Lähestyvä synnytys pelottaa!!
Hei! La on ensi maanantaina ja tähän asti en ole pahemmin ajatellut koko synnytystä. Nyt alkaa kuitenkin jännittää ja vähän myös pelottaa. Mikä avuksi? Välillä ajattelen että: so what, onhan tuosta muutkin selvinneet ja välillä iskee kauhea pakokauhu; en halua synnyttää. Minulla on yksi lapsi, joka syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi, sektion koin helppona enkä ollut kipeä jälkeenpäin. Auttakaa pääsemään pakokauhusta eroon!
Kommentit (5)
Synnyttäminen voi olla jopa hieno kokemus, usko tai älä. Moni kertoo kauhujuttuja, mutta yhtä moni varmaan sanoo, että loppujen lopuksi kokemus oli hieno ja paljon helpompi, kuin olisi etukäteen kuvitellut. Asenteellakin on vaikutusta, eli reippaalla ja rohkealla suhtautumisella sellainenkin synnytys, joka ei kaikin puolin olisikaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan voi muodostua positiiviseksi kokemukseksi.
Muistan, kun itsellä esikoista odottaessa yksi tuttu vanhempi äitihenkilö sanoi, että on ihan kade, kun pääsen kohta synnyttämään. Niin upeaa synnyttäminen kuulemma on. Ihmettelin tuota kommenttia silloin, mutta nyt, kun minulla on yksi hyvin sujunut alatiesynnytys takana, ajattelen ihan samalla tavoin. Enkä malta odottaa, että pääsen synnyttämään tätä kakkosta. Toki asiat voivat mennä pieleen ja innolla odotettu synnytys muuttua kauhukokemukseksi, mutta se on sitten sen ajan murhe. Suurin todennäköisyys on kuitenkin sille, että kaikki menee oikein hyvin.
Eli älä murehdi ja mieti liikaa. Naisen kroppa on luotu synnyttämään, joten nautitaan tästä upeasta kyvystämme.
Kyllä muakin jännitti esikoisen synnytyksen lähestyessä. En voinut esim. kattoa telkkarista mitään synnytysdokkareita. Synnytys sujui hyvin eikä ollut yhtään niin kauheaa tai kivuliasta kuin olin odottanut. Etukäteen ajattelin, että pyydän heti kaikki mahdolliset kipulääkkeet, mutta pärjäsinkin puoleen väliin ilman mitään lääkitystä.
Positiivista ja rentoa asennetta vaan, niillä pääsee jo pitkälle!
Ymmärrän Miitu huolesi, mutta mielestäni voit odotella synnytystä rauhallisin mielin. Sinulla on takana suunniteltu sektio ja voin kuvitella, että äidit ympärillä ovat saattaneet sitä väheksyä ja heittäneet ilmoille ehkä väritettyjäkin kertomuksia synnytyksistä ja niiden " kauheudesta" .
Itse synnytin esikoiseni pari vuotta sitten ja koska lähipiirissä on paljon pienten lasten äitejä olin kuullut jos jonkinnäköistä synnytystarinaa. Osa oli hurjia, mutta samaan aikaan tiesin näiden ihmisten värittävän juttujansa muutenkin. Muutama ystäväni piti synnytystä ylipeloteltuna asiana ja pyysivät ottamaan ihan rennosti ilman suurempia ennakkosuunnitelmia.
Niin otinkin ja tuloksena hyvä synnytyskokemus. Synnytin 4260 grammaa painaneen esikoisen alakautta avosuisessa tarjonnassa, joten ihan helpoin tuo synnytys ei varmaankaan ollut. Ponnistus kesti tarjonnan takia 1,5 tuntia, josta suurimman osan olin ilman kipulääkettä (ei ehditty enää laittamaan kohdunkaulan puudutetta toista kertaa). Olihan se hurja urakka, mutta mitään kauhukuvia ei jäänyt. Luotin täysillä ammatti-ihmisiin ympärilläni (saivat päättää mm. puudutevaihtoehdon puolestani ja päätyivät kohdunkaulan puudutteeseen) ja heidän avullaan saatiin homma hienosti päätökseen.
Pari viikkoa sitten synnytin toisen lapsen. Suuren kokoarvion takia synnytys käynnistettiin ja se oli aivan erilainen kuin esikoisesta: hurjan nopea ja kipeät supistukset alkoivat yhtäkkiä ilman pidempiä lepotaukoja. Tuloksena ihana tyttö ja toistamiseen hyvä fiilis!
Kuten suikeroalpi totesi, niin reipas, rohkea ja positiivinen suhtautuminen on kaiken a ja o. Varsinkin esikoisen synnytyksen jälkeen molemmat kätilöt (vuoro vaihtui kesken synnytyksen) tulivat jälkikäteen sanomaan, kuinka mukava oli hoitaa synnytystä, kun äiti oli vastaanottavainen ohjeille ja asenne oli kohdallaan. Helpottaa urakkaa kaikkien osapuolien osalta kuulemma hurjasti.
En tällä viestillä halua missään nimessä aliarvioida joidenkin huonoja synnytyskokemuksia (niitäkin varmasti on ihan aiheesta), mutta kyllä siitä kannattaa lähteä, että henkilökunta on vihkiytynyt asialleen ja varmasti tekevät kaikkensa, että asiat sujuisivat parhain päin myös äidin osalta. Ystäväni synnytti muutaman päivän minun jälkeeni esikoisensa hätäsektiolla. Sektiota edelsi pitkä ja hankala avautumisvaihe ja ponnistusyritys. Kaikesta huolimatta ei hänellekään jäänyt mitään suurempaa kammoa synnyttämistä kohtaan, vaikka hänen kohdallaan ei voida missään nimessä puhua helposta synnytyksestä.
Tsemppiä Miitu lähiviikoille - kaikki menee varmasti oikein hyvin!
t. Jogu ja tyttö (2 vkoa)
Hei!
Jokaisella supistuksella on tehtävänsä ja tarkoituksensa eli ne edistävät synnytystä ja tuovat vauvan koko ajan lähemmäksi.
Olen kokenut miellyttäväksi ja rentouttavaksi erilaiset rentoutus cd-levyt. (Esim. " Synnytä rentoutuneena--rentoutusharjoitus, joka auttaa valmistautumaan synnytykseen" .)
Niitä on myynnissä äitiysliikkeissä. Luonnonääni-cd:t ovat olleet myös rentouttavia, ja varmaan kirjastoistakin voi löytyä.
-Niittyheinä
Ota iisisti,niin jännitti minuakin toisen kohdalla vaikka tiesin mitä edessä.
Ehkä se toinen jännittää enemmän koska tietää mitä se voi olla! Mutta kun supistukset kotona alkoi (ja niitä oltiin toisaalta odotettu,viikkoja 41+3) niin eikun menox ja periaatteella: " yks tehty ja niin on tehtävä tämäkin!" . Ja hyvin se meni,kiitos rauhallisen yön (oltiin ainuut synnyttäjät silloin) ja ihanien kätilöitten varsinkin itse tapahtumassa olevan! Meininki oli hyvä, kipulääkkeet tosi hyvät ja kokemus erillainen kun ekan kohdalla. Vaikka synnärit oli erillaiset niin ei ne nyt jälkeenpäin ollutkaan pahoja...(vaikka saikulla tuli itku,vitutus ja tuska!!!!! )
Joten ota iisisti ja anna kaiken mennä omalla painollaa. Luota ittees ja muista että et synnytä vauvaa yksin vaan ammatti henkilöiden kanssa jotka tietää mitä tehdä! Vauva tulee ulos,halusit sie tai et ;)!!!
Voimia!