kohta tullaan hulluksi

ilman sen suurempia selittelyjä,nyt nukkumaan tms ja peitto päälle. olisiko mennyt " vaan" reilu kuukausi kun jo alkoi tyttö sängyssä pysymään. nyt neljän kuukauden jälkeen ei tule pois ollenkaan. hermo meni useaan kertaan mutta sinnikkyys palkittiin

pusujen ja halien jälkeen poistuimme huoneesta.

Sillä tyylillä aloitettiin että vietiin sänkyyn ja toivotettiin hyvää yötä. Neljä iltaa jaksettiin miehen kanssa viedä vuorotellen tyttöä takas, koska heti kun selkänsä käänsi typykkä jo juoksi perässä. Ja nauraa kikatti kun palautettiin sänkyyn. Hänestä se on ilmeisesti kiva leikki!! Mutta kyllä järki sanoo että ei nukuttamaankaan kannata jäädä. Huh Huh!!

viedä takaisin. tämä mielessä aloin vuosi sitten opettamaan meidän kuopusta pysymään sängyssä. Tunnin ajan nousi monta kertaa minuutissa (hyvä että ehdin huoneesta pois..) sängystä, laittoi valoja, nauraa rätkätti, itki ja huusi.. aina kannoin takaisin sänkyyn. Tunnin päästä viimein asettui nukkumaan ja sen jälkeen ei ole itse sängystä pois tullut. Kun herääkin niin huutelee hakemaan, niin tehokas oli opetus :o)



Joten tsemppiä ja sinnikkyyttä vaan, niin uskon että teilläkin opitaan tavoille :o) aikaa se voi viedä mut nukuttamaan ei kannata alkaa. Siitäkin kokemusta esikoisen kohdalla ja oli todella rankkaa joka kerta viettää 1-1,5 tuntia nukuttamassa.

Eli pinnikseen nukahdettiin, mutta isommasta meidänkin duracel pomppii pois tai huutaa. Pari viikkoo vaihdon jälkeen mies lähti pariks viikoks työmatkalle ja meinas nukuttamisen kanssa mennä hermot todella. Lopulta päädyin siihen, että nuokuin sängyn reunalla ja tyttö nukahti 5 - 15 minuutissa. Eipä tuo pitkä aika olis, mutta kun väärä tapa...



Mies tuli matkaltaan vajaa viikko sitte ja vaihdettiin niin, että mies palauttaa sänkyyn (on paljon rauhallisempi kuin minä, multa palaa pinna heti) tyynen rauhallisesti ja nyt ollaan tilanteessa, että eilen pomppi 6 kertaa pois ennen kuin nukahti ja nukku puoli yhdeksään tänään. Uskon tohon tekniikkaan, kunhan vaan pysyy rauhallisena.



Tsemppiä teille ja luja usko siihen mitä ollaan tekemässä, niin kyllä se lapsi aistii, että ootte tosissanne. Lipsua ei saa muuten se homma alkaa alusta. :o)

Valitettavasti ratkaisua ei ole antaa, kun me laitoimme lapsen väliaikaisesti matkasänkyyn nukkumaan, kun kyllästyimme iltanukutuksiin. Typy ei pysynyt iltaisin sängyssä muutamaan sekuntia kauempaa ja tätä show' ta jatkui vaikka kahteentoista, jos me olisimme jaksaneet. Yöllä sitten hiippaili aina meidän viereen. Nyt nukkuu melkein kellon ympäri matkasängyssä pihahtamatta. Päivällä haluaa sitten aina välillä isoon sänkyyn, ja ajattelinkin, että jos tottuisi nukkumaan siinä päikkärit, hän voi siirtyä jossain vaiheessa siihen myös yöunille. Annoimme siis periksi, mutta ainakin nukumme mainiosti!

kun tyttö nukkuu vielä pinniksessä. Mutta,



miksi ihmeessä noin pientä ei saisi nukuttaa?? Siis olemalla läsnä uneen asti? Nukahtaminen voi olla lapselle pelottavaa, enkä ymmärrä miksi lapsen pitäisi tehdä se yksin pimeässä itkien (tai vaikka ei itkisikään).



Kertokaa minulle tyhmälle onko lapselle jotain haittaa siitä että äiti/isä nukuttaa? Tai toisin päin, onko lapselle jotain hyötyä siitä että jätetään yksin nukahtamaan?



Nämä kysymykset ihan sillä kun noista kirjoituksista sai sen käsityksen, että lapsen _PITÄÄ_ nukahtaa yksin, ja meillä on aina nukutettu. Enkä ole kokenut tekeväni mitään väärää.



TE

...kai se nyt on aika terveellistä oppia nukahtamaan ihan itse. Ei se ns. itkettäminen voi niin kovin vaarallista olla, kun meillä nukahtamiseen opettelu kesti kaksi iltaa ja siitä lähtien on nukahdettu sänkyyn ihan HILJAA itsekseen. Käsittääkseni noita " pelkotiloja" ei ole ihan noin pienillä (1½ v) vaan ne tulee myöhemmin.



Nukuttamisesta vielä, kuten ap kirjoitti ettei tuntikaan riitä... Jos tullaan kotiin viiden aikaan ja neito menee nukkumaan kahdeksalta, niin siihen reilu tunnin nukutus (21.30) onkin ilta aikalailla ohi. Jos haluaisi laittaa ruokaa perheelleen tai siistiä tai ihan jopa harrastaa jotakin tai ottaa omaa aikaa, niin eipä sitä paljoa jää.



On ihan terveellistä jos on elämää. Tuskinpa lapsi rikki menee unille opetellessa.



Minun mielipide, muut saa rauhassa olla erimieltä ja nukuttaa niinkun tykkää!

Poika sai uuden sängyn kun oli n1v7kk ja alku oli kamalaa. Teki juuri samoin kuin teillä, eli nauraa ja tulee pois. Teki siitä siis leikin. Tuntui siltä ettei poika ollut tarpeeksi väsynyt iltaisin kun piti alkaa nukkumaan, vaikka pinnasänkyyn nukahtikin itsekseen helposti. No, minäpä vähensin päikkäreitä. Eli herätin 1-1½h unien jälkeen. Tämä toimi meillä ja poika oli väsyneempi illalla ja ei tarvinnut niin montaa kertaa kantaa takaisin sänkyyn. Kun tämä alkoi toimia annoin nukkua pitempi päikkäreitä ja iltaisin silti meni hyvin nukkumaan, eli oli oppinut pysymään sängyssä. Niin ja aloitimme iltasatujen lukemisen. Näin rauhoittuu sänkyyn, eikä tarvitse " kylmiltään" alkaa nukkumaan

Meilläkin räpsyteltiin valoja ja tehdään sitä joskus vieläkin. Iltaisin teipataan pojan kanssa yhdessä valo katkaisin niin ettei poika saa valoja päälle (jos tarvis)



Tsemppiä teille!

Oppi taidon vajaa kaksi vuotiaana siirryttäessä tavalliseen sänkyyn. Monen monta iltaa jouduimme istumaan sängyn vieressä tunti kausia ja hiippailemaan huoneesta pois hiiren hiljaa ettei vaan taas koko rumba ala alusta. Illat nukutuksineen olivat tooooodella rasittavia.

Nyt 3 veenä menee mielellään nukkumaan, ollaan opetettu myös, että oma huone ja sänky ovat ihania paikkoja, yksin on hyvä olla, muksun huoneessa ei ole mörköjä, äitiä/isiä ei tarvita pelastamaan ja yöllä, jos sattuuu heräämään niin voi rauhallisin mielin nukahtaa uudelleen ilman muita ihmisiä. Jos on jokin hätä, voidaan toki käydä peittelemässä ja pusuttelemassa, mutta lapsi jää yksin unta hakemaan.

Ap:lle onnea ja sinnikkyyttä valitsemallasi tiellä.



****Susasannalla ihana viesti. Meillä nyt meneillään kuopuksen kanssa " nukutuskoulu" : kuopus 8kk nousee ylös seisomaan pinniksessä satoja kertoja ja me vanhemmat laitetaan 100+1 kertaa takaisin makuuasentoon, huh, huh...