Jos olet synnyttänyt yksin, niin...
miten paljon kätilö tai kätilöopiskelija on ollut salissa kanssasi?
Kolme synnytystä on mennyt niin, että mies on ollut mukana synnytyksessä. Salissa ei ole paljon muita näkynyt kuin h-hetkellä ja kun ovat käyneet jotain " operoimassa" . Ponnistusvaihe on tullut aina " yhtäkkiä" eteen, ja mies on joutunut jopa juoksentelemaan pitkin käytäviä kätilöä etsimässä ;)
Nyt on " vaarana" että joudun menemään synnärille yksin, ainakin jos lähtö tulee yöllä, kun ei lapsille ole välttämättä heti hoitajaa saapuvilla. Nyt mietityttää, että kuinkas yksin siellä salissa sitten kököttää ja mitä jos ponnitustarve iskee yhtäkkiä taas. Tietysti edellisten synnytysten perusteella jo osataan olettaa, että ponnistamaan lähdetään tyyliin kohdunsuu aukeaa 5 cm puolessa tunnissa ja ovat ehkä enemmän paikalla... Mutta olisi kiva kuullaa kokemuksia, miten yksinäisenä siellä salissa sitten ollaan vai ovatko enemmän paikalla jos synnyttäjällä ei ole tukihenkilöä mukana.
Kommentit (4)
... kun ajattelee, tuskin ketään sinne saliin jätettään tuskissaan yksin. Tai jos joutuu hetkeksi jäämään, kai siinä joku hälytysnappi annetaan lähettyville?
Itselläni kakkonen käynnistettiin ja mies ehti paikalle vasta, kun piti jo ponnistaa. Mulla homma eteni kyllä niin nopeasti (kokonaiskesto 2,5 tuntia, joista ehkä tunnin olin salissa), että en muista olleeni salissa yksin ollenkaan. Mitään opiskelijoita ei tolla kerralla ollut, vaan kätilö oli mielestäni koko ajan paikalla.
Toivottavasti saatte lapset nopeasti hoitoon, sillä onhan se mukava miehen kanssa yhdessä asia viedä päätökseen. Itseäni hiukan harmitti, kun mies ehti vasta niin myöhään, kun odotti esikoiselle hoitajaa. Toki itsekin olisin voinut soittaa hiukan aiemmin, mutta typeränä vitkuttelin soittoa, että mies sais pojan nukkumaan ensin ;-). Lopulta kävikin niin, että poika ehti nukahtaa isänsä kanssa eikä aamulla herätessään tiennyt ollenkaan, että iskä oli ehtinyt käydä jo sairaalassa saattamassa uutta tulokasta maailmaan ;-).
t. Jogu
Olihan siellä joo se hälytysnappi, mutta ei tuntunut kenelläkään tuolloin olevan kiire saapua paikalle, vaan mies tosiaankin juoksi käytävään kätilöitä huhuilemaan. Siitä tämä epävarmuus kumpuaa. Mutta maalaisjärjellä tosiaan ajatellen, varmasti kun/jos siellä on yksin, tulevat kutsusta heti kun mahdollista. Riippuu varmaan kiireen määrästä, synnyttävien määrästä siis. No, toivotaan tosiaan, että ei tarvitse mennä yksin, kun toive on, että yhdessä taas pääsemme vauvaa vastaanottamaan. Onneksi on tuo Tehyn homma ohi, kun sitä kovin jännäsin vielä tämän normaalin jännityksen päälle, että jos siellä on synnärillä vielä tavallista vähemmän porukkaa ja yksin siellä tuskailee...
Toka lapsi syntyi ilman miestä, kun lapsenvahtia ei saatu ajoissa paikalle ja lähdin tosi myöhään sairaalaan.
Mua ei jätetty kertaakaan yksin (muistaakseni?!) vaikka useampi tunti touhussa meni, tosin tuntui, että sain vähän exstrahuomiota juuri siksi, kun kätilö tajusi, ettei mies ehdi paikalle. Itse en sitä vielä silloin tajunnut. Ponnistusvaiheeseen hän hommasi paikalle vielä kaverin, joka oli lisätukena.
Kokemus oli miellyttävä ja henkilökunta oikein hyvin hengessä mukana senkin edestä, että mies ei sitten ollutkaan. Ei mua ehtinyt haittaamaan miehen poissaolo, olin vain iloinen, että synnytys oli huomattavasti edellistä helpompi ja saatiin lapsi ulos, sehän se pääasia onkin.
meillä kävi niin, että synnytys alkoi niin vauhdilla, että mies ei ehtinyt töistä mukaan kun vasta synnytyksen tapahduttua...minulla oli aivan mahtava kätilö paikalla ja koska silloin sattui olemaan hiljaista , niin hänellä oli aikaa istuskella minun seuranani siellä paljonkin...riippuu varmasti mikä tilanne sillä hetkellä on!jos olin yksin ja aina kun tuntui siltä, niin soitin kelloa ja aina tuli joku paikalle pikaisesti!