Mitä tekisimme vihan, kateuden ja syyllisyyden tunteille?

Harmi minun kannaltani, sillä nyt todella tarvitsisin apuja.

ne täytyy sisäisesti käsitellä ja neutralisoida tai muuttaa positiivisiksi tuntemuksiksi. Purkaa negatiiviset tuntemukset fyysisillä ponnistuksilla tms.

Sitä olen ap:nä miettinyt. Yksilötason toimintamalleihin on paljon helpompi löytää vastauksia. Mutta koko asiayhteys viittaa kuitenkin siihen, että puhutaan yleisellä tasolla. Ja asiayhteys on se, että pohditaan eettisiä periaatteita esim. työpaikoilla.



Siks ymmärrän kysymyksen niin, että mitä ihmiskunnan pitäisi tehdä vihan, kateuden, katkeruuden ja syyllisyyden tunteille.



Ja minun raasun pitäisi yleisön edessä vastata tähän... No, vielä on aikaa miettiä.

En ymmärrä. Jos olen kateellinen niin olen kateellinen. Toinen on asia jos menen naapuriin ja vetäsen nyrkillä koska olen kateellinen.



Eli jos vaikuttaa muuten kuin tuntemuksia enempi niin pitää miettiä mitä tekee. Vaikka jos on kateellinen jollekin työntekijälle töissä niin voi ajatella että miksi niin: itseään voi aina koittaa parantaa. Joku on kuitenkin aina sua parempi jossain. Paitsi että sinä saatat olla kadehtimaasi henkilöä parempi jollain muulla tavalla. Eli ympäri mennään ja yhteen tullaan. Sua siis saattaa joku kadehtia vastaavasti..



Jos taas alkaa haukkumaan työkaveria kateellisena niin se on taas ikävä asia -joka lisäksi saattaa kääntyä sua vastaan.



Tunteet on tunteita ja teot vasta ratkasee. Näin musta.

Eli yhteiskunta ei sinällään välttämättä kamalasti kärsi, jos yksilöt kokevat kateutta tai syyllisyyttä, mutta niiden aiheuttamat toimet voivat aiheuttaa laajempiakin seurauksia aina sotaan asti.



Eli kysymys on monella tavalla problemaattinen: Ensinnäkin voidaanko erilaisia negatiivisia tunteita niputtaa yhteen ja etsiä yhtä vastausta? Toiseksi eikö negatiivisia tunteita sitten saisi olla ollenkaan, jos tavoitteena on ihmiskunnan rauhaisa yhteiselo? Ja kolmanneksi tuo mainittu ovatko tunteet ja teot yksi ja sama vai kaksi eri asiaa?



Ääh! Kysymys on ongelmallinen ja silti minun olisi löydettävä fiksu vastaus.

Lapsena kyllä joskus, muista mm. kadehtineeni kerhokaverini kiiltonahkalaukkua, mutta aikuisena ne ole koskaan juuri kadehtinut ketään. En ole itse rikas, kaunis tai mitenkään erikoinen millään tapaa, mutta en tunne mitään tarvetta kahdehtia ketään enkä haluaisi keneltäkään muultakaan mitään. Ne ihmiset, joita ehkä pitäisi vihata, saavat multa suurimmaksi osaksi vain säälin tunteen.

Kyseessä on muutaman eettisen kysymyksen pohdinta, ja se työpaikka oli vain esimerkki, laitoin sen vain, jotta lause saisi jotain konkreettisempaa. Kyllä tässä ihan yleisesti " ihmisistä" puhutaan.



Mutta kieltämättä tulee itsellekin vähitellen mieleen, että kysymys on paljon yksinkertaisempi kuin luulenkaan, ja että minä olen vain miettinyt sitä mutkikkaasti.



Mutta kysyin tietysti mieheltäkin neuvoa, ja se vain nauroi, että itsehän olen luvannut vastata. Eli ei sillekään tullut mitään järkevää ajatusta mieleen.



Mutta jos ei tästä ala mitään tulemaan, niin ei auta kuin ottaa yhteyttä kysymyksen laatijaan ja pyytää tarkentamaan kysymystä.

Vaikka tämä vielä epämääräiseltä näyttääkin, niin loitte minuun uskoa, että saan tämänkin kysymyksen vielä jonkinlaiseen järjestykseen.



Saa tietenkin vielä kommentoida.



Ap