeksi, ettei cystofixissa tarvitse pitää pussia. Tärkeintä oli, ettei virtsamäärä rakossa ylitä jotain tiettyä määrää, jota en enää muista. Tyhjesin sen siis pönttöön suoraan noin neljän tunnin välein.



Minä en pitänyt cystofixista, mutta katetrointi olisi ollut kyllä pidemmän päälle hankalaa ja epäkäytännöllistä. Ja kun ei ihan tarkkaan tiennyt, milloin vaiva ylipäänsä loppuu.



Mielestäni toivuin kyllä kokonaan virtsaummesta tuon 6 viikon jälkeen. Tosin henkisesti tuntuisi raskaalta edes ajatella uutta synnytystä, kun tuo taipumus virtsaumpeen kaiketi säilyy. Onneksi meidän toivomamme lapsiluku on jo täynnä. Ja jos joutuisin johonkin alavatsan leikkaukseen, pitäisi tuosta taipumuksesta informoida sairaalaa.



Miten olet nyt voinut?

Vieläkään ei minulla ole tapahtunut mitään edistystä. Toisinaan tulee hiukan pissaa (siis liru, ei varmaankaan edes mitattavia määriä) ja muuten tyhjennän cystofixin kautta.



Kuulostaa ihanalta että sinäkin olet toipunut täysin vaikka aluksi pissaa ei tullutkaan noin moneen viikkoon. Mä oon jotenkin ihan epätoivoinen ja tuntuu niin turhauttavalta pissata kun sitä ei tule tai vaihtoehtoisesti tulee liru maksimissaan päivän 8 pissakerrasta ihan muutamassa.



Voinen siis luottaa siihen, että tästä toipuu, mutta ei kyllä siltä tunnu. Luulen että lapsiluku mullakin on nyt tässä, tätä kokemusta en todellakaan halua toiste. Vaikka lisälapset oli aiemmin haaveissa.



Tää on myös mun toinen lapsi ja eka syntyi leikkauksella.



Aia

kyllä sinä tosiaan aivan varmasti toivut! Muistan aivan selvästi, että pissaa ei tullut YHTÄÄN moniin viikkoihin. Jossain vaiheessa en joka kerta edes yrittänyt pissata, kun tiesin ettei sieltä mitään tule. Toki sitä pitää pääpiirteissään yrittää, jotta saisi jossain vaiheessa tuntuman rakkoon.



Muistan pari kertaa luulleeni, että nyt alkaa tuntua pissahätä ja odotin innolla nopeaa toipumista. Eipä se tilanne kuitenkaan mihinkään edennyt ja mieli oli maassa. Sitten tosiaan lopussa toivuinkin nopsaan. Se auttoi henkisesti, etten lopulta viitsinyt rapotoida läheisille miten homma etenee ja kielsin itse asiassa siitä kyselemästä. Tuntui kuin olisin saanut paineita muiden huolista. Niin ja välillä en ollut tarkkana pissaamisen yrittämisestä tai määrien mittailusta. Kunhan virtsaa ei päässyt kertymään rakkoon liikaa.



Silloin 2.5 vuotta sitten kun täällä kyselin muita vastaavassa tilanteessa olevia, olivat naisten toipumisajat erilaisia. Muutamilla oli tätä samaa luokkaa kuin minulla, jollain oli kestänyt vain viikon pari. Sitten taisi olla joku, jolla oli kestänyt vähän kauemmin - luokkaa muutamia kuukausia.



Itse ajattelisin, jos joskus jostain syystä odottaisinkin vauvaa, pitäisin suurta melua JATKUVASTA ja TIIVIISTÄ synnytyksen aikaisesta katetroinnista. Jos rakko ei pääsisi venymään, ei käsittääkseni yhtä suurta riskiä uusiutumiseen olisi. Joten vaikka sinustakin varmasti tuntuu superankealta nyt, ei tuota suuremmasta lapsiluvusta haaveilua tarvitse unohtaa.



Voimia ja koita nauttia vauvasta!

Synnytin 3. lapseni 2002, rakkoni ylivenyttyi 2,9 litraiseksi, koska ei katetroitu riittävään tiheään. Täydellinen virtsaumpi kesti 6 vko:a, jonka ajan minulla oli cystofix, jota pidin välillä 2 vko:a auki, jolloin pissaa valui reiteen kiinnitettyyn pussiin jatkuvasti, sitten koulutin rakkoani avaamalla cystofixin muutaman tunnin välein. Aika tuntui loputtoman pitkältä...kyllä jäi traumoja...



Jouduin 5 vko:n päästä synnytyksestä uudelleen sairaalaan pahan vti:n takia, jolloin cystofix ei meinannut irrota ja se vetäistiin väkisin irti. Opettelin katetroimaan itse, koska tulehduksen oli aiheuttanut cystofixin ballongiin kertynyt kalkki ja urologi piti katetrointia pienempänä riskinä. Katetrointi kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa oli haasteellista ja onneksi virtsaaminen alkoi vihdoin onnistua. Cystofixin aikana en saanut virtsattua pisaraakaan, katetroinnin aloitettuani alkoi homma edistyä.



Virtsaumpi uusiutui 2003 saadessani keskenmenon. Kaavinnan ja nukutuksen jälkeen virtsaumpi kesti muutaman päivän ja jouduin katetroimaan jälleen, muutaman vko:n sisällä palauduin osittain, mutta katetroin vielä residuaaleja iltaisin kuukausia.



Rakko on jäänyt pysyvästi huonosti supistuvaksi ns. atoniseksi rakoksi. Minulla epäiltiin vuosia ms-tautia tämän oireen vuoksi, mitä ei onneksi ole todettu, magneettikuvaus ja sy-punktio on ok!



Luulin olevani harvinainen poikkeus, mutta teitä on näinkin paljon!!! Synnytyssairaalassa kaikki hoitajat ja lääkärit olivat vain ihmeissään tilanteestani, kukaan ei ollut tavannut vastaavaa...



Jaksamista sinulle! Meillä on lapsiluku täynnä, haluaisin vauvan oikein mielelläni, mutta en jaksa enää vastaavaa rumbaa uudelleen. Neurologi sekä gynekologi kertoivat, että vastaavaan on varauduttava jos synnytän vielä. Raskauden aikana olisi seuranta äpkl:lla. Vaan en taida enää uskaltaa... Ymmärrän sinua hyvin...

Peppi74, kerroit, että seuraavassa raskaudessa olisi seuranta äitipolilla raskauden aikana.



Olisiko siis todennäköistä, että rakko oireilisi jo raskauden aikana?



Entä johtuikohan keskenmenon yhteydessä tullut pissavaivasi nukutuksesta vai kaavinnasta (vai molemmista)?



Haaveissa olisi vielä kolmas lapsi...

ainaelina:

Peppi74, kerroit, että seuraavassa raskaudessa olisi seuranta äitipolilla raskauden aikana.

****Näin sovimme synnytyksen jälkeen järjestetyssä keskustelussa, jonka halusin, koska todettiin vaivan johtuvan ainakin osittain hoitovirheestä, kun rakkooni pääsi kertymään melkein kolme litraa virtsaa.

Olisiko siis todennäköistä, että rakko oireilisi jo raskauden aikana?

****Näin lääkärit epäilivät. Loppuraskaudessa saattaisin kuulemma joutua katetroimaan jälleen... Raskauden aikana jää vielä helpommin residuaalivirtsaa, joka taas altistaa vti:lle, joka taas ennenaikaiselle synnytykselle.

Entä johtuikohan keskenmenon yhteydessä tullut pissavaivasi nukutuksesta vai kaavinnasta (vai molemmista)?

****Ilmeisesti nukutuksesta. Neurologini kertoi, että minun tulee loppuelämäni ajan varautua virtsaamisongelmiin nukutuksen tai epiduraalipuudutuksen jälkeen.

Haaveissa olisi vielä kolmas lapsi...

****Niinpä, haaveissa olisi neljäs lapsi ilman näitä ongelmia. Vaihtoehtona olisi tietysti saada seuraava lapsi vasta sitten, kun muut ovat isompia, jotta virtsaamisvaivojen kanssa katetrointeineen ehtii puljata rauhassa.

Toisaalta sama tilanne saattaa olla edessä, jos joudun jostakin muusta syystä nukutukseen tai puudutukseen. Varautuminen vastaaviin ongelmiin on varmasti viisasta, jos lisää synnytyksiä tulee.

Eniten minua hirvittää, jos rakkoni ei enää jaksaisikaan palautua ja joutuisin katetroimaan loppuikäni. Sitä riskiä en uskalla ottaa.

Mulla on ollut sama ongelma pariin kertaan. Ensimmäinen puolisentoista vuotta sitten, kun vatsa aukaistiin leikkauksessa ja toisen kerran nyt pari kuukautta sitten synnytyksen jälkeen. Kummallakin kerralla jouduttiin muutaman kerran katetroimaan. Mutta sitten on pissa lähtenyt kulkemaan, ainakin mulla on molemmilla kerroilla auttanut se, että olen suihkuttanut alapäätä lämpimällä vedellä ja se on jotenkin rentouttanut ja auttanut siinä, että pissa on alkanut tulla. Muuta en osaa oikein neuvoksi antaa. Mutta jos vaiva jatkuu ja synnytyksestä tosiaan jo viikko, niin kannattaa kysyä ammattilaisten neuvoa. Kertakatetrointi onnistuu kyllä varmasti sinulta itseltäkin, mutta toivois kyllä, että pissa tulisi itsestään...

Jaksuja sulle!

Mulle laitettiin semmonen avanne tohon masuun ja siitä sitten otetaan pissat pois kun alakautta en pysty =( Tuntuu vaan toivottomalta tää tilanne kun on muutenkin alapää kipeä.



A

Mulla on ollut molempien synnytysten jälkeen sama ongelma, pissaa ei tule millään, vaikka synnytykset ovat olleet luomuja, eli en ole saanut epiduraalia tai mitäkään muutakaan puudutetta.



Ekan synnytyksen jälkeen kätilöt eivät ymmärtäneet ottaa vaivaani vakavasti ja lopulta rakosta katetroitiin yli 2 litraa. Tämän jälkeen kertakatetrointia jatkettiin viikon ajan aina neljän tunnin välein, jotta rakko vähitellen palautui normaaliin kokoonsa ja signaalit alkoivat löytyä. Mutta sain tietenkin vielä järkyn virtsatieinfektion heti kotiutumisiltana - mitä muuta saattoi odottaa, kun itse itseään katetroi pienen käsipeilin avulla ja vielä juuri synnyttäneenä.:(



Toisessa synnytyksessä hommaan varauduttiin paremmin, mutta silti muutama tunti synnytyksestä katetroitiin yli 1,5 litraa, sen verran, että ei yksi alusastiallinen riittänyt. Onneksi tällä kertaa kätilöt uskoivat kun sanoin, että nyt pitää katetroida, eivätkä sanoneet " kyllä se siitä" ja käskeneet odotella. Sain sitten tällä toisella kerralla heti hyvät lääkkeet, ja sen jälkeen pissaaminen alkoikin melko pian sujua normaalista ja ekan kerran kaltaiselta katetrointirumbalta onneksi vältyttiin.

Tsemppiä aia - paranet kyllä! Paraneminen voi viedä viikkoja (tai jopa kuukausia), mutta synnyttäjän virtsaumpi paranee kyllä. Lippu korkealle!



Tässä minun paranemiskertomukseni:



Todettiin pari päivää synnytyksen jälkeen virtsaumpi. En tuntenut hätää lainkaan. Suihkuttelut ja lääkkeet eivät tehonneet. Minulle opetettiin itsekatetrointi, jota tein muutaman päivän. Lopulta laitettiin mahan läpi kestokatetri eli cystofix, kuten aia sinullakin.



Pari viikkoa cystofix oli niinsanotusti korkki auki, eli kaikki tuli suoraan katetrin kautta pussiin. Mittasin määrät ja merkitsin ylös.



Tilanne kehittyi niin, että muutaman viikon kuluttua cystofix voitiin poistaa ja virtsaaminen sujui normaalisti.



Minua hoidettiin yliopistosairaalan urologian poliklinikalla, ja sain sieltä asiantuntevaa apua ja mieletöntä tsemppausta.



Nauti vauvasta ja luota paranemiseen!



Myötäeläen ainaelina