Synnytyksestä.

anteeksi tämä viesti tuli väärälle alueelle :( noh toivottavasti ei haittaa.

ne supistuskivut on mun mielestä kamalimmat, sain ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana, nyt oon 23v ja odotan toista. ei se ikä tietääkseni asiaan vaikuta. epiduraalin yleensä antavat jos haluaa, silloin häviää ainakin joksikin aikaa kivut. mutta jokaisellahan se synnytys on yksilöllinen. tietysti se vauvan ulostulo sattuu mutta kun vauvan saa syliin niin kaikki muu unohtuu =) ja synnytykseen kuoleminen on todella harvinaista. mä halusin nuorena jo lapsen enkä ole katunut, lapseni syntymä on ihaninta mitä mulle on tapahtunut!

Hieno päätös!



Synnytykseen on olemassa todella hyvä lääkitys mm. epiduraalipuudutus. Itse sen ansiosta koin lähes kivuttoman synnytyksen. Synnytykseen voi myös valmistautua niin että opettelet rentoutumaan ja näin hallitset mahdollisimman kivun paremmin. Kyllä synnytys voi sattua todella paljon mutta kivulian vaihe menee yleensä nopeasti ohi. Kivun unohtaa heti, kun saa pienen vauvan syliinsä.



Mikäli sinua synnytys pelottaa kerro asiasta neuvolassa, kun raskautesi on pitemmällä. Voit mennä sairaalasi pelkopoliklinikalle, jossa sinulle kerrotaan erilaisista lääkkeistä, joita voit saada synnytyksen aikana.



Kysyit oletko liian nuori äidiksi. Olet itse ehkä paras vastaamaan tähän kysymykseen. Monet 30-vuotiaatkin ovat liian nuoria äideiksi, äitiys ei katso ikää vaan kypsyyttä. Joudut varmasti luopumaan monista asioista, joita olet tottunut tekemään. Osa kokee luopumisen vaikeampana ja syyttävät oman ajan puutteesta vauvaa. Tässäkään asiassa ei ikä juurikaan haittaa. Nuorena jaksat valvoa ja varmasti osaat ottaa " rennommin" lastenhoidon kuin vanhempana ottaisit. Jos sinulla on joku läheinen, joka voi jakaa sinun kanssasi lapsen hoidon (mies, vanhempasi, ystäviä) jaksat varmasti paljon paremmin vauvan kanssa.

Mutta Suomessa on ehkä maailman paras mahdollinen asiantuntemus apuna. Erilaisia puudutteita on käytössä ja hommaa hoitavat ammattilaiset. Ei sinun tarvitsekaan itse mitään osata, riittää kun tekee mitä käsketään :)

Minä synnytin alateitse lähes viisi kiloisen lapsen eikä hetkeäkään tullut sellainen olo että epätoivo olisi iskenyt. Nyt tulossa on toinen, joten se kertokoon siitä ettei kokemus nyt niin hirveä ollut mitä jotkut kertovat.

Minä olin 31-vuotias enkä olisi ollut puuhaan valmis yhtään aikaisemmin, mutta se on siis todella yksilöllistä. Neuvolassa kertoivat että ikä-ihmiset (siis lähes nelikymppiset) ensi synnyttäjät ovat kaikkien pahimpia kun kuvittelevat jo tietävänsä kaikesta kaiken ja synnytys kuitenkin on sellainen hallitsematon tila jota ei voi pitkälle etukäteen suunnitella.



Onnea rohkeasta päätöksestä, en väitä että elämä vauvan kanssa tulisi olemaan helppoa mutta ajattelehan sitä että sitten kun sinun lapsesi jo pärjäävät omillaan niin muut samanikäiset vasta harkitsevat lasten tekoa. Ja jos harkitsee liian pitkään voi jäädä vielä kokonaan ilmankin. Myös riskit kasvavat iän karttuessa, minäkin kävin veriseulassa tästä toisesta jotta selviäisi että kaikki on ok. Kyllä kaikki hyvin menee, luota vaan itseesi ja pyydä apua sitten kun siltä tuntuu. Ei ne vanhemmatkaan synnyttjät sitä kokemusta lapsenhoidosta mistään saa vaan kaikkien se pitää itse opetella :)

t: Typykkä

Mutta palkinto on sen arvoinen. Jostain sitä saa niin paljon voimaa, että minulle ainakin tuli tunne, että nyt minä tämän lykkäsen ulos p*r*ele! On naiset synnytykset kestäneet ennenkin ja nykyisin on vaikka mitä " troppeja" saatavilla! Hyvin se menee!



Mielipidettä iästäsi kyselet. Mitä itse olet mieltä? Jos sinusta tuntuu, että olet sopivan ikäinen, niin mitä väliä on muiden mielipiteillä? Kaikkia odottavia pelottaa raskauden edetessä mikä milloinkin olipa ikää sitten 16 tai 46. Tunteet heittelevät ja onnesta epätoivoon on varsin lyhyt matka. ;-) On sinulla vielä monta kuukautta aikaa kasvaa äidiksi jos vielä epäilyttää. Ihminen on siitä hyvä kapine, että useimmat meistä osaavat hoitaa lapsiaan tosi hyvin ilman sen kummempia " kouluja" .