2, 3, 4... lastaan odottavat
olenkohan mä jotenkin tunnevammainen huono äiti..?
onko kellään muulla tunne että raskaus menee tietyllä tasolla toisella kädellä verrattuna ekaan raskauteen, musta tuntuu että en ole puoliksikaan miettinyt vauva-kamaa ja muuta etukäteis härdelliä verrattuna ensimmäiseen. silloin hypin pitkin seiniä, joita innoissani maalailin ja olin ihan mahdoton... hyvällä ja huonolla, neuvolassa kun oli jotain oli se ihan kauheeta ja iik. nytkun on jotain plussaa pissassa olen vaan että oho tuli syötyä pipari matkalla.. jotenkin niin mega paljon relampi koko touhuun.
pari ystävääni odottaa ensimmäistään ja musta on ihana seurata sitä hössötystä..välillä ihan sätin itseäni että innostus nyt enemmän.. mutta jotenkin sitä vaan möllöttää ja on vaan ja odottaa että vauva tulis jo.
meneekähän se koko vauvailu helpommin, imetys ja muut pelot? esikoisen kanssa sitä tuijotti tunteja ja muistan kun napanuora kuivui ja irtosi niin miehen kanssa pällisteltiin ja ihmeteltiin ja oltiin voi voi nyt se on jo niiiiin iso. ja kun toisella oli vauva sylissä niin toine vieressä että varo nyt ettei putoo..
saako se toinen, kolmas .. lapsi vähemmän /liian vähän huomiota näin ollen?? esikoinen on 3v ja siinä riittää siis puuhaa. menee päiviä etten juuri mieti maha-asukkia kun pakolliset vihlomiset, potkut etc..
vaatteita uusia olen jotain ostellut, mutta pinnis vielä kellarissa ja vaatteet lakanat etc pesemättä.. vaunut ostamatta. ollaan me jotain kateltu mutta fiilis on - ehtiihän sitä-- olen nyt viikolla 32+..
olenks mä jotenkin huono äiti..??
Kommentit (6)
Mä en oo yhessäkään raskaudessani hössöttänyt hullun lailla :-) ja olen sitä mieltä et olen paljon " maanläheisempi" äitinä kun sellaiset megahössöttäjät! Eli sinuna olisin nyt vaan onnellinen siitä, et homma menee omalla painollaan ja tosi relasti... Niin sen kuuluu mennäkin.
Sintagma 36+1
tai sitten olen minäkin.
Ihan käytännön syistä ei tässä raskaudessa ole oikein kerennyt hössöttämään ja pohtimaan asioita samalla tavalla kuin ensimmäisessä. Esikoinen pitää siitä hyvän huolen!
Toisaalta, moni silloin outo asia on nyt tuttua, joten ei ole tarvetta niin paljoa ihmetellä.
Mupsi rv25+
Kuulosti niin tutulta sinun teksti, kun toista odotin. Usko tai älä esikoinen kasvaa " yhdessä päivässä" omassa mielessäsi isoksi lapseksi, kun vauva on syntynyt, näin kävi myös minulle ja monet ovat sanoneet ihan samaa. Tällöin vauva saa varmasti tarpeeksi huomiota ja pikemminkin koet huonoa omaatuntoa ettet ehdi huomioida esikoista tarpeeksi. Muutenkin nyt kolmannessa raskaudessa otan vielä rennommin kuin toisessa...
Mäkin olin ekan raskauden kaa paljon hössömpi, nyt osaa ottaa rennommin ja vauva-ajasta nautttii paljon enemmän mitä useampi on kun ei tarvi hössöttää!!
Yks 14 lapsen äiti sanoi että mitä useampi sitä enemmän nauttii siitä vauvasta! Niin että rakkautta niille vauvoille riittää vaikkei ainokainen olekaan!
ja en edes alkuviikosta tiennyt millä viikolla olin ennen kuin kävin neuvolasta hakemassa todistuksen äitiysavusta ja -rahaa varten =) Jotenkin vain ei enää ole tullut kiinnitettyä huomiota noihin raskausviikkoihin.
Ja mitä noihin hankintoihin tulee niin suurin osa on tietysti tallessa edellisiltä lapsilta. Osa vauva-ajan tavaroista on lainassa jossain päin Suomea ja niitä hakemaan takaisin päin vasta joulun jälkeen hiljakseltaan.
Ainut asia, mistä olen hössöttänyt on vaippapuoli. Päätettin miehen kanssa kokeilla ekaa kertaa kestovaippailua rahallisista syistä. Siihen asiaan olen sitten perehtynyt jonkin verran ja muutama erilainen vaippakin on tullut jo hankittua. Muuten en sitten ole uudelle tulokkaalle mitään hankkinutkaan.
Muistan toista odottaessani etten silloinkaan kovin paljon hössöttänyt tulevasta vauvasta, koska esikoinen oli silloin vauva vielä itsekin. Ainoastaan esikoiselle tuli tehtyä hankintoja, kun hänen vauva-aikaiset tavaransa siirtyivät seuraavalle lapselle.
Itse ajattelen, että mitä sitä suotta hössöttää, kerran kaikki tarvittava jo löytyy. Laittaa ne vain kuntoon seuraavalle lapsukaiselle niin siinäkin on ihan riittävästi tekemistä.
Mulla on ihan samanlailla mennyt, et ekassa raskaudessa " hössötin" kaikesta mahdollisesta, kaivoin tietoa raskauden eri vaihesta vaikka mistä, valmistelin tulevan vauvan tuloa jo alkuraskaudesta lähtien.
Nyt kun on toinen raskaus menossa, niin välillä en edes muista mikä raskausviikko on menossa... Raskaus on mennyt " siinä sivussa" ja odotusaika on hurahtanut hirmuista vauhtia. Ihan ikävä tulee nyt jo odotusaikaa, kun ei ole siihen niin paljon kiinnittänyt huomiota.
Kait se on vaan niin, että ekassa raskaudessa kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, oman kehon muuttumiset ja muutenkin elämän muutos, mutta toisella kerralla kaikki on jo niin tuttua.
Sitä kyllä olen miettinyt, että miten esikoinen ottaa vauvan vastaan. Ja miten aika riittää molemmille. Yhtä paljon vauva ei varmaan huomiota saa kuin esikoinen vauva-aikana, koska esikoiselle pitää varmasti antaa huomioita siinä missä nytkin, ellei jopa enemmän. Mutta sellaista se on, varmasti pikkukakkonen on yhtä rakas kuin ykkönenkin!