G: Hoidatko lapsen/lapset kotona, vaikka kaipaisit " työelämää" ?

mutta tässä jotain siitä, miten asia meillä eteni. Valitettavasti jouduimme yrittämään lasta aika pitkään ja saimme tyttären vasta koeputkihoidolla. Erityisesti tämä vaikutti omaan haluuni hoitaa lapsi mahdollisimman pitkään kotona. Ensimmäisen vuoden aikana haaveilin kovasti uudesta raskaudesta, jotta minun ei tarvitsisi mennä takaisin töihin, etenkin kun halusin vielä vaihtaa työpaikkaa. Minulla oli paljon äitiystäviä, joiden kanssa vietin aikaa, ja sekin vähensi kotona olemisen tylsyyttä. Mieheni ei myöskään tee hirveän pitkää päivää, vaikka tietenkin välillä päivät venyivät kuuteen, mutta en siis ole joutunut pitkiä päiviä olemaan kotosalla.



Yllättäen kuitenkin tytön täytettyä vuoden huomasin kaipaavani kovasti töihin. Samanaikaisesti olimme uusissa hoidoissa toisen lapsen alkuun saattamiseksi, ja yllättäen, kun tulinkin raskaaksi toistamiseen, minulle iski paniikki ajatellessani, että joutuisin olemaan kotona kolmisen vuotta yhteen putkeen. Minulla kävi nyt sitten todella hyvä tuuri, ja sain uuden työpaikan, ja pääsen ainakin hetkeksi (n. 5,5kk) työelämään ennen uutta äitiyslomaa. Esikoinen on perhepäivähoitajalla ja siis erittäin kodinomaisessa hoidossa kahden muun lapsen kanssa. Päiväkotiin en olisi ollut valmis laittamaan, vaikka niissäkään ei varmasti mitään vikaa ole, olen vain itse ollut pph:lla ja sitä kautta hoitomuoto on itselleni tuttu ja turvallinen. Toki hoitoon vienti on edellyttänyt sekä mieheltä että minulta joustoa töiden suhteen, eli kumpikin joutuu tekemään välillä lyhyempää päivää, koska en halua lapsen olevan hirveän pitkään hoidossa.



Minulle tuli erittäin suurena yllätyksenä kaipuu töihin ja etenkin se tunne, mikä töihin pääsystä seurasi. Se antaa ihan toisenlaista onnistumisen tunnetta kuin kotonaolo, vaikka kotona vietetty 1,5v oli elämäni parasta aikaa. Minusta vain lapsen hyvinvoinnin kannalta on parasta, että vanhemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, eli jos et viihdy kotona, se heijastuu varmasti jollain tavalla myös lapseen. Sen sijaan töissä käynti voi vaikuttaa tosi positiivisesti siihen aikaan, jonka vietät lapsen kanssa, esim. itse jaksan paljon täysipainoisemmin olla tytön kanssa ja kestän myös kiukuttelut huomattavasti paremmin. No, tietenkään vielä ei ole hirveän stressaavaa töissä.



Halusin vain siis tuoda jotain näkökulmaa sinulle, että ei ole pakko olla kotona, jos huomaat kaipaavasi muuta, vaikka sitä parhaana hoitomuotona pitäisitkin. Töihin palattuasikin voit edelleen viettää paljon aikaa lapsen kanssa kotona esim. iltaisin ja viikonloppuisin ja tietysti kaikki lomat.



Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun!



-Osse ja tyttö 1v5kk+

vaan ehkä tämä on sitä vertaistukea enemmän....



Eli hoidin esikoista kotona 2 vuotta ja minäkin koin ajan aika raskaaksi! Varsinkin siinä vaiheessa, kun monet äitituttavani palasivat töihin lasten ollessa reilu 1-vuotiaita ja minä jäin kotiin. Kyllä monena päivänä mietin, että mitä hittoa minä enää kotona teen, kun periaatteessa lapsi pärjäisi jo päivähoidossakin. Minulla tilannetta helpotti hieman se, että opiskelin samaan aikaan tai lähinnä siis tein toisen tutkintoni opinnäytetyötä. Kävin iltaisin kirjastossa hakemassa materiaaleja, kirjoittelin tekstiä lapsen päiväuniaikaan jne. Se toi minulle kivaa vaihtelua. Mutta silti olin kyllä välillä tosi turhautunut ja kärsin niin ikään palautteenpuutteesta. Kaipasin tosi paljon työn tuomaan aikaansaavuuden tunnetta, kolleegoiden kanssa käytäviä keskusteluja ja palautetta hyvin tehdystä työstä. Minunkin mieheni eli tuolloin hyvin nousujohteista uraa ja hänkin koki minun jatkuvan alakuloisuuteni aika rankkana.



Eli taitaa olla aika tuttu juttu uraorientointuneille äideille! Minulla helpotti aina kesäaikaan, kun koin vapaallaolon aika vapauttavanakin. Syksy ja talvi olivat ankeita.



Sen verran rankka kokemus tuo minusta oli, että kuopus sitten menikin päivähoitoon jo 1 v 3 kk ikäisenä. En tosissani olisi jaksanut toista kertaa olla kotona niin pitkään. Olen ollut tähänkin päätökseen tosi tyytyväinen, vaikka työn ja 2-lapsisen perheen yhdistäminen on ollut yllättävän raskasta. Esim. juuri nyt meillä sairastellaan pidemmän kaavan mukaan (pari vesirokkoa ja angiinat päälle) ja lisäksi pitäisi yrittää ne työtkin sitten tehdä....



En voi muuta sanoa, kuin että jaksamista ja koita nauttia alkavasta keväästä ja kesästä! Ota kaikki irti kesäajan vapaudesta!

Juuri nyt kevään ja kesän pian koittaessa olen tosi iloinen, kun saan olla paljon ulkona lapsen kanssa. Mutta juuri tulevaa syksyä ja talvea mietin. Olen kiitollinen kommenteistanne Osborne ja Pepper!



-marilii

olin päättänyt mennä töihin vanhempainvapaan loppuessa, koska se oli edellytyksenä työsopimuksen jatkumiselle. Pari kuukautta ennen töiden alkua oikein jo odotin työhönpaluuta ja huomasin usein kerjääväni mieheltä palautetta kotona tehdystä työstä. Mies jäi lapsen kanssa hetkeksi kotiin (tuolloin tunsin kyllä jo haikeuttakin tytön jättämisestä), tyttö meni hoitoon (pph) 11kk ikäisenä. Myös meillä mies tekee paljon matkatöitä ja lapsi on oikea äidin tyttö eli vaikka mies on kotona, hän ei " kelpaa" lapselle läheskään joka hommaan vaan vaaditaan äiti. Nyt kun olen ollut viisi kuukautta töissä taas, haaveilen jo uudesta äitiyslomasta ja kotona olosta. Minulle rankinta kotona oli ehkä se, että äitiystäviä ei tuolloin ollut lähettyvillä (vaan aina piti erikseen lähteä sitten koko päiväksi liikkeelle), mieskin oli paljon poissa ja lapsesta ei vielä mainittavasti seuraa. Nyt kun tyttö on yli 1v, kaksinolo hänen kanssaan on ihan toisenlaista ja varsinkin jos kotona olisi kahden lapsen kanssa, se varmaan tuntuisi mielekkäämmältä.



Perhepäivähoito on ainakin meille ollut loistava vaihtoehto enkä voi väittää että lapsen olisi jotenkin paljon parempi olla kotihoidossa vielä, sillä viihtyy hoidossa hyvin ja nauttii selvästi olostaan tutussa lapsiporukassa.



Tsemppiä - mitä sitten teetkin!