Perätilavauvan kääntämisestä kysymyksiä
Itselläni on kyseinen operaatio edessä ensi maanataina. Tai siis ensin tietysti tutkivat onko käännösyritys mahdollinen. Mutta jos käännökseen päädytään, miten se käytännössä tapahtuu? Äitiyspolille soittelin ja kysyin, mutta puhelimeen vastasi ilmeisesti toimistosihteeri, joka sanoi vain, että lääkäri kertoo sitten maanantaina miten kaikki tapahtuu.
Olisin enemmän kuin halukas kuulemaan ulkokäännöksen kokeneilta, mitä mulle oikein tehdään ja onko kivuliasta? Pitääkö tuohon jotenkin valmistautua? Niin ja kauanko aikaa kannattaa varata? Mihinkään kysymyksiin en siis saanut vastausta äitipolilta ja kovin on nyt hämmentynyt olo. Kiitos jos joku viitsisi kertoilla omista kokemuksistaan.
Kommentit (2)
Ensin otetaan parikyt minsaa sydänkäyrää, sitten lääkäri ihan tuosta mahan päältä käsin yrittää kääntää vauvaa, samalla kätilö pitää ultralaitetta siinä, jolla seurataan vauvan vointia. Itsellä yritettiin 3 kertaa kääntää, muttei siinä onnistuttu. Kyllähän se vähän ikävän tuntuinen toimenpide on, mutta sanoisin, että olen ollut paljon pahemmissakin... Ja eihän se kauaa kestä kun 3 kertaa yritetään kääntää... Tämän jälkeen otetaan noin tunti sydänkäyrää, jolloin nähdään, että vauvalla kaikki hyvin... JOten kyllä siinä toisaalta se 2 tuntia menee aika nopeaa, varsinkin, jos sitten jää vielä keskustelemaan kätilön kanssa esim sektiosta...
Jos ei kääntö onnistu, niin sitten keskustellaan alakautta synnyttämisen mahdollisuudesta ja sektiosta. Äiti saa tässä tapauksessa päättää kummin haluaa synnyttää... Jos esikoinen kyseessä päädytään hyvin usein sektioon, mutta jos on jo ennen alakautta synnyttänyt, niin kannustetaan (ainakin phks) synnyttämään alakautta, tällöin synnytyksessä lääkäri mukana...
Meillä perätilan syyksi sektion jälkeen paljastui napanuoran lyhyys 32 cm vain, joten siksi vauva ei päässyt kääntymään, kun istukka sijaitsi ylhäällä... Napanuoran pituuttahan ei pystytä etukäteen mitenkään tutkimaan...
Nanne
seurataan ultralla vauvan vointia säänölllisesti toimenpiteen aikana.
Toisille sattuu toisille ei. Eräs ystäväni tarvisti ilokaasun kaveriksi ja sanoi että ennemmin synnyttäisi entäkuin kokisi moisen kääntöyrityksen uudelleen(hänellä siis vauva ei suostunut yhteistyöhön ja jäi kun jäikin pyllylleen istuskelemaan)
toinen tuttavani sanoi että ei ole konsti eikä mikään, vähän muljuaa ikävästi muttei satu.
Riippuu varmasti vauvan koosta ja äidin ruumiinrakenteesta että miten kääntöyritys onnistuu ja kuinka kovaa on kipu vaiko kipua laisinkaan.
Tämän verran osasin minä selventää, täydentäkööt muut :D
catry rv 34+3