Kivunlievitys synnytyksessä.
Heippa!
Tällaista olen pähkäillyt pienessä päässäni:
Uskaltaisiko toisen lapsen synnytyksen kohdalla yrittää ilman mömmöjä jos synnytys onnistuisi normaalisti alakautta?
Eka oli yllätysperätila jota yritettiin alakautta, mutta avautumisvaihe pysähtyi voimakkaista supistuksista huolimatta vaivaiseen 2cm:n joten sektioon päädyttiin. Sain koko päivän ainoastaan Petidiiniä (ja tietenkin epiduraalin), ja se oli melkoista mömmöä, tuntuu näin jälkeenpäin että siitä pöhnästä kesti selvitä monta päivää. No tuli ahdistus ja masennus myös, mutta jotenkin jäi huono fiilis siitä pöhnäisestä olosta. Olenkin nyt miettinyt, että olisiko olo jälkeenpäin parempi jos kestäisi sen kivun ilman lääkkeitä? Haluaisin tavata vauvan eka kertaa selvinpäin :) kun en muutenkaan nykyään tykkää olla humalassa...
Mitä kivunlievitystä on nykyään tarjolla, ja onko petidiinistä jo luovuttu? Tuleeko ilokaasusta myös krapula?
Laitan tämän odotus- ja synnytyspalstoille, jos jollakin olisi jotain mielipidettä asiaan.
Saaramaaria + Aatu rv 25+1
Kommentit (5)
Raskausaikana päätin, etten halua mitään turhia piikkejä itseeni joten epiduraali yms oli pois suljettu. Sen voi päättää, vaikka toiset väittävätkin ettei etukäteen voisi. Minulle antoi voimia ajatus, että siihen kipuun ei kuole ja se ei kestä kauaa. Supistuksia oli melkein 24h ja kotona olin viimeiseen asti, jolloin synnytyssali aikaa tulikin vain 3,5h.
Ihmisen elimistö itsekin lievittää kipua. Esim. sairaalaan lähtiessä minulta tuli tuskan itkuakin, mutta enää sinne päästyämme (matkaa oli 60km ja autoselkkaustakin lähtiessä) ei itkettänyt. Se oli lopulta hauskaa kärvistelyä :D
Ilokaasua naukin lopussa hetken aikaa mutta ensi kerralla jättäisin sen pois, kun lopulta tuli niin pöhnäinen olo, mutta ei mitään krapulaa kuitenkaan vaan esim. ponnistusvaiheesta en juuri mitään muista tarkkaan, kuten sitä että mies otti valokuvia, tiedä johtuiko juuri nautitusta ilokaasuta vai muuten.. mutta ensi kerralla voisin hengittää siitä maskista pelkkää happea.
sen pohjalta miltä tuntuu. Itsekin yritin aluksi olla ilman kivunlievitystä, mutta supistukset olivat niin kipeitä ja pitkiä heti alussa, että otin lopulta petidiinipiikin ja epidulraalin. Ehkä sinun ei kannataisi murehtia asiaa nyt etukäteen, koska vasta synnytyksen aikana tiedät, miten kannattaa menetellä lääkityksen suhteen. :)
joten ajattelin nyt vaihtaa taktiikkaa koska haluan etukäteen tietää mikä aine vaikuttaa mitenkin. On se parempi tietää aineista JOTAIN etukäteen kun lähteä sokkona testailemaan...
Odotuspuolelle keskustelu etenee varsin hedelmällisesti, ilmeisesti vikana oli viimeksi varsin suuret määrät petidiiniä.
Aina uskaltaa yrittää! Ota etukäteen selvää vaihtoehdoista ja harjoittele rentoutumista. Mieti, mikä juuri sua voisi auttaa: liikkuminen, hieronta, lämpö, mielikuvat jne.
Mä olen molemmissa synnytyksissä loppujen lopuksi päätynyt epiduraaliin. Ekassa kärvistelin supistuksia 7 tuntia keinutuolin, jumppapallon, suihkun, geelityynyn ja ilokaasun avulla. Epiduraalin ottamisesta kesti vielä nelisen tuntia tytön syntymään. Koska tyttö syntyi keskosena ja tiesin, että joudun ravaamaan sairaalassa häntä hoitamassa, oli hyvä, etten väsyttänyt itseäni ihan totaalisesti synnytyksessä. Epiduraali nopeutti synnytystä, kun pystyin taas pysymään pystyssä ja rentoutumaan.
Tokassa synnytyksessäni kivut iskivät päälle nopeasti tosi rajuina. Supistukset voimistuivat hurjasti vesien mentyä ja pian niiden välissä ei ollut mitään taukoa. Parin tunnin kuluttua halusin ja sain epiduraalin. Pian sen jälkeen kohdunsuu oli 10 cm auki, mutta onneksi olin ehtinyt saada epiduraalin: vauva ei ollut hollilla ja jouduin odottamaan ponnistamista noin neljä tuntia.
Mulle ilokaasu on sopinut todella hyvin. Ilokaasu haihtuu elimistöstä nopeasti eikä mulle ole koskaan tullut siitä huonoa tai pöhnäistä oloa.
Itselläni synnytys (2v sitten) käynnistyi ihan hirveällä selkäkivulla, etten jopa sanoisi suoranaisella tuskalla. Kivun voimakkuus pysyi samana koko ajan, tietenkin vain välit lyhenivät kun supistukset tulivat nopeammin. Ei tullut mieleenkään yrittää ilman kivunlievitystä. Petidiini ei auttanut kuin viemällä kivun pahinta kärkeä noin puolen tunnin ajaksi, vasta epiduraali vei kaiken kivun pois. Petidiini ja epiduraali ei aiheuttanut minulle ainakaan mitään pöhnää. Ilokaasusta tuli sellainen tokkurainen olo mutta heti kun lopetin sen hengittämisen niin pääkin alkoi " selviämään" .
Yksi ystäväni sai ensimmäisen lapsensa täysin ilman kivunlievityksiä. Sanoi että vain 3 viimeistä supistusta ennen ponnistusvaihetta teki todella tuskaa. Hän sanoikin että kesti nekin oikein hyvin kun tiesi että parin minuutin päästä ponnistetaan. Toisen lapsen kohdalla hän sanoi että oli niin pahat kivut että sairaalaan päästessä oli heti vaatinut kivunlievitystä. Ilokaasusta sanoi sen verran että hänellä ei auttanut yhtään ja teki huonon olon....
Toiselle ystävälleni ilokaasu teki hihittävän olon, mies oli kuulemma sanonut että sähän ootku humalassa.
Nämä asiat on niin yksilöistä riippuvaisia. Kaikki ei kaikille sovi. Jos sinusta tuntuu että että haluat kokea synnytyksen ilman kivunlievitystä niin voithan tehdä sen päätöksen. Jos kuitenkin synnytyksen aikana tuntuu että et siihen kykene niin mikäs se estää muuttamasta mieltään. Väkisin ei kannata yrittää kärvistellä ilman lievitystä, se yksi minuuttikin voi olla piiiiiiitkä ja eihän sitä voi etukäteen tietää vaikka koko homma kestäis vielä 5 tuntia.