+++Toukotuhisijat vko 43+++

Ultrassa meillä kaikki hyvin. NT oli 0,9 ja rakenteellisesti kaikki on kuulemaa just niinkuin pitääkin. Yksi iloinen vesseli siellä heilui ja pörräsi. Kätilö naureskeli, että onpas vilkas tapaus kun ei meinannut saada reisiluuta tai pää-perää mitattua, kun kaveri vaan kääntyili. Saatiin yksi tosi hieno kasvokuvakin, ihan on isänsä näköinen :D

Olen niin helpottunut! Olen nyt viikon nähnyt painajaisia ultrasta ja ollut varma, että jotain (mitä, sitä en tiedä...) on pahasti vialla. Jännitin ihan hirmuisesti tuota ultraa. Joten kyllä helpotti huh huh!



Ajateltiin sitten kertoa lapsillekin, kun on ihan valokuvia näyttää. maha ei vielä näy kuin alasti. Olen niin pitkä, että tilaa on varmaan vielä jonkin aikaa mahtua vanhoihin housuihinkin. Mutta sen BellyBeltin olen myös ajatellut hankkia talvea varten.



Ja pieniä vienoja liikkeitä olen tuntenut jo jonkin aikaa. Sellaista kutitusta ja poreilua. Kysyin tästä ultraavalta kätilöltä, joka totesi, että ihan mahdollista jo nyt, kun kolmatta odotan ja sikiö kuitenkin jo kymmenisen senttiä pitkä.



Noista neuvoloista, mulla oli se eka neuvola 8+2 ja lääkärineuvola 10+0, nyt sitten eka ultra 13+3 ja toinen ultra tulossa 19+1, mutta muista neuvoloista ei tietoakaan. En ole siis saanut mitään aikoja tästä eteenpäin. Yhtäkkiä havahduin tähän, kai mun täytyy soittaa sinne ja kysellä seuraavaa aikaa ja milloin se sit olisi.

Täytyykö tässä alkuvaiheessa käydä yhden vaiko kahden kk välein, vai miten se olikaan? Mistään papereista en löydä tuota tietoa.



Toivotan tosi paljon voimia kaikille pahoinvoinnista kärsiville!! Kyllä se pian loppuu!! Ja närästyksestä kärsiville suositan tosiaan sitä Gavisconia liuoksena, se oli ainut joka mua on auttanut (ei renniet tai samarinit tms).



Mulla sitä kuvotuksen riemua kesti 10 viikkoa, ja nyt tuntuu olevan ohi. Olen jo muutaman päivän tuntenut oloni suht normaaliksi, kuvotusta on ihan tosi vähän. Ja elämä hymyilee heti ihan toisella tavalla. Jaksanut oon hellitellä miestäkin, joka onkin kääntynyt mun puoleeni kuin janoinen erämaassa - on vissiin vaimo ollut viime viikkoina aika kylmä ja sisäänpäin kääntyneen oloinen... Mies rukka, hienosti on mua tukenut ja ihanaa että jaksan taas huomioida häntäkin.



Oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!



Niipa rv 13+3

[b]Almalle[/b] tsempit, hienosti tunnut ottavan kasoisraskauden muuttumisen tavalliseksi raskaudeksi, on varmaan kuitenkin toisaalta huojentavaa, kun riskit kaksoisraskaudesta oli tiedossa.



Olipa kivoja ultrakuulumisia taas monella, meillä sitä ultran odottelua kestääkin aina uuden vuoden tienoille. Musta kyllä tuntui hassulta, kun se ultra-aikakin jo varattiin, vaikka ei edes oikeastaan ole muuta todistetta raskaudesta kuin positiivinen testi... Odotan kyllä jo oikeastaan keskiviikon lääkärineuvolaa, joka siis mulla rv 11+4 (esikoisesta 12+4). Siellä sitten toivottavasti ne sydänäänet kuuluu, vaikka mulla kohtu taitaakin olla semmoisissa asemissa, ettei ihan paras mahdollinen tuota doppleria ajatellen. Ajattelin olla antamatta sitä pissanäytettä ennen lääkäriä, että edes rakko pukkais sitä kohtua vähän ylemmäs.



Oireita ei oikeastaan juuri ole, rinnatkaan ei ole turvonneet samaan malliin, kuin esikoista odottaessa, mutta taitaa nämä raskaudet todellakin olla erilaisia. Olis kyllä kiva saada joku todiste, että kohdussa on elämää!



Mulla on kyllä jäänyt miehen helliminen ihan kokonaan, nyt alkaa sitten jo omatunto kolkuttaa ja ehkä taas vois sitäkin puolta vähän hoitaa... Sama homma oli viimeksi, että alkuraskaus meni aikalailla omissa oloissa, mutta muuttui kyllä sitten alun jälkeen ennalleen.



Huomenna menen shoppaamaan kaverin kanssa, enkä kyllä kerro raskaudesta vielä. Jotenkin tullut nyt tosi epäileväinen olo, kun on molempien perheille kerrottu, että jos sittenkään ei mitään siellä kohdussa ole... Alavatsa vähän pönttää eteen päin, mutta mulla on sellainen löllerömaha muutenkin, ettei siitä kyllä kukaan vielä arvaa. Paino on tippunutkin kolme kiloa, joten viisi kiloa on matkaa siihen, mitä oli esikoista odottaessa lähtöpaino. Saapa nähä, miten ehtii vielä nousta!



Anoppilassa reaktio oli lähinnä " minähän arvasin!" , että ihan hyvä kai. ;) Mutta oon kyllä aika avoimesti puhunut, ettei töihin ole kiirettä ja moni varmaan siitä aavistelee, että perhekoko voi kasvaa vuoden sisään...



Tällaistapa täällä, taidanpa käydä itseni laittamassa myös listoille. :)



t. ~cadavera&salamatkustaja 10+6~

Mukavia ultrakuulumisia ihmisillä! :)



Ensimmäinen työviikko takana pitkän sairasloman jälkeen. Saikulla olin siis ympärivuorokautisen raskauspahoinvoinnin vuoksi. Kyllä se pahoinvointi jäi sinne ensimmäiselle kolmannekselle - ihanaa! Tämä viikko on sujunut tosi hyvin ja olen ollut hyvällä mielellä. Mieli on ollut kyllä ihmeen tasainen koko raskausajan, olen normaalisti temperamenttisempi.



Meillä päin käydään neuvolassa/lääkärissä näin alkuun kuukauden välein. Ensimmäinen neuvola oli syyskuussa, tällä viikolla oli neuvolalääkäri ja ensi kuussa taas neuvola.



Minulla tulee 154 päivää täyteen 29.12.07. Heti alkuvuodesta päässee siis hakemaan äitiyspakkausta. Suosikkini ovat sieltä ne vihreävalkoraitaiset vaatteet. Mehän saadaan vielä nuo nykyiset pakkaukset, eikö?



Hyvää viikonloppua!



Rv 12+5 tänään.

Aika moni näkyy olleen jo niskaturvotusultrassa. Mulle ei ole tullut vielä kutsuakaan sinne, kun viime viikolla oli vasta eka neuvola. Neuvolassa hb oli tosi alhainen, vain 112. Ihmettelen vähän, että kuin se on noin huono. Viime syksynä se mitattiin synnytyksen jälkitarkastuksessa ja oli noin 136. Keväällä söin ylimääräisen rautakuurin noin niinku ennakkoon ja ehtaa lihaa ja ruisleipää syödään kaksin käsin.



Täällä on oksentelu ja väsymys yhä päällä. Tänään tosin en ole vielä oksentanut ja jäänee tältä päivältä väliinkin. Housut ei meinaa enää mahtua jalkaan ja täytynee kaivaa pahvilaatikosta vanhat äitiyshousut.



Mä en pysty syömään multitabseja ollenkaan, kun niistä tulee maha kipeeksi ja lääkäri suositteli sen takia välttämään kaikkia ylimääräisiä " nappeja" . Tän täkia mun pitäisi syödä hedelmiä ja muita rehuja tosi paljon, mutta on ollu vähän vaikea juttu, kun kuvottaa niin paljon. Banaaneista on tullut tosi ällöttäviä nykyään. Kaikki salaatinkastikkeetkin tuntuu tosi kamalan makusilta. Ollaan kolme eri pulloa niitäkin ostettu maistettavaksi ja enää en osta yhtään enempää jääkaappia täyttämään.



Sapuskoista maistuu hyvin pasta ja valmiit juustotomaatti-pastakastikkeet. Nam.



VuokkoT rv 9 +2

Hei!



haluaisin liittyä teidän toukotuhisijoiden joukkoon suureen. Meille on tulossa neljäs lapsi ja laskettu aika on 10.5 ultran mukaan, kuukautisten 4.5. Ultra lienee varmempi.



Muut lapset ovat 10v. melkein 3v ja 1v. neljäs raskaus oli tosi yllätysraskaus, emme olleet suunnitelleet tätä mutta joskus ei näköjään voi asioita etukäteen suunnitellakaan. Aluksi yllätys oli aika " shokki" mutta nyt tämä tuntuu jo ihan mukavalle.

Olen voinut aikas huonosti, pönttöä on hailailtu usempaan otteeseen mutta ehkä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan.... väsy tietysti vaivaa kun ei oikein saa noita päikkäreitä otettua kun kotona riittää puuhaa....

Np- ultrakin oli pe ja kaikki oli ok.



Olen seuraillut teidän kirjoituksia tämän koko alkuraskauden ajan ja nyt ajattelin uskaltautua mukaan kun ultrakin on takana ja pahin keskenmenoriskikin on ohitettu.



Palaillaaan pian!

T. May 12 +0? (12 +9)

Täällä ilmottautuu myös uusi odottaja toukotuhisijoihin. Mulla kolmas raskaus, edelliset lapset syntyneet vuosina 02 ja 05 ja taas on tulossa kolmen vuoden ikäerolla kolmas.

Olen myös lukenut teidän kuulumisia. Nyt vasta jaksan alkaa kirjoittamaan. Pahoinvointi on pikkuhiljaa hellittänyt, kahvi ei oikein vieläkään maistu.

Ensimmäinen neuvolakäynti on takana ja uuteen terveydenhoitajaan tutustuin joka oli todella mukava ihminen. Neuvolassa kaikki oli muuten ok mutta sydänääniä ei vielä kuulunut ja verenpaine oli koholla heti.Mä en kestä, pitääkö mun heti alkaa mittaamaan kotona verenpainetta???



Ens viikolla on np-ultra ja näkeepä sitten pikkuisen iha oikeesti. Mulla on ollu tämän raskauden aikan sellanen olo et onkohan siellä oikeesti ketään siis masussa. No sepä selviää ens perjantaina.



rv 11 ja laskettu aika 15.5

eka neuvolakäynti oli eilen ja vino pino luettavaa saatiin mukaan. hb oli hyvä 142, verenpaineet 132/78, painoa oli tullut 1kg. sydänääniä ei edes alkanut kuuntelemaan koska viikkoja on vielä niin vähän.

maanantaina menen neuvolalääkärille jutteleen ja samalla vien labraan pissa/verinäytteet.



töissä on selkävaivat viime viikosta asti vaivanneet, mulla on sen verran raskas työ jotta käy väkisinkin selän päälle vaikka kuinka yrittäis vältellä nostelua yms..



manti rv9+1

Vähän kuulumisia ajattelin täältäkin kirjoitella.

Tuntuu et oireet on kadonnu johonki. Toki väsyttää ja selkä välillä vihoittelee, mut muuten ei oikeestaa oo mitään..



Siskontyttö 3v. soitti yksi päivä ja kysyi että joko se vauva on tullut sieltä sun masusta pois :)



Tuntuu ettei se ultra-aika koita koskaan!!! Vielä 1,5 viikkoa... Huoh...



sama84 10+4

Ajattelin minäkin tässä aamutuimaan raapustaa pitkästä aikaa muutaman sanan tänne palstalle kun nuoret neidot vielä vetelevät sikeitä eivätkä ole vielä valtaamassa tätä konetta!! Me käytiin tällä viikolla tulevan isän kanssa np-ultrassa ja kaikki oli onneksi kunnossa! Ihana oli nähdä pikkuinen siellä heiluttelemassa pieniä käsiään ja jalkojaan,ihan tuli kyynel silmään! Laskettu aika pysyi päivälleen samana(1.5)ja pituutta häneltä mitattiin muistaakseni 7,5 cm.Ensi viikolla on eka lääkärineuvola ja siitä viikon päästä seerumiseulonta labrassa! Mites muut oletteko käyneet seerumiseulonnassa? Vaikka ultrassa olikin kaikki kunnossa? Onnellista odotusta kaikille mammoille!! T.miiu rv 13+3

minäkin nyt kuulumisia pitkästä aikaa raapustelen.on ollut ihan hyvä olo jo muutaman viikon.välillä vähän takapakkia.joistain ruuista nimittäin tulee tosi paha olo ja eilen oli pakko oksentaa.(onneksi en pariin viikkoon ole oksentanu).mutta tulipahan ainakin parempi olo.närästystä oli heti sen pahoinvoinnin loputtua mutta nyt sit alkaa olla ihan hyvä.väsymystäkään ei oikeestaan ole.mielialat on vaan ihan sekasin kokoajan.on miehellä ja lapsilla välillä kestämistä.jotenki ei itelleen ees mahda mitään.ihan kummallista.kun ei aiemmin mulla mitään tämmöstä ole ollut.mä oon huomannu että nyt tässä raskaudessa mä koko ajan jännitän ja pelkään jotain.että joku nyt meniskin pieleen.ja välillä se pelko on ihan hysteeristä.vaikka kaikki onkin hyvin.mulla oli myös np-ultra viikko sitten perjantaina.ja sitäkin jännitin ihan kauheasti ja mikä helpotus sitten olikaan kun kaikki oli hyvin.ihana pikkunen siellä oli.hirveästi liikuskeli ja ois voinut katsella koko päivän pienen touhuja.kaikki oli ihan kohillaan ja niskaturvotus oli 0.8.mulla istukka takaseinämässä ja varmaan siitä johtuen oon kyllä tuntenut noin viikon ajan pikku hipaisuja ja liikkeitä.ihanaa.ja laskettu aika on edelleen sama,3.5.mulla on sitten rakenne ultra 17.12.

ja toinen neuvola oli nyt torstaina niin vahvat sydänäänet siellä kuuluivat.masu on kasvanut jo huomattavasti.eilen kävin lasten kanssa ostoksilla niin ostin yhden äitiys tunikan.tuntuu että surkean alun jälkeen nyt kaikki alkaa mennä hyvin.sais vielä vähän enemmän energiaa ja voimia.

onnittelut kaikille uusille ja mukavaa kun muut jaksavat käydä niin ahkerasti kirjoittelemassa,lukemassa joka päivä aina käyn teidän kuulumisia.

mirbula 13+1

Mulla tuli sitten syysflunssa. Toisaalta ei ole kiva olla kipee, mutta ensimmäinen ajatukseni kuitenkin oli että jes mä saan levätä. Olen nyt sairaslomalla muutaman päivän ja saan nukkua niin paljon ku haluan. Ja ulkonakin näyttää niin kurjalta, ettei sinne edes haluais mennä vaikka olis tervekin. Taidanpa viettää päivän yökkärissä teetä juoden. Ihanaa!!



Maria7

rv 13+5

..täällä voidaan huonosti edelleen.. Aloitin työt viikko sitte 3vkon sairausloman jälkeen ja ei millään jaksais olla. väsyttää ja pahoinvointia melki koko ajan. Mirbula (?) taisi tuossa kirjoitella mielialan vaihteluista. Mä oon koko ajan ihan hepulissa, voi mies parkaa! Välillä ihan itekki on ihmeissään että miten minä nyt tommoset raivarit sain..;) Täytyy vain yrittää muistuttaa ettei tämä (toivottavasti) ole pysyvää.



Katsoin tänään töissä ultralla masua ja siellähän se vauveli köllötti! Ompa mullaki jotain työsuhde-etuja..:) Hassua oli bongata pikkuinen. Seuraavaan neuvolaan on vielä yli viikko. Mietin vaan tuota painoa kun se on uhkaavasti noussut että mitenkähän topakasti ne tätit siihen huomion kiinnittää..? tällä hetkellä syöminen vaan tuntuu olevan ainoa asia mitä pystyn tekemään.



Anni rv9+5

Oli pakko tulla tänne.



Mä oon aivan raivona miehelle, voi olla ajatus mun omassa päässä mutta tuntuu että tämä raskaus on sille " hälläväliä" asia!

Eli meillä kun tota ikäeroa on ja hän on tullut isäksi siinä vaiheessa kun oli alkanut pikuhiljaa ajatella että lapsettomaksiko tässä jää. Esikoista ku odotin nii se oli niin hienoa ja herkkää miten siinä oli mies kokoajan uteliaana vieressä missä mennään ja pohdittiin myös mitä se vauva siellä masussa nyt näyttää ja onko hereillä ym ym. No tätä kun " alettiin" suunnitella mies sanoi että hän on maailman onnellisin tuosta esikoisesta jos minä en halua enempää lapsia mutta hänen puolesta saa kyllä tulla.



No se miksi mulla on nyt sellainen olo että tää on nyt ihan hälläväliä juttu on että kun mulla on paha olo tai sattuu johonkin (lantio ja jalat särkee kokoajan) niin sou vat elämä jatkuu ja homat on hoidettava.... VITTU! En ole koko tämän raskauden aikana (rv 4-11) ollut mitenkään innokas siivooja kun tuo olo ei ole antanut periksi niin tokasipa mies tuohon vähän aikaa sitten että jos olisi sinusta kiinni niin me varmaan hukuttaisiin paskaan! No joo, kerran viikossa olen silti imuroinut...



Nyt menen tyhjentämään pyykkikoneen ja sitten köllähdän sohvalle, josko tuo lantio lakkaisi jomottamasta, on sellasta menkkamaista jomotusta, mistä lie johtuu(?!) .



huomenna neuvola, tuun kertoo seiltä sitten kuulumiset.



KIITOS ETTÄ SAIN PURKAA TÄNNE TEILLE TUNTOJA!!!



Ara 11+0

Tervetuloa taas uudet mukaan. Päivitin äsken listaa, joten kaikki edelliseen listaan " ilmoittautuneet" pitäisi mukana olla.



Täällä alkoi viikko vähän tukkoisissa merkeissä. Ilmeisesti nuha tulossa. Meidän pojallakin on kova yskä. Itsellänikin tuntui tuo kurkku hiukan karheelta, joten olen tässä aamun juonut kuumaa kaakaota ja teetä. Toivottavasti vähän edes auttaisi.



Masuasukki voi ilmeisen hyvin. Mitään liikkeitä en ole tuntenut vielä, mutta dopplerilla olen sitäkin ahkerammin niitä kuunnellut. Yleensä joka toinen päivä tulee sydänääniä/liikkeitä kuunneltua.



Mulle on nyt tullut kauhea halu tietää kumpaa sukupuolta tuo tulokas on. Todennäköisesti mun täytyy odottaa sinne rakenneultraan asti, että saan edes jonkinlaisen arvion siitä, mutta sinne tuntuu olevan vielä niin pitkä aika (11.12). Kamalaa tää odottaminen kun malttamaton ihminen oon! Itse arvelen tulokasta pojaksi, mutta nähtäväksi jää, meneekö arvaus nappiin vai täysin metsään. Moni ei halua tietää etukäteen tulevan lapsensa sukupuolta, mutta itse ajattelen, että mun on helpompi suhtautua ja asennoitua tulokkaaseen kun tiedän kumpaa sukupuolta hän on. Esikoispojan kanssa me se myös tiedettiin ja mun mielestä se oli hyvä juttu.



Nyt täytyy mennä laittamaan tuo poika päiväunille, joten hyvää viikkoa kaikille toukotuhisijoille!



Pikkupapu, esikoinen 1v 8kk ja sintti rv 13+0 tasan

ei mitään uutta.

Terve tuloa joukkoon kaikki uudet.

Huomenna neuvolalääkäri aamulla, jokohan ne sydän äänet kuuluisivat. No eipä se hirveenä jännitä, kun noita poreiluja massussa päivittäin tuntuu. Hassua vaikka se on vielä niin pieni, niin silti tuntuu.



Pikkukolmonen3 ja massu 12+4-

Mulla oli eka neuvola torstaina ja tutuilla kuvioillahan se meni, ei ollut niin jännää, kuin esikoista odottaessa, mutta mukavaa kuitenkin. Sydänäänet ei vielä kuuluneet, mutta en ole huolissaan, koska mulla kohtu pysyttelee tuolla aika alhaalla pitkään, kun on tilaa ja ei esikoisestakaan kuulunut kuin vasta rv 12+4. Lääkärineuvolassa sitten uusi yritys, joka on viikolla 11+4.



Täällä nyt sitten on kerrottu mun vanhemmille ja sisaruksille, että pojasta olis tulossa isoveli toukokuussa. Vastaanotto oli iloinen, mutta paljon rauhallisempi, kuin esikoisesta kerrottaessa. Eli ihan niin kuin odotin. :) Kiellettiin vielä kertomasta kenellekään muulle, ennen kuin sydänäänet on saatu kuulumaan. Huomenna sitten edessä kertominen miehen perheelle, saapa nähdä mitkä reaktiot siellä sitten saadaan aikaan.



Huono olo on vähän helpottanut, kun lakkasin sen raskaus Multitabsin ottamisen, ilmeisesti se rauta sai mulle sitä huonoa oloa aikaan enemmän, kuin mitä muuten olis. Tai sitten on vaan sattumaa, että nyt on helpompaa ollut. Tänään sellainen etova fiilis ollut pitkin päivää, mutta ei sen kummempaa.



[b]Epe[/b] oot sitten bongannut mut toisaaltakin. ;) Siellä en ookaan vielä kertonut, vaikka tiiviisti pyörinkin edelleen, vaikka onhan niistä häistä jo aikaa... Ja juu, Oululainen odottaja täälläkin suunnassa. :)



Meillä on syysloma, joten en oikein varmaan ehdi tänne kuin loppuviikosta, mutta kirjoitelkaahan muut kuulumisia! Ja laitan esittelypinoon ihan pian omat tiedot, kunhan kerrotaan vielä miehen porukoille.



Mukavaa viikkoa kaikille! :)



t. ~cadavera&salamatkustaja 10+2~

Maanantaita kaikille :o)

(Täällä se alkoi oksennuksella, jatkui kurkkukivulla, oksetuksella ja kammottavalla väsymyksellä... " mukava" sekoitus näin viikon alkajaisiksi... silti ihan ok fiilikset, heh).



En olekaan tänne vielä tainnut ehtiä viimeisimpiä ultrakuulumisia kirjoitella (viime keskiviikolta). Eli: meillä ei odotellakaan enää kaksosia, vaan yksi vilkasliikkeinen kaveri sieltä löytyi. Toisesta ei näkynyt enää jälkeäkään. Päällimmäisenä ajatuksena itselläni on helpotus, kun pääsi yhden siköpussin+kaksosten riskeistä eroon. Pikkuinen vastasi täysin viikkoja ja näytti voivan hyvin :) Lääkärin mukaan kesken mennyt alkio ei haittaa siellä mitään. Itse en kauheasti osaa toista ihmisenalkua kaivata, kun se on hiipunut niin aikaisessa vaiheessa. Mies oli enemmän pettynyt siihen, että meille ei tulekaan kaksosia, ja on itselläkin toki ihan pikkuisen haikea olo. Päällimmäisenä kuitenkin helpotus. Lääkärikin oli sitä mieltä, että tämä oli ehdottomasti hyvä uutinen, kun tiesi nuo riskit... luontoäiti on kuulemma useimmiten aikas fiksu. Napatyrä pikkuiselta löytyi, mutta siitä en jaksa vielä huolestua, parin viikon päästä ultrassa sitten tarkempaa syynäystä :)



Päätettiin tuon ultran jälkeen kertoa raskaudesta " kaikille" , eli nyt sitten tyttökin tietää. Välillä aina tarkistelee, että onko äiti sun masussa vielä vauva... Toivotaan että on jatkossakin!



-alma rv 11+2 ja esikoinen 3v

Cadavera: En mene juoruamaan toiselle palstalle ;) Mulla vaan jäi sun puku mieleen keväämmällä. Mulla taitaa kutsu käydä synnyttämään hiukan aikaisemmin, ellen sitten rupea pidättelemään tätä esikoista.



Tänään oli taas neuvola ja lapsen sydänäänet kuului ihan lonkan reunasta eikä mistään alavatsan päältä. Meidän neuvolatäti vaihtuu tässä lähiaikoina, joten jatko on vielä epäselvää. Sen verta kuitenkin kyselin, että TEHY:n tilanne ei pitäisi ainakaan alkuvaiheessa vaikuttaa neuvoloihin, mutta marraskuussa synnyttävät voivat olla aika ikävässä asemassa. Luojan kiitos toukokuuhun on vielä aikaa!

Siis kutsu käy aikaisemmin kuin Cadaveralla.



Olen kirjoitellut varmaan liikaa esseitä tänään, kun ei ajatus yllä näppikselle asti :)

Hei kaikille!



Kaksi vuotta sitten pyörin viimeksi täällä Vauva-lehden nettipalstoilla. Silloin myös LA oli toukokuussa, mutta ekassa ultrassa 13. viikolla sikiö huomattiin kuolleeksi. No, nyt olen täällä taas - vähän varuillani ja peloissani, mutta olen kuitenkin. Onneksi pääsin tällä kertaa poikkeuksellisesti ylimääräiseen ultraan kaksi viikkoa sitten, ja siellä kaikki näytti hyvältä. :) Oli kyllä niin helpottunut ja onnellinen olo silloin! Siellä sydän pumppasi ja kädet heilui.



Täällä monet myös puhui siitä, miten uutista on kerrottu läheisille. Me kerrottiin jo silloin ultran jälkeen mun vanhemmille. Ne oli kauhuissaan. Äiti huusi, enkö ole huolehtinut ehkäisystä. On ollut aika vaikea iloita raskaudesta sen jälkeen, koska mulla on ollut vanhempiin aikaisemmin tosi läheiset välit. Tällä hetkellä meidän välit on viileän asialliset, enkä usko, että ne koskaan palautuu ihan ennalleen. Sitä on tässä joutunut suremaan. Onneksi mies on ollut tukena.



Ton jälkeen ei ole oikein tehnyt mieli kertoa uutista kenellekään. Käytännön syistä on ollut kuitenkin pakko, koska mulla on ollut pahoinvointia jo 1,5 kk ja kolmisen viikkoa oksentelua. Tänään on ollut paljon helpompi olo kun aikasemmin. Toisaalta älyttömän helpottavaa, mutta heti pistää ajattelemaan, onko kaikki kunnossa.



No mutta... Tässä tulikin jo avauduttua. ;) Ollaan kuulolla. Hyvää vointia kaikille!