Toukokuisten keskiviikon vilkkaat!

Olipas tullut iso pino eiliselle! Meni yli puoli tuntia, kun tavasin sen ja tämän päivän alun läpi!



Helsingin reissu meni kivasti..paitsi, että tuon selän takia olen niin kömpelö, että kompuroin kotimatkalla nilkkani rikki. Pääsin kuitenkin kotiin ja aamuyöstä heräsin kovaan särkyyn. Tohtoritäti on sitä mieltä, että nivelsiteet taisi venähtää. Kuvaukseen en suostu, kun se ei ole täysin riskitöntä vauvan kannalta. Sovimme, että jos parin viikon päästä kivut yhä jatkuvat, sitten harkitaan uudelleen. Nyt sitten nilkassa lasta ja TAAS ollaan liikuntakyvyttömiä...voi itku...



Mutta reissu oli kiva, ihana nähdä kavereita! Löysin Kampista ihanan vaateliikkeen Bebes, jossa oli fiksuja imetysrintsikoita ja ah niin hurmaavat pienet maastohousut (kokoa 74cm), että oli pakko ostaa!



Tilasin vaunut, JIPII!!!! Vauvatar.fi-sivuilla kannattaa käydä, siellä on kotimaisia vaunuja, ilmainen kotiinkuljetus ja hinnoissa ei ole " erikoisliikelisää" . Saimme hienot ORAn yhdistelmävaunut (viime vuoden väreillä) 379 eur (sisältäen sade- ja hyttyssuojan + rengassuojat).



3XÄIPPÄ74: Ihana tuo lastesi reaktio! Varmasti tuli tosi hyvä mieli, minuakin oikein lämmittää.



IHAA78: Teretulemast! Mulla on ollut selän kanssa ongelmia koko raskauden ajan ja helpotusta ovat tuoneet kevyt venyttely, hierojalla käyminen ja sellainen lämmitettävä kaurapussi.



Synnytysgalluppiin: Taas olen jotenkin jäljessä, kun en ole juuri asiaa pohtinut. En edes osaa sitä jännittää, onhan siitä aika moni ennen minuakin selvinnyt. Nyt, kun aloin pohtia asiaa, tuli pari juttua mieleen: Toivoisin normaalia alatiesynnytystä, vaikka tuo selkä on reistaillut. Ja toinen asia: Meillä on ilmeisesti tulossa aika iso vauva, joten kipulääkitys olisi varmaan paikallaan.



Unimaailma on myös mulla hurjan vilkas, painajaisista seksiuniin asti. Välillä yöt ovat niin vauhdikkaita, että aamulla ei millään jaksaisi herätä.



Palailen taas illalla katsomaan kuulumisia!



Jansku 27+4

Tuntuu kun oltais ikuisuus pojan kanssa oltu kotoota poissa.Eilen aamullä lähdettiin sinne serkulle ja tänään oltiin kotona 14 aikoihin. Leivottiin aamulla pullia poikien kanssa, voi että oli hauskaa! :)

Meidän poju 2v2kk ja serkun pojat 1v2kk ja 2v7kk. Hyviä pullia tuli.

Tehtiin tavallisia ja korvapuusteja.

Hirmusen paljon oli luettavaa.. vähän luin sieltä täältä.. ;)

Täytyypä ajan kanssa lukea paremmin.



Meidän masuasukas reagoi parhaiten isin ääneen ja lauluun. <3

Muuten sitten melskaa miten sattuu, niin en ole yhdistellyt mitenkään tiettyihin ääniin. :D



onnipapunen:samaa olen miettinyt, että miks maksetaan verorahoista vielä verot.. Ja se kans että minimiäippäraha on vähemmän ku työttömän raha. Inhottaa kituuttaa pikkurahalla. :( Noh, pääasia, että on katto päänpäällä ja aina ruokaa. :) Tää on vaan väliaikasta!



Synnytyksestä oli ollut puhetta.. Oih, toisaalta odotan innolla.. ja toisaalta taas kauhulla. Esikoisen synnytys oli kyllä helppo.

Kipua en tuntenut juuri muuten kun supistukset ennen epiduraalin laittoa. Enkä kyllä tuntenut ponnistamisen tarvettakaan. (ainut asia mikä vähän harmittaa..) Kokonaisuudessaan synnytys kesti 12h.

Samanlaisen synnytyksen voisin ottaa, ehkä vähän lyhyempänä vaan. :) Jos vauveli on perätilassa niin mielellään yrittäisin silti alakautta. Jotenkin hirvittää leikkaus.. tai lähinnä se miten kipeä sen jälkeen olisi. Niin mihis nää toiveet saakaan lähettää? ;D



Tajusin just tänään kun tultiin kotiin et on siirrettävä ens viikon sokerirasituskoe seuraavaan viikkoon.. Miehellä vaihtui vuorot. (nyt 2vk peräkkäin iltavuoroa :( ) Enkä välttämättä halua tuolla terveyskeskuksessa viihdyttää tota vauhdikasta ukkoo 2h! :D Hui, kauheeta.



Kai se olis lähdettävä ruokaa lämmittämään, mies oli tehnyt " aamulla" (=ennen töihin lähtöä) muussia ja käristystä. Nam! :)



Ihanaa ystävänpäivää kaikille!!



t:tiitiäinen, poika 2v2kk ja Oiva rv 25+1

pikaisesti nyt vain...



joku ihmetteli kuinka moni muistaa synnytyksen tapahtumat tarkasti. No en mä kyllä ainakaan muista, mutta onhan niitä miehen kanssa kelattu joten jonkinlainen kuva tapahtuneesta on ;) Esimerkkinä siitä mitä siitä muistaa voisi sanoa sen että, mieheltä mun on molempien synnytysten jälkeen täytynyt kysyä että huusinko mä paljon tai kiroilinko? ei mitään muistikuvaa itellä ;)



Täytyy ripustaa vielä pyykit ja sitten vielä jos kupillisen teetä. Täytyy yrittää päästä ajoissa nukkumaan, kun nää illat tahtoo aina väkisin venyä kun ei millään malta käydä nukkumaan kun kerrankin ihan omaa aikaa :)



Ida-Antonia rv.28+1?

Taas täällä yökyöpelinä kirjoittelen...



Mirage, kirjoittelit tosta pissahädän tunteesta vaikka olisit juuri käynyt vessassa. Mulla käy välillä niin, että olen juuri käynyt vessassa ja hetken kuluttua tuntuu, että on ihan kauhea pissahätä. Sitten vasta kokeilen masua ja se on ihan kivikova eli supistaa. Eli joskus en muusta huomaa supistuksia, kun on ihan kivuttomia. Siitä, miksi sitten lirahtaa, niin en osaa neuvoa. Mulla itelläni on sellanen juttu, että pissaamisen jälkeen täytyy vielä hetken varmistella, että tuliko kaikki, kun yleensä tulee vielä vähän. En tiedä onko mulla siis lantionpohja lihakset rupukunnossa, kun ei tule suoraan kaikki. Voihan niitä lihaksia vielä treenata. Tässä on vielä monta viikkoa jäljellä. Älä masennu :)



Mirage muuten vielä, anteeksi vaan, mutta nauroin täällä ihan katketakseni, kun olit kirjoittanut tosta vauvan päähän paukuttamisesta niin hauskasti. Meillä mies ilmoitti heti, kun aloin tuntea liikkeitä, että nyt loppuu seksi. Lisäksi tässä ei nyt ole voinut näiden suppareiden ja kohdun aukeamispelkojen takia muutenkaan ihan vapaasti sekstailla. Mutta kun lääkärillä on selvinnyt, että paikat on hyvin kiinni, niin aina olen jotekin saanut miehen houkuteltua seksiin :) Kyllä ne on aika helppoja loppujen lopuksi. Mekin ollaan välillä vältelty varsinaista yhdyntää, juuri edellä mainittujen juttujen vuoksi (eli pelko kohdunkaulan aukeamisesta), mutta kyllä sitä on aika hyvin sitten keksinyt jotain muuta.



Martina, olen pahoillani, että sulla nyt noi raha-asiat stressaa noin paljon. Tiedän ton tunteen, että kun kaikki kasaantuu, niin tuntuu, että vielä enemmän supistelee stressin takia. Oikeastihan se että joudut nyt lepäämään ei ole sun vika tai kiinni siitä mitä itse haluaisit. Koita päästä syyllisyyden tunteesta. Tuttu tunne sekin. Lohdutukseksi mun täytyy kertoa, että mulla tuli sairaspäivärahapäätös reilussa viikossa. Ja siis toimistossa virkailija pelotteli, että pitää varautua " viikkoihin" . Että kyllä ne asiat voi vielä järjestyä ihan hyvin ja yleensä järjestyy. Voimia *halaus*.



Emunaiselle toivon myös voimia huomiselle. Päivä päivältä se suru yleensä helpottaa, vaikka välillä tulee tietysti niitä huonojakin päiviä. Kiva kuulla kuitenkin, että maailma näyttää jo valoisammalta.



( . ) Oma vointi on tänäänkin ollut ihan hyvä. Yht' äkkiä tajusin tänään, että viikkojakin on jo 25+0, jee. Eteenpäin mennään. Kovasti pikkunen potkii tuolla masussa.



Tilasin muuten eilen (vai maanantaina, pätkii...) H&M:ltä mammaverkkarit. Mulla on vaan yhdet mammahousut, nekin aika rennot. Hyvin olen pärjännyt tähän asti. Mutta ajattelin, että kohta noi ilmat rupee lämpenemään ja sitten en voi poitsua viedä enää toppahousuissa tarhaan. Ja entäs jos aamulla sataa ja housut tulee ihan läpimäriksi, niin millä mä kuljen loppupäivän. Jos vaikka tarvii lähteä neuvolaan yms. On mulla yks hamekin, mutta kun inhoan niitä sukkiksia, niin ei kauhean houkutteleva vaihtoehto. Ja kun ne sukkiksetkin hajoaa parissa käyttökerrassa mulla. Toivottavasti nyt ne mammaverkkarit olisi mukavat.



Eipä tänne sen kummempia... huomenna taas täällä :)



Laru ja masukki rv 25+0

Tänään herätty taas esikoisen toimesta puol kuus! ääks



synnytysgalluppiin: mulla oli toi esikoisen synnytys sähellystä joka päätyi hätäiseen sektioon, joten haluaisin synnytyksen menevän rauhallisesti ja että mulle kerrotaan heti jos jotain yllättävää sattuu että mitä on tekeillä. Haluaisin myös alatiesynnytyksen kivunlievityksillä, epiduraali oli viimekerralla hyvä, kivut lähtivät hetipaikalla ja pystyi lepäämään sen ajan. Kyllä tässä jännittää, on ihan kun ekaa kertaa menis synnyttää kun eka synnytys päätyi siihen leikkaukseen. Muuten olen tosi tyytyväinen meidän sairaalaan, henkilökunta on osaavaa ja todella miellyttävää.



Jaaha, mistäs muusta oli puhetta viime pinossa.. en taas muista. Joku vois muuten linkittää sen kun en osaa.



Tänään olis sitten perhekerhopäivä meillä joten sinne suunnataan heti kun keretään. Jaksuja kaikille pahastaolosta kärsiville ja niille joilla niitä supistuksia oli, pois se heistä!!!



t:minnis80 rv 25 tasan

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9590735&p=2&tmode=1&smode…



Linkitys: Mene eiliseen pinoon ja klikkaa osoitetta hiiren oikealla näppäimellä. Valitse " kopioi" ja siirry tämän päivän pinoon. Tekstissäsi klikkaa taas hiiren oikeaa näppäintä ja valitse " liitä" . Ei sen kummempaa:)



Joku muukin tätä eilen kyseli.

Olen miettinyt paljonkin!



1) Eka toive ois, että sais synnyttää alakautta. Muistan kyllä edellisestä synnytyksestä, että kun näytti välissä siltä, että ollaan leikkaukseen menossa, silloin oli aivan sama miten vauva saadaan sieltä ulos. Kunhan ehjänä!



2) Ois kiva kun pääsis liikkumaan eikä olis johdoissa kiinni kovin paljoa.



3) Amme auttoi eka kerralla.



4) Pysyisin itse rauhallisena enkä menisi paniikkiin. Kirjoitan vaikka lapulle muistiin, että " Tähän EI kuole!" ja " Kohta se on ohi!" . Nuo kun tuppasivat unohtumaan viime kerralla... Olen myös jo valmentanut miestäni hokemaan ko. asioita.



Mulla siis eka kerta meni oppikirjojen mukaan, tasaisesti edeten 10h. Erittäin positiivinen kokemus. Toisen oletin menevän samalla lailla, mutta olikin suht nopea, ja viim. 20min. luulin kuolevani. Manasin huonoa muistiani ja ihmettelin, miten pärjäsin eka kerralla, kun tätä olisi vielä tiedossa tuntikaupalla... No eipä ollut. Puudutukset myöhästyivät pahan kerran, mutta lopputuloksena mitä ihanin pikkuprinssi! Synnytyksestä jäi vain ulkopuolinen olo sekä hallinnan menetys. Nyt olen valmistautunut myös siihen, että kaikki voi tapahtua aika nopeasti.



Puudutuskohdan olen jättänyt täysin auki, koska toisaalta haluaisin mahdollisimman pitkään pystyä kävelemään jne, mutta toisaalta paniikinomainen kuolentähänpaikkaan-olokin on turha. Ilokaasua en halua, koska eka synnytyksestä siitä huonot muistot ja oksennan varmasti muutenkin koko ajan.

Muutama päivä mennyt hiljaisuudessa. Ollut niin menoa että. Ja nytten olen flunssassa:( Pelkäsinkin tätä, koska olen ollut yliväsynyt, mutta toivotaan, että pian menisi ohi. Sunnuntaina pitäisi hoitaa kummin tehtävää ristiäisissä, joten terveenä olisi mukava olla.



IHAA78, tervetuloa joukkoomme!



Synnytysgallup: haluaisin synnyttää alateitse. Jos vauva tulossa perä edellä, niin ehdottomasti sektio! Ja toivoisin, että kohdallemme sattuisi ihana kätilö. Muita asioita en niin osaa toivoakaan, koska ensimmäistä kertaa menossa synnyttämään.



Äh, en muista nimimerkkiä, mutta jonkun äidin lapsilla ihana reaktio tulevaan vauvaan! Sunnuntaina olimme vanhempieni luona ja toinen pikkuveljistäni(ikä 8v.)tunsi ensimmäistä kertaa vauvan potkut -silmät leveni lautasten levyisiksi:) Nytten varmaan koko asia konkretisoitui hänelle. On ollut innoissaan, mutta silti aina kysellyt, että onko se vauva ihan tosissaan tuolla masussa:)



( . ) Jos ei tätä flunssaa ja pientä närästystä olisi, niin voidaan hyvin. Eilen vauva oli hiljaisempi, mutta tänään tullut potkuja senkin edestä.



Mukavaa keskiviikkoa mammoille ja masuille:)



amy.lee 28+6.

Hoh hoijaa...olipas kamalaa herätä seitsemältä kun on yli viikon saanut nukkua niin kauan kun nukuttaa... Oli neuvolalääkäri aamulla.



--> Hb oli noussut jopa 124 maltofer-tippojen avulla eli tehokkaammat täällä päässä kuin obsidan.

-->Painoa taas tullut lisää..kamalasti..noooh..nyt on tullut 8kg yhteensä..(2kg enemmän kuin luulin...)

-->närästykseen ohjeeksi ne samat: Rennie, pienet ateriat, sängyn pääty koholle ja ei syömistä 4 h ennen nukkumaan menoa (joo..ei muuten onnistu tällä ruokahalulla)

-->Peräpukamiin vain rasvaa (se mun kortisonivoide kävi kuitenkin) ja leseitä ruokavalioon.

-->tähän mun pissatouhuun ei muutakuin labraan pissanäytettä ja lantiopohjanlihasjumppaa..kun vain muistaisi. Eilenkin illalla kävin puolen tunnin välein pissalla..kamala hätä eikä mitään oikein tullut. Ja heti kun aivastin niin housuun tuli.. kohta kai on siirryttävä tenaan:(((

Lääkäri valoi uskoa tulevaan: synnytyksen jälkeen se vasta kamalaksi menee, jos nyt on jo näin paha... JIPPII...:(

-->Kohdunkork. oli nyt 22 eli ihan alarajoilla..sen haamuviivan alla.. Syynä oli vauvan oleminen niin alhaalla..sillä on kuulemma joku hyvä rako siellä..ihan matalalla.. Onkohan siitä jotain haittaa? En tajunnut kysyä.. Samalla selitti lääkäri täti sen, mikä aina mua ja miestä ihmetyttää..sänkypuuhissa tuntuu siellä nykyään aina sellainen " este" ... Se on sitten vauvan pää!!!! Soitin miehelle ja kovin oli hiljaa.. taitaa meiltä loppua touhut siihen;) Sen suurin pelko on varmaan ollutkin se että paukuttaa vauvaa päähän..oon aina nauranu sille..tottahan se oli.voi kamala...:) Lääkäri vain sanoi että kyllähän aikuiset ihmiset keksii jotain muuta...niinkai se sitten täytyy jos ei halua vauvalle karmeita kohtukokemuksia:)



Saatiin samalla synnärille tutustumisaika ja synnytysvalmennus neuvolassa. Ne oli joskus maaliskuun alussa:) Mukavaa.. vaikka ite oonkin synnärillä ollut harjoittelussa, mutta on se eri asia mennä tutustumaan " asiakkaana" ...



VARJOKAS: Jos vauvalla joku hätä on, niin siinä vaiheessa teiltä vielä kysytään haluatteko hätäkasteen..automaattisesti teiltä kysymättä ei siis tule. Siinä vaiheessa voitte sitten kieltäytyä, jos se ei omalta tunnu.



Löysin kirpparilta paljon kivoja vauvanvaatteita..melkein kaikki oli tosin tyttö/poikavärein, mutta neutraalimmat vein alta pois. Sain jollain 3 eurolla melkein 10 vaatekappaletta..ja ihan kuin uusia. Aika reilua:)



menempäs taas syömään ja tyhjentämään pesukonetta..

Mirage 27+6

Tämä äippä on ollu vähän huolissaan vauvan hiljaiselosta eilis illasta asti. Vauva liikkuu yleensä tosi paljon, mutta eilen illalla ei liikkunu ollenkaan..menin ajoissa nukkumaan ja tunnestelin mut liikkeitä ei kuulunu, yöllä potki pariin kertaan ja nyt aamulla on ollu pientä muljumista.

Sit toinen ihmetyksen aihe on se, että kun vauva on jossain tietyssä asennossa ja kosken mahaa, niin iho on todella kosketusarka/kipee,onko muilla tämmöstä? Vähän niinku ois kipee siitä kohtaa mihin vauva " nojaa" .

Muuten kyl kaikki ok..lähetään kohta pojan kanssa kaupungille.

äite rv 28+1

Voisko se mahdollisesti olla sullakin niitä harjoitussuppareita? Mä nimittäin kauan mietin miksi vauvan potkut sattuu välillä niin kovasti.. sitten tajusin, että mullahan supistelee välillä, ja kun ne itsessään ei satu eikä paljon edes aina tunnu,niin sitten kun vauva potkasee samalla niin se ottaa jo kipiää.. Ja kun painoi kevyesti mahaa siittä kohalta, niin sekin tuntui epämiellyttävälle.



Se vain tuli ekana mieleen, kun pohdin itekkin muutama viikko sitten tuota samaa juttua..

-Mirage

Hienoinen lumisade täällä päin.

Ensin eilistä: oltiin ensimmäistä kertaa neuvolan perhevalmennuksessa. Siellä oli 4 muuta meidän lisäksi ja sen piti kätilöopiskelija. Puhui synnytyksestä ja viimeisistä raskausviikoista ja sitten katottiin Tyksissä kuvattu synnytysvideo. Eipä siinä mitään uutta tullut. Mieskin totes tienneensä jo kaiken kivunlievityksistä ym. kun oon sitä koko raskauden ajan informoinnut. Oli kiva nähdä muitakin odottajia, vaikka kaikki istuivat turkulaiseen tapaan tuppisuina eikä yhtään kysymystä tehty:) Tietty vaikeeta näin ensi synnyttäjänä tietää miten hoitaa se synnytys, missä asennossa ym. mutta jos nyt aattelisin, että mis asennossa mun ois helpointa ponnistaa, niin se jakkara mua houkuttelee eniten. Tyksissä saa myös niitä akupunktioneuloja, onko jollain niistä kokemusta?



Selvis myös tää meidän käytäntö täällä, eli piakkoin pitäis olla eka neuvolalääkäri eli jossain viikolla 28. Virallisesti mulla siis ei oo vielä ollut lääkäriä. Sitten on vielä vko:lla 36 synnytystapa-arvio neuvolalääkärillä. Ensi viikolla on toinen neuvolan perhevalmennus ja sitten maalis-huhtikuussa Tyksin oma synnytysvalmennus.



Valmennuksen jälkeen käytiin hakees postista äippäpakkaus ja ilta menikin sitä ihmetellessä ja hätistellessä koiraa pois vauvan tavaroista. Aiotteko pestä pakkauksen vaatteet? Mä just mietin, että varmaan pitäis, kun ainakin omaan nenään tuntui teollinen tuoksu, mies ei sitä haistanut (yllätys).



Ihaa78 oli liittynyt joukkoihimme, tervetuloa!

Jotain juttujakin piti vielä kommentoida...väsymyksestä joku jutteli. Olen huomannut, että mulla on virtaa joka toinen päivä ja saan asioita aikaiseksi, ei okseta ym. Sitten on sellasia päiviä, että päikkärit maistuu ja olo on vähän blaah.



Ääniin reagoiminen, mies tuli töistä ja huikkas ovelta moi, niin vauva potkas oikeen kunnolla. Samaten, kun koira on haukkunut niin on tuntunut liikettä. Must on hassua toi koiran tapa nuolla mahaa ja nyt se yrittää koko ajan ängetä syliin (jep, 26kg sylikoira, ihanaa:)) Mun unimaailma on ennen raskauttakin ollu lievästi outo, mutta koko raskauden ajan on pari teemaa ollut yleistä, joko unet ovat tosi eroottisia tai sitten oon joku vakoilija ja unet on oikeita seikkailujännäreitä:)



Jaaha, pitäs varmaan ehostaa itseään. Tapaan kaverin kaupungilla kahvittelun merkeissä. Huomenna pelätty sokerirasitus. Mua oikeesti jännittää, että pystynkö oleen oksentamatta. Täytyy tehdä jotkut järkevät eväät mukaan, aattelin ottaa tripin ja banskua, appelsiinia ja viinirypäleitä.



Later:) AE 26+4

Selkäkivuista vielä.. Te, jotka olette käyneet fysioterapeutilla. Mitä kautta olette sinne menneet? Itse soittaneet aikaa, vai miten? En ole koskaan käynyt..

Varjokkaalle kiitos tukivyölinkistä! Mä ajattelin tilata, välillä on niin hankala olla..



Laru: Joo tosiaan löysin vaunut, joissa sitten ilmeni yks vika. Tänään olen menossa niiden kans myyjän luo, katotaan nyt mitä niille tehään.. Harmittaa tosi paljon..



Synnytyksestä.. Ihan ensimmäinen toive olisi se, että minulle kerrottaisiin mitä tapahtuu. Viimeksi oli tuo poika väärässä tarjonnassa (tulossa otsa edellä), ja se kerrottiin vasta kun imukuppi otettiin esille.



Toinen olisi vahva lääkitys..=) Oon tosi kipuherkkä nimittäin.

Viimeks laitettiin (vahvempaa lääkettä) kaks kertaa kohdunkaulanpuudutus. Se oli ihan hyvä! VARJOKAS! Mäkin pelkäsin melkeen eniten synnytyksessä sitä, et pistetään selkään. Tuo pelasti minut, mielummin annoin pistää tuonne värkkiin..=)



Ja toivoisin sitä myös, että voisin liikkua sekä kokeilla ammetta. Viimeksi tuo jäi kokeilematta, kun kun joitain letkuja oli minuun ja vauvaan laitettu.



Josta tuleekin mieleen, että miten ihmeessä te muistatte kaikki asiat, mitä synnytyksessä tapahtui?=) Mä en nimittäin muista ku sieltä sun täältä.. Tosin olinkin korkeassa kuumeessa, liekö se vaikuttaa asiaan..



Mirage: Mulla pääsi kyllä naurut, voin vaan kuvitella että mitä miehesi päässä liikkuu.. Voi rassukkaa..=) En ole koskaan kuullut, että se penis oikeasti osuis vauvan päähän!=)



Äite82: Myös täällä ollu jo pari päivää mahassa tosi rauhallista. Mietinkin, että pitääkö siitä olla huolissaan, kun liikkeet tuntuu, mut tosi vähänä? Vai onko tärkeintä että liikkeet tuntuu ylipäätänsä?



Almaeino: Kyllä mä ainakin pesin ne pakkauksen vaatteet. Pesen muutenkin kyllä kaikki, itsellekin (paitsi ne ulkovaatteet jne.)



No, pitää alkaa valmistautuu liikenteeseen. Huomenna mulla taas pari päivää kurssin puolesta töitä (sitten ei enää töitä olekaan, ku koulua vaan!!).. Vähälle menee mielenkiinto mulla..

Vieläkös muuten teillä, jotka olette koulussa tai töissä, kiinnostaa tehä hommia? Joko on ajatukset muualla?=)



miitu78 rv 28+3

[color=red][size=3]♥ HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! ♥[/size][/color]



Yritin yhtä juttua ja jännittää sainko sen oikein... Jos en, niin pitää varmaan harjoitella. :)



Ei mitään erikoista tänne. Siivoukset pitäis jatkua, mutta kun on noita menojakin taas kertynyt päivälle, niin kukahan ne tekis.. :)



Synnytysgalluppia on ollut... Mä tosiaan laitoin siihen lappuun, että kylpy ja spinaali, käynnistyksessäkin pitäis ne saada, ainakin viimeksi sain. Nyt tietty toivon, ettei tarvi käynnistää. Ei se niin kivaa ollut makoilla sairaalassa, ei juuri ollut tekemistä yksikseen olla huoneessa. En ole lisäksi kauhean seurallista/puheliasta sorttia, varsinkaan ventovieraiden kanssa. Tutustumiseen menee aikaa. Lisäksi tuli tuosta lapusta mieleen, että meidän lapsia ei myöskään kasteta, ja meillä lapussa kysyttiin: hätäkastelupa: kyllä ei. Ja sitten oli paikat nimelle, jotka jätin tyhjäksi.



Mutta pitää mennä taas hätiin, neiti sotkee nopeammin kuin ehdin siivota... JEE!



Äippä rv 27+3

MIITU78: Pääsin fysioterapeutille ihan soittamalla itse. Lääkäri oli jo vaivastani jotain koneelle kirjoittanut, niin että fyssari oli lukenut sen jo ennenkuin tulin, mutta käsitin ettei mitään lähetettä tms. oltu tehty. Soitin vain tk:n fysioterapiaan ja kerroin vaivan, näin sain sitten ajan raskauksiin " erikoistuneelle" fyssarille..



Koulutehtävää pitäis tosiaan tehdä, mutta kiinnostus on just tämä.. lueskelen vauva-palstaa ja kattelen huuto.netistä vauvanvaatteita.. Ja minä vielä kuvittelen tekeväni opinnäytetyön kevään aikana ja harjottelut vielä 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Huh hei...:)

-Mirage

Mullakin kotiopiskelupäivä, ja hommat edistyy tällä puolella paremmin kuin kouluhommien puolella;) Oon nyt yrittänyt antaa itselleni anteeksi lorvailut, koska niillä on suora vaikutus omaan vointiin. Eilinen päivä meni aamusta iltaan puolijuoksua. Tuntui, että olen koko ajan sen 5min. myöhässä... Illalla nukahdin puolikuolleena silmälasit päässä sohvalle. Sellaisten päivien jälkeen tuntuu, että on jo tosi huonossa kunnossa ja mitenhän sitä jaksaa toukokuulle jne. Mutta sitten kun ottaa löysemmin, virtaakin alkaa löytyä ja vaivat vähenevät:)



Motivaatio aika huono, mutta mulla alkaa olla niin vähän jäljellä, että järki pakottaa tarttumaan asioihin. Jostakin päästä sitä näkkäriä on pakko alkaa nakertaa. Vaikkakin välillä tahti olisi mitä olisi! Motivaatio on ollut kyllä vähän niin ja näin koko raskausajan. Miten kummassa sitä mieli jaksaa pyöriäkin niin pienen asian ympärillä;D???



Lapsilla mennyt nyt onneksi ihan kivasti hoidossa. Välillä kun huomaa, että niillä on siellä stressaavaa tms, tulee tosi huono omatunto. Sitten yrittää olla ylitehokas, ettei ne joutuisi yhtään turhaa minuuttia siellä olemaan. Kiva kun pääsevät taas pihalle telmimään, kun viime viikko meni sisällä.



Kiusauksiakiusauksia: päiväkahvin seurana mulla tässä tänään jäätelöä ja vadelmia. Nam!

En tiiä liittykö kivut supistuksiin, mua supistelee kyllä päivittäin, mutta kivuttomasti. Ehkäpä vatsanahka vaan on jotenkin herkillä nyt ja tekee kipeetä vauvan liikeet välillä, esikoisesta en muista että ois ollut samanlaista kipua.

Vauva jatkaa edelleenkin hiljaiseloa, liikkeitä ei tunnu ollenkaan, saa nähä alkaako sitten melskaan kun meen päiväunille pojan kanssa, sillon se yleensä villiintyy, kun meen itse nukkumaan..

Täällä murehditaan nyt raha-asioita oikein kunnolla.. Ollaan ihan konkurssissa nyt tän mun sairasloman takia ja yhtään ei ahdistukseen auta se että tietää itsensä olevan syypää. tai minkäs mä sille mahdan mutta kuitenkin. Nyt saan huomenna viikolta palkan ja sitten seuraavat rahat tulevat 11.4(äitiyspäivärahat). Tai toivottavasti tulis vaan noi saikkurahatkin johokin väliin,mutta kelan tuntien niissäkin menee aikaa ja sählätään ja sitä ja tätä... Voihan munkkeli... Hyvin huomaa että myös tämä kova murehtiminen aiheuttaa supisteluja, täytys rauhottua vaan. Hitto kun mentiin autoki vaihtaa tossa viime keväänä ajatellen tätä tulevaa pienokaista,niin eipä silloin tullut pieneen mieleenkään että mitäs jos jääkin saikulle ja rahat loppuu.. Maksetaan meinaa aika hirveesti kuukaudessa tosta autosta....



No sitten muuta kuin valitusta.



Ääniin reagoiminen: Meilläkin vauva selvästi reagoi tiettyihin ääniin ja varsinkin hyvin koviin ääniin. Lapset kun " piereskelevät" mun mahaan niin siitäkö vauva innostuu ja rupee aina muljuamaan oikein kunnolla.



Synnytyksen muistamminen: Mä olen kans ihmetellyt kuin kaikki tuntuvat muistavan joka vaiheen synnytyksistä. Musta tuntuu että olen ollut ihan muissa maailmoissa avautumisvaiheen ja varsinkin viimeiset tunnit,enkä muista siitä mitään juurikaan. Ja niin sanoo mieskin,siis että olin ihan muissa maailmoissa enkä puhunutkaan mitään muuta kuin jotain vaikerrusta. Ponnistus vaiheesta muistankin jo jotain kun kipu kuitenkin hellitti silloin niin kovasti ja kun eka vauva oli saatu maailmaan niin jaksoin jo vitsailla ennen toisen ponnistamista:) Nyt haluankin videokameran mukaan että jäis äidillekkin jotain konkreettista siitä touhusta:)



Nyt vauvan vaate kaappia laittamaan järjestykseen. Siinä onkin homma kun kahden lapsen 0-2,5v vaatteet ovat siellä miten sattuu ja pitäs vielä erotella selvästi tytön ja pojan vaatteet että kun laitokselta tullaan niin on helppo vaan ottaa väärän sukupuolen vaatteet sieltä pois..



martina 28+2

Ja mukavaa ystävänpäivää mammoille ja niiden masuasukeille!! Ajattelin tulla ilmoittautumaan, että hengissä ollaan ja maailma näyttää jo vähän valoissammalta, huomenna on mummin hautajaiset ja eiköhän toi toipuminen tästä ala pikkuhiljaa....kamala väsymys painaa taas näinä päivinä, voi vaan nukkua ja nukkua koko ajan!! Lude on pysynyt tiukkana ja piristänyt mun päiviä melskaamalla oikein toden teolla välillä, maha pomppii ja hytkyy ja nykii ja kohoilee ties mistä välillä, hauska veijari taitaa olla tulossa!! Mä vastailen noihin gallupeihin ja muihin juttuihin tossa loppuviikosta ja muutenkin aktivoidun paremmin, nyt rupeen kirjottamaan muistopuhetta mummuskalle!!! Oikein ihanaa ja lämminhenkistä ystävänpäivää kaikille!!!Halauksia!!!



-Emunainen ja lude 26+4-

Hei vin! <-- tai siis vAIn :P



MEnee hermot tämän kannettavan kanssa, kun fujitsusta ei saakaan touch padia säädettyä, ja kesken pitkien sepustusten tapahtuu kaikkea kivaa tekstin sisällä pomppimisesta sivunvaihdoksiin - ja näin koko teksti katoaa :( tai ainakin muuttuu ihan käsittämättömäksi siansaksaksi :D



Kuka se [b]motivaatiosta[/b] puhui? Tämä tässä ainakin on kirjoittanut 6:n sivun esseetä runsaat 5 riviä tekstienluvun jälkeen. jee. palautuspäivä tänään... noh, olen kai siinä flunssassa, joten yksi lähdemateriaali on lukematta, kun pitäisi keskustaan raahautua se hakemaan... en vain oikein innostu lähtemään ulos kauas, kun huippaa päästä. On todella vaikea keskittyä, kun masussa leikkii ja riehuu paljon ihanampi otus kuin sinänsä mielenkiintoinen esseeaihe :) jahas, siinä maha missä painitaan taas muksautti kannettavaa ;) tokan kerran heräsin tämän potkuihin tänään, rauhoittui kun vetäsin mustikkapiltin, mutta torkahdin ja tunnin päästä meno alkoi taas rauhoittuakseen aamupalan jälkeen - hetkeksi.



Mennään tänään juhlistamaan 6-vuotis kihlapäivää ja syödään ulkona. Sitä ennen olisi tärkeä kokoustaminen keskustassa.. joten pitäisi saada vauhtia tähän esseeseen eikä viihtyä näin hyvin täällä... :) ehkäpä piristyisin jos laittaisin itseni jo nyt valmiiksi...



terkkuja

sammakkoinen & *tums-tums-tums* -pikku-riehuja rv 26 tasan