hankala aamu ollut ja itku herkässä...

päivää taas pitkästä aikaa, ompahan ollut taas hankalaa.mielialat heittäneet kuperkeikkaa jo monta viikkoa ja mies ei tunnu ymmärtävän etten tahallaan kiukuttele ja ole hankala, ei ole itelläkään helppoa, töissä on ollut ihan kauheaa...masua pistellyt ja sit meni selkä, nyt 5 päivää saikkua.mies lopetti tupakan polton kun kuulimme odottavamme esikoista...tänä aamuna yllätin sen polttelevan ja mul pimeni...tuli sanottua paljon ilkeästikin, mut mua niin juippii.tuntuu ettei se halua mua lähellä pitää muuta kun niissä hommissa, ja itellä ei tällähetkellä ole kovin prinsessa olo...tukkaa lähtee ja naama kukkii, mitä mul ei ole koskaan ollut.tiistaihin asti pitäisi rakenne ultraa odotella, kauhea huoli, kun musta tuntuu et neuvolas olisi kiva käydä useamminkin kuuntelemassa vaik sydänääniä, kun viel en tunne liikkeitä niin sitä n ihan varpaillaan kun ei tiedä mikä nipistely on normaalia ja mikä ei...kun on se yksi keskenmenokin taustalla....voi hitsi kun tulee valitettua, vaik olen kyl ihan äärettömän onnellinen mahaasukista....olen kirjoitellut vauvalle päiväkirjaakin odotusajalta, et voi sit isona lueskella mitä elämässämme häntä odottaessa on tapahtunut...paljon onkin tapahtunut.surua ja iloa...

mut tulipahan purettua, kiitos jos joku luki loppuun, tää ainaskin helpotti.kaikkea hyvää teille muillekin odottajille...ja jos oulun seudulla on muitakin masunjen kasvattajia olisi kiva joskus vaikka käydä kahvilla ja tutustua....



mukavaa päivänjatkoa.

t:hoitsu 17+0