rasittavia kommentteja painosta!
Minkä ihmeen takia odottaja ei saisi olla " norsun kokoinen" ? koko ajan saa kuulla kommentteja " kuinka aiot jaksaa huhtikuulle asti" tai " montakos sieltä onkaan tulossa" ... Pakkohan se on jaksaa, itsepä kiloni kannan. Toista odottelen ja tällä hetkellä viikoilla 22+4. Kiloja ei ole vielä tullut kuin 3kg, lähtöpainokin oli 67kg/162cm, eli mikään tikku en ennen odotustakaan ollut... Se on melko yksilöllistä, miten tuo masu kasvaa...kyllästyttää nämä kommentit. Olen melko kipakkana ja suutahdankin helposti näin odotuksen aikana, yleensä olen melkoisen rauhallinen luonne.
Kommentit (2)
Painoa oli ennen ku aloin odottaa esikoista 68 kiloa ja pituus 163cm. Raskausaikana tuli 20 kiloa lisää, joista kymmenkunta oli vielä, kun aloin tätä kakkosta odottamaan. Nyt alkuraskauden huonon syömisen seurauksena painan 75 kiloa, ja tuntuu, että ei se nouse millään! Toisaalta, neuvolassakin th sanoi, että kun on ylipainoa, ei haittaa, vaikka paino ei alussa nouse.
Mutta tosiaan, esikoinen syntyi helmikuussa -04, ja lokakuussa -03 miulta kovasti sukulaiset kyseli, että jouluvauvaakos odotat. Olin oikeasti VALTAVA mahani kanssa viimeiset kaksi kuukautta - tunsin itseni norsuksi, ja näytin mursulta. Eikä todellakaan ollut mukava kuulla isosta mahasta (vaikka jotkut vauvakuumeiset sitä niin ihastelivatkin) eikä toisaalta muutenkaan ulkonäöstä - tukka rasvoittui sitä mukaa kun kuivui pesun jälkeen ja naama kukki. Tosi hehkeä olo oli :/
Nyt vain toivon, että jaksan loppuun asti touhuta ja liikkua - viimeksi jäin sisälle makaamaan (ja syömään) sen mahan kanssa, kun en jaksanut kantaa sitä. Olen kyllä painosta huolimatta paremmassa kunnossa fyysisesti nyt kun viimeksi, eli jospa tää tästä :)
Ei kannata kuunnella toisten kommentteja. Siitä tulee itselle vain paha mieli.
Eggis kera kakkosen rv 17
En ylipäätään ymmärrä, miksi ihmisten painosta tai vatsan koosta pitäisi kommentoida... Ison Kirjan totuus on, että antaa tyhmän todistaa tyhmyytensä avaamalla suunsa... ;) Koitan tämän pitää mielessä.
Olin ennen lapsia todella kirpun kokoinen: 156/45. Silloin minulle kauhisteltiin jatkuvasti, miten iso maha on ja miten vaikea synnytys tulee olemaan ja miten ihmeessä minun kokoinen voi raskaaksi tullakaan. Painoin laitokselle mennessä 53kg ja paino myös jäi siihen, vaikka lapsikin painoi liki 4kg (ja syntyi hurjan helposti ja nopeasti). Olin vain tyytyväinen lisäpainoon!
Toista odottaessa olin edelleen sen 53kg ja laihduin jostain syystä 8kg alkuraskaudessa (syytä ei löytynyt). Painoin laitoselle mennessä 56kg ja taas olin liian pieni mutta maha näytti aivan liian suurelta, onko varmaa että siellä on yksi ja miten vaikea synnytys taas onkaan! No, taas oli helppo synnytys (nyt sektio) ja lapsikin hädintuskin 3kg ja paino jäi siihen 56kg.
Sitten lääkäri olikin sitä mieltä, ettei meille välttämättä enää lapsia tule. Olin erittäin tyytyväinen painooni ja pyöreyteeni, olin vihdoin naisellisen kokoinen ja miehelläkin oli rutistettavaa enemmän kuin kaksi pientä rusinaa. Ihmiset rupesivat onnittelemaan tulevasta perheenlisäyksestä, kyselemään milloin äitiysloma alkaa jnejne. Monta kertaa kuulin, että onpa jäänyt paljon kiloja, miten se on mahdollista, eikös kilojen pidä lähteä synnytyksen jälkeen. Herkkämielisellä meinasi revetä syöminen käsistä, tai pikemminkin syömättömyys. Kesällä lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja hyväksymään itseni. Kesän jälkeen olen voinut paremmin kuin koskaan!!! Paino ei ole pudonnut tippaakaan ja nyt se on noususuunnassa :) Olen vain tyytyväinen!
Heddastiina 12+3