Lue keskustelun säännöt.
Olin juuri halloweenbileissä, ja juteltiin pääasiassa spiritismistä.
28.10.2006 |
Eli, halloween tekee taas tuloaan. Kenen mielestä spiritismi on väärin? Onko väärin kutsua vainajien henkiä paikalle?
Kerrompa yhden tarinan joka on muuten tosi, sillä mummoni oli siinä mukana.
Mummuni ja hänen kolme kaveria ottivat yhteyttä henkiin. Mummuni käski parasta kaveriaan kysymään kuolemasta. No sitten, mummuni paras kaveri kysyi, (vasten sääntöjä?) että miten hän kuolee. Henki vastasi, että: Rannalla
heitä kaikkia alkoi pelottaa. No ne lähti sitten vähän ajan päästä kotiin tai jotain tällästä, ja minun mummuni meni nukkumaan. (painotan vielä että tämä on totta.) Hän näki unta, jossa hänen paras ystävä käveli kuolleen näköisenä rannalla. Kaverilla oli vielä kyltti kaulassa, narujen varassa, ja kyltissä oli lehdestä leikattuja kuolin-ilmoituksia. (tämä siis unta.)
(Ja tämä seuraava ei.) Seuraavana päivänä koulun jälkeen se kaveri oli ollut samaisella rannalla ja hukkunut.
Miettikäpäs miltä mummustani oli tuntunut. Tämä enne-unien näkeminen jatkui tämän jälkeen. Mutta tästä se alkoi, ja olen itsekin nähnyt muutamia, onneksi en niin pahoja enne-unia.
Kerro omia kokemuksia jos sellaisia on?
Kommentit (6)
ja täytyy niiden pohjalta tunnustaa, etten ole uskaltanut itse kokeilla. Mielenkiintoisiahan nuo aina ovat, mutta pitäisi osata jotenkin suojautua ja suojata yhteys niin, ettei huonoja henkiä pääsisi väliin. Myös pelin sulkeminen tuntuu olevan tosi tärkeää, ettei jää kanava päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Myös pelin sulkeminen tuntuu olevan tosi tärkeää, ettei jää kanava päälle.
hmm no! Hengeltä täyttyy kysyä, saako lopettaa? Ja jos henki vastaa Ei, on peliä jatkettava ja kysyttävä vähän väliä uudelleen. LOpulta Henki kuitenkin vastaa Kyllä. JOS ET OLE ÄRSYTTÄNYT HENKEÄ. Näin ainakin olen kuullut. Ei omia kokemuksia! :D
Kertoja on 1949 syntynyt kauhajokelainen mies. (23.02.2002/1/2)
Tämä tapahtui noin 25 vuotta sitten. Olimme syksyllä eräällä mökillä. Ympäristö oli vanhaa karjanlaidunta, jossa oli pensaikon kätköissä jäänteitä piikkilanka-aidoista. Aluskasvillisuus rehotti korkeana ja tiheänä. Mökiltä johtivat pienet, kapeat polut saunalle ja rantaan sekä naapurimökille.
Meitä oli neljä nuorta, jotka päätimme hetken mielijohteesta kokeilla jännittävää leikkiä, spiritismiä. Piirtelimme ohjeiden mukaan paperille ympyrän sekä aakkoset ja asetimme juomalasin kuvion keskelle. Ilta oli pimeä, taivas pilvessä eikä mistään kajastanut valoa. Olimme sytyttäneet kynttilät ja takassa paloi tuli.
Kyselimme ensin joitakin yhdentekeviä asioita ja lasi liikkui sormiemme alla. Täysin käsitettäviä ja sopiviakin sanoja alkoi tulla. Sitten jollekin tuli mieleen tiedustella, kuka meille vastasi. Lasi lähti kiertämään ja kirjaimista muodostui " minä" . Kysyimme, että kuka minä.
Lasi eteni nyt jo vauhdilla toistaen saman vastauksen " minä" . Meitä vaivasi tuollainen epämääräisyys, niinpä halusimme varmistaa tavallaan sen, että olimmeko tekemisissä hyvien henkien kanssa. Kysyimme vielä: " Oletko hyvä henki ja kuka olet?" Samalla kun lasi syöksähteli kirjaimesta toiseen vimmatusti, kuulimme ulkoa miten yliluonnollisen raskaat askeleet juoksivat pilkkopimeässä mökin editse saunalle päin. Aivan kuin norsu olisi juossut, tuntui kuin mökki olisi tärähdellyt askelten tahtiin.
Jokainen meistä tajusi, että kukaan ihminen ei pystynyt säkkipimeässä ryteikössä juoksemaan kivisiä ja juurakkoisia polkuja eikä siitä lähtisi sellaista ääntäkään. Kuin yhteisestä sopimuksesta nyppäsimme sormemme lasilta, sytytimme valot ja paperi paloi seuraavalla sekunnilla takassa. Kukaan ei tohtinut lähteä tarkistamaan, kuka öinen liikkuja oli.
Painostava tunnelma viipyi useita päiviä. Luulen, että kukaan meistä ei ole sen jälkeen spiritismiä pelannut. Arvoitukseksi jäi, kuka tämä " minä" lopultakin oli...
?