Miten pärjäätte alle kahden vuoden ikäerolla,..

Iselläni kolme poikaa ja nuorin nyt 1v1kk ikäinen.

Hänen syntyessään kakkonen oli 1v4kk ja esikoinen 3v7kk ja tosi hyvin pärjättiin :)

Meidän keskimmäinen oli siis jotain 8kk kun tulin raskaaksi ja imetys loppui hänen kohdallaan n. 9kk ikäisenä kun ei sitten huolinut enää (maistui vissiin vauvalle tms.)

Kolmatta poikaamme imetin kokonaisuudessaan viikkoa vajaa 1 vuotiaaksi ja 6kk täysimetin.

Meillä on mennyt kyllä tosi hyvin poikien kanssa, mitään mustasukkaisuutta ei tullut, imetys sujui hyvin kun esikoinen piti kakkoselle usein seuraa (tämä tosin oli plussa puoli meillä, esikoisen kanssa oli silloin toisin...) Ja päivät menee kyllä tosi vauhdilla ja tekemistä piisaa. Mutta nauttinutkin olen kyllä tästä ajasta!



Meillä mies lähti vielä töihin seuraavana päivänä, kun kotiuduttiin kolmannen poikamme kanssa (poika kotiutui 2vrk ikäisenä). Isyyslomaan oli vielä aikaa viikko ja sen viikon olin sitten poikien kanssa päivät itsekseen kotosalla. Hyvin meni sekin :)



Vaikka nyt tällä hetkellä välillä tuntuu että korvat halkeaa ja hermot menee kun nuo kolme temmeltää ja tappelee ja mekastaa, on uhmaa milloin kenelläkin... silti olen tyytyväinen että tehtiin pojat näin lyhyillä ikäeroilla. On niistä toisille sitä seuraa ja kaveriakin.



t. K@tju

ja suunnilleen ekat puolitoista vuotta vauvan synnyttyä oli aika hikistä - toisaalta nautin kakkosen vauva-ajasta enemmän. Ehkä oli kokemuksen tuomaa rentoutta, mutta toisaalta kahden kanssa oli tavallaan hauskempaa. Jollain hullulla tavalla perhe tuntui myös kokonaisemmalta.



Ekan 1,5 vuoden jälkeen on ollut helpompaa. Lasten yhteispuuhista on enää alle puolet taistelua ja heillä on selvästi seuraa toisistaan.



Oli siis kunnon työtä, mutta ei kaduta kyllä yhtään, eikä kaduttanut missään vaiheessa. Monta kertaa olen kyllä miettinyt, että " sitten kun nämä ovat vähän isompia niin..."

Meillä ikäeroa on 1v7kk, tyttö ja poika.



Onhan tässä töitä ollut ja touhua riittänyt viimeisen vuoden aikana. Isompi on ollut aika mustis ja kurittanut pikkuveljeä minkä kerennyt. Pienemmällä oli pahimmillaan 8 puremajälkeä kropassa, pari naamassa :(

Vaiheita tulee ja menee mutta kokonaisuudessani olen oikein tyytyväinen.



Nythän on ns. pahin pikkuvauva-aika takana. Lapset saattaa jo nukkua täysiä öitä ja kykenevät leikkimään keskenään.



Onneksi mulla omat vanhemmat on auttaneet, niin olen jaksanut.

että oma jaksaminen riippuu kaikista eniten lasten luonteista ja onko vauva ns. helppohoitoinen vai ei. Jos kaikki menee hyvin; ei ole mustasukkaisuutta, vauvalla ei koliikkia, saat itse nukuttua yöt, sisarus ja vauva nukkuu hyvin, ei ole uhmaa, pääsette liikkumaan hyvin jne, niin tuskinpa on hätää. Mutta tilanne voi olla aivan päinvastoinkin ja uskoisin, että silloin se olisi rankkaa. Mutta mitäänhän ei tiedä ennenkuin kokeilee :)





Meillä ei ole ihan haaveilemasi tilanne, mutta toisaalta eihän sitä koskaan tiedä miten kauan kestää että raskautuu. Meillä on kaksi kertaa 2 vuoden ikäerot, eli kolme tyttöä, syntyneet 2/04, 2/06 ja 2/08 ja meillä on mennyt oikein hyvin! Mustasukkaisuutta ei ole ollut yhtään, koskaan. Kaikki vauvat ovat olleet tosi hyviä nukkumaan jo alusta asti, ei ole ollut koliikkia ja muutenkin ovat olleet ns. helppohoitoisia alusta asti. Esikoinen oli kyllä vierastavaa sorttia (ja on edelleenkin varauksellinen), mutta parempaa isosiskoa ja äidin apulaista tuskin onkaan, koska hän on tosi varhaiskypsä ja todella kiltti ja rauhallinen. Kakkosemme on taas vähän temperamenttisempi, mutta ei voi oikein uhmastakaan vielä puhua, kaipa se on vielä tulossa. Esikoisella sitä ei ole vielä edes ollut (nyt siis 4v2kk).



Tulevaisuus voi tuoda vaikka mitä tullessaan, mutta vauva-ajat meillä on mennyt hyvin. Koputan kuitenkin puuta, koska kolmosemme on vasta 7 viikkoinen :)





Minusta tämä 2v on ollut meidän perheelle hyvä ikäero, ehkä pienempäkin olisi mennyt, mutta toisaalta 2v on jo aikamoisen kehittynyt ja omatoiminen. Meillä kakkonen on pukenut itsensä jo reippaasti alle 2v iässä, ulkovaatteita myöten, joten uloslähteminen on ollut helppoa talvikeleilläkin. Ei tarttee itse hiki päässä pukea jokaista lasta.





Mutta tässä minun mietteitäni. Meillä nuo isommat ovat leikkineet jo vuoden päivän tiiviisti yhdessä mikä tietysti nyt taas helpottaa minua koska voin rauhassa imettää vauvaa.





Mutta nyt taas tissittely kutsuu... Onnea vauvaprojektiinne :)

Pahin aika oli, kun olin aivan alussa raskaana ja pahoinvoiva. Esikoinen oli otainn 7-8kuinen ja nosteltava. JOka kerta kun kumarruin toista nostamaan niin meinasi laatta lentää. Sitten onkin ollut yllättävän helppoa. Varauduin pahimpaan, mutta meidän tuuriksemme vauva on ollut helppo (ei edes koliikkia, vaikka kaikki 8 serkusta ovat olleet koliikkivauvoja).



ISoveikka oli mustasukkainen raskausaikana niille vieraille vauvoille jota pidin sylissä ja tarkoituksella aina pidinkin muiden lapsia sylissä. Omasta vauvasta sitten ei ole pätkääkään ollut mustis. Aina on syliin tai kainaloon mahtunut vaikka vauva on sylissä ollut. Imettää on saanut kun ensin huolehtii että isoveikka on saanut huomiota. Paljon ei vauvaa ole voinut lattialla pitää kuin veikan päikkäreiden aikana.



Tämän toisen vauvan kanssa olen ottanut paljon rennommin (niin kuin joku muukin totesi).. ja esim. nukkumaanmenoruutinit menee isoveikan rytmissä... vauvalle on automaattisesti muodostunut niistä rutiineista myös omat rutiinit, mistä hahmottaa päivänkulun. (esim. aamupäivän puistoilut/kerhoilut, veikan päikkärit ja iltatoimet).



Isoveikka ei enää käyttänyt vaippoja päivisin kun vauva syntyi ja sekin opettelu ja stresssi on siis jo hoidettu. Lisäksi pinnasängystä lastensänkyyn siirtyminen on helpottanut aamuja, kun poika tulee itse meitä herättämään eikä tarvitse nousta, kun vauva usein on rinnalla siihen aikaan. Samalla yövaipat ovat jääneet pois kun kerkeää itse potalle. Iltapesut on nyt myös hoidettu niin että isoveikka laitetaan suihkukoppiin leikkimään vedellä ja samalla laitan vauvalle iltapesut ja yökkärit jne.



Muistan esikoisen vauva-ajasta sen, että kokoajan oli kiire hoitaa asioita (omat aamupalat, suihkut jne.) Nyt on paljon enemän aikaa, kun esikoinen jokatapauksessa herättää minut klo 7 ja vauva saattaa vielä nukkua pari tuntia... saan siis rauhassa tehdä aamutoimeni, lukea lehden ja juoda kahvia (mikä ei olisi tullut kuuloonkaan esikoisen kanssa... kun pakkohan oli nukkua aina se aika kun vauvakin nukkui).



Kaukonäköinen siis kannattaa olla ja hoitaa ja junailla päivärutiinit niin että niistä selviää mahd. yksinkertaisesti.

Meillä esikoisen ja pikkukakkosen välillä on 1v2kk, alku oli aika rankkaa, olin tosi väsynyt kun pieni valvotti yöllä ja isommalla oli jo " normaali" päivärytmi. Eli aamulla sesikalta armotta ylös, vaikka oli valvottu yö takana. Päiväunet rytmittyivät eri aikoihin ja molemmat siis vaipoissa ja isompi ei vielä osannut itse syödä... Oli rankkaa, sain paniikkikohtauksia kun olin niin väsy...



Mutta, kaikki kyllä helpotti! Mustasukkaisuutta ei ollut juurikaan kun ikäeroa oli niin vähän. Ja seuraa näistä on toisilleen hirmusti! Nyt isompi on 2v9kk, pienenpi 1v7kk ja ei kyllä harmita tuo ikäero lainkaan.



Meille on tässä syntymässä pikkukolmonen, laskettuaika on huomenna, eli kaik kolme on hetken aikaa alle 3 vee. Kaikki kauhistelee, mutta itse en juurikaan osaa. Nuo on jo nyt niin " omatoimisia" , isompi riisuu ja pukee itse, pottailee, molemmat syö itse ja puhuvat. Leikkivät paljon yhdessä ja koko perhe odottaa (siis myös meidän pienet) pikkuvauvaa.



:) Tosin se väsymys vähän etukäteen hirvittää, mutta kokemuksesta tiedän sen olevan vaihe, joka helpottaa. Ja kaikki apu mitä saa, kannattaa hyödyntää, niin kyllä se siitä! :)

heips,

Kun kuopus syntyi oli esikko niin nuori ettei mustasukkaisuutta ollut, ja se helpotti et esikko alkoi kävelemään 9kk ei ollut kahta sylivauvaa :-)

muistan et eka 8kk oli välillä rankkaa kun päikkärit eri aikoihin, suht hyvin kuitenkin yöt meillä nukuttiin.

Sitten kun kuopus 8kk ja nukkui yöt alkoi esikko herämään 1v11kk kun pitikäudä yöllä vessassaja huusi aina et tule mun kanssa vessaan :-)

Meillä tosin tuli homma niin et kun sitten menin töihin niin se saa nukkua jolla aamuvuoro :-)



meillä esikko ollut reipas liikkuja, joten tuplatkin myytiin kun kuopus 1v. esikko käveli ja ajoi pyörällä, alle 3v halusi apupyörätkin pois joten hyvin ollaan päästy liikkumaan ja nyt on jo helppoa pojat 4v10kk ja 3v7kk

perhettä lastenhoito yms avuksi, ei kavereita tueksi. Silti ollaan pärjätty, vaikka raskasta kieltämättä on ollut.