Korvien putkitus?

Tyttö oli putkituksen aikana 1v11kk, takana useita korvatulehduksia. Menimme operaatioon tutulle yksityiselle lääkäriasemalle (on vakuutus, joka korvasi koko operaation kustannukset n. 650¿). Neiti sai esilääkityksen ennen nukuttamista, nukutus tapahtui niin, että neiti oli sylissäni. Sitten neiti laitettiin makaamaan sängylle ja minä poistuin odotustilaan. Operaatio kesti vain n. 10-15 min. (samalla poistettiin kitarisat), jonka jälkeen tyttö vietiin heräämöön (heräsi samantien). Oli aluksi itkuinen ja kärttyinen, mutta sai kipulääkettä, joka helpotti. " Tarkkailutilassa" oli muitakin lapsia, ehkä 4-5 muuta. Oltiin tarkkailussa pari tuntia, neiti sai jätskiä syödäkseen ja juotavaa. Tosi nopeasti oli " oma itsensä" . Sitten päästiin kotiin, apteekista haettiin korvatippoja. Kotiin päästyämme neiti meni päikkäreille ja oli niiden jälkeen tosi reipas ja jaksoi leikkiä. Putkitus ja kitarisojen poisto ei vaivannut kotona lainkaan.



Putkituksen myötä loppuivat korvatulehdukset täysin. Ne pysyivät korvissa n. 1,5 vuotta, jonka jälkeen on ollut korvatulehduksia. Nyt harkitaan uudelleen putkitusta, jos tulehduksia tulee vielä yhtä tiuhaan. Meidän kokemuksemme putkituksesta on äärimmäisen positiivinen - operaatio sujui hienosti, ei kipua sen jälkeen ja mikä parasta, korvatulehduskierre katkesi. Suosittelen siis:-)!



aurora ja lapset 04&07

Meidän kaikki kolme lasta on putkitettu, keskimmäinen kolme kertaa. Joka kerta ollaan oltu tutulla korvalääkärillä, yksityisellä lääkäriasemalla. Vakuutus on onneksi korvannut kaiken, maksettavaksi on jäänyt n. 700 euroa/kerta Kelan korvauksen jälkeen. Yksityisellä olemme käyneet lähinnä sen takia, että meillä on ollut sama lääkäri koko ajan ja putkitukseen on päässyt nopeasti.



Yleensä olemme menneet heti aamusta, mikä on hyvä lasten kanssa, sillä ennen toimenpidettä täytyy olla syömättä ja juomatta neljä tuntia. Osastolla lapsi on saanut esilääkkeen (5kk vanha ei saanut), joka tekee toiset hiukan tokkuraisiksi. Sen jälkeen lapsi on saatettu leikkaussalin ovelle ja vanhemmat ovat saaneet kahvia odotusajaksi. Noin puolen tunnin päästä on päässyt heräämöön, jossa on oltu vajaa tunti. Heräämössä lapsen on saanut syliin, jos on halunnut. Nuorin nukkui viimeksi koko heräämössäoloajan, kun taas keskimmäinen heilui ja huitoi tokkurassa. Heräämön jälkeen osastolla on oltu pari tuntia, jos kitarisat on poistettu, hiukan kauemmin.



Yleisesti ottaen toimenpide on mennyt todella hyvin joka kerta. Alle vuoden ikäisenä toipuminen on sujunut helpoiten, äidistä ainakin:) Yli vuoden ikäisenä tokkuraisuus ja " holtittomuus" nukutuksen jälkeen on ollut minulle vaikeaa katsottavaa. Sitä ei ole kestänyt pitkään ja lapsi ei sitä todennäköisesti muista, mutta itselleni se on ollut vaikea paikka. Viidentoista minuutin unien jälkeen lapset ovat olleet omia itsejään.



Putket ovat joka kerta auttaneet, kaikkia tulehduksia ne eivät tosin ole poistaneet, mutta selvästi vähentäneet niitä. Keskimmäisellä on nyt kolmannet putket menossa, koska edelliset eivät ole pysyneet kolmea kuukautta pidempään. Viimeiset on nyt laitettu marraskuussa ja sen jälkeen ei ole ollut yhtään korvatulehdusta. Vanhimmalla riitti kertaputkitus ja nuorin sai ensimmäiset reilu kuukausi sitten.



Jos vaihtoehtona on jatkuva antibioottien syöminen, siitä johtuva ripuli, kasvun hidastuminen, levottomat yöt ja lapsen huono olo, valitsen ehdottomasti putkituksen!



Toivottavasti tästä on apua, jos pohdit putkituksen hyötyjä ja haittoja.

Putkitus tapahtui aika tarkalleen vuosi sitten. Poika oli tuolloin 1v2kk ikäinen. Sitä ennen pojalla oli ollut apaut 10 tulehdusta reilussa puolessa vuodessa ja vasemmassa liimakorva, joten enään ei vaihtoehtoja ollut. Lääkekuurit ja särkylääkkeetä ei enään auttanut.

Menimme yhtenä aamuna terveyskeskuksen lähetteellä klo 7,30 suomen terveysmaailmaan putkitusta varten. Ensin kyseltiin jotain esitietoja ja sitten vaan heti tositoimiin. Tuttu korvalääkäri laittoi putket joka oli paria viikkoa aiemmin päättänyt putkituksesta. Poika istui isänsä sylissä ja itki hetken kun nukutus maski laitettiin suun ja nenän eteen. Nukahti noin 15 sekunnissa. Minä olin myös vieressä tämän ajan, myös tippakanyyli laitettiin käteen varmuuden vuoksi jos nukutuksessa ilmenee jotain komplikaatioita mikä erittäin harvinaista. Kun poika nukahti hänet nostettin sängylle toimenpidettä varten ja me vanhemmat menimme huoneen ulkopuolelle odottamaan. Noin 15 min kuluttua meille tultiin sanomaan että poikanne on heräämössä jo ja alkaa heräillä. Voi sitä huutoa ja itkua kun poika heräsi. Ei oikein suostunut rauhottumaan ja oli kuin humalainen. Näin yksi hoitaja meille kertoikin että lapsen olo saattaa olla kuin humalaisella kun lapset ei malta nukkua humalatilaa pois.

Tuputimme pojalle mehua, myös mehujään sai muttei suostunut sitä syömään. Pääsimme kuitenkin lähtemään noin 9,30 pois sairaalasta ja poika rauhoittui heti kadulle päästyämme ja alkoi katsella ohiajavia busseja.

Kipua pojan ei kuulemma pitänyt tuntea putkituksen jälkeen (näin korvalääkäri sanoi) ja ei hän kivuliaalta vaikuttanutkaan. Muutenkin voi lopun päivää erinomaisesti. Söi jne. Tosin päikkärit meni melko lyhyellä mutta muuten ok.

Luultavasti lapsi jolta poistetaan myös kitarisat on kipeämpi ja joutuu oleen pari tuntia pidempään sairaalassa.

Meillä putkitus katkaisi kierteen eikä yhtään tulehdusta ole sen jälkeen ollut. Putket on edelleen korvissa tosin toinen ehkä piakkoin postumassa lääkärin arvion mukaan. Yleensä putket pysyy sen noin vuoden ajan. Toimenpide oli nopea ja suht kivuton ja menisin koska tahansa uudestaan siihen.

Suosittelen.